Sivut

perjantai 29. marraskuuta 2013

Meidän päivä kuvina

TORSTAI

Ihan tavallinen päivä. Tällä kaavalla meidän normiarkipäivät yleensä menee.

02.30 Theo ääntelee siihen malliin, että kohta on nälkä. Käyn laittamassa maidon ja syötän Theon. Jesse syöttää Jimin. Jatketaan heti unia.

06.50 Jesse tekee maidot valmiiksi, sanoo heipat ja lähtee töihin.

07.00 Syötän Theon, 15 minuuttia. Syötän Jimin, 15 minuuttia. Jään seisomaan sängyn viereen muutamaksi minsaksi ja käyn kovaa kamppailua itseni kanssa, etten rojahda takaisin nukkumaan. Väsyttää.

07.10 menen kylppäriin, pesen ja rasvaan kasvot, pesen hampaat, laitan hiukset ponnarille ja meikkaan. Tähän joka aamuiseen sessioon menee noin 20 minuuttia.

07.30 sytytän kynttilät olohuoneen pöydälle, avaan verhot, laitan Ruotsin aamutv:n päälle ja suuntaan keittiöön. Laitan kahvin tippumaan, teen kaksi leipää ja puuroa. Oon pahasti kaavoihini kangistunut; melkein aina sama aamupala ja muutenkin samat rutiinit.

08.00 istun sohvalle syömään aamupalaa ja katson samalla Teen mom 3 uusia jaksoja (oon koukussa siihen, hypin riemusta tajutessani uusien jaksojen tulleen). Yleensä katson tässä kohtaa edellispäivän Emmerdalen, Solsidania tai Greyn anatomiaa.

Tappelen Facebookin ja Hotmailin kanssa - molemmat on lukkiutuneet enkä pääse käyttämään niitä. Kumma juttu.

08.45 selailen valokuvia joululahjoja varten. Pojista on ainakin pari tuhatta kuvaa ja niistä pitäisi valita...

09.45 haen vielä toisen kupin kahvia ennen "työpäivän" alkua ;) Laitan poikien pullot ja soseen valmiiksi.

10.05 kuuluu huhuilua makuuhuoneesta. Vien poikien päivän asut hoitopöydälle ja menen toivottamaan hyvää huomenta pikkuisille. Menen poikien sänkyjen väliin ja vuorotellen hymyilen ja lepertelen kummallekin. Avaan verhot ja pojat ihmettelee ulkoa tulevaa valoa. Nostan Theon hetkeksi Jimin viekkuun ja naureskellaan yhdessä.

10.20 Jimi jää juttelemaan mobilelle, kun vien Theon aamupesulle. Pikkupesu, lauleskelua, vaippa, vaatteet. Theo menee leikkimatolle odottelemaan lounasta. Haen Jimin aamupesulle; pikkupesu, lauleskelua, vaippa, vaatteet.

10.40 Pojat leikkii leikkimatolla, Theo näyttää Jimille miten käännytään selältä masulle (Theo oppi sen kunnolla alkuviikosta ja nyt mennään!!!) Lämmitän maidot ja soseen.

10.45 lounas. Menu: perunaporkkanaa ja maitoa. Syötän Theon, röyhtäytän ja laitan sitteriin. Syötän Jimin, röyhtäytän ja laitan sitteriin. Nyt syöttö meni onneksi ihan rauhassa, kumpikin jaksoi hyvin odottaa.

11.30 pojat on sittereissä ja leikkii leluilla. Puen päälle, petaan sängyt, siistin keittiön ja pakkaan laukun. Laitan vaunut valmiiksi ja valitsen pojille ulkovaatteet.

12.00 alan pukea poikia. Puvut lattialle, pojat pukuihin. Molemmat nauraa ja tykkää seurata mamman hupsuttelua. Puetaan niin, että ensin kummankin jalat pukuun, sitten tumput, kädet ja viimeisenä pipot päähän. Toinen kyllästyy odottamaan nopeammin jos puen ensin toisen kokonaan ja vasta sitten toisen.

12.10 Nostan Jimin vaunuihin ja alahuuli väpättää. Veli perään ja kiskon takkia päälle samalla, kun heijaan jalalla vaunuja. Theo tuijottaa, Jimi nyyhkyttää. Hanskat taskuun, kaulahuivi kaulaan ja takki auki vauhdilla ovesta ulos. Käytävässä Jimi rauhoittuu ja huokaisen helpotuksesta - menipä hyvin.

Laitan poikien pussit kiinni ja jalkapeitteen kunnolla. Mietin mihin mennään. Lähden kohti viereistä kauppakeskusta. Käyn ostamassa valokuvakehyksiä ja Jesselle take away-kuppeja.
Meinasin ostaa H&M:stä pojille bodyt, mutta päätin olla ostamatta, kun joulukin on tulossa ;)
     
13.00 teen pienen lenkin, nautin ihanasta ilmasta ja fiilis on hyvä.

13.30 kotiovella. Pojat nukkuu vielä. Laitan pullot valmiiksi ja lämmitän itselleni ruokaa; siskon tekemää makaronilaatikkoa. Kuin ihmeen kaupalla saan syödä ihan rauhassa. Olin varma, että kitinä alkaa, kun mikro kilahtaa. Juon kahvia ja luen Kaksplussan (kiitos anoppi!).

14.00 Theo herää. Leikitään sohvalla ja Theo ilmeisesti kertoo unistaan, kova höpötys. Laitan pesukoneen päälle ja haen Jimin olkkariin.

14.30 syötän ensin Theon ja sitten Jimin, menu: luumusosetta ja maitoa.

15.15 Jesse soittaa: tulossa kotiin. Pojat viihtyy leikkimatolla ja käyn läpi poikien pieniä vaatteita. Siistit, nuhjuiset ja ihan minit. Minit (kokoa 44-50cm) me lahjoitetaan Jorvin L2-osastolle, jossa tarvitaan pieniä vaatteita pienille potilaille. Muistan miten ihana tunne oli, kun pojille sai pukea oikeat vaatteet päälle. Niin suloisia!



15.45 Jesse tulee ja pojilta pääsee riemunkiljahduksia. Saan vaatelajittelun päätökseen ja oon iloinen, että pikkuvaatteet on niin hyvässä kunnossa ja niitä on enemmän kuin muistin. Jesse halii poikia ja vaihdetaan kuulumiset. Leikitään ja pusutellaan poikia. Theo kääntyilee ja pojat juttelee ja nauraa toisilleen! Kuvaan pienen videopätkän poikien ensimmäisestä kunnon kontaktista! <3

17.00 päivällinen. Jesse ja Theo, minä ja Jimi. Menu: bataattia ja maitoa. Pojat on sittereissä hetken syötön jälkeen. Laitan pyykit kuivumaan.

17.30 laitetaan kamoja kasaan kauppaan lähtöä varten. Jesse haluaa mennä kävellen, joten mä meen yksin autolla (sen takia autolla, kun ostoksia oli niin paljon). Pojat nukkuu koko kauppareissun ajan, muutama ihastelija ja tutut kysymykset.

18.30 tulen kotiin vähän ennen vaunuilijoita. Laitan ostokset paikoilleen, siivoan keittiön ja teen hedelmäsalaattia. Jesse ja pojat tulee. Jesse on poikien kanssa lattialla leikkimässä ja katsoo sivusilmällä Tappara-Kärpät.

19.30 pojille maitoa 120ml. Theo tekee perinteiset selkäkakat ja Jesse menee vaihtamaan vaippaa. Samalla yöpuku päälle ja rautalisä nassuun. Teen Jimille iltapesun ja saman setin. Tässä vaiheessa himmennetään valoja ja hiljennetään ääntä.

20.00 rauhallinen, hiljainen, oma hetki: suihku.  

20.30 vaihdan lakanat. Valitsen seuraavan päivän vaatteet pojille ja laitan valmiiksi hoitopöydälle. Pojat on hetken keinusittereissä. Syödään iltapalaa Jessen kanssa.

21.15 iltamaito- ja velli. Röyhtäytetään molemmat kunnolla ja laitetaan sänkyyn. Hiljaista...

21.45 Jimi kitisee. Jesse nostaa syliin ja rauhoittelee hetken.

21.50 Koko perhe nukkumassa.

Yösyöttö oli 1.30, kun Jimi heräsi. Seuraavan kerran syötiin, kun Jesse oli lähdössä töihin. Tänään päivä on mennyt aika samalla kaavalla. Tykkään rauhallisista päivistä ja viihdyn kotona poikien kanssa. Arkea piristää pienet asiat; ylläri kaupasta, jalkahieronta, kyläily, kahdenkeskeinen aika (edes pieni hetki)... Jesse tuli jo töistä ja nyt me lähdetään mummilaan eli vanhempieni luo.

Rentouttavaa viikonloppua! xxxx  

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Viikon ajalta

Viikko meni taas ihan hujauksessa, vaikkei edes tehty mitään ihmeellistä. Ihan perusarkea. Perjantai oli tosin poikkeus; silloin oli poikien kontrolli fysioterapeutilla. Onneksi sisko tuli mukaan niin pystyin täysillä keskittymään fysioterapeutin juttuihin. Se on ärsyttävää, kun kahden vauvan kanssa käy esim.neuvolassa ja kaikki huomio menee vauvojen viihdyttämiseen, riisumiseen ja pukemiseen ja neukkutädin sanomiset menee ihan ohi.

Fysioterapiakäynnin tarkoituksena oli tarkistaa poikien kehitys. Kummallakin kehitys vastaa 3 kuukauden ikätasoa eli kaikki on kunnossa. Fyssari jumppasi ensin Jimin ja sitten Theon kanssa. Oltiin selällä, masulla, heiluteltiin jalkoja, käännyttiin, tartuttiin leluihin, hymyiltiin ja juteltiin. Aika oli jo klo 10.15 eli meidän normaalisti yöunia klo 10 asti nukkuvat poikaset oli aika väsyneitä. Pian siitä piristyttiin ja molemmat näytti parhaat puolensa. Hymyjä ja naurua riitti! Naurusta puheenollen; Jimi nauroi ekaa kertaa ääneen maanantaina ja Theo tiistaina. Oli aivan ihanan kuuloista! Alkoi itseäkin naurattaa, vauvakikatus. Saatiin fyssarin kehujen loppuun vielä ohjeistus pitää (refluksin niin salliessa) poikia mahdollisimman paljon lattialla, että molemmat kyljet niskan ohella saa treeniä. Kummallakin pojalla on nimittäin oikea puoli vasenta vahvempi. Se näkyy vatsalla ollessa, kun vain oikeaa puolta käytetään aktiivisesti. Se ei ollut mitenkään huolestuttava juttu, fyssari vaan kehotti kiinnittämään siihen huomiota. Me pidetään poikia lattialla päivittäin aika paljon. Ainoastaan heti syömisen jälkeen he ovat joko sylissä tai sitterissä pystyasennon takia.

Theolle ja Jimille tuli 5 kuukautta täyteen torstaina (teen 5 kk-postauksen ensi keskiviikon neuvolan jälkeen). Alle kuukausi ja pojat ovat puolivuotiaita! Ensimmäinen vauvavuosi on jo pian puolessa välissä...

Ensi viikolla tavataan kavereita, käydään vaunuilemassa, mennään 5 kk-neuvolaan (rokotukset...), PT tulee keskiviikkona, kuvataan joulukorttikuvat, pikkujouluillaan ja koitetaan järjestää Jessen kanssa treffi-ilta.

Hyvää marraskuun viimeistä viikkoa, sieltä se joulu tulee! xxxx


/ Tulevia postauksia mm. identtisyys, 5 kk, meidän päivä kuvina, neuvola-asiaa. 
Toiveita saa esittää.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Kirppislöytöjä

Olin eilen äitin kanssa MLL:n järjestämällä kirppiksellä naapurikoululla. Meinasin jo aamulla, ettei mentäiskään, kun aikaa oli vain reilu tunti ennen kuin Jessen piti lähteä treeneihin ja mun olla kotona poikien kanssa. Päätettiin kuitenkin mennä ja onneksi niin. Tehtiin tosi hyviä löytöjä ja meillä oli kivaa.

Ostettiin muutamalla eurolla aivan ihanat nahkanilkkurit 2€, koossa 21-22, body 1€, pipot 0,50€/kpl, siistit housut 3,50€, vauvaleluja 0,20€/kpl, kauan kaivattu tärinäsitteri 15€ (juurihan mä vannoin, ettei tänne tule enää yhtäkään härpäkettä, mutta tämän tieltä lähti yksi normisitteri mummilaan;)) ja näiden lisäksi vielä kahdet kollarihousut, body ja yökkäri. Itselleni ostin (äiti osti...) nahkaisen tummanharmaan käsilaukun kympillä. Kirppiksen jälkeen tultiin meille, Jesse lähti treeneihin ja me kahviteltiin. Kylään tuli myös mun veli perheineen eli poikien serkkutyttö oli täällä ihastuttamassa.
























































Ilta oltiin kotona ja leikittiin poikien kanssa. Jesse oli poikien kanssa sohvalla ja kaikkien katse oli kiinni tv:ssä... Jimiä ja Theoa kiinnostaa kovasti ja nykyään täytyy kiinnittää huomiota siihen, ettei sitä töllötetä jatkuvasti. Theo nimittäin kääntyy usein lattialla kesken leikkien niin, että näkee telkkarin. Pikkutyyppi menee mitä kummallisimpiin asentoihin nähdäkseen ruudun.





















  
Meillä on nyt taas vaihteeksi menossa se kausi, kun nukutaan "päiväunet" tasan eri aikaan. Sänky on jälleen ehdoton nounou päiväaikaan. Just yritin kaikin keinoin saada Theon jäämään pinnasänkyyn. Luovutin tunnin jälkeen, kun Jimi heräsi olohuoneessa. Laitoin Theon sitteriin ja nostin Jimin lattialle leikkimään. Katsoin Theoa ja nyt sitä nukutaan -  sitterissä. Huoh.

Kivaa alkanutta viikkoa! xxxx

ps. onneksi nyt ei ole ilta, vois vähän pelottaa. Istun olohuoneen sohvalla ja Theon sängyn yläpuolella oleva mobile alkoi just soida itsekseen, siis sellainen vedettävä. Apua!

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Keskosten päivä

Alkaa raskausviikko 24, herään sairaalassa hymyillen. Selvittiin jo tänne asti, ajattelen iloisena.

Googlasin heti ensitöikseni millaiset selviytymismahdollisuudet rv 24 syntyvillä on. Lääkäri tulee aamukierrolla käymään ja kertoo mitä se tarkoittaa tulevaisuuden kannalta jos pojat syntyvät lähipäivinä. Lopussa rohkaisee, että poikien mahdollisuudet paranevat joka päivä 2%. Siitä alkaa 7 viikkoa kestävä prosenttien laskeminen. 8 viikkoa saivat pojat "lisäaikaa" masun turvissa, kiitos minun. Vihdoin ymmärrän ja olen itsestäni ylpeä. Kahteen kuukauteen en haistanut raikasta ulkoilmaa tai liikkunut sängystä muualle kuin vessaan. Kyllä kannatti.  

20.6.2013 saimme kaksi pientä vauvaa. Vauvat syntyivät liian aikaisin, 9 viikkoa etuajassa, keskosina. Koko keskosaika meni peläten ja hetki kerrallaan eläen. Pojat olivat Lastenklinikan vastasyntyneiden teholla viikon verran. Tutustuimme pieniin poikiimme aluksi lasin läpi, koska he lepäsivät keskoskaapeissa. Laitteita ja piuhoja oli paljon ja piipittävät äänet pelotti.

Jo ensimmäisenä päivänä teholla nimesimme pojat; Jimi ja Theo. Jimi pääsi kenguruhoitoon syliini päivän ikäisenä. Vasta silloin aloin ymmärtää, että olen oikeasti äiti. Theo pääsi kahden päivän iässä isin syliin. Kenguruhoito oli tärkeää meille kaikille. Olimme joka päivä poikien luona ja annoimme kenguruhoitoa sekä pidimme poikia käsikapalossa. Tuntui pahalta lähteä illalla kotiin, kun pojat piti jättää. Pienet ja viattomat. Lähteminen kesti kauan enkä voinut olla ajattelematta näenkö poikia enää seuraavana päivänä, mitä jos...



Pojat pääsivät viikon tehohoidon jälkeen jatkohoitoon oman alueen sairaalaan eli lähemmäs kotia. Jimi ensin (7 päivän iässä) ja Theo perässä (8 päivän iässä). Jatkohoidossa pääsimme osallistumaan enemmän poikien hoitoon. Teimme kaiken itse ollessamme paikalla. Varmuus kasvoi ja side lujittui. Pojat kotiutuivat 4 viikon iässä eli 35.viikolla. Heille oli juuri tullut kaksi kiloa täyteen ;) Kotona opettelimme arkea, syötimme poikia ympäri vuorokauden 3 tunnin välein ja ihastelimme pieniä nukkuvia ihmeitämme.

Tuli hengityskatkoja, paha tukehtumiskohtaus (siten selvisi refluksi) ja refluksi...

Kaiken tämän jälkeen täällä hymyilee ja kääntyilee kaksi kuusikiloista. Pojat ovat kehittyneet ikätasonsa mukaisesti, he voivat hyvin ja ovat tuoneet elämäämme käsittämättömän paljon onnea, iloa ja rakkautta.

Ollaan Jessen kanssa todella kiitollisia kaikille minua ja poikia hoitaneille Naistenklinikalla (osasto 42), Lastenklinikalla (osasto K7) ja Jorvissa (osasto L2). Heidän ansiostaan perheemme on nelihenkinen.






















HYVÄÄ KESKOSTEN PÄIVÄÄ!

ps. täältä voitte lukea lisää keskoslasten päivästä!    

perjantai 15. marraskuuta 2013

Hoitolaukun sisältö

Meillä hoitolaukkuna toimii tavallinen nahkainen käsilaukku.

Sitä täydellistä hoitolaukkua ei ole vielä tullut vastaan, joten tavislaukku hoitaa hoitolaukun virkaa sillä aikaa. En tosin ole vieläkään ihan varma millaisen hoitolaukun haluaisin. Ennen poikien syntymää olin ihan varma, ettei meille tule esim.vaunujen "omaa" hoitolaukkua. Halusin jotain Storksakin kaltaista, mutta nyt sillä ei olekaan enää niin väliä.

Hyvin on pärjätty tavallisella laukulla, mutta kieltämättä välillä ärsyttää, kun

a) laukkua joutuu pitämään tavarakorissa (hihna ei riitä, että voisi roikkua työntöaisassa) eli sieltä pitää sitten kaivaa jos jotain tarvitsee 
b) laukusta ei löydä mitään ilman massiivista tonkimista. Laukussa ei ole erillisiä taskuja ja lokeroita vaan kaikki on hujan hajan.

Meidän hoitolaukku sisältää: vaippoja, vaipanvaihtoalustan, yhdet vaihtovaatteet molemmille, kosteuspyyhkeitä, peppupyyhkeitä, käsidesin, 2 harsoa, korviketta, 2 tuttipulloa, maidonsakeuttajaa, suolaliuostippoja, refluksilääkkeet, liivinsuojia, 2 lelua. 


Loppupeleissä aika vähän tavaraa huomioonottaen, että vauvoja on kaksi. Näillä on pärjätty eikä ikinä ole puuttunut mitään. Välillä mukana kulkee myös 2 lusikkaa ja piltti. 

Omat tavarani (puhelin, lompakko, kalenteri, huulirasva, huulipuna, purkkaa, avaimet, ponnari) on erillisessä pikkulaukussa, jotta löydän kaiken helposti ja nopeasti.  

Mitä teillä kulkee mukana hoitolaukussa? 
Millainen hoitolaukku?  xxxx
 
/ Pahoittelut huonoista kuvista, miten aikaisin ulkona oikein pimenee..?

torstai 14. marraskuuta 2013

PT-päivä

Perhetyöntekijä tuli äsken ja puettiin pojat samantien ulkovaatteisiin. PT lähti vaunulenkille poikien kanssa. Vähän jännitti miten lähtö sujuu. Theo on nyt muutaman kerran tehnyt sitä, että vaunuun laskettaessa alkaa itkeä, vaikka hetkeä ennen on hymyillyt ja ollut hyväntuulinen. Eilen normikaava onneksi toistui eli itkusta huolimatta molemmat nukahtivat vaunuihin liikkeelle lähtiessä.

Nyt Theo olikin se rauhallisempi, vaikka heräsikin pikku-unilta pukemiseen. Jimi sai pienet raivarit vaunuissa. Vaikutti siltä, että Jimppa olisi itkiessä kurlannut, joten nostin syliin. Se rauhoitti hieman, mutta levottomuus jatkui vaunuissa. PT lähti kuitenkin, kun se sylissä piteleminen ulkovaatteet päällä olisi vaan saanut hikoilemaan ja raivoamaan entistä enemmän. Oli pakko mennä vielä parvekkeella katsomaan (...) rauhoittuiko Jimi. En kuullut itkua ja PT laski suojaliinan vaunujen päälle, joten ehkä molemmat nukahti..?

Nyt en tosin saa mielestäni sitä, että mitä jos Jimpalle tuleekin refluksikohtaus. Osaako PT auttaa ja meneekö se ohi. Pitäisi vaan luottaa ja nauttia nyt tästä omasta ajasta. Istun sohvalla enkä osaa olla. Olen kuulevinani vauvan itkua, eteinen näyttää tyhjältä ilman vaunuja, katson sittereitä joka toinen minuutti. Silti haaveilen välillä tyhjästä kodista, että saisin vaan olla. Hohhoh...


Pojat ovat vielä vähän tukkoisia, etenkin herätessään, mutta muuten flunssa on parantunut. Molemmilla oli yskää, tukkoisuutta ja limaisuutta ja flunssan ollessa pahimmillaan, se lisäsi refluksioireita. Nyt refluksi on flunssan paranemisen myötä taas helpottanut.  

Sairastelusta huolimatta yöt on menneet pääosin hyvin. Ollaan saatu kiva ilta- ja yörytmi.  
Pojat nukahtaa klo 22, Theo herää 2.30, syötän hänet ja yleensä Jesse syöttää Jimin (nostetaan sängystä nukkuvana ja havahtuu syömään heti pullon koskiessa suuta), seuraavan kerran herätään syömään 7.00, kun Jesse on lähtenyt töihin. Pojat jatkaa vielä unia, mutta itse nousen, että ehdin touhuta aamujutut ihan rauhassa.

Öiden ollessa vielä katkonaisia, otin kaiken ylimääräisen ajan nukkumiseen enkä voinut kuvitellakaan nousevani ennen poikia. Nyt öisin melkein jo odotan aamua, että saan touhuta rauhassa. Aamuisin ennen poikien heräämistä meikkaan, syön aamiaista, juon aamukahvin, luen blogeja / kirjoitan postausta/sähköpostia / siivoan keittiön / katson edellisen päivän Emmerdalen.

Makuuhuoneesta kuuluu vauvapuhetta 10.00. Theo höpöttää punaiselle pehmeälle sydäntyynylle ja Jimi heiluvalle mobilelle. Tänä aamuna Jimi viihtyi sängyssä 30min tuijottaen mobilea samalla leluille höpöttäen. Sillä välin ehdin tehdä Theolle aamupesut, pukea ja syöttää. Tunnen itseni aina voittajaksi, kun saan hektisen aamun hoidettua vähillä itkuilla eli toisen ei tarvitse itkien odottaa vuoroaan.

Haettiin eilen toinen sitteri, sattumalta samanlainen kuin ensimmäinen, mun veljeltä. Nyt molemmat voi leikkiä omissa sittereissään. Äitini osti kiinnitettäviä leluja pojille ja fiksailin pojille aamulla "leikkiparkin". Meillä on vain yksi lelukaari (toista ei tule, kun ei mahduta enää liikkumaan vauvavaltakunnassa olohuoneessa ...), joten otin päiväkäyttöön helposti irrotettavan mobilen Jimin sängystä ja kiinnitin sen lelukaaren toiseen päätyyn. Jimi tutkaili sitä ja Theo leikki lelukaaren leluilla. Win - win. 

 Aikaa on vielä tunti ennen poikien kotiinpaluuta, joten sänky kutsuu. Jos en nukahda, makaan ainakin silmät kiinni ja yritän olla ajattelematta mitään vauvoihin liittyvää seuraavaan tuntiin ;)

ps. Jes, huomenna alkaa viikonloppu! 

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Palasia meiltä

Innostuin ottamaan muutaman kuvan meidän kotipesästä, kun eilen sain vihdoin laitettua kuvia pojista esille.

Meidän koti on 58-neliöinen kerrostaloasunto. Tilaa on kieltämättä aika vähän nelihenkiselle perheelle, etenkin kun meillä on välttämättömän tavaran lisäksi myös jotain ei-niin-välttämätöntä... Tuttu juttu? Pärjätään täällä kuitenkin hyvin ainakin siihen asti, että pikkutermiitit oppii liikkumaan.

Kaappitilaa on aika niukasti ja tällä hetkellä to-do -listan kärjessä onkin järjestää poikien ulkovaatteille selkeä paikka eteiseen.  Eteinen on ahdas, koska siellä pitää säilyttää sekä vaunuja että molempia turvakaukaloita. Voitte vaan kuvitella...

Tässä nyt pieniä palasia meiltä. 












































Makuuhuoneessa pitäisi tehdä muutama pikkumuutos; mm.vaihtaa pinnasänkyjen yläpuolelle poikien nimikirjaimet ja laittaa viiri siihen. Meidän nimikirjaimet siirretään meidän sängyn yläpuolelle.
Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...
 
Kivaa keskiviikkoa! xxxx

tiistai 12. marraskuuta 2013

Pienet ihmeet vaunuissa

"Voi että, onko siellä kaksoset?" 

"Oioi, kaksosetko? Paljon voimia!" 

"Kaksi pientä vauvaako siellä on?"

...ja ihmettelyä seuraa jo tutuksi tulleet jatkokysymykset: tyttöjä vai poikia, minkä ikäisiä, ovatko identtisiä, miten ovat voineet, miten jaksat tuplien kanssa. Yleensä keskustelu jatkuu vielä niin, että kuulen tältä poikia ihastelevalta/ihmettelevältä henkilöltä miten kaksosuus on osana myös hänen elämäänsä: "minun serkkuni naapurintytöllä on myös kaksoset, hän on sanonut, että... ..." Lopussa toivotetaan hyvää jatkoa ja paljon voimia.


^ alkusyksyn vaunuilua



Onneksi yleensä ei ole kiire mihinkään. Tänään 3 kilometrin vaunulenkillä tuli kaksi vanhempaa rouvaa juttelemaan. Ei siinä mitään, mielelläni pysähdyin ja juttelin heidän kanssaan hetken. Rouvat vaikuttivat aika yksinäisiltä, joten ehkä he ilahtuivat hetken juttutuokiosta.
Välillä on kuitenkin päiviä, jolloin haluaisin kävellä rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta. Käyn vaunulenkillä päivittäin (paitsi viime viikolla poikien sairastaessa) ja vain muutamana kertana koko aikana kukaan ei ole pysäyttänyt. Tuplarattaat herättävät siis kiinnostusta.

Ovatko muut tuplia työntävät huomanneet samaa? Jäättekö juttelemaan ventovieraiden kanssa pienistä ihmeistänne? 
 
Normaalisti kävellään yli 5 kilometrin lenkki, mutta nyt aloitettiin kevyesti sairastelun jälkeen. Yritin eilen lähteä kävelylle, kun oli kaiken lisäksi ihana sää, mutta yritykseksi se jäi. Pojilla oli järkyttävä kitinäpäivä eikä mikään ollut hyvin. Heti, kun Theon laski sylistä, alkoi huuto. Ajattelin ikuisena optimistina, että vaunuilu auttaa, kun silloin pojat nukahtavat aina. Ei auttanut eilen. Tein täyskäännöksen parkkipaikan kohdalla, kun Theo huusi naama punaisena. Turhautti mennä takaisin kotiin tietäen, ettei nyt auta mikään. Ihmeen kaupalla jaksoin Jessen kotiintuloon asti kahta kitisijää ja arvatkaa mitä sitten... Jesse sai hymyjä ja hykertelyä. Hieman sapetti, kun itse kuuntelin heräämisestä lähtien jatkuvaa kitinää ja heti isin tullessa kitinä muuttuu hymyiksi. No, pääasia, että loppuillan meillä oli kaksi hymypoikaa :)

Tällä hetkellä Theo keinuu keinusitterissä ja juttelee Nalle Puhille ja Jimi leikkii leikkikaaren leluilla normisitterissä. Päiväunista ei ole tänään tietoakaan, mutta ovat ainakin hyvällä tuulella.
Menen nyt keittämään teetä ja yritän ehtiä vastailemaan kommentteihin ja muutamaan lukijasähköpostiin (kiitos niistä!) Mukavaa tiistaita teille! xxxx

                                     




















 ^ Theon lempikeinu ja rakas Nalle Puh (vanha kuva)

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Hälytystila aktivoitu

Ma-ti välinen yö. Voi luoja. 

Kaikki alkoi, kun olin Tepin kanssa hakemassa Jesseä ja Jimppaa peli-illasta "laatuaikaa"-illan päätteeksi. Ihmettelin, kun autolle tulo kesti niin kauan. Eikä ihme, kun Jimillä oli pitkästä aikaa tullut kunnon refluksikohtaus. Lopulta, kun Jimi saatiin kaukaloon ja autoon, mentiin kotiin vauhdilla. Kohtaus senkun jatkui ja jatkui.

Jimillä ei ollut ollenkaan hyvä missään muualla kuin sylissä. Sylissä ollessakin piti koko ajan olla liikkeessä. Hengitys oli oudon kuuloista ja vaivalloista. Jos Jimin laski niin pikkuinen alkoi heti haukkoa henkeä ja suusta tuli maitovaahtoa. Ensimmäistä kertaa yhden pojan hoitoon tarvittiin meidät molemmat. Theo-raukka joutui tulemaan vaan "siinä sivussa".

Onneksi Theo nukahti heti iltamaidon jälkeen ja nukkui hyvin, vaikka veikka itkeskeli ja piti aika kovaa ääntä. Kohtaus oli jatkunut aaltoilevana jo 3 tuntia ja alettiin jo olla tosi huolissamme. Huolta lisäsi se, että Jimi puklasi isosti kaksi kertaa, mitä ei ole tehnyt sitten ensimmäisten elinviikkojensa.
Jimppa oli hereillä ollessaan kuitenkin tosi hymyileväinen ja oma itsensä, joten sen puolesta pystyttiin hieman rauhoittumaan. Jesse kanniskeli Jimiä, kun mä tein iltapalaa. En kuitenkaan saanut syötyä mitään, koska tuntui niin pahalta Jimin puolesta. Pala oli kurkussa. Harmitti ja olo oli lohduton myös sen takia, kun luultiin jo refluksin olevan hallinnassa. Tuleeko tälle ikinä loppua? (tiedän, että tulee, mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä..) Vihaan sitä, kun toista ei pysty mitenkään auttamaan. Jos vaan voisin niin ottaisin itselleni kaiken sen kivun, mitä Jimillä oli/on. Jatkuva huoli lapsesta on ihan kamalaa ja se, kun ei varmaksi tiedä mikä lapsella on.

Kohtaus oli alkanut iltakasin aikaan ja puolilta öin soitettiin terveysneuvontaan. Sieltä käskettiin kiireellä päivystykseen. Nieleskelin kyyneliä puhelun lopussa ja itkien aloin pakkaamaan tavaroita. Olin ihan sekaisin mitä pitää ottaa mukaan ja miten saadaan helpoiten molemmat pojista mukaan - nukkuva Theo ja aika ajoin kakova Jimi. Juoksin ympäri kämppää ja heitin kassiin oleellisimmat. Varauduin siihen, että jäädään koko perheen voimin lastenosastolle.

Meillä oli tietenkin yöpaidat kaikilla päällä, Jimiä ei voinut laskea hetkeksikään alas ja Theo heräsi itkemään, kun oli jo kova nälkä. Onneksi Jesse oli tätä heikkohermoista skarpimpi ja kertoi mitä täytyy tehdä. Puin ja otin Jimin. Jesse puki ja otti Jimin. Lämmitin Theolle maidon ja laitoin laukut valmiiksi. Puin itkevän ja ihmettelevän Theon ulkopukuun ja laitoin kaukaloon. Pikkuinen nukahti onneksi sinne kyyneleet vielä valuen. Kapaloitiin Jimi monella viltillä ja laitettiin pipo päähän. Jesse otti kaukalot ja kassit ja mä kannoin Jimiä.

Onneksi matka sairaalaan oli lyhyt ja päästiin heti hoitohuoneeseen. Syötin Theon ja Jesse oli Jimin kanssa. Sairaanhoitaja teki perusjutut; alkukyselyn, mittasi kuumeen ja otti happisaturaation. Kuumetta ei ollut ja Jimi hapettuu hyvin. Onneksi.
Heti lääkärin tullessa huoneeseen Jimi oli yhtä hymyä eikä enää kakonut ja hengityskin oli jo aika hyvää. Näytettiin varmaan ylihuolehtivilta esikois(t)en vanhemmilta...
En oo ikinä nähnyt Jimin nauravan ja hymyilevän yhtä paljon. Olo huojeni heti, kun näki Jimin voinnin kohenevan. Lastenlääkäri oli sitä mieltä, että poika näyttää hyvinvoivalta ja hän on vaan oppinut uuden äänen eli sen kakomis"murinan". Murina kuulosti siltä kuin keuhkot rahisisivat ja jotain kulkisi ylösalas ruokatorvessa.   

Oltiin todella ihmeissämme ja yritettiin vielä kerrata lääkärille oireita, koska varmuudella voin sanoa, ettei sen iltaisessa kohtauksessa ollut kyse vain uuden äänen oppimisesta. 
Jimiltä imettiin vähän limaa nielusta. Keuhkot kuulostivat normaaleilta ja kaikki muukin oli kuten pitääkin. Lääkäri kuitenkin sanoi, että hassu nikotus kuuluu äänestä. Aivan kuin Jimillä olisi jatkuva hikka. Saatiin lupa kotiinlähtöön, koska akuuttia hoidontarvetta ei ole. Jos refluksi huolettaa, voidaan soittaa poikia hoitavalle lastenpolille ja pyytää kontrolliaikaa.  Lääkäri myös totesi, että toisilla refluksi on pahempi kuin toisilla ja meidän korviin se kuulosti todella vähättelevältä.

Lähdettiin kotiin ja pojat nukahtivat heti autoon. Kotona nostettiin Theo suoraan sänkyyn ja uni jatkui. Yritettiin syöttää Jimiä ja melkein puolet normimaitomäärästä menikin alas. Jimi oli aivan poikki ja nukkui sylissä, kunnes päätettiin kokeilla sitteriin laittamista. Nyt nukkuminen onnistui myös siinä. Mentiin kaikki nukkumaan 4 aikaan, mutta mä en saanut ollenkaan nukuttua, koska Jimi rohisi niin paljon ja 10 minuutin välein piti nostaa pystympään hengittämään. Olin tosi onnellinen, kun aamu tuli. Kaikki näyttää aamulla aina paremmalta. Jesse kävi töissä viemässä avaimet, mutta tuli onneksi heti takaisin.


 Mietittiin josko refluksikohtauksen takana olisi flunssa. Jimin hengitys rohisee, Jimi aivastelee, yskii välillä ja nenä on tukossa. Yleensä osa näistä oireista on liittynyt refluksikohtaukseen, mutta nyt siinä voi olla muutakin. Eilen höyryhengiteltiin, avattiin nenää suolaliuoksella ja pidettiin Jimiä koko ajan pystyasennossa. Jimi oli iloinen ja hymyili paljon ja jaksoi leikkiä leikkikaaren leluilla. Normaalia väsyneempi tosin, mutta ei mikään ihme. Eilen illalla anoppila ja mun äiti tuli illaksi ja me päästiin hetkeksi nukkumaan Jessen kanssa. Teki hyvää ja sen voimin jaksettiin viime yö.

Yö meni yllättävän hyvin. Theo nukahti taas heti maidon jälkeen. Kannettiin Jimiä hetki maidon jälkeen, mutta hyvin nukahti sitteriin mun puolelle sänkyä. Nostin Jimiä varmaan joka toinen tunti, kun ressu oli tukossa ja hengitys rohisi niin paljon. Silittely sai taas rauhoittumaan ja hengityksen tasaantumaan. Syötiin kerran yön aikana ja herättiin vasta 10. Mun sisko tuli meille jo 8.30 auttamaan poikien hoidossa. Sai odotella yksinään olohuoneessa telkkarin parissa, kun me koisattiin. Theo heräsi hymyillen, kuten yleensä ja meni tädin hoiviin. Mä tein Jimille aamupesut ja sain taas osakseni ihania hymyjä.


Päivä on mennyt hyvin. Pojat on nukkuneet jo aamupäivällä yhden samanaikaiset päiväunet ja nyt molemmat ovat jo toisilla unilla. Jimin vointi askarruttaa kuitenkin sen verran paljon, että varattiin tälle illalle käynti yksityisellä. Kysytään refluksista ja lääkäri saa selvittää onko nyt kyseessä ihan perusflunssa. Flunssaa epäilen (ja molemmat mummit myös;)), mutta hyvä käydä varmuuden vuoksi, kun refluksin takia oltiin jo suunniteltu käyvämme yksityisellä kuitenkin.  

Kuulostaako perusflunssalta?

Tänään saadaan siis toivottavasti vähän vastauksia. Postaus on vähän sekava, kun yöunet on nyt jääneet minimiin. xxxx

maanantai 4. marraskuuta 2013

Jakamatonta huomiota

Vietin eilisillan Jimin kanssa kaverilla kyläillen ja nyt olen Theon kanssa äitillä. Jesse viettää poikien iltaa Jimin kanssa. Mun mielestä on hyvä, että pojat saavat välillä viettää muutaman tunnin vanhemman kanssa saaden jakamattoman huomion. 

Kaksosten äitinä tuntuu hyvältä saada välillä huomioida vain yhtä vauvaa. On ainakin hetkittäin olo, jolloin ei tunne riittämättömyyttä. Pystyn vastaamaan vauvan tarpeisiin heti. Siihen ei todellakaan aina kykene, kun vauvoja on kaksi. 


^Theolla on isomummon tekemä villatakki ja tumput sekä Jessen serkun tekemät minivillasukat <3

Nyt totuteltuani kaksi iltaa vain yhden vauvan kanssa olemiseen, voin jo olla huolehtimatta liikaa. Autossa ei enää hyppää sydän kurkkuun, kun tarkistuksessa näkee vain yhden kaukalon. Ikävä on silti kova. Pojistakin huomaa, että he tajuavat milloin veikka on muualla ja äiti/isi pelkästään hänen. 

Odotan jo kotiinpaluuta, muutama tunti erossa muusta perheestä ja voisin juosta kotiin... 

Pitävätkö muut samankaltaisia "laatuaikaa äidin/isin kanssa"- iltoja? 

Ps. Jesse kiittää hyvistä kysymyksistä ja vastaa niihin mahd.pian ;)

perjantai 1. marraskuuta 2013

Kysy Jesseltä

Nyt saatte esittää kysymyksiä Jesselle eli isi vastaa ;) 

Kysymyksiä voitte laittaa tämän postauksen kommenttiboksiin sunnuntai-iltaan 3.11.2013 saakka.
Jesse vastaa niihin alkuviikon aikana.











































Mukavaa viikonloppua mahtaville lukijoilleni! xxxx