Olen kertonut ikuisesta "raskauskuumeesta" ja siitä miten ihanaa raskaana oleminen on.
Pahimpina raskaus- ja vauvakuumeen aaltoina ajattelen kuitenkin raskauden tuomia negatiivisia asioita, jotta laskeudun taas maan pinnalle...
(Huom! Kirjoitettu omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin nojaten, en yleistä!)
1. Järkyttävä pahoinvointi
Tämä on niin vahvasti edelleen mielessäni, että saan kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta. Ensimmäiset kolme kuukautta syke oli taivaissa levossakin, kurkussa oli pala, yökötti, heikotti, kaikki ällötti enkä saanut aikaan yhtään mitään. Parhaiten sitä olotilaa kuvaa paha krapula. Siihen ei auta mikään, se ei lopu mihinkään vuorokauden aikaan, se lamaannuttaa ja olo on täysin voimaton. Järkyttävää.
2. Hormonien aiheuttamat muutokset omassa mielessä - en ole oma itseni
Tämä on vähintään yhtä ärsyttävää kuin pahoinvointi. Olo on pahoinvoinnin takia kurja fyysisesti ja hormonit saa mielen matalaksi ja henkisesti ei tunnista itseään. Ei jaksa yhtään mitään ja jossain vaiheessa alkaa epätoivo - olenko tällainen nykyään, jääkö tämä pysyväksi olotilaksi ja sitten tulee itsesyytökset - miksen jaksa, miksi ajattelen näin, pitäisi tehdä sitä ja tätä...
3. Jatkuva huoli raskauden sujumisesta
Pelko keskenmenosta, raskauden etenemisestä, ennenaikaisuudesta, supistuksista, mikä kolotus on normaalia ja mikä tarkoittaa mahdollisesti jotakin vakavampaa.
4. Liitoskivut, selkäkipu, unettomuus
You name it.
5. Ei pysty samaan mihin ennen - liikunta, ruokarajoitukset, oman kropan hallinta jne.
Pitää muistaa ruokasuositukset, kroppa ei jaksa samalla tavalla eikä tunnu omalta, painopisteen muuttuminen ja siitä aiheutuva kömpelyys, liikunta ei tunnu mielekkäältä.
Rakastin ottaa kuvia kasvavasta vauvavatsasta ja pukeutua sitä korostaen.
Ja lopulta käy kuitenkin niin, että kuvat saa unohtamaan kaiken yllämainitun ja haaveet nostavat päätään. Oikeastihan sitä kestää kaiken mitä yhdeksän kuukautta tuo tullessaan, koska palkinto on mitä ihanin! <3
Millainen raskaus sinulla on ollut?
Kuulostaa niiin tutulta :D täällä kans kolme lasta, ja usein vauvakuume nostaa päätään.. koitan noita samoja syitä järkeillä itelleni. etenkin tuosta pahoinvoinnista on jäänyt suoranainen kammo, siis se on ollu joka kerta niin järkyttävää. Mutta mikäs siinä on, että silti sitä vaan aattelee sitä tuhisevaa nyyttiä :D <3
VastaaPoistaNo niinpä! Onneksi lähipiirissä on vauvoja niin voi sitä kautta lievittää vauvakuumetta - tai päinvastoin :D
Poista