Sivut

perjantai 22. joulukuuta 2017

Jouluviikon kuulumisia

Kaksi päivää jouluun. Toisaalta ihanaa enkä malttaisi odottaa, mutta toisaalta jännittää ehtiikö koko perhe parantua siihen mennessä. Olin itse vatsataudissa viime viikonloppuna ja kun tauti oli menossa ohi, sai toinen pojista sen ja viime yö meni pyykkiä pestessä. Viimeksi kyseisessä taudissa vain toinen pojista sairasti sen ja se meni nopeasti ohi, joten pieni toivonpilkahdus on. Lapset ovat ihmeen sitkeitä, kun vertaan esimerkiksi itseäni (vuodepotilas) tuohon normaalisti leikkivään ja syövään poikaan samassa taudissa. Ei olla päästy tekemään oikein mitään nyt sairastelujen keskellä, mutta kunhan oltaisiin kunnossa ylihuomenna, se on tärkeintä. Pojilla on alkanut puolentoista viikon mittainen joululoma, josta he ovat innoissaan.

 
Otettiin itsenäisyyspäivänä postauksen kuvat, kun kerrankin oltiin kaikki yhdessä ulkoilemassa valoisaan aikaan. Tähän aikaan vuodesta sitä ei tapahdu kovin usein, mutta onneksi päivät pitenee taas ja valonmäärä lisääntyy. Lumi on ollut yksi sellainen tekijä, mikä on saanut meidät innostumaan taas ulkoilusta. Ilman lunta on niin pimeää, maa on kova ja märkä eikä puistossa viihdy kovin pitkään. Lumen kanssa pojat jaksavat touhuta vaikka kuinka kauan, kun he kaivavat, rakentavat liukumäkiä hyppyreineen ja linnakkeineen ja tekevät lumipalloja ja lumienkeleitä. Ulkona on vielä vähän lunta, mutta kestääköhän se jouluaattoon asti...

Katsotaan mitä pystytään tekemään, mutta olisi ihana voida leipoa ainakin pipareita yhdessä vielä ennen aattoa. Loput joululahjoista pitää pakata ja sitten ollaan valmiita joulunviettoon.

Mitä teidän 
jouluviikkoon kuuluu? 

keskiviikko 20. joulukuuta 2017

Keittiön ruokailuryhmä

Yhteistyössä Veke 

Viimeksi esittelin teille meidän olohuonetta, nyt on vuorossa keittiö. Keittiöön on tullut uusi ruokailuryhmä, jonka myötä keittiö sai uudistetun ilmeen. Vanha ruokapöytä oli lommoilla ja siitä oli maalipintaa lähtenyt poikien syömään opettelemisen ajoilta, jolloin oli parasta lyödä pöytää lusikalla. Enää herrat eivät tee sellaista, joten uskallettiin vaihtaa pöytä uuteen. Päädyttiin Dix Moona -ruokailuryhmään, johon kuuluu valkoinen pöytä ja neljä valkoista tuolia kromatuilla jalkarungoilla. Yksi tuoleista toimii työpöytäni tuolina ja yksi keittiön "varatuolina", koska poikien Stokke-tuolien kanssa ei haluta pöydän äärelle kuin kaksi tuolia jos me syödään vaan nelistään. Tuolit on tukevat ja hyvät istua. Ne on sopivan yksinkertaiset ja sopii valkoiseen ruokapöytään. Kokonaisuutena ne on helppo yhdistää monenlaiseen sisustukseen, jolloin sisustusmaun muuttuminen ei ole maailmanloppu. Olen itse nimittäin nyt paininut taas tutun ongelman kanssa; kauttaaltaan vaalea koti vai mustaa sekaan. Ollaan yhdessä Jessen kanssa taipumassa vaaleaan, tosin pienillä kontrasteilla. 


Meillä on ajatuksena remontoida alakerrassa, jos ei päädytä muuttamaan lähivuosina. Uuden lattian myötä kaadetaan keittiön ja olohuoneen välinen seinä, jotta saadaan avokeittiö saarekkeella. Siinä tapauksessa ruokailuryhmä siirtyy olohuoneen puolelle ja mitattiin jo valmiiksi, että se mahtuu. Jessellä on paljon visioita, mutta ennen niiden toteuttamista pitäisi tosiaan päättää mitä tehdään lähivuosina. En osaa samalla tavalla ajatella avokeittiötä ja sen myötä huonekalujen uusia paikkoja kuin Jesse. Hän on siinä taitava ja on osoittanut sen niin monesti, että luotan siihen.




Veken sivuilla on paljon valinnanvaraa ja erityylisiä pöytiä ja tuoleja. Meillä oli muutamakin ehdoton suosikki, mutta valinnasta tuli lopulta helppo, kun muut vaihtoehdoista oli meille liian isoja. Mm. lankkupöytä on mielestäni upea ja sellainen olisi sopinut meillekin. Tärkeimmät kriteerit oli tukevuus, kestävyys ja ulkonäkö. Valkoinen sopii niin moneen ja kirkastaa koko huonetta, joten päädyttiin siihen. Tähän mennessä pöytä on ollut helppo pitää puhtaana eikä siihen ole tullut minkäänlaisia käytönjälkiä kahden nelivuotiaan kanssa. Ruokailuryhmä on ollut meillä 1,5 kuukautta ja ollaan oltu tyytyväisiä valintaamme.     

Millainen ruokailuryhmä 
teiltä löytyy?

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Myyjänä lastentarvikekirpparilla

Muutamaan kertaan olen jo saanut kysymyksen liittyen lastentarvikekirpparilla myymisen kokemuksiini. Olen myynyt poikien pieniksi jääneitä vaatteita Espoon Olarissa sijaitsevassa Nella&Nutussa neljä kertaa. Viimeisin myyntikerta oli pari viikkoa sitten. Nella&Nuttuun kannattaa varata myyntipaikka hyvissä ajoin, koska se on todella suosittu paikka ja paikat varataan pitkälle eteenpäin. Varaaminen on helppo tehdä joko netissä varaussysteemin kautta tai sähköpostitse. Kuuden päivän vuokra on 37€ eikä myyntiprovisiota peritä. Mielestäni ihan hyvä hinta, nimenomaan sen takia, ettei muita kuluja tuon kertamaksun jälkeen tule. Myyntipaikan maksamisen jälkeen saa hintalappuja kaksi tarra-arkkia ja niitä voi kopioida tarpeensa mukaan. Vaatteita tuodessa saa käyttöönsä viisi hälytintä, jotka kannattaa laittaa vähän arvokkaampiin vaatteisiin. Nella&Nuttuun voi viedä lasten vaatteita, ulkovaatteita, kenkiä, leluja, tarvikkeita (potat, sitterit, luistimet jne) ja äitiysvaatteita. Nella&Nutussa on lapsille pieni aidattu leikkialue, jossa pojatkin viihtyivät sen aikaa, kun laitoin vaatteet myyntipaikalleni. Rattaiden kanssa hyllyväleissä on hankala liikkua, koska väylät ovat niin kapeita. Luin kuitenkin, että kirppari on vuodenvaihteen jälkeen muuttamassa saman rakennuksen alakertaan uusiin tiloihin, josko silloin tilaa olisi enemmän.


Meillä meni myyntiin tällä viimeisimmällä kerralla poikien 98-116cm sisävaatteita, parit Crocsin kumisaappaat ja paljon ulkovaatteita.  Eniten kysyntää oli housuilla ja ensimmäisenä meni housujen lisäksi mukavat käyttövaatteet, kuten kollaripaidat, pitkähihaiset ja hupparit. Kauluspaidat meni viimeisenä. Lastenvaatteet menevät kokemukseni mukaan hyvin kaupaksi jos ne ovat ehjiä, tahrattomia, siistejä ja hyvänhintaisia. Hinnoittelin kaikki lastenvaatteet 1-3€. Uudet Mini Rodinin pipot olivat 6€ ja menivät nopeasti. Olin ihan yllättynyt miten hyvin poikien vaatteet lähti liikkeelle. Vein kuuden myyntipäivän aikana lisää myytävää melkein päivittäin sitä mukaa, kun pöytään mahtui.

Puolessa välissä myyntiaikaani alkoi erityinen "Naisten tavarataivas", jolloin sai poikkeuksellisesti viedä myyntiin myös naisten vaatteita. Vein takkeja. laukkuja ja paitoja koossa M. Pyrin pitämään paikan siistinä niin, että kaikki vaatteet näkee helposti eikä ole liian täyttä. En itse nimittäin jaksa samalla tavalla tutkia täpötäysiä pöytiä kuin sellaisia, joissa pystyy helposti käymään tarjonnan läpi. Laitoin yläosat pääsääntöisesti henkareihin, mutta t-paidoille olin varannut mukaan oman läpinäkyvän säilytyslaatikon. Asusteet laitoin myös yhteen laatikkoon, jotta ne pysyivät siististi. Henkareita saa kirpparilta käyttöönsä, mutta omat säilytyslaatikot kannattaa ottaa mukaansa jos myy esimerkiksi asusteita tai haluaa erotella ala- ja yläosat.


Poikien vaatteet olivat menneet melkein kaikki siinä vaiheessa, kun laitoin -50% lapun päivää ennen myyntiajan loppumista. Siinä vaiheessa omat vaatteeni olivat olleet myynnissä kaksi päivää ja niitä oli vielä aika paljon jäljellä. Ne olin hinnoitellut 1-4€ ja osa takeista oli hieman enemmän. Olin itse odottanut innoissani naisten vaatteiden tulemista myyntiin, mutta olin yllättynyt, ettei siellä ollut juurikaan naisten vaatteita ainakaan siinä vaiheessa. Alelappu vauhditti myyntiä sen verran, että kaikki laukut ja takit meni, onneksi. Paitoja jäi jonkin verran, mutta kaikenkaikkiaan kotiin tuli takaisin muovikassillinen vaatteita, kun alunperin vein sinne kolme isoa ikeakassillista eli olin tyytyväinen. Saldoksi tuli reilu parisataa euroa, mikä on hyvin pelkistä perusvaatteista, joiden hinnat on matalat. Jos myyn jotain arvokkaampaa, mistä haluaisin toivomani hinnan, myyn ennemmin Facebookin paikallisessa kirppariryhmässä, koska sitä kautta yksittäiset arvokkaammat jutut kulkevat paremmin ja niistä maksetaan herkemmin pyydetty hinta.

Nella&Nutussa menee kaupaksi erityisen hyvin vauvanvaatteet, mutta tärkeimpänä pidän varmasti edellämainitsemiani seikkoja liittyen vaatteiden kuntoon ja hinnoitteluun. Kukaan ei varmaan osta käytettynä H&M nukkaista bodya neljällä eurolla, jos sen voi saada uutena kaupasta kuudella eurolla. Välillä hämmästelen hintoja, koska olen huomannut etenkin vauvanvaatteiden kirpparihintojen nousseen todella paljon. Vai olenko se vain minä, joka ei halua ostaa ketjuliikkeiden perusvaatteita yli viiden euron kappalehinnalla? Tarkoitan esimerkilläni housuja ja bodyja, joita saa alejen aikaan samalla hinnalla ostettua uutena. Melkein joka käynnilläni Nella&Nutussa olen tehnyt hyviä löytöjä hyvään hintaan. On mahtava tunne, kun löytää jotain kivaa ja tarpeellista ja hintakin miellyttää. Myyntipaikkoja on niin paljon, että jokaiselle on varmasti jotain ja hintahaitari voi olla laaja. Toivottavasti tämä postaus vastasi saamiini kysymyksiin kirpparilla myymiseen liityen. 

Käyttekö te kirppareilla?

    Teettekö usein löytöjä?            

torstai 14. joulukuuta 2017

Viides hääpäivä

Me vietettiin tiistaina meidän viidettä hääpäivää. Uskomatonta, että me ollaan oltu viisi vuotta naimisissa. Jotenkin hymyilyttää, että pojatkin olivat jo silloin matkassa mukana, mutta ei vaan tiedetty siitä vielä. Viisi vuotta sitten mentiin naimisiin, kaksi päivää häiden jälkeen tein positiivisen raskaustestin ja aika pian sen jälkeen saatiin tietää kaksosista. Aikamoinen onnenryöppy silloin!

Olin tiistaina vapaalla poikien kanssa ja aloitettiin päivä katsomalla kuvia meidän häistä. Pojat ihmettelivät kovasti, miten serkut olivat silloin niin pieniä ja kävivät läpi kaikkien vieraiden nimet. Lähdettiin käymään ostoksilla, kun meillä oli kerrankin kunnolla aikaa ja pojat odottivat innoissaan pääsevänsä leikkipaikalle. Löydettiin kaikki mitä ostoslistalla oli eli joululahjat dagikseen, paketointitarvikkeita Flying Tigerista ja donitseja Arnoldsista. Otettiin välipalaksi smoothie, jonka voimin jaksettiin olla reissussa kolmisen tuntia. Neljävuotiaiden kanssa menee ostosreissulla hyvin jos käy välillä esimerkiksi leikkipaikalla tai lelukaupassa, jotta heillekin on mielekästä tekemistä.  


Kotona siivoilin poikien leikkiessä keskenään, syötiin päivällistä Jessen tullessa kotiin ja odotettiin meidän vanhempia hääpäiväkahveille. Pojilla oli tietysti kova kiire päästä maistamaan donitsia, kun vieraat tulivat. On kiva, että nykyään heille käy melkein kaikki sama kuin meille, koska kananmuna ei enää allergisoi. Ilta meni mukavasti kahvitellessa ja poikien esitellessä temppuja. Sain Jesseltä viisi kaunista ruusua ja lempinoutoruokaani.

Tänään on dagiksen joulujuhla, josta saa ihan omanlaisensa latauksen joulunodotukseen pikkutonttujen ja tuttujen laulujen kautta. Pojat ovat vielä ensi viikon hoidossa, mutta sitten heillä alkaa reilun viikon pituinen joululoma, josta saan itsekin olla vapaalla neljä päivää. Kohta on tämäkin vuosi taputeltu ja kiitollisena katson kohti ensi vuotta. Sitä ennen vietetään kuitenkin ihana, unohtumaton joulunaika. Enää kymmenen päivää.

Odotatteko te jo joulua?  

maanantai 4. joulukuuta 2017

Tonttuovi ja joulukuun kuulumisia

Mainitsin jokin aika sitten olevani minulle tyypillisestä joulufiilistelystä jäljessä, mutta olen pikkuhiljaa löytänyt sisäisen jouluintoilijani. Ollaan katsottu poikien kanssa Joulupukki ja noitarumpu, kuunneltu joulumusiikkia ja kaivettu joulukoristeita varastosta. Suurin osa on vielä laittamatta esille, mutta josko niiden aika olisi keskiviikkona, kun saadaan viettää rauhallista kotipäivää koko perhe yhdessä. Meidän piti hakea joulukuusi perjantaina, mutta se siirtyikin tälle päivälle.

Meillä oli jännittävä aamu, kun pojat herättyään huomasivat pienen tonttuoven olohuoneen lattialistan päällä. Tonttuovi on ihan mielettömän ihana idea, josta on tullut tämän joulun hitti. Ainakin meidän neljävuotiaat rakastavat ajatusta siitä, että tontut ovat muuttaneet meille. Tonttuovi tuo omanlaisensa tunnelman joulunodotukseen ja näyttää suloiselta. Tonttuoven voi askarrella itse, tilata netistä tai ostaa kaupasta. Olin ajatellut tilaavani meidän netistä, mutta äitini löysi täydellisen version K-kaupasta seitsemällä eurolla.


Vietiin aamupäivällä poikien kanssa heidän pieniä vaatteitaan myyntiin Nella&Nuttu -lastentarvikekirpparille, jossa meillä on pöytä lauantaihin asti ja tavoitteena olisi päästä kaikesta eroon. Torstaina siellä alkaa poikkeuksellinen aika, kun saa viedä myyntiin myös naisten vaatteita. Se sopii paremmin kuin hyvin, koska minulla on paljon vaatteita, jotka joutavat eteenpäin. Kannattaa käydä, jos poikien 98-116cm ja naisten M-kokoiset vaatteet kiinnostaa. Theo ja Jimi leikkivät leikkinurkkauksessa keskenään, kun laitoin vaatteet esille ja kiersin läpi muut pöydät. Tein muutaman kivan löydön ja pojat saivat ostaa omilla rahoillaan lelut. He valitsivat merirosvolaivan, ritareita ja Beybladeja. Lounaan jälkeen leikittiin uusilla leluilla ja suunniteltiin mitä tehdään myöhemmin. Illalla tehtiin pipareita, joista koristelin äsken osan itse huomisiin työpaikan pikkujouluihin. Haettiin myös vihdoin joulukuusi ja koristeita sekä koristevalot takapihalle.  

Onko tonttuovi teille tuttu?

tiistai 28. marraskuuta 2017

Olohuoneen muutokset

Yhteistyössä Veke

Me ollaan saatu nauttia uuden sohvan tuomasta mukavuudesta ja tilantunnusta jo muutama viikko. Oltiin pitkään haaveiltu kulmasohvasta vanhan kolmen istuttavan sohvan tilalle ja kun nähtiin suomalaisen perheyrityksen Veken verkkokaupassa Elis -niminen sohva, oltiin löydetty haluamamme. Valittiin kankaanväriksi vaaleanharmaa, koska haluttiin pysyä vaaleassa värimaailmassa. Pakko myöntää, että vähän jännitti siirtyä tekonahkasohvasta kangassohvaan. Vanhasta sohvasta sai pyyhittyä kaiken pois ja se oli muutenkin helppohoitoinen lapsiperheeseen. Nyt voin todeta huoleni turhaksi, kun ensimmäinen tahra tuli koettua. Ei oltu edes ehditty vielä laittaa tekstiilisuojaa, mutta tahra lähti siitä huolimatta helposti kostealla rätillä. Kangas tuntuu muutenkin laadukkaalta ja kestävältä. Mukavuudeltaan kangassohva voittaa tekonahkaisen mielestäni satanolla. 

Sohvan lisäksi lukuisissa muissakin tuotteissa on avajaistarjoushinnat uudistuneen verkkokaupan kunniaksi. Sohva sai kaverikseen upean messinkisellä rungolla olevan Accent -marmoripöydän. Marmoripöytä on painava ja sen pinta on kiiltävä, joten se on helpompi pitää puhtaana kuin mattapintainen marmori. Marmoripöydän rungon väriksi voi valita valkoisen, mustan tai messinkisen. Me haluttiin ehdottomasti messinkinen, koska muuten meillä on niin valkoista ja messingillä saa kivan lisän. Meillä on lisäksi useampi kullansävyinen sisustustuote, joiden kanssa marmoripöytä luo yhtäläisen vaikutelman. Pöytä sopii sekä sivupöydäksi että sohvapöydäksi ja me vaihdellaan sen paikkaa tarpeen mukaan. Tällä hetkellä meille on tärkeintä, että pojilla on mahdollisimman paljon tilaa leikkiä olohuoneessa ja tila tuntuisi mahdollisimman isolta.


Muutosten innoittamana tumma vanha senkki lähti uuteen kotiin ja meille tuli ystäväpariskunnalta valkoinen korkeakiiltosenkki sen tilalle. Tumma oli paljon leveämpi ja syvempi ja vei näin ollen enemmän tilaa, joten tämänkin muutoksen kohdalla saatiin lisättyä tilaa olohuoneeseen. Olen todella tyytyväinen olohuoneen muodonmuutokseen ja eniten ihan konkreettista iloa meille tuo sohva. Mahdutaan kaikki yhdessä sohvalle, vieraille on enemmän istumapaikkoja ja meidän leffaillat on sata kertaa mukavampia, kun voidaan makoilla vierekkäin sohvalla.

Mitä te tykkäätte 
olohuoneen uudesta ilmeestä?

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kirjeet joulupukille

Me mennään tänään yhteen jouluiseen talvitapahtumaan, jossa pojat pääsevät mm. tapaamaan joulupukin. Ollaan puhuttu siitä koko viikko ja eilen pojat tekivät kirjeet joulupukille. Molemmat käyttivät kimaltavia teippejä ja kimallepaperia koristeluun ja piirsivät toiveitaan. Jesse kirjoitti poikien sanelemat toiveet ylös ja listalta löytyy mm. liikkuva poliisirobotti, musta robotti, laavalamppu, vedettävä lintu sekä Starwars- ja Autot -pyyhkeet. Laavalamppua pojat ovat toivoneet jo pitkään, mistä lie ovat sen keksineet. On liikuttavaa miten tärkeitä tällaiset pienet asiat ovat lapsille. Meidän joulunodotukseen liittyy kirjeiden lisäksi joulukoristeiden esillelaittaminen yhdessä, joulukalenteri, pikkujoulujen viettäminen ensimmäisenä adventtina, pipareiden ja joulutorttujen tekeminen, dagiksen joulujuhla, joululaulujen kuunteleminen ja ensimmäistä kertaa ikinä meille tulee iso joulukuusi. Yleensä meillä on ollut vain pieni pöytäkuusi, mutta nyt halutaan meille iso, valkoinen kuusi. En malta odottaa sen koristelemista yhdessä poikien kanssa. Siitä tulee meidän uusi jouluperinne.  


Mitä teidän 
joulunodotukseen kuuluu?

perjantai 17. marraskuuta 2017

Kun vauvat syntyivät keskosina

Tänään on keskoslastenpäivä. Se päivä, josta en ollut tietoinen ennen kuin se kosketti minua henkilökohtaisesti. Raskaus meinasi päättyä jo raskausviikolla 17, mutta tukilangalla ja vuodelevolla päästiin päivä päivältä ja viikko viikolta eteenpäin. Makasin Naistenklinikalla kaksi kuukautta jännittämässä ja pelkäämässä vauvojen ennenaikaista syntymistä. Kun 24 viikkoa tuli täyteen, oli fiilis ihan mieletön, koska sitä pidettiin sellaisena tavoitteena, että vauvoilla olisi mahdollisuudet selviytyä. Luin ahkerasti kevyt -keskosyhdistyksen keskustelupalstaa ja pystyin samaistumaan monen kirjoittajan tuntemuksiin ja kokemuksiin. Sain paljon tärkeää tietoa sivustolta ja osasin paremmin varautua tulevaan. Viikot meni eteenpäin, kunnes rv 31+0 pojat syntyivät.

A-vauva tarvitsi enemmän tukea alussa, mutta pääsi kuitenkin B-vauvaa ennen jatkohoitoon lähemmäs kotia. B-vauva tarvitsi hengitystukea pitempään ja siirtyi veljensä perässä seuraavana päivänä pois teholta. Vauvojen hoito jännitti alussa todella paljon, mutta piuhojen ja eri laitteiden vähentyessä uskallus kasvoi. Uusiin, vaikeisiinkin tilanteisiin sopeutuu yllättävän nopeasti ja pian me osattiin ulkoa kaikki vauvojen hoitoon liittyvät lääkemäärät, maitomäärät, syöttöajat, lisäravinteiden antamiset ja saturaatiomittarin hyvät ja huonot lukemat. Nenämahaletkut pysyi vauvoilla vielä kotiutumisen yli eikä niissä ollut mitään ihmeellistä. Maito meni sitä kautta samalla kun vauvat olivat sylissämme. Vauvojen kasvua seurattiin tarkasti ja keskosuuden takia ennen ja jälkeen imetyksen piti punnita vauvat, jotta tiedettiin paljonko maitoa he saivat.



Vauvat kotiutuivat kahden kilon painoisina vietettyään neljä viikkoa sairaalahoidossa. He olivat pieniä, hauraita ja palelivat helposti. He makasivat lähellä toisiaan lämpimien peittojen alla. Meillä oli täysiaikaisuuteen asti eli neljä viikkoa todella tiheästi käyntejä vauvapolilla tarkastuksissa ja meillä kävi kuntoutusohjaaja pari kertaa ja imetysneuvoja kerran kotikäynnillä. Yöt vauvat nukkuivat kiinni saturaatiomittareissa, jotka piippasi yleensä muutaman kerran yössä. Silloin hypättiin molemmat Jessen kanssa ylös ja heräteltiin huonosti saturoivaa vauvaa. Ikinä ei onneksi ollut "tosi kyseessä" vaan vauva heräsi syvästä unestaan nopeasti ja muisti taas hengittää. Me oltiin paljon kotona täysiaikaisuuden saavuttamiseen asti, jotta vauvat eivät sairastu. Päivät koostui sylittelystä ja vauvojen hoidosta. Nukuin paljon molemmat vauvat sylissäni, koska olin Jessen viikon isyysloman jälkeen yksin vauvojen kanssa päivät. Kolmen tunnin ympärivuorokautinen syöttöväli ja maidon pumppaaminen piti kiireisenä. 

Meidän alku vanhempina ei ollut helppo, mutta mentiin tilanteen mukaan ja iloittiin saavutetuista virstanpylväistä. Pienistä 1580g ja 1660g keskosvauvoista on kasvanut ihania neljävuotiaita! Kiitos Suomen upean terveydenhuollon!    

Hyvää keskoslastenpäivää!

torstai 16. marraskuuta 2017

Pikkuhiljaa taas voimissani

Isänpäivänä iski flunssa todenteolla päälle, kun kaksi viikkoa oli tuntunut siltä, että kohta se tulee. Koko alkuviikon nukuin kaiken sen ajan mitä pystyin ja Jesse huolehti poikien hoidosta. Tosi kurjaa, mutta eihän näille mitään voi. Koko alkuviikko menikin sitten ihan sumussa ja olo oli voimaton. Eilen piristyin vähän ja kävin suihkussa, mikä jo itsessään antoi energiaa. Sairastellessani minulla on tapana tehdä mielessäni lista asioista, jotka haluan tehdä parannuttuani. Nyt listaan kuuluu mm. uimaan meneminen poikien kanssa, kahvilla käyminen, ulkoilu ja perusjutuista nauttiminen. Kahta jälkimmäistä olen jo toteuttanut.  


Tänään olen jaksanut olla pystyssä ja innostuin laittamaan muutaman jouluisen koristeen esille. Kaivoin valmiiksi loputkin koristeista, mutta niiden kanssa odotan vielä jokusen päivän. Jaksamiseni ollessa ihan hyvä kävin poikien kanssa puistossa. Valittiin kauempana oleva puisto, jotta saatiin vaihtelua ja pojat olivatkin innoissaan merirosvolaivasta, polkukarusellista ja erikoisista keinuista. Viihdyttiin puistossa lounaaseen asti pienestä sateesta ja koleasta säästä huolimatta ja kotimatkalla päätettiin, että tänään leivotaan pipareita. Lounaan ja (äidin, ei poikien)  pienen lepohetken jälkeen ryhdyttiin piparitalkoisiin. Piparien tekeminen on hauskaa, helppoa ja kivaa yhteistä tekemistä. Pidettiin glögi- ja piparihetki iltapäivällä ennen kuin Jesse tuli töistä. Illalla ei tehty muuta kuin leikattiin poikien hiukset, he kävivät kylvyssä, syötiin ja leikattiin saksilla erilaisia kuvioita, koska se on toisen pojan lempipuuhaa. Tässä päivässä oli juuri sopivasti tekemistä enkä olisi jaksanut tehdä mitään spesiaalimpaa. Sohvanpohjalta nouseminen täytyy tehdä vaiheittain ja seuraava vaihe on mennä huomenna iltavuoroon. Uskomatonta, että taas on viikonloppu!

Mitä suunnitelmia teillä on?        

tiistai 14. marraskuuta 2017

Miten koen äitiyden nyt?

Lasten kanssa huomaa elävänsä vaiheiden kirjossa. Koskaan ei voi tietää mitä seuraava viikko tuo tullessaan tai miten yöllä nukutaan. Vauvavuotena huomasin useamman kerran, että jos ajatteli esimerkiksi että onpa nyt nukuttu hyvin niin seuraava yö meni valvoessa ja uusi yöhulinavaihe tuli kuvioihin. Meidän kahden keskenään hyvinkin erilaisen pojan kanssa on tullut koettua vaikka mitä vaiheita. Heillä on ollut sekä huonoja että hyviä univaiheita ja syömisiä, sairastelua, uhmaa ja vierastamista.

Nyt poikien ollessa pian 4,5-vuotiaita, sanoisin meillä menevän tasaisen hyvin. Meillä ei ole erityisiä huolenaiheita, molemmat pojista ovat kehittyneet ikätasonsa mukaisesti, uhmaa esiintyy meidän mittapuulla enää harvakseltaan eli "uhmakohtauksia" tulee muutama päivässä ja arki sujuu mukavasti. Pojat nukkuvat pääsääntöisesti todella hyvin eli koko yön heräämättä. He nukahtavat helposti vanhemman läsnäollessa ja nukkuvat noin 10 tuntia yössä. Päiväunia meidän herrat eivät ole nukkuneet aikoihin ja välillä ihmettelen heidän jaksamistaan. Me käydään ulkoilemassa, askarrellaan, rakennetaan legoilla, katsotaan lastenohjelmia Pikku Kakkosen verran, hoidetaan kotihommia yhdessä (laitetaan pyykit kuivumaan, imuroidaan, kastellaan kukat, pyyhitään pölyt; ne on poikien lempihommia) ja leikitään hetken mielijohteesta syntyneitä leikkejä, jotka on yleensä niitä hauskimpia. Tykkään ottaa pojat mukaan myös "omiin juttuihini" ja välillä me pestään yhdessä meikkisiveltimiä, valitaan kynsilakan sävyjä tai viikataan puhtaita vaatteita kaappiin samalla kun valitsen seuraavan päivän asun.  


Tunnen jaksavani ihan eri tavalla nyt, kun meillä nukutaan hyvin ja elämä on mukavan tasaista. Se on varmasti ollut yksi syy vauvakuumeen kohoamiselle, koska nyt tunnen meillä olevan rahkeet ottaa vastaan mitä tulee. Välillä tuntui vaikealta kuulla ratkaisuna johonkin ongelmaan, että ajan kanssa ja iän myötä helpottaa, mutta niin se on. Moni asia on helpottanut poikien kasvaessa ja nautin täysillä tämänhetkisestä arjesta. Nykyään poikien kanssa voi tehdä paljon kaikenlaista, sairastelu on vähentynyt ja jatkuva viihdyttäminen on jäänyt kokonaan pois. Nautin siitä, kun saan syödä aamiaisen rauhassa ja juoda kupin kahvia samalla meikaten. Minulle tärkeitä asioita, jotka tämänhetkisessä arjessa onnistuvat ja antavat minulle voimaa. Tuntuu, että on aikaa ja jaksamista muuhunkin, kun ei tarvitse enää yrittää suunnata poikien huomiota muualle jatkuvalta tihuloimiselta, kaikki ei ole pelkkää "ei"tä ja poikien kanssa voi jo keskustella ja he ovat niin itsenäisiä monessa asiassa. Niin isoja, mutta ikuisesti minun pieniä ihmeitäni.     

Oletteko samaa mieltä siitä,
 että iän myötä moni 
asia helpottaa?  

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Ajatuksia isänpäivänä

Tänään on päivä, jolloin meidän perheessä isi saa nukkua pitkään, hänelle viedään kahvi ja lasten itsetekemät lahjat sänkyyn ja lauletaan onnittelulaulu. Jesse ei juuri perusta aamupalasta, joten sen takia meillä on pelkkä kahvitarjoilu. Tämä perinne on lähtöisin omasta lapsuudestani, jolloin isän- ja äitienpäivät olivat erityisen spesiaaleja päiviä. Lapsena oli jännittävää, kun sai askarrella ja tehdä lahjan, joka sitten annettiin laulun saattelemana. Isänpäivä on erityinen päivä, vaikka toki me saadaan muulloinkin nukkua vuoroillamme pitempään, ilahdutetaan toista kahvilla "ilman syytä" ja annetaan toisillemme välillä pieniä yllätyksiä. Luulen, että tämä päivä tuntuu niin erityiseltä juuri lasten näkökulmasta katsottuna. Pojat hihkuivat innosta saadessaan antaa itsetekemänsä lahjat isille ja muistellessaan miten onnittelulaulu meneekään suomeksi.  

 kuva: Unto Kotilainen

Olen päivittäin kiitollinen siitä, miten hieno isi lapsillani on. Rakastava, läsnäoleva, rajat asettava ja mukaan leikkeihin heittäytyvä. Meillä on aina ollut tasavertainen vanhemmuus ja olemme hoitaneet pojat yhdessä. Otamme omaa aikaa silloin, kun siltä tuntuu, mutta pyrimme tekemään paljon yhdessä perheenä. Yksi arjen helpottava tekijä on se, että jos tuntee itsensä väsyneeksi niin tietää sen toisen ottavan enemmän hoitovastuuta sillä hetkellä.  

Alempi kuva on hääpäivänämme otettu ja olen siinä yhden elämäni sankarin, isäni kanssa. Me mennään käymään molempien vanhemmilla tänään eli vietetään isänpäivää parhaalla mahdollisella tavalla.

Mitä teidän 
isänpäivänviettoon kuuluu?

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Raskauteen valmistautuminen

Meillä on toive kolmannesta, kuten varmasti tiedätte. Ennen tietoa kaksosista oltiin aina ajateltu, että kaksi voisi olla meille sopiva lapsiluku. Saadessani tietää kahden vauvan tulevan kerralla, tiesin heti ettei se voi jäädä siihen ja Jesse oli onneksi samaa mieltä. Vaikean ja pelontäyttämän raskausajan sekä vauvavuoden jälkeen meni hetki ennen kuin ajateltiinkaan perheenlisäystä. Parin vuoden kuluttua ajatus hiipi varovasti mieleen ja viimeisen vuoden ajan olen mielessäni valmistautunut uuteen raskauteen ja vauvaan.

Olen käynyt läpi raskausaikaa, miettinyt miten mahdumme nykyiseen kotiin kolmen lapsen kanssa, mihinköhän asti voin käydä töissä, mitä jos joudun vuodelepoon tai vielä pahempi; jos joudun makaamaan taas osastolla, miten hoidetaan pojat jos joudun olemaan vuodelevossa, miten arki sujuu kolmen kanssa, mitä jos mitä jos. Olen ajatellut asioita paljon ja sen lisäksi ollaan tietysti puhuttu Jessen kanssa kaikesta raskauteen ja vauvaan liittyvästä.


Kesällä käytiin raskauden suunnittelukäynnillä, josta oli paljon apua. Ihana lääkäri vastasi kaikkiin meidän kysymyksiin ja sai Jessenkin rauhalliseksi. Meille tehtiin valmis hoitosuunnitelma ja minulle tuli paljon varmempi olo. Aloin ensimmäistä kertaa poikien odotusajan jälkeen uskomaan siihen mahdollisuuteen, että meistä tulisi kolmen lapsen vanhemmat. Olen ottanut käyttöön mama-vitamiinit, syön hyvin, nukun tarpeeksi ja liikun. Kodin suhteen ollaan vähennetty tavaraa lisäten tilantuntua, tehty kodin muutossuunnitelmia tulevaisuudelle ja villinä korttina ollaan myös ajateltu muuttoa isompaan. Meillä on tallessa poikien vauvavaatteista lempparit, jotka olen laittanut lipastoon. Niiden lisäksi olen ostanut Lindexin aleista joitain ihania vaatteita. Alesta olen saanut edullisemmin uutta kuin nykyisillä kirpparihinnoilla käytettyjä vaatteita.     

Haluan kokea mahdollisimman normaalin raskausajan, haluan joutua odottamaan vauvantuloa ennemmin kuin pelkäämään sen henkiinjäämistä jos se syntyy pikkukeskosena, haluan käydä neuvolassa useammalla kuin kolmella käynnillä, haluan hypistellä äitiyspakkauksen sisältöä kotona, haluan käydä ostamassa vauvalle tarpeellisia juttuja yhdessä Jessen kanssa ja jännittää lähtöä lasketun ajan tullessa. Monelle ihan normaaleja, raskauteen liittyviä asioita, mutta minulle ihan uusia, joiden tapahtumista toivon ja odotan niin kovasti.
        
Tällaisia ajatuksia tänään, kivaa keskiviikkoa! 

maanantai 6. marraskuuta 2017

Sponsoroitu video: Rakkaus voittaa ennakkoluulot



Kuvittele jos maailma näkisi mitä vanhemmat näkevät.  

Olen osallistunut useamman kerran videokampanjaan, jossa on ollut tärkeä ja kaunis sanoma. Minuun kolahtaa erityisesti kaikki, missä on lapset mukana. Äitiyden myötä koen tulleeni entistä herkemmäksi kaikkeen lapsiin liittyvään. Nähdessäni lapsiin kohdistuvaa vääryyttä, esimerkiksi lasten videolla kokema syrjintä ja heille naureskeleminen, haluan entistä enemmän suojella omia lapsiani kaikelta siltä. Jaan tämän P&G:n tekemän koskettavan ja ajatuksia herättävän kampanjavideon, jotta mahdollisimman moni pysähtyisi ajattelemaan samoja, tärkeitä asioita.
 
Tänäpäivänä puhutaan paljon tasa-arvosta ja ennakkoluuloista eikä turhaan. Lapsi oppii vanhemmiltaan paljon ja perusarvot ja käytöstavat tulevat kotoa ja kasvatuksesta. Minusta tuntuu jotenkin siltä, että nykyään puhutaan paljon enemmän mainitsemistani asioista kuin ennen ja niihin kiinnitetään enemmän huomiota ihan yleisesti. Se on hienoa, koska sille selvästi on tarvetta. Ennakkoluulottomuus erilaisuutta kohtaan ja ihmisten samanarvoisuus ovat asioita, jotka tulevat jollain tavalla vastaan jatkuvasti. Omassa lapsuudessani opin, että kaikkia kohdellaan samalla tavalla riippumatta mahdollisista eroavaisuuksista tai poikkeavuuksista. Jokainen on arvokas omana itsenään, siinä on kiteytettynä tärkeä asia, joka jokaisen tulisi muistaa. Opin lapsuudessani myös sen, että jokaisella on mahdollisuus saavuttaa haluamansa. Lähtökohdat voivat olla erilaiset, mutta kaikki on mahdollista. Rahan, materian, sukupuolen, ulkonäön, mieltymysten tai minkään muunkaan ei pitäisi määritellä meistä ketään eikä lisätä ihmisten välistä eriarvoisuutta. 

 Video sai aikaan kylmiä väreitä ja loppu nosti kyyneleet silmiini. Lapseni tulevat varmasti elämässään kohtaamaan vääryyttä, mutta voin auttaa heitä kasvamaan vahvoiksi ja itsevarmoiksi. Haluan opettaa heidät siihen, että he ovat upeita omia persooniaan ja voivat saavuttaa elämässään mitä vain, heistä on mihin vain. Autan epäonnistumisten yli, kannustan kokeilemaan uudelleen ja olen heistä ylpeä. Näen sen ainutlaatuisuuden, mikä heissä on enkä unohda kertoa sitä heille.

#RakkausVoittaaEnnakkoluulot              

Mitä ajatuksia video 
teissä herättää? 

Postauksen on sponsoroinut P&G, mutta ajatukset ovat omiani.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Rento perheviikonloppu

Me saatiin nauttia yhteisestä vapaasta viikonlopusta, ihanaa! Perjantaina meille saapui uudet huonekalut, jotka Jesse oli työpäiväni aikana koonnut yhdessä poikien kanssa. Lauantaina pojat heräsivät jo seitsemältä. Ennen kellojen siirtämistä meillä nukuttiin 8-9, mutta nykyään pojat heräävät jo 6-7 välillä. Meille se on todella aikaisin, koska ei olla totuttu sellaiseen. Päivät ainakin tuntuu pidemmiltä, sen voin sanoa. Katsottiin Pikku kakkosta ja tein meille banaanilettuja aamupalaksi. Voi sitä riemua, kun tajuttiin Theon ja Jimin voivan syödä niitä kananmuna-allergian väistyttyä. Banaaniletuista on tullut heidän suosikkiaamupalansa ja on kiva, kun on jotain yhteistä spesiaalimpaa herkkuaamiaista mitä valmistaa.


Lauantaina iltapäivästä meillä oli leikkitreffit kaverini ja hänen kolmevuotiaansa kanssa ja oli hauska nähdä lasten yhteistä leikkiä. Nyt se oli enemmän jo yhteistä leikkiä eikä vain vieretysten tapahtuvaa omaa leikkiä. Lasten kehitys on kyllä huimaa. Poikien mummo tuli meille illalla, kun lähdettiin vielä Jessen kanssa käymään meidän ystävän synttärijuhlissa. Oli hauska ilta ja erityisen kivaa oli päästä sinne yhdessä Jessen kanssa.

Tänään ollaan otettu iisisti ja menty fiiliksen mukaan. Käytiin pitkästä aikaa lastentarvikekirpparilla, josta tein muutaman löydön ja iltapäivällä mentiin mummolaan, kun pojat pyysivät koko aamun päästä sinne. Ehdittiin viikonlopun aikana nähdä vaikka ketä, laittaa kotia, tehdä rästijuttuja, siivota ja olla vaan yhdessä. Huomenna alkaa uusi viikko, paluu arkeen ja Greyn anatomia!

torstai 2. marraskuuta 2017

Muutoksia sisustukseen

Hei marraskuu - ensi kuussa on jo joulu! Teen tämän viikon aamuvuoroa ja olen siitä innoissani. Olen saanut iltaisin paljon aikaan ja ollaan päästy eteenpäin meidän kotiprojektissa. Me ollaan nimittäin suunniteltu olohuoneeseen vähän muutoksia. Kaikki alkoi kulmasohvasta, josta ollaan puhuttu jo pitkään. Kulmasohva antaa paljon enemmän istumatilaa kuin tavallinen kolmen istuttava sohva. Sohvan lisäksi meille tulee muutama muukin uusi huonekalu, joiden ansiosta koko huoneen ilme muuttuu taas vähän yksinkertaisempaan ja vaaleampaan suuntaan. Se tuntuu meille omimmalta, joten mm. tummapuinen tv-tasona toiminut senkki sai lähteä uuteen kotiin. Uudet huonekalut saapuvat huomenna, jännää! Ollaan myyty ja annettu eteenpäin vanhat kalusteet sekä paljon sisustustavaraa. Parasta tässä projektissa on tähän asti ollut kaappien läpikäyminen ja tavaran karsiminen. Laitan tänne kuvia muutoksesta, kunhan saadaan kaikki järjestykseen. Instassa (@rosannahs) tulee varmasti näkymään jotain jo huomenna. 


En millään malta odottaa uusia huonekaluja! Juuri sopiva piristys tähän hetkeen. Viikonloppu meneekin aika vahvasti kotijuttujen parissa. Sitä ennen huominen työpäivä, jonka jälkeen pääsen nauttimaan vapaasta viikonlopusta. Lauantaille on yhdet leikkitreffit jos toinen pojista on parantunut. Hänelle nousi ihan yhtäkkiä kuume viime yönä. Sunnuntaille ei ole mitään sovittua, mikä on harvinaista herkkua. Tällaista tänne meille, toisaalta perusjuttuja - toisaalta vähän uuttakin.

Rentouttavaa 
viikonloppua teillekin!