Mukava päivä Lapsimessuilla

Herättiin aamulla kasin pintaan ja oltiin jo puoli kymmeneltä hakemassa äitiäni meidän mukaan Lapsimessuille. Jimi ja Theo riemuitsivat heti sisään päästyämme, kun näkivät Ti-Ti Nallen ja pääsivät tätä halimaan. Jimi syöksyi samantien halaamaan, mutta Theo keskittyi alkuun räpläämään nallen hametta. Olisi pitänyt ottaa se riemu videolle, mutta onneksi sain edes muutaman kivan kuvan napattua muistoksi. Voi rakkaita. Siitä suunnattiin heti alas katsomaan mitä kaikkea oli tarjolla ja missä meidän must see -näytteilleasettajat piti majaa. Kävin kokeilemassa himoitsemiani Crocsin kenkiä, mutten raaskinut ostaa, ainakaan vielä. Oli ne kyllä juuri niin ihanat kuin olin ajatellutkin. Hypisteltiin vaatteita, käytiin katsomassa poliisi- ja paloautoja, ihmeteltiin karusellia ja etsittiin lisää pörröisiä halittavia.

Jimi ja Theo viihtyivät hyvin, kun saivat välillä kävellä itse ja välillä söivät välipalaa rattaissa. Harmitti, kun meidän allergikot ei voineet maistaa juuri mitään ständeillä tarjottavaa, kun aina oli omenaa tai maitoa tms. Onneksi oltiin varauduttu omilla eväillä. Messuilla oli mielestäni tosi kiva tunnelma eikä ollenkaan liikaa väkeä. Hyvin me mahduttiin kulkemaan tuplien kanssa eikä missään joutunut jonottaa juuri lainkaan. Kierrettiin Lapsimessujen puoli parissa tunnissa, jonka jälkeen mentiin syömään. Lounaan jälkeen poikia alkoi väsyttää ja Jesse lähti heidän kanssaan kotiin. Jäin äitini kanssa messuille, koska meillä oli vielä Outlet Expo käymättä. Sinne olikin parempi mennä ihan rauhassa, jotta pystyi koluamaan kaikki kynsilakkalaarit läpi eikä pienten tarvinnut tylsistyä. Tein kivoja löytöjä sekä itselleni että pojille.

Päivä meni nopeasti ja lopulta olin kotona vähän ennen neljää. Mielettömän kiva kokemus, eniten jäi hymyilyttämään poikien onni Ti-Tin ja muut karvaiset kaverit tavatessaan. Ei ihme, että päikkäreitä nukuttiin yli kaksi tuntia, sen verran oli kova messumeininki.   

Viihtyivätkö muut messuilijat?

Odotetut Lapsimessut

Me ollaan sairastettu koko viikko. Jos tähän malliin jatkuu niin blogihan muuttuu pian pelkäksi sairaushistorian tallennuspaikaksi... Perjantaina käytiin lääkärissä ja meinattiin joutua osastolle Jimin hengityksen takia. Tällä kertaa se tuli yllätyksenä, koska en ollut huomannut hengityksen olevan raskasta eikä Jimi näyttänyt tekevän töitä sen eteen. Korvatulehduksesta taas olin aivan varma ja sehän se olikin molemmilla ärhäkkänä. Olin itsekin aika veto poissa, mutta oli sinniteltävä poikien kanssa, kun jouduttiin toimenpidehuoneeseen ottamaan lääkettä. Onneksi jo yhdestä spira-annoksesta oli apua ja päästiin kotiin. Ahtauma ei ollut nyt niin paha kuin yleensä. Ollaan annettu avaavaa ja hoitavaa astmalääkettä tuplaten ja vointi on meidän silmään hyvä. Kuume on hellittänyt ja omakin olo on hyvä. Jos tämä olisi taas tältä erää tässä.

Odotin tätä viikonloppua pitkään Lapsimessujen takia. Oli tarkoitus mennä sinne sekä tänään että huomenna, mutta vointi ei sallinut sitä vielä tänään. Jos yö menee hyvin niin me suunnataan koko perheen voimin sinne huomenna. En malta odottaa! Jimi ja Theo ovat varmasti innoissaan nähdessään paljon lapsia, eläimiä ja muuta lapsille suunnattua ohjelmaa. Jesse ja pojat ovat menossa mukana niin pitkään kuin jaksavat ja sen jälkeen tämä mama suuntaa Outlet Expon puolelle ihastelemaan kynsilakkoja. Tekee niin hyvää päästä pois kotoa, kun ollaan kyhjötetty sisällä oikeastaan koko tämä kolmen viikon sairasteluaika.

Huomiselta odotan eniten näitä näytteilleasettajia: Crocs Nordic Oy, name it, Reima Oy,  Papu Design, Mehujehu ja Snadistadi. Rakastuin Crocsin kenkiin ensin pojille ostettujen kumisaappaiden kautta, mutta nähdessäni naisten malleja Crocsin Clog Partyissa - rakastuin entistä enemmän. Aion testata suosikikseni noussutta tennaria: women´s duet busy day lace-up -mallia. Toivottavasti siellä on hyviä messutarjouksia ja kokoja jäljellä! Alla olevat kuvat on Clog Partyista, josta saatiin mustat perusclogit sekä äidille että pojille. Kyllä kesällä kelpaa... ;)

Nähdäänkö messuilla?      

Tavallinen arkipäivä

7.45 Herään ja hiippailen alakertaan. Keitän kahvia, teen aamupalaa, laitan poikien puuron lämmitystä vaille valmiiksi, syön aamiaista kynttilänvalossa kaikessa rauhassa ja katson samalla jotain sarjaa.

8.45 Theo herää ja höpöttää pupulle. Hetken päästä Jimi herää eikä se tosiaankaan jää kuulematta. Jimi herää aina vaatien jonkun samantien paikalle, "äitii, äitii, paapaa". Vien Jimin Theon sänkyyn ja pusutellaan hetki. Pojat leikkivät hetken keskenään sängyssä, kun menen itse aamupesulle.

9.00 Mennään alakertaan ja melkein heti pesujen ja Jimin lääkkeenoton kautta puurolle.

 

9.20 Meikkaan ja laitan hiukset. Ollaan valmiita uuteen päivään. Pakkaan laukun ja katson omat vaatteeni valmiiksi. Laitan olkkarin lattialle poikien ulkotamineet ja samantien alkaa innokas pukeminen. Menen auttamaan ja siirrän hanskan jalasta käteen :) Pukemisrumbaan menee yleensä n.5min. Nostan pojat rattaisiin ja avaan ulko-oven, jottei pojille tule kuuma. Puen itseni ja tsekkaan valot yms ja lähdetään kohti kirjastoa. 

10.00 Ollaan ulkona ja kävellään kirjastoon vartin matka. Kierretään ensin parissa kaupassa, jonka jälkeen mennään kirjastoon. Jimi ja Theo juoksevat iloisina ympäriinsä lastenpuolella. Katselevat muita lapsia, selailevat kirjoja, käyvät leluja läpi tai istuvat sylissäni.

11.30 Tehdään lähtöä. Puen Theoa ja Jimi viipottaa menemään. Onneksi ymmärtää sen verran, ettei katoa näköpiiristäni. Jimi pelästyy jos ei yhtäkkiä näekään minua. Theo odottaa rattaissa pukiessani Jimiä. Vilkutetaan heipat poikien uudelle tyttötuttavuudelle ja lähdetään. Tällä kertaa mennään bussilla kotiin, ettei pojat simahda rattaisiin.

12.00 Kotona! Lämmitän makaronilaatikkoa ja syödään. Höpötän samalla kaikenlaista ja pojat vastailevat. En vieläkään voi käsittää miten paljon noin pienet jo ymmärtää ja osaa. Välillä täytyy miettiä mitä voi sanoa ääneen. On mahtavaa, kun nyt pojilta voi kysyä mihin sattui tai mitä tapahtui ja he kertovat (eivät tietenkään sanasta sanaan vaan ilmeillä, eleillä ja joillain sanoilla).

12.30 Ollaan syöty ja luetaan muutama kirja. Pian alkaa silmät lupsua ja Jimi osoittaa yläkertaa. Theo ottaa pupun ja odottaa vuoroaan. Vien Jimin sänkyyn ja haen heti perään Theon. Pojat nukkuvat edelleen eri huoneissa. Kauniita unia!

13.00 Hiljaista. Ah, ihanaa. Laitan astianpesukoneen päälle, kerään lelut ja laitan paikat järjestykseen, sytytän kynttilöitä. Juon teetä, syön pientä välipalaa ja katson jakson Täykkäreitä. Mietin blogijuttuja ja muita ajankohtaisia asioita. Nukahdan...

14.45 Herään Jessen tullessa kotiin. Hieman tokkurainen olo... Hetki ehditään olla kahdestaan, kunnes yläkerrasta kuuluu kutsu.

15.15 Molemmat on hereillä, leikitään yläkerrassa hetki. Laitan pesukoneen päälle ja selvitän kylppärin epämääräisen vaatekasan. Pojat syö välipalaksi leivän, banaanin ja viinirypäleitä.

16.00 Lähden käymään kirpparilla. Kaksi pientä vilkuttaa ikkunasta ja etsii sitten isin kanssa lintuja.

17.30 Tulen kotiin ja keittiössä on täystohina päällä. Pojat syövät currykanaa ja riisiä.

18.00 Leikitään yhdessä olkkarin lattialla duploilla. Sitten kun leikki tuntuu muuttuneen pelkäksi kieltämiseksi eli mielenkiinto on mennyt niin kerätään duplot pois ja pojat tutkivat kahdestaan koko lelukorin sisällön. Käyn laittamassa pyykit kuivumaan ja siivoan keittiön.

19.00 Alkaa "vaippahippa" eli päivän vikat riehumiset. Pojat juoksevat vaippasillaan meitä karkuun ja tekevät vaikka mitä temppuja siinä samalla. Uusimpia on kuperkeikka ja taaksepäin kävely. Kun vikatkin energiat on kulutettu niin mennään puurolle. Puuro on yksi poikien lempiruoista, vaikka sitä syödäänkin melkein päivittäin kaksi kertaa.

19.45 Iltapesu, Jimpan lääke ja iltasatu. Köllötellään viltillä ja tankataan läheisyyttä.

20.00 Nukkumaan. Pojat antavat ensin toisilleen iltapusut, sitten meille ja sitten Jimi vielä silittää veikan päätä. Tämä on sellainen poikien keksimä juttu, mikä toistuu ihan joka ilta aina samassa järjestyksessä. Maailman parasta. 

Pian nukkumaanmenon jälkeen on hiljaista. Alkaa meidän oma aika. Tehdään iltapalaa yhdessä ja katsotaan päivän Emmerdalet. Sama kaava melkein joka ilta, mutta sopii meille. Jutellaan seuraavasta päivästä ja saan jalkahierontaa, luksus! Väsähdän yllättäen ja kömmin yläkertaan.

22.00 Untenmailla ZzzzZZ...

23.30 Jesse tulee nukkumaan.

Näin meillä menee ihan peruspäivä, minuuttiaikataulua ei ole, mutta perusraamit kuitenkin. Arkista, tavallista, mutta niin ihanaa. Oli hyvä päivä.     
   

Mitä me tehdään päivisin?

Jimi ja Theo ovat siinä iässä (ja esiuhmassa), että päivä neljän seinän sisällä on viimeinen vaihtoehto. Me ollaan toki ulkoiltu vähintään kerran päivässä tyyliin koko tämä 1,5 -vuotinen, mutta viimeistään nyt sen tarpeen huomaa energisistä pojista. Välillä pukeminen ja se itse lähteminen tuntuu työläältä, mutta se palkitaan siinä samassa, kun ulko-ovi aukeaa. Ulkoilma tekee hyvää ja piristää. Me tykätään mennä ja tehdä juttuja päivän aikana.

 Yleensä me käydään puistossa ja välillä yhdistetään siihen pieni kauppareissu. Jos ei puistoilu jostain syystä nappaa niin me lähdetään kirjastoon leikkimään tai ikkunashoppailemaan johonkin läheisistä ostoskeskuksista. Vaihtelua arkeen saadaan lähtemällä lounaalle tai kahville. Pojat jaksavat ja käyttäytyvät yleensä tosi hyvin, kun lähdetään kodin ulkopuolelle. He viihtyvät rattaissa, tykkäävät ihmetellä milloin mitäkin ja vilkuttavat ihmisille (ja koirille, traktoreille, autoille, linnuille...). Perhekerhossa käydään vaihtelevasti 1-3 kertaa viikossa ja välillä nähdään äitikavereiden kanssa leikkitreffien muodossa. Päiväohjelma riippuu tietysti siitä ollaanko terveinä. Sairastelun aikaan on tosi kurjaa, kun täytyy olla vain kotona, mutta silloin koitetaan keksiä jotain spesiaalia kotitekemistä.

Olen tottunut liikkumaan poikien kanssa julkisilla, mutta viikon verran meillä on ollut liikkumisen suhteen luksusta, nimittäin vanhempieni auto lainassa. Kyllä se vaan vaikuttaa, etenkin kahden lapsen kanssa. Ollaan otettu autosta kaikki ilo irti ja käyty sellaisissa paikoissa, joihin ei tule julkisilla lähdettyä. Tykkään kävellä ja julkisetkin on ihan okei, mutta autolla on ihanan helppoa. Päästään nopeasti paikasta paikkaan ja matkoihin menee paljon vähemmän aikaa kuin julkisilla, voidaan käydä isosti kaupassa eikä tarvitse raahata rattaiden kanssa kaikkea, ei myöskään tarvitse jännittää mahdutaanko bussiin. Eilen käytiin kirpparilla ja tänään ostoskeskuksessa, kumpaankin paikkaan on hidasta mennä julkisilla ja autolla oltiin perillä vartissa ;) Pojat viihtyvät autossa hyvin nyt kun ovat tottuneet turvaistuimiinsa (Cybex Juno-Fix).

Mitä te teette päivisin?         

Pienet ihmeet vaunuissa

"Voi että, onko siellä kaksoset?" 

"Oioi, kaksosetko? Paljon voimia!" 

"Kaksi pientä vauvaako siellä on?"

...ja ihmettelyä seuraa jo tutuksi tulleet jatkokysymykset: tyttöjä vai poikia, minkä ikäisiä, ovatko identtisiä, miten ovat voineet, miten jaksat tuplien kanssa. Yleensä keskustelu jatkuu vielä niin, että kuulen tältä poikia ihastelevalta/ihmettelevältä henkilöltä miten kaksosuus on osana myös hänen elämäänsä: "minun serkkuni naapurintytöllä on myös kaksoset, hän on sanonut, että... ..." Lopussa toivotetaan hyvää jatkoa ja paljon voimia.


^ alkusyksyn vaunuilua



Onneksi yleensä ei ole kiire mihinkään. Tänään 3 kilometrin vaunulenkillä tuli kaksi vanhempaa rouvaa juttelemaan. Ei siinä mitään, mielelläni pysähdyin ja juttelin heidän kanssaan hetken. Rouvat vaikuttivat aika yksinäisiltä, joten ehkä he ilahtuivat hetken juttutuokiosta.
Välillä on kuitenkin päiviä, jolloin haluaisin kävellä rauhassa ja nauttia hiljaisuudesta. Käyn vaunulenkillä päivittäin (paitsi viime viikolla poikien sairastaessa) ja vain muutamana kertana koko aikana kukaan ei ole pysäyttänyt. Tuplarattaat herättävät siis kiinnostusta.

Ovatko muut tuplia työntävät huomanneet samaa? Jäättekö juttelemaan ventovieraiden kanssa pienistä ihmeistänne? 
 
Normaalisti kävellään yli 5 kilometrin lenkki, mutta nyt aloitettiin kevyesti sairastelun jälkeen. Yritin eilen lähteä kävelylle, kun oli kaiken lisäksi ihana sää, mutta yritykseksi se jäi. Pojilla oli järkyttävä kitinäpäivä eikä mikään ollut hyvin. Heti, kun Theon laski sylistä, alkoi huuto. Ajattelin ikuisena optimistina, että vaunuilu auttaa, kun silloin pojat nukahtavat aina. Ei auttanut eilen. Tein täyskäännöksen parkkipaikan kohdalla, kun Theo huusi naama punaisena. Turhautti mennä takaisin kotiin tietäen, ettei nyt auta mikään. Ihmeen kaupalla jaksoin Jessen kotiintuloon asti kahta kitisijää ja arvatkaa mitä sitten... Jesse sai hymyjä ja hykertelyä. Hieman sapetti, kun itse kuuntelin heräämisestä lähtien jatkuvaa kitinää ja heti isin tullessa kitinä muuttuu hymyiksi. No, pääasia, että loppuillan meillä oli kaksi hymypoikaa :)

Tällä hetkellä Theo keinuu keinusitterissä ja juttelee Nalle Puhille ja Jimi leikkii leikkikaaren leluilla normisitterissä. Päiväunista ei ole tänään tietoakaan, mutta ovat ainakin hyvällä tuulella.
Menen nyt keittämään teetä ja yritän ehtiä vastailemaan kommentteihin ja muutamaan lukijasähköpostiin (kiitos niistä!) Mukavaa tiistaita teille! xxxx

                                     




















 ^ Theon lempikeinu ja rakas Nalle Puh (vanha kuva)

Tällä viikolla

♥ ollaan vaunuiltu paljon



♥ ollaan käyty kylässä molemmissa mummiloissa

♥ ollaan nukuttu vähän paremmin

♥ ollaan hymyilty paljon

♥  ollaan maisteltu porkkanasosetta ja pojat rakastaa sitä, 
    siis katsokaa nyt Jimiä :'D :



♥  ollaan jätetty pojat pariksi tunniksi mummolaan ja oltu kahdestaan kotona (ja kamala ikävä oli koko parituntisen ajan enkä osannut olla kotona ilman poikia...)

♥ ollaan tavattu ihanat Sonja ja Niilo; meidän ekat vauvatreffit ♥  

♥ ollaan mietitty tulevaisuuden juttuja, mm. muuttoa isompaan asuntoon 

♥ ollaan koeajettu uutta autoa 

Tässä pieni viikkokatsaus. Kaiken kaikkiaan hyvä viikko. Yksi viikon kohokohdista oli vauvatreffit, piristi kovasti perusarkea (kiitos Sonja! ♥). Tänään vietetään kaiketi jonkinsorttista korvapuustipäivää (?), joten mä lähden äidin luo leipomaan ja pojat saa viettää laatuaikaa isin ja kummisedän kanssa. 

Ihanaa perjantai-iltaa! xxxx

Perhekeskeinen viikonloppu

Viikonloppu meni taas tosi kivasti. Heräsin lauantaina vasta 10.30, koska Jesse oli ottanut pojat olkkariin ja hoitanut aamupuuhat. Oli ihan outoa, kun ei tarvinnutkaan kiirehtiä maitojen kanssa kovenevaa huutoa peläten tai aloittaa aamua kakkapyllyä pesten :)
Jessekin oli aikaisesta aamusta huolimatta pirteänä. Käytiin anoppilassa syömässä ja lauantai-ilta oltiin rauhassa kotona. Sunnuntaina Jesse sai hetken rauhaa, kun lähdin Theon, Jimin ja vanhempieni kanssa käymään syysmarkkinoilla. Vaunuiltiin sinne, kierreltiin kojuja ja juotiin pullakahvit kirpeässä syyssäässä. Markkinoilla oli paljon käsityöläisten tekemiä ihania juttuja ja mukaan tarttuikin suloinen viiri poikien nurkkaukseen. Samalla myyjällä oli myynnissä myös maailman ihanin mobile, mikä on ehkä pakko käydä ostamassa seuraavilta markkinoilta, joissa hän on myymässä (Ison omenan markkinat 2 viikon päästä), koska kohta pinnasänkyjäkin on kaksi ja molemmilla on tietty oltava omaa tuijoteltavaa.

 Markkinoilta tultiin porukalla vielä meille kahvittelemaan ja isovanhemmat saivat syöttää pojat;) Kivana yllärinä Jesse oli puunannut koko kämpän lattiasta kattoon. Tulin tosi iloiseksi, koska nurkissa leijailevat villakoirat vaikuttaa negatiivisesti mun mielialaan. Kun koti on kunnossa niin fiiliskin on parempi. Nyt yhtään valehtelematta me kestettiin niitä villakoiria aika monta viikkoa ja ne alkoi jo valtaamaan muutakin kuin pelkkiä nurkkia eli oli jo aikakin, että meillä tartuttiin imuriin...

Viikonlopun päätteeksi lähdin eilen illalla juoksulenkille. Viimeksi juoksin muistaakseni ihan raskauden alussa. Ensimmäinen virhe tuli tehtyä vaatetuksessa (juoksusta huolimatta olin aika jäässä) ja toinen juoksutahdissa. En ihan ymmärtänyt siinä juoksun huumassa, ettei kannata yrittääkään juosta heti normaaliin tapaan etenkään, kun takana on pitkä vuodelepo. Heti alkuun polvia alkoi särkeä ja nilkat tuntui irtoavan. Hölläsin vähän vauhtia ja sain juostua 4 km. Lenkin päätteeksi kävin kaupassa vaippaostoksilla ja meinasin pyörtyä. Tänään otan iisimmin!

Theo ja Jimi kasvavat kovaa vauhtia ja kohta tuhisevat, sylissä viihtyvät vauvantuoksuiset pikkuiset on muisto vain. No ei ihan vielä onneksi, mutta esimerkiksi pojille sohvalle rakennettu pesä on käynyt jo liian pieneksi molemmille. Jos pojat laittaa siihen samaan aikaan, seurauksena on käsirysy ja raavitut naamat. Isot pienet pojat <3 xxxx
 

Aktiivista elämää

Viikonloppu meni tosi nopeasti. Olin monta kertaa istahtamassa alas ja vastaamassa kommentteihin, kirjoittamassa postausta ja vastaamassa sähköposteihin, mutta aina se keskeytyi jostain syystä. Oltiin paljon liikkeellä viikonloppuna ja mä olin perjantain ja lauantaipäivän yksin poikien kanssa, joten se saattoi vaikuttaa siihen, että olin aika varattu koko ajan ;) Jesse oli perjantaina työpaikan virkistyspäivässä, mikä venyi pitkälle yöhön.
Oltiin perjantaina Jimin kummitädillä ja sieltä mentiin (ekaa kertaa poikien kanssa) yökylään 
 anoppilaan. 

Anoppilassa, arvatkaa kumpi on kumpi ;)

Oli muuten aikamoinen pakkaaminen! Meni varmaan pari tuntia, kun mietin mitä kaikkea tarvitaan, missä pojat nukkuu, paljonko otan mitäkin yms. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin eikä mitään puuttunut.  Ollaan myös pikkuhiljaa viety sinne kaikkea tarpeellista, samoin kun toiseenkin mummilaan. Käydään molemmissa mummiloissa niin usein, että sieltä on hyvä löytyä vaippoja, puhdistuspyyhkeitä, korviketta ja tuttipulloja.  

Jimi nukkui anoppilassa mun vieressä ja Theo äitiyspakkauslaatikossa. Tepi viihtyy siellä tosi hyvin. Tällä hetkellä Tepi nukkuu myös kotona siinä laatikossa. Pojat on jo niin isoja ja pitkiä, etteivät enää mahdu poikittain sänkyyn. Pojat eivät voi myöskään nukkua jalat vastakkain pitkittäin, koska päätyä pitää nostaa refluksin takia. Mennään ostamaan ensi viikolla toinen samanlainen pinnasänky, se on meille varattuna Baby Stylessa. Alkuun vaihtelin laatikossa nukkuvaa, mutta Tepi viihtyy siinä selkeästi paremmin. Anoppilassa pojat nukkui kuin unelma! Heräsin Tepin pieneen kitinään neljän aikaan. Menin laittamaan maidot, nostin pojan sänkyyn ja vaihdoin vaipan ja syötin. Huone oli pimeänä ja oli ihan hiljaista (ei muutenkaan seurustella öisin). Tepi söi tasaiseen tahtiin ja jatkoi heti unia laatikossa. Ei avannut silmiään kertaakaan! Jimi ei edes herännyt syömään silloin ja otin riskin enkä herättänyt syömään, vaikka yleensä herätän, että yhteinen rytmi pysyy eikä toinen herää siitä tunnin päästä. Onneksi riskeerasin, koska me kaikki nukuttiin tyytyväisinä aamukasiin asti, jolloin syötin molemmat. Aamulla oli ihan eri fiilis kuin yleensä. Jos yöt menisi aina tuohon tyyliin niin me oltais varmaan ihan eri ihmisiä Jessen kanssa, hah!

Tepi ottaa iisisti päikkäreillä

"pitäskö pinniksessä muka nukkua?" -Jimi

Huomenna meille tulee kuntoutusohjaaja käymään poikien jatkohoitosairaalasta. Me keskustellaan mua askarruttavista asioista, vellin aloittamisesta ja mietitään poikien päivärytmiä ja nukkumista. Luulen, että siitä on apua. Samalla myös punnitaan pojat, nyt on paukkunu neljän kilon raja jo varmaan aikalailla! ;)

Jes, huomenna on maanantai = Erilaiset äidit ! <3 Kuinka moni katsoo Erilaisia äitejä? xxxx   

Äitiä hemmotellaan

Kävin melkein puolen vuoden tauon jälkeen kampaajalla! Oli ihanaa ja sieltä lähtiessäni mietin taas miksen käy useammin, kun se tuntuu niin luksukselta ja siitä tulee itselle tosi hyvä mieli. Todellista hemmottelua! Mulla oli ihan jäätävä juurikasvu, mikä ihan oikeasti masensi osastolla maatessani ja silloin vannoin meneväni heti pois päästessäni kampaajalle. Jesse jopa lupautui maksumieheksi (voisin tehdä listan siitä mitä kaikkea se niiden 8 viikon aikana lupaili, lista on pitkä :D).
No, 4 viikkoa tässä vierähti synnytyksestä, mutta eilen maltoin ottaa aamun itselleni ja kävin kampaajalla.

Ennen

Tehtiin yllättävä veto ja toiselle puolelle päätä tuli yksittäinen punapinkkiraita piristämään! :) Värjättiin tyvi vaaleaksi, leikattiin huonot latvat pois ja kerrostettiin kevyesti. 

Jälkeen

TYKKÄÄN, nyt on tosi hyvä mieli ja aamuisin ei enää ärsytä miettiä miten hiukset laittaisi, kun ne näyttää nyt terveiltä ja kauniilta! Seuraava äidin hemmotteluhetki on, kun lakkaan kynnet huomenna ja teen kasvonaamion. Millaisia hemmotteluhetkiä teillä on? xxxx  

Mökillä

Oli ihan huippukiva viikonloppu Jessen kanssa mökillä. Oli jotenkin niin ihanaa ja kaivattua, että sai vaan olla. Kotona sitä tulee koko ajan tehtyä jotain, vaikka miten ajattelen pitäväni vapaapäivän tai edes vapaahetken. Yhtäkkiä vapaa onkin mennyt kaikenlaiseen tekemiseen ja eniten siinä rasittaa se miten paljon stressaan ajankäytöstä. Mietin jatkuvasti milloin teen mitäkin ja miten ehdin tehdä kaiken. Huh. No, mutta mökillä sain ladattua akkuja. Nautin auringosta; oleilusta; hyvästä ruoasta, pelasin lautapelejä, nukuin pitkään ja uitin jalkoja järveen kauniina kesäiltana. 

Tänään meitä odotti kaksi ihanaa pikkukääröä sairaalassa. Ikävä oli kova! Pojilla on kaikki hyvin. Eilen mun vanhemmat kävi poikien luona ja saivat tehdä klo kolmen hoidot :) Hienosti oli mennyt ja varmasti kaikki nauttivat.

Huomenna aamulla meen taas sairaalaan. Meillä on luvassa kengurumuskari ja musiikkiterapia: paljon laulamista ja sylittelyä luvassa siis. xxxx