Sivut

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

4-vuotisjuhlat

Viime kuussa juhlittiin meidän neljävuotiaita ystävien, kummien ja sukulaisten kanssa synttärisankareiden toivomalla Ryhmä Hau -teemalla. Tämä oli ensimmäinen vuosi, kun Jimi ja Theo toivoivat teemaa ja kertoivat itse mitä haluavat juhlissaan syödä. Tarjolla oli ihana Ryhmä Hau -kakku mansikkamoussetäytteellä ja poikien erikoiskuppikakut, jotka tilattiin Konditoria Pink Lemonista (saatiin alennusta bloginäkyvyyttä vastaan). Ne tehtiin meidän toiveiden mukaan ja pojille oli tärkeää, että heillä on omat "kakut". Kuppikakut oli maidottomia ja munattomia, jotta ne kävi pojille. Pääkakun lisäksi oli daim -juustokakku, porkkanakakku, kinkku-pekonipiirakka, ruisnappeja tuorejuustotäytteellä, karjalanpiirakoita ja munavoita, keksejä, sinisiä karkkeja ja vaahtokarkkeja, viinirypäleitä ja vesimelonitikkuja.


Olin ostanut koristeita Tukholman Lagerhausista jo aikaisemmin keväällä, joista osa pääsi käyttöön. Kultaraidalliset pillit olen saanut Juhlahumua -nettikaupasta, jossa on vaikka mitä ihanaa juhliin. Varsinaiset koristeet ei ehtineet tulla Ruotsista, joten juhlia edeltävänä iltana piti lähteä äkkiä ostamaan puuttuvat jutut Juhlamaailmasta. Aikamoista säätöä, mutta lopulta kaikki tarpeellinen oli kasassa ja olin tyytyväinen koristeisiin. Värimaailma oli vaaleansininen, kultainen ja valkoinen. Ryhmä Hau näkyi kakussa, leluissa ja lasten mukeissa. Theo ja Jimi saivat paljon lahjoja ja pelkkien lelukasojen sijaan paketeista paljastui mm. kirjoja sekä suomeksi että ruotsiksi, potkulaudat ja uudet kypärät, piirustuspaperia, tusseja, värikyniä ja erilaisia lautapelejä. He saivat myös pillimukit, tarrakirjat, pehmolelu-Ryhmä Haut, jättijalkapallon, ulkoleluja, saippuakuplapyssyt, rahaa ja paljon vaatteita. Juhlat onnistui hyvin ja pojat olivat onnessaan heitä juhlimaan tulleista ihmisistä, saamistaan lahjoista ja herkuista. Vieraita oli aika paljon meidän alakerran neliöihin nähden ja vielä kun meillä ei ole takapihaa käytössä julkisivuremontin takia, mutta hyvin me lopulta mahduttiin. Olin pyytänyt kummit ja ystävät jo klo 13 ja sukulaiset vasta klo 15, jotta kaikki eivät tulisi ihan kerralla. Jimi ja Theo puhuivat syntymäpäivistään vielä pitkään, joten aika ihanat juhlat taisi olla!    


Millaisia lastenjuhlia 
teillä on pidetty?

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Lapsen yölliset kauhukohtaukset

Ensimmäisen kohtauksen kuittasin pahana unena. Toinen kohtaus tuli kahden päivän päästä tismalleen samaan aikaan kuin ensimmäinen ja oli voimakkaampi ja selkeäoireinen. Siitä tiesin heti mistä on kyse. Olen lukenut netistä vanhempien kauhukohtauskokemuksista ja muistan ajatelleeni miten hurjalta ja pelottavalta ne kuulostaa. Toisella pojistamme (herkkä, mutta temperamenttinen ja voimakas omatahto) on ollut yöllisiä kauhukohtauksia nyt noin kuukauden ajan ja niitä tulee pari kolme kertaa viikossa. Olen huomannut, että kohtaus tulee herkemmin jos hän nukahtaa levottomana.


Kohtaus alkaa hysteerisellä huudolla, minkä tunnistaa heti kohtaukseksi. Mennessäni pojan luo on hän hiestä märkä, hengittää tiheästi, huitoo, potkii ja katsoo lasittuneella katseella silmät suurina välillä hokien eieieieiei. Katse tuntuu menevän lävitseni eikä hän ota kontaktia. Se on todella outoa ja pelottavaa, kun hän katsoo minua kuin ei tuntisikaan. Huuto on niin kovaa, että hänen kanssaan on pakko siirtyä toiseen huoneeseen ja sulkea ovet, koska pari kertaa toinen pojista on herännyt huutoon ja pelästynyt. Pidän poikaa sylissä, rauhoitan ja silitän. Mikään muu ei tunnu auttavan kuin odottaminen. Tuntuu ihan kamalalta, kun ei voi auttaa hysteeristä lasta, joka selkeästi pelkää jotain ihan kamalasti. Joudun muistuttamaan itseäni pysymään rauhallisena siinä tilanteessa. Yleensä kohtaus kestää joitain minuutteja, viimeisin oli noin viisi minuuttia, mutta siinä tilanteessa se tuntuu ainakin tunnilta. Kohtauksen jälkeen hän sulkee silmänsä ja jatkaa uniaan normaalisti. Aamulla hän ei muista siitä mitään, mutta on tavallista aamu-unisempi. En ole ihan varma mitä minun kannattaa kohtauksen tullessa tehdä. Olen lukenut, ettei lasta saisi herättää, vaan pitäisi odottaa vieressä kohtauksen ohimenemistä. En vaan voi olla ottamatta syliin, koska haluan hänen edes jollain tasolla tuntevan minut siinä lähellä.  

Onko teillä kokemusta kauhukohtauksista?
Miten toimitte?

torstai 27. heinäkuuta 2017

Raskauden suunnittelu -käynnillä

Me käytiin Jessen kanssa eilen äitiyspoliklinikalla, jossa tavattiin todella mukava naislääkäri. Kaikki lähti Theon ja Jimin 4-vuotisneuvolakäynniltä, jossa kerrottiin terveydenhoitajalle meidän ajatuksista ja peloista mahdollista seuraavaa raskautta ajatellen. Hän laittoi asian heti eteenpäin ja saatiin aika alle kuukauden päähän sairaalan äitiyspolille. Lääkäri nimitti käyntiä raskauden suunnittelu -käynniksi. Käytiin läpi poikien raskausaika ja siihen liittyneet komplikaatiot, jonka jälkeen puhuttiin meidän peloista ja epävarmuudesta. Potilaskertomuksia raskausajalta oli paljon ja monen asian olin jotenkin unohtanut ja muistin vasta, kun lääkäri kysyi niistä. Oli onni, että saatiin todella sydämellinen lääkäri, joka kuunteli ja ymmärsi.


Poikien ennenaikaisuudelle ei ole olemassa yhtä tiettyä syytä, vaan suurimpana "rasitteena" pidetään kaksosraskautta. On mahdollista, että yksösraskaus menee loppuun asti hyvin. Me haluttiin lähinnä tietää, että miten raskautta seurataan ja miten toimitaan jos sama toistuu eli kohdunkaula lyhenee ihan liian aikaisin aiheuttaen ennenaikaisuuden riskin. Pääsen erityisseurantaan ja ensimmäinen ultra tehdään raskausviikolla 7, jossa tarkistetaan kaiken olevan kunnossa. Sen lisäksi on ainakin kaksi ylimääräistä lääkärintarkastusta ja ultraa keskiraskauden aikana. Neuvolassa poissuljetaan tulehdukset säännöllisesti. Ensimmäisessä ns.virallisessa ultrassa rv 12 mitataan kohdunkaula ja tehdään arviointi siitä olisiko tukilanka tarpeen laittaa ennaltaehkäisevästi jo rv 12-14. Kaksosraskaudessa sain sen viimeisenä apukeinona ja koen siitä olleen hyötyä, koska saatiin sen ja vuodelevon kombolla 11 viikkoa lisäaikaa.

Käynti huojensi mieltä ja tuli paljon luottavaisempi olo. Jesse kokee saaneensa vastaukset kysymyksiinsä ja me ollaan molemmat tyytyväisiä tukilangan mahdollisuuteen. Koen tärkeäksi, että pääsen säännöllisesti tarkastuksiin, koska kaksosraskaudessa en tuntenut supistuksia, vaan kaikki tapahtui salakavalasti ja nopeasti.

Tulevaisuus tämän tiimoilta tuntuu taas valoisammalta.  

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Kaasona häissä

Lauantaina vietettiin parhaan ystäväni häitä, joissa olin kaasona. Koko viikonloppu meni häätunnelmissa: perjantai valmistellen paikkaa, lauantai häissä ja sunnuntai vielä fiilistellen, kun hääpari ja moni häävieraista jäi Långvikin hotelliin yöksi ja aamulla syötiin yhdessä aamiaista. Kävin lauantaiaamuna meikkaajalla ja yksi ystäväni tuli meille laittamaan hiukseni jo aamuseiskalta. Lähdettiin Jessen kanssa kohti Långvikia ennen puoltapäivää. Menin hääparin sviittiin, jossa kaasot valmistautuivat yhdessä morsiamen kanssa.

Löysin juhlamekkoni ihan viimetinkaan, koska en vaan ollut löytänyt sellaista kuin halusin. Tilasin mekkoja nettikaupoista vaikka kuinka monta, mutta niissä oli aina jotain, mikä ei ollut hyvä ja palautin ne. Kävin pari päivää ennen häitä Stockalla äitini kanssa ja löysin alesta kauniin haalean vaaleanpunaisen, yksinkertaisen Vilan mekon. Se tuntui heti hyvältä päällä ja oli kaunis. Hetken epäröin onko se liian yksinkertainen makuuni, mutta päätin lisätä näyttävyyttä koruilla ja kauniilla kengillä. Pidin asustani todella paljon ja mekolle on käyttöä varmasti myöhemminkin, joten alle kahdenkympin mekoksi nappiostos.   


Häitä vietettiin lähellä Långvikin hotellia, Runhälla -nimisessä vuokrattavassa paikassa. Siitä sai koristeilla todella kauniin ja tunnelmallisen. Häät olivat rennot, kauniit ja hienoja yksityiskohtia oli paljon. Lähes kaikki koristeista oli itsetehtyjä, samoin kuin kaikki kukat hääkimppua ja heittokimppua lukuunottamatta. Morsian oli nähnyt paljon vaivaa. Juhlasalissa oli paljon koristevaloja, kynttilöitä, valkoiset pöytäliinat ja upeat pöytäkoristeet! Vihkiminen tapahtui juhlapaikan pihalla, jonne oli pystytetty iso juhlateltta. Sulhanen oli tehnyt itse "alttarin", joka sopi häiden tyyliin täydellisesti.


Me oltiin suunniteltu kaasojen ja bestmanien kanssa yllätysohjelmaa hääparin toiveet huomioiden. Oli hääbingo, morsiamen ryöstö, "etsi esine" ja viittausleikki, jossa vieraat nostivat kätensä mikäli olivat tehneet mainitun asian, kuten "matkustanut hääparin kanssa ulkomaille". Viittausleikki oli helppo, hauska ja jokainen pääsi osallistumaan. Hääpari oli tehnyt yllätyksenä kuvashown heidän tarinastaan. Ohjelmien jälkeen tanssittiin sekä bändin että Spotifyn tahtiin, heittokimppu ja sukkanauha heitettiin, oli yhden vieraista esittämä lauluesitys, laulettiin karaokea ja tanssittiin vähän lisää. Käveltiin hotellille vasta aamuneljän jälkeen ja nukahdin viiden aikaan. Herätys oli jo ennen yhdeksää, jotta ehdin aamiaiselle. Onneksi heräsin suhteellisen virkeänä ja nautin hotelliaamiaisesta ihan täysillä.  

Häät oli kokonaisuudessaan rennot, koskettavat, hauskat, kauniit, ikimuistoiset ja olen onnellinen, että sain olla kaasona mukana ystävieni tärkeässä päivässä. Itkin päivän aikana (ja itseasiassa sitä ennenkin aina ajatellessani häitä) niin paljon, että loppuillasta päähän sattui, mutta onneksi koko meikki oli supervedenkestävää ja suttunaamalta vältyttiin. Tunteellisuuteni johtui varmaan siitä, kun kyseessä on meille niin tärkeät ihmiset, jotka ovat olleet meidän kaaso ja bestman ja jotka ovat toisen poikamme kummeja.

L O V E.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kesän top 3

Heinäkuun loppu lähenee ja perjantaina alkaa vapaat ja maanantaina virallisesti loman toinen osuus. Viikonloppuna on meidän rakkaiden ystävien häät, joissa ollaan Jessen kanssa kaasona ja bestmanina. Perjantai menee järjestellessä paikkaa ja lauantaina kaikki huipentuu itse häihin. Jäädään monen muun häävieraan tavoin Jessen kanssa Långvikin kylpylähotelliin yöksi, mitä luksusta! Sunnuntaista alkaakin lomasuunnitelmat käydä toteutukseen ja ensi viikolle on vaikka mitä kivaa ohjelmaa, koska myös Jessellä on ensi viikko vapaata.


Tähän mennessä parhaita asioita kesässä on ollut:

1. Hitaat aamut ja mahdollisuus mihin tahansa. On ollut ikävä sitä, kun voi herätessä päättää mitä sinä päivänä tekisi. Aamukahvi, lastenohjelmat, leikkiä ja ulkoilua. On ollut myös ihana voida tehdä extempore -reissuja esimerkiksi Paraisille, jossa olen käynyt kolmistaan poikien kanssa useamman kerran nyt kesän aikana.

2. Yhteiset hetket. Niitä ei ole ollut turhan paljon, mutta ne on olleet sitäkin tärkeämpiä. Sunnuntaina lähdettiin nauttimaan helteestä Oittaan rannalle, jossa hengailtiin ja syötiin vesimelonia. Jesse ja pojat leikkivät rantavedessä, juteltiin ja oltiin vaan.

3. Ystävät. Viime aikoina olen nähnyt ystäviä enemmän kuin "tavallisesti". Olen käynyt syömässä, tyttöjen illoissa, käynyt kävelyllä, kahvitellut ja tehnyt reissun maauimalaan. Välillä jumitun kotiin ja joudun muistuttamaan itseäni ystävien näkemisestä ja sen tärkeydestä, joten olen iloinen että olen nähnyt heitä, koska ystävistä saa paljon voimaa.  

Mikä teidän kesässä 
on ollut huippua?

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Neljävuotiaiden suosikki

Yhteistyössä Jollyroom

Me kierrätetään leluja aika paljon ylä- ja alakerran välillä ja vaikka leikitään olohuoneessa ja lastenhuoneessa melkein yhtä paljon niin siitä huolimatta Jimi ja Theo huomaavat lelut eri tavalla huoneesta riippuen. Se on hyvä, koska vanha lelu tuntuu taas hetken uudelta ja keksitään uusia leikkejä. Me ostetaan harvoin leluja pojille, koska he saavat niitä riittävästi muilta. Nyt tosin erityisesti Theo haluaa välillä käyttää omia kolikoitaan kirpparilla ja viimeksi mukaan lähti yksi dino 0,80€.



Syntymäpäivän johdosta haluttiin yllättää Jimi ja Theo ja tilattiin heille Jollyroomista neljävuotislahjaksi Woodliin junaratapöytä. Leikkikeittiö lähti lastenhuoneesta uusille leikkijöille ja tilalle tuli junaratapöytä, jonka rataosat ovat yhteensopivia myös useimpien muiden merkkien rataosien kanssa. Meiltä löytyi entuudestaan Brion junarataa ja pikku-ukkoja, muutama silta ja eläimiä, joten yhdessä pöydän mukana tulevien osien kanssa saadaan rakenneltua vaikka minkälainen kaupunki.

Pöydän pinnalla on autoratakuva, jonka päälle voi tehdä omanlaisensa junaradan ja rakentaa kaupungin pöydän mukana tulevien osien avulla. Junaratapöydässä on kiva, kun leikkiä ei tarvitse sen kummemmin siivota, koska junarata saa jäädä pöydälle ja leikkiä voi myöhemmin jatkaa siitä mihin se jäi. Pöytä on tarpeeksi iso erilaisten junaratojen rakentamiseen ja useamman lapsen yhteisleikkiin, mutta siitä huolimatta siro eikä lopulta vie paljoa tilaa. Se sopii hyvin pieneenkin tilaan, kuten meidän lastenhuoneeseen, jossa ei pinta-alaa ole kovinkaan paljon käytettävissä kahden sängyn ja vaatekaapin takia. Jimi ja Theo ovat ihailleet samantyylistä junaratapöytää mm. Silja Linella ja sairaalassa, joten voitte kuvitella pienten junafanien onnen, kun heiltä löytyy sellainen nyt omasta huoneesta. 


Junaratapöytä on hauska, erilainen lisä lastenhuoneeseen ja mahdollistaa monenlaisen leikin! 

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Tässä ja nyt

Olen puhunut täällä isoista asioista, jotka toivottavasti kuuluvat tulevaisuuteemme jossakin vaiheessa. Muutto isompaan asuntoon, uusi työpaikka, hääjuhla ja kolmas lapsi. Kirjoitin kolmannen haaveilusta postauksen jokin aika sitten ja vielä silloin pohdin kuumeisesti milloin jokin meidän edellämainituista haaveista toteutuisi. Tuntui, että olisi aika suuremmalle muutokselle ja kotona aloin nähdä vain niitä huonoja puolia, kuten kuluneen alkuperäislattian ja olemattomat eteisen säilytysmahdollisuudet, joita kiroan joka kerta lähtiessäni ja tullessani ulkoa sisään lasten kanssa. Parin viikon loma töistä tuli oikeaan aikaan, koska se oli just sitä mitä tarvitsin.

oikeanpuoleiset housut saatu

Parissa viikossa olen rauhoittunut ja keskittynyt hyviin asioihin elämässäni. Istuin yhtenä aamupäivänä olohuoneen lattialla kahvikuppi kädessäni ja katsoin, kun Jimi ja Theo piirsivät tusseilla. He olivat innoissaan, koska tusseilla pystyy kuulemma piirtämään paljon paremmin kuin värikynillä ja molemmat esittelivät piirtämiään juttuja vuorotellen. Siinä kohtaa pysähdyin ja ajattelin, että oikeasti elämässäni on just nyt kaikki niin hyvin, etten voi olla kuin kiitollinen. Me ollaan terveitä, meillä on työpaikat ja niitä muutamaa seikkaa lukuunottamatta ihana koti ja mukavat naapurit. Meidän neljävuotiaat ovat mahtavia tyyppejä, joille haluan antaa aikani ja olen onnellinen, että tässä elämäntilanteessa heidän ei tarvitse olla päivähoidossa pitkiä päiviä. Näiden oivallusten myötä olen muistanut sen, miten tärkeää on elää tässä hetkessä. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta nyt on tässä ja nyt on hyvä.

Löytyykö muita
      haaveilijoita?      

torstai 13. heinäkuuta 2017

Viiden euron valkoiset housut

Tiedättekö sen tunteen, kun löytää jotain kauan etsimäänsä ja vielä todella edullisesti? Koin sen eilen löytäessäni ihanat valkoiset housut viidellä eurolla! Olen jo pitkään halunnut tietynlaiset valkoiset housut ja nyt ne löytyi. Ei liian läpinäkyvät, ohutta materiaalia, puolipitkät ja leveähköllä lahkeella, hyvin istuvat ja korkeahko vyötärö. Housut (ja paita, alelöytö sekin) on Lindexistä, jossa on nyt valikoituja housuja viidellä ja kymmenellä eurolla. Ostin myös toiset ohuet liehukehousut, mutta ne on vähän villimpää kuosia ja taitaa lähteä päälle tänään iltavuoroon.

Otin asukuvat eilen illalla meidän uuden peilin kautta kahden pyjamapojan vipeltäessä taustalla ja olen niin tyytyväinen yläkerran pieneen muutokseen. Entiseltä asukkaalta jäänyt peilihässäkkä on viimein poissa ja tilalla on Jyskin valkoraaminen kaunis peili, joka on meidän asunnon ensimmäinen kokovartalopeili. Se tuo paljon valoa yläkertaan ja sopii paikalleen täydellisesti. Pienetkin muutokset tekevät paljon. Peili sai kaverikseen uuden maton, mutta siitä lisää myöhemmin.      


Ensi viikolla suuntaan Stockalle Jimin ja Theon kanssa katsomaan heille kenkiä. Josko olisin kerrankin ajoissa välikausikenkien hankinnan kanssa. Stockalla oli mm.Vikingin kenkiä alessa. Samalla voidaan katsastaa kauppakeskus Ainoan leikkipaikka. Hassua, kun toisaalta pitäisi nauttia kesästä ja samalla osata suunnitella lasten välikauden vaatetusta.   

Oletteko te tehneet alelöytöjä?

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Meidän tavallinen kesäpäivä

Viikko alkoi ihanalla auringonpaisteella ja pitkästä aikaa sai laittaa shortsit päälle. Heti aamusta pesin pyykkiä ja vein kylpyhuoneen tasolle kertyneitä vaatepinoja oikeisiin vaatekaappeihin. Meille käy aina välillä niin, ettei pariin kolmeen päivään pestä pyykkiä ja yhtäkkiä havahdutaan siihen, että sitä pyykkiä on kertynyt ja kertynyt. En kestä sotkuisuutta ja tänään sille tuli taas stoppi. Pyykkivuoret on selätetty, pölyt pyyhitty, vaatepinot viety ja kaikki epämääräiset vaatenyssäkät ja muut väärillä paikoilla olleet tavarat on palautettu oikeille paikoilleen. Huomenna vielä imurointi niin voi taas nauttia siististä kodista. Aamuisen siivousinnostuksen jälkeen tein itselleni banaanilettuja (tämänhetkinen lempiaamiainen, suosittelen!) ja join aamukahvin. Lähdettiin puistoon poikien serkkujen ja mummin kanssa, josta jatkettiin mummilaan viettämään päivää.


Lähdin vielä ilalla käymään Ikeassa Jimin, Theon ja äitini kanssa. Sinne vaihdoin päälleni kokovaalean asun, jossa viihdyin erinomaisesti (vaatteet - Lindex, kengät ja laukku - MK). Pojat pääsivät leikkimään leikkipaikan pallomereen ja me saatiin ostettua kaikki tarpeelliset jutut, kuten ruukku uudelle isolle kaktukselleni. Ikea-reissun jälkeen pojat kävivät kylvyssä ja pian olikin jo aika mennä nukkumaan. Päivä meni nopeasti, mutta ehdittiin tehdä kaikkea kivaa. Parasta näissä kesäaamuissa on se, kun meillä ei ole kiire minnekään. Voidaan herätä omaan tahtiin enkä tiedä mitään parempaa kuin rauhassa juotu aamukahvi. 

Kivaa viikonjatkoa!