Sivut

lauantai 28. marraskuuta 2020

Viikonloppu ei ole koskaan tuntunut näin hyvältä

Perjantai, pääsen töistä 16.45. Avaan kotioven ja siellä odottaa kolme iloista lasta. Ellen pukee nukelle vaatteita ja kertoo, että söi dagiksessa riisipuuroa ja demonstroi kielellä vielä miten hyvää se oli. Pojat pelaavat ja ovat innoissaan viikonlopusta, koska saa nukkua pitkään (heräävät silti viikonloppuaamuisin aikaisemmin kuin kouluaamuina...), on herkkupäivä, ei tarvitse tehdä läksyjä ja on peliaikaa puhelimella. Syynsä viikonlopun ylistämiseen meillä kaikilla. 

Viikonloppu tuntuu nyt erityisen hyvältä ja odotetulta, kun on tehnyt viisi arkipäivää töitä ja edessä on oikeasti kaksi vapaapäivää. Aiemmassa työssäni oli toki myös vapaita viikonloppuja, mutta se ei silti tuntunut samalta jollain tavalla. Ehkä siinä vaikutti työrytmin epäsäännöllisyys ja tieto siitä, että pyyntö töihin voi tulla myös vapaaviikonloppuna jos joku sairastuu. 

                        Suosikki, täydellinen haalean vaaleanpunainen sävy! Essie - Fiji

Viikonlopulle ei ole suunnitelmia ja se on ihanaa. Pesen paljon pyykkiä, koska sitä on kertynyt viikon varrelta aika kasat, teen perussiivouksen ja ulkoillaan lasten kanssa. Jesse teki eilen pizzaa poikien kanssa, joten sillä herkutellaan myös tänään. 

Meille on alkanut muodostua kivoja viikonloppujuttuja, joista paras on, että pojat saavat olla valveilla viikonloppuisin Elleniä pidempään. Ellen menee päivästä riippumatta nukkumaan kahdeksan aikaan, mutta pojat voivat valvoa viikonloppuisin puoli kymmeneen. Pelataan lautapeliä, luetaan lasten tietokirjoja (avaruus, maailma ja eläimet on suosikit!) tai pojilla on joku oma tekeminen, kuten pokemonkorttien järjestely. 

Hyvää viikonloppua ja pikkujoulua kaikille! 

maanantai 23. marraskuuta 2020

Viisi syytä miksen halua olla raskaana

Olen kertonut ikuisesta "raskauskuumeesta" ja siitä miten ihanaa raskaana oleminen on. 

 

Pahimpina raskaus- ja vauvakuumeen aaltoina ajattelen kuitenkin raskauden tuomia negatiivisia asioita, jotta laskeudun taas maan pinnalle... 

(Huom! Kirjoitettu omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin nojaten, en yleistä!)

1. Järkyttävä pahoinvointi

Tämä on niin vahvasti edelleen mielessäni, että saan kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta. Ensimmäiset kolme kuukautta syke oli taivaissa levossakin, kurkussa oli pala, yökötti, heikotti, kaikki ällötti enkä saanut aikaan yhtään mitään. Parhaiten sitä olotilaa kuvaa paha krapula. Siihen ei auta mikään, se ei lopu mihinkään vuorokauden aikaan, se lamaannuttaa ja olo on täysin voimaton. Järkyttävää. 

2. Hormonien aiheuttamat muutokset omassa mielessä - en ole oma itseni 

Tämä on vähintään yhtä ärsyttävää kuin pahoinvointi. Olo on pahoinvoinnin takia kurja fyysisesti ja hormonit saa mielen matalaksi ja henkisesti ei tunnista itseään. Ei jaksa yhtään mitään ja jossain vaiheessa alkaa epätoivo - olenko tällainen nykyään, jääkö tämä pysyväksi olotilaksi ja sitten tulee itsesyytökset - miksen jaksa, miksi ajattelen näin, pitäisi tehdä sitä ja tätä...

3. Jatkuva huoli raskauden sujumisesta

Pelko keskenmenosta, raskauden etenemisestä, ennenaikaisuudesta, supistuksista, mikä kolotus on normaalia ja mikä tarkoittaa mahdollisesti jotakin vakavampaa.

4. Liitoskivut, selkäkipu, unettomuus

You name it.

5. Ei pysty samaan mihin ennen - liikunta, ruokarajoitukset, oman kropan hallinta jne. 

Pitää muistaa ruokasuositukset, kroppa ei jaksa samalla tavalla eikä tunnu omalta, painopisteen muuttuminen ja siitä aiheutuva kömpelyys, liikunta ei tunnu mielekkäältä.

Rakastin ottaa kuvia kasvavasta vauvavatsasta ja pukeutua sitä korostaen. 

Ja lopulta käy kuitenkin niin, että kuvat saa unohtamaan kaiken yllämainitun ja haaveet nostavat päätään. Oikeastihan sitä kestää kaiken mitä yhdeksän kuukautta tuo tullessaan, koska palkinto on mitä ihanin! <3

Millainen raskaus sinulla on ollut?

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Tänä vuonna ajoissa joulutunnelmaan: kaunis lumihuurre -joulukuusi

Päätin jo alkusyksystä, että tänä vuonna aion aloittaa joulutunnelmoinnin heti kun siltä tuntuu. Yleensä olen hieman himmaillut, ettei meillä sentään jo lokakuussa olisi joulukuusta. Joulun aika on kuitenkin lyhyt, joulukuu menee nopeasti ja nyt on niin pimeää, että kaikki piristys on tarpeen. 

Laitoin joulukuusen ja nyt on sentään jo marraskuun loppupuoli. 

Meillä on ollut useamman vuoden valkoinen joulukuusi ja olen pitänyt siitä paljon. Remontin myötä koti on saanut niin vaalean ilmeen, että päädyttiin hankkimaan vihreä joulukuusi valkoisella lumihuurteella. Se tuo juuri sopivasti kontrastia ja lumiefekti on kaunis! 

                                                        Poikien tekemät joulupallot <3

Ellenin joulupallo 2018 <3

Googlasin pitkään, kunnes päädyin ensimmäiseen vaihtoehtooni; 180cm Cityline Snow -joulukuusi Kärkkäiseltä. Pohdin 180cm ja 210cm väliltä, mutta paras vaihtoehto oli juuri Kärkkäisen kuusi eikä siitä valitettavasti ollut isompaa, joten se ratkaisi asian. Jessen mielestä tosin 180cm on juuri hyvä meidän olohuoneeseen ja siitä olen vakuuttunut nyt itsekin katseltuani kuusta hetken. 

Pakko sanoa, että lumihuurre varisi aika tavalla, kun sen otti paketista, kasasi ja asetteli oksat nätisti. Se oli helppo koota kolmesta osasta, mutta oksien asettelussa meni tietysti vähän enemmän aikaa. Alun varisemisen jälkeen se on pysynyt hyvänä.  

Joulukuusi tuo ihanaa tunnelmaa ja lapset rakastavat sitä. Seuraavaksi meille muuttaa tonttuja, kun tonttuovi ilmestyy yöllä kuusen lähelle. Kävin jo täydentämässä kynttilävaraston ja kaivoin esiin joulukoristeita, joita pikkuhiljaa laitan esille. 

 In the making: nyt jo naurattaa, kun useamman päivän pohdin sopiiko lattialla olevat valot joulukuuseen. Sävy oli mielestäni liian keltainen, mutta kokeilin niitä tänään ja hyvin ne sopi. Välillä ehkä mietin liikaa (ja turhaa)...

Joko te olette joulutunnelmissa?

perjantai 20. marraskuuta 2020

2,5-vuotiaan kuulumiset

Ellen on nyt 2 vuotta ja 4 kuukautta. Hänen kanssaan on pääsääntöisesti todella ihanaa, vaikka edelleen voin sanoa vauvavuodesta tuttujen vaiheiden olevan osa meidän elämää. 

Koronatilanteen takia meillä on siirtynyt sekä 1,5-vuotis että 2-vuotisneuvolakäynnit. Jesse kävi Ellenin kanssa keväällä neuvolassa sen verran, että Ellen sai vesirokkorokotteen. Katsotaan milloin saadaan aika. Silloin käydään neuvolalääkärillä terveydenhoitajakäynnin lisäksi ja kartoitetaan koko perheen voimavaroja. 


Ellen käyttää vaatekokoa 92cm, mutta olen jo alkanut ostaa 98cm. Hän pukee itse eikä häntä saa auttaa. Minä itse -vaihe on vahvana läsnä. Hän pukee itse kaikki vaatteet ulkovaatteita myöten. Siitä hän on saanut paljon kehuja dagiksessa. Hän on todella omatoiminen ja kärsivällinen. 

Päivärytmiin kuuluu viisi ateriaa, 1,5 tunnin päiväunet, ulkoilua, nukkeleikkejä ja paljon läheisyyttä. 

Ellen nukkuu yleensä 20-08. Hyvinä öinä hän nukkuu koko yön heräämättä ja huonoina häntä täytyy silitellä useamman kerran. Nyt ollaan saatu nauttia hyvästä unijaksosta! 

Se on yksi asioista, mikä menee vaiheittain. Kuukausi sitten Ellen heräsi huutamaan päätöntä huutoa keskellä yötä ja sitä jatkui pari viikkoa joka yö. Hän huusi samaa mitä päivisin eli "ei, ite". Silloin päivisin oli vahvaa uhmaa ja Ellen oli aamusta iltaan huonolla tuulella. Aamut alkoi huudolla. Onneksi siitä on päästy.  

Ellenillä on tosiaan alkanut uhma. Pahin on väistynyt, mutta se oli sitä "klassista": muki on väärän värinen, veli katsoo väärällä tavalla, ulkona paistaa aurinko, nukke on liian kaukana jne. Ellenistä oikein näki, ettei hän itsekään tiennyt mitä halusi. Ellenin uhma on tuntunut pieneltä, kun muistelee poikien uhmaa...

Ellen rakastaa nukkeja ja niiden tilpehöörejä, vaatteita, pukemista, keinumista, temppujen tekemistä ja tanssimista, kynsien lakkaamista, veljien kanssa leikkimistä, kutitusta ja kirjoja. Hän syö mielellään eri ruokia ja veljien tavalla parasta ruokaa on dagiksessa ja mummolassa. Ellen fanittaa Pipsa Possua ja Ryhmä Haun Kajaa. 

^ Vesipohjaiset lasten kynsilakat on ostettu Lindexistä!  

Puheenkehitys on ollut viime aikoina huimaa. Hän käyttää suomea ja ruotsia yhtä paljon ja tietää kenelle mitäkin kieltä puhutaan. Hän ei sekoita kieliä keskenään. Kahden sanan lauseet on kasvaneet useamman sanan lauseiksi, vaikkakin sanajärjestys on usein hassu. Hän osaa hyvin ilmaista itseään ja kertoa mitä haluaa tai ei halua. 

Ellen viihtyy hyvin itsekseen ja puuhailee nukkejen kanssa tai esimerkiksi piirtää. Kynäote on vahva ja hän käyttää aina vasenta kättään. Sakset on uusin innostus. Yllätytään vähän väliä Ellenin uusista taidoista, tämä ikä on monella tavalla ihana! 

Hyvää viikonloppua! <3

torstai 19. marraskuuta 2020

UUSI TYÖPAIKKA

Kaikki kävi oikeastaan todella nopeasti enkä periaatteessa edes etsinyt uutta työtä. Aika muutokselle tuntui kuitenkin olevan oikea mahdollisuuden tullessa eteeni ja mikä tärkeintä; nyt minulla on säännöllinen arkityö ja kiinteä kuukausipalkka. Teen oman alani työtä varhaiskasvatuksen parissa kunnallisella puolella. 

Olin edellisessä työpaikassani vaatekaupassa melkein kymmenen vuotta, joten muutos on ollut iso. Siististä sisätyöstä pihalle lasten kanssa säällä kuin säällä ;)

1,5 viikkoa takana. Ensimmäinen viikko meni lapsiin tutustuessa ja rutiinien oppimisessa. Olen tehnyt sekä aikaista että myöhempää aamuvuoroa ja molemmissa on puolensa. Olen nauttinut siitä, että joinain aamuina Jesse on vienyt Ellenin dagikseen, koska olen joutunut lähtemään jo ennen seitsemää töihin. Luksusta, kun välillä pitää huolehtia vain itsestään! 

Ellen on tottunut uuteen arkirytmiin hyvin. Hän jää yhtä hyväntuulisena hoitoon, vaikka menisi sinne jo seitsemäksi. Ellenin aamuja enemmän jännitti miten pojat pärjäävät kahdestaan aamuisin. Herätän heidät ennen kuin lähden, teen aamiaisen ja katson reput yms. ulko-ovelle valmiiksi. Jesse soittaa pojille, kun heidän täytyy alkaa pukea ja lähteä kouluun. Kaikki on mennyt hienosti. 

Välillä aamu tuntuu pitkältä etenkin toisella, jolla alkaa koulu yhtenä päivänä vasta kymmeneltä ja me ollaan lähdetty töihin jo 7. Silloin Jesse saattaa saada useamman "joko saa lähteä" -puhelun... 

On ollut mieletöntä olla joka ilta kotona perheen kanssa. Jo se, että me syödään yhdessä päivällistä joka ilta! Vuorotyössä oli puolensa ja sain enemmän omaa aikaa ja hitaita aamuja, mutta sitä fiilistä ei voita mikään kun työpäivä on pulkassa jo kahden jälkeen iltapäivällä! 

Tulevaisuudesta en tiedä, mutta just nyt tuntuu hyvältä ja uusi arki on lähtenyt hyvin käyntiin.