Ratasvihaa

Kuluneella viikolla on mennyt hermot useampaan otteseen meidän rattaisiin. 

Meillä on Ora Land -tuplavaunut (vaunupostaus täällä), joista pidin kovasti tähän asti. Nyt, kun pojat ovat jo niin isoja, että viihtyvät parhaiten puoli-istuvassa asennossa, rattaat (ts.ratasistuin) ei aja asiaansa ollenkaan. Ei olla käytetty vaunukoppia enää kuukausiin vaan pojat ovat maanneet/olleet puoli-istuvassa asennossa ratasistuimessa vierekkäin. Vaunuissa ei ole selkeää väliseinää vaan siellä köllötellään vieri vieressä. Olen pitänyt pohjalla äitiyspakkauksen makuupussia.

Pojat eivät enää pysy paikoillaan vaan venkuilevat ihan mahdottomasti hereillä ollessaan. Ennen nukahtamista Theo yleensä repii Jimin pipoa ja ottaa tuttia suusta, kahinaa kahinaa. Käytiin eilen markkinoilla ja pojat nukkuivat vain 45 minuuttia, joten olivat hereillä suurimman osan ajasta. Nyt lämmin ilma helpotti viihtymistä, kun pystyi olla ilman tumppuja ja pojat leikkivät leluilla vaunuissa. Kauaa ei kuitenkaan mennyt, kun Jimi jo kiipeili veljen päällä ja kääntyi mahalleen. Otettiin makuupussi pois ja yritettiin laittaa pojat istuvampaan asentoon ja tukea valjailla. EI. Se ei onnistu. Rataksen istuinosa on jollain tapaa niin pitkä ja leveä, että pojat ovat siinä todella epämukavassa asennossa ja valuvat. Valjaat ei tue tarpeeksi ja pojat valuvat entistä enemmän. Haaraväliin tuleva osa on todella pitkällä eikä tule lähellekään haaroja jos samalla täytyisi nojautua selkänojaan. Tähän kaikkeen vaikuttaa tietysti se, kun ei vielä itse istuta, mutta en usko asian korjaantuvan tarpeeksi edes sitten, kun istutaan. Missä mättää, meissä vai ratasosassa? :D 

Aurinko paistoi ja nyt ne Lindexin "rimpula"-aurinkolasit lentää päästä alta aikayksikön (kunnolliset on ostoslistalla), vaunuverho revitään pois ja sitten kitistään, kun aurinko paistaa silmiin. Huoh. Voitte kuvitella miten antoisa kotimatka meillä oli. Onneksi ei ollut pitkä matka.

Yhteenvetona siis, inhoan meidän rattaita. Vaunuina koppien kanssa toimivat todella hyvin, mutta eivät tässä vaiheessa. Selasin eilen tori.fi:tä uusien rattaiden toivossa. Siellä oli muutamat kiinnostavat, mutta äh, en tiedä. Merkillä ei ole väliä, kunhan ajaa asiansa. Olisi ihana kuulla teidän muiden tuplien kanssa menevien kokemuksista! xxxx

Millaiset tuplarattaat teillä on? Mitä suosittelette?   

Pienet ihmeet vaunuissa

"Voi että, onko siellä kaksoset?" 

"Oioi, kaksosetko? Paljon voimia!" 

"Kaksi pientä vauvaako siellä on?"

...ja ihmettelyä seuraa jo tutuksi tulleet jatkokysymykset: tyttöjä vai poikia, minkä ikäisiä, ovatko identtisiä, miten ovat voineet, miten jaksat tuplien kanssa. Yleensä keskustelu jatkuu vielä niin, että kuulen tältä poikia ihastelevalta/ihmettelevältä henkilöltä miten kaksosuus on osana myös hänen elämäänsä: "minun serkkuni naapurintytöllä on myös kaksoset, hän on sanonut, että... ..." Lopussa toivotetaan hyvää jatkoa ja paljon voimia.


^ alkusyksyn vaunuilua



Onneksi yleensä ei ole kiire mihinkään. Tänään 3 kilometrin vaunulenkillä tuli kaksi vanhempaa rouvaa juttelemaan. Ei siinä mitään, mielelläni pysähdyin ja juttelin heidän kanssaan hetken. Rouvat vaikuttivat aika yksinäisiltä, joten ehkä he ilahtuivat hetken juttutuokiosta.
Välillä on kuitenkin päiviä, jolloin haluaisin kävellä rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta. Käyn vaunulenkillä päivittäin (paitsi viime viikolla poikien sairastaessa) ja vain muutamana kertana koko aikana kukaan ei ole pysäyttänyt. Tuplarattaat herättävät siis kiinnostusta.

Ovatko muut tuplia työntävät huomanneet samaa? Jäättekö juttelemaan ventovieraiden kanssa pienistä ihmeistänne? 
 
Normaalisti kävellään yli 5 kilometrin lenkki, mutta nyt aloitettiin kevyesti sairastelun jälkeen. Yritin eilen lähteä kävelylle, kun oli kaiken lisäksi ihana sää, mutta yritykseksi se jäi. Pojilla oli järkyttävä kitinäpäivä eikä mikään ollut hyvin. Heti, kun Theon laski sylistä, alkoi huuto. Ajattelin ikuisena optimistina, että vaunuilu auttaa, kun silloin pojat nukahtavat aina. Ei auttanut eilen. Tein täyskäännöksen parkkipaikan kohdalla, kun Theo huusi naama punaisena. Turhautti mennä takaisin kotiin tietäen, ettei nyt auta mikään. Ihmeen kaupalla jaksoin Jessen kotiintuloon asti kahta kitisijää ja arvatkaa mitä sitten... Jesse sai hymyjä ja hykertelyä. Hieman sapetti, kun itse kuuntelin heräämisestä lähtien jatkuvaa kitinää ja heti isin tullessa kitinä muuttuu hymyiksi. No, pääasia, että loppuillan meillä oli kaksi hymypoikaa :)

Tällä hetkellä Theo keinuu keinusitterissä ja juttelee Nalle Puhille ja Jimi leikkii leikkikaaren leluilla normisitterissä. Päiväunista ei ole tänään tietoakaan, mutta ovat ainakin hyvällä tuulella.
Menen nyt keittämään teetä ja yritän ehtiä vastailemaan kommentteihin ja muutamaan lukijasähköpostiin (kiitos niistä!) Mukavaa tiistaita teille! xxxx

                                     




















 ^ Theon lempikeinu ja rakas Nalle Puh (vanha kuva)