Mua on harmittanut tosi paljon, että raskaus meni näin. Niin paljon jäi tekemättä ja kokematta ja yhtäkkiä raskaus loppuu kesken. Selailin kuvia eilen ja luin aiempia postauksia ihan raskauden alusta lähtien. Tajusin, että raskausajalta on yllättävän paljon asioita ja erityisesti kuvia, oonhan mä saanut tehdä masun kanssa vaikka mitä! Teen koosteen raskausajan alusta tähän päivään saakka. Osa 2 tulee synnytyksen jälkeen.
JOULUKUU 2012, viikot 5-6
Tein positiivisen raskaustestin 14.12.2012, kaksi päivää häiden jälkeen. Positiivinen tulos yllätti meidät. Yritystä oli takana jo sen verran pitkä aika, ettei edes ajateltu positiivisen mahdollisuutta. Tunne oli mieletön! Siitä alkoi taas jännittävä masunkasvatus ja vauvajutut.
Heti raskaustestin tekemisen jälkeen raskausoireet vahvistuivat. Pahoinvointi, järkky väsymys ja totaaliuupumus. Sänky kutsui jo yheksän aikaan illalla, sitä ennen torkuin usein sohvalla. Aloitin masun kuvaamisen, vaikka silloin ei muutosta ollutkaan pienen turvotuksen lisäksi tapahtunut.
Uudenvuoden vietin tietysti selvinpäin. Meillä oli UV-bileet ja oli aika hankala olla juomatta ilman, että kaverit huomaa. Ei haluttu kertoa raskaudesta ennen 12.viikkoa muille kuin ihan lähimmille ystäville. Olin loppuillasta jo ihan ryytynyt, loistoemäntä hah! Juhlat oli kivat, väsymyksestä ja kaatosateesta huolimatta.
TAMMIKUU 2013, viikot 7-11
Meillä oli ensimmäinen neuvola. Jesse tuli mukaan. Neukkutäti oli tosi mukava ja fiilistelin innoissani taas kaikkia infovihkosia ja lappuja.
Olo oli huononemaan päin. Tammikuun alussa oli rankka viikon mittainen työjuttu samaan aikaan, kun pahin pahoinvointiaalto iski. Taistelin joka aamu, että pääsin sängystä ylös ja ajoissa töihin. Vähän helpotti, kun Jesse toi mulle jogurtin sänkyyn. Tammikuusta tulee mieleen pelkästään huono olo ja totaalivoimattomuus, elin sumussa. Makasin vapaahetket sohvalla ja kierin tuskissani. Suihkun jälkeen vapisutti ja tuli kuumia aaltoja. Olo oli koko kuukauden kuin ikidarrassa. Jesse piti huolta kaikesta kotiin liittyvästä ja sai esimakua tulevasta toimiessaan mun "omaishoitajana".
Masu alkoi turvotuksineen jo näkyä.
Saatiin tietää, että odotetaan kaksosia! Sitä hetkeä en unohda ikinä! Harmi, että just sillä ainoalla kerralla Jesse ei päässyt töiden takia mukaan. Jessen reaktio oli ihanin, kun kerroin illalla tuplaonnesta. Tiesin, että se innostuu, se on aina toivonut kaksosia. Asian tajuaminen vei aikaa, oli niin uskomatonta, että kahden keskenmenon jälkeen meille tulisi kaksi vauvaa kerralla! <3
HELMIKUU, viikot 12-15
Ensimmäinen virallinen ultra. Nähtiin meidän pienet papanat ekaa kertaa. Kaikki oli hyvin ja vauvat mitä luultavimmin identtisiä. Raskausviikkoja oli vajaat 2 viikkoa oletettua vähemmän
, joten saatiin uusi ultra-aika jo reilun viikon päähän, viikolle 12.
Olo alkoi helpottaa ja pääsin taas ns.normaalielämään kiinni. Kävin päiväristeilyllä Tallinnassa vanhempien ja siskon kanssa. Reissun aikana huomasin, että shoppailukuntoni oli laskenut huomattavasti. Olin jo parin kaupan jälkeen ihan loppu.
12 viikkoa oli helpottava saavutus! Kerrottiin raskaudesta facebookissa tuplaultrakuvan kera. Luulen, että se oli aika iso yllätys monelle, mutta luultavasti aika odotettukin!
Pelko keskenmenosta hälveni ja intoilin vauvajutuilla. Käytiin seurakunnan järjestämässä perhevalmennus-illassa "Parista perheeksi". Se liittyi osaltaan mun suorittamaan työharjoitteluun. Ilta oli mielenkiintoinen, oli jälleen kiva huomata tehtäviä tehdessä miten samanlainen ajatusmaailma meillä on Jessen kanssa. Kyseinen ilta jäikin ainoaksi perhevalmennukseksi, muihin ei päästy, koska ne oli pari viikkoa sitten. Yksi valmennus tuli ainakin koettua raskausaikana :)
Meille tuli 3 yhteistä vuotta täyteen ja sain ruusuja.
MAALISKUU, viikot 16-19
Neuvola, meillä vaihtui neukkutäti. Ei ikinä tavattu sitä pysyvää neukkutätiä, koska ei päästy enää käymään neuvolassa poliseurannan yms takia. Neuvolassa ei tiedetty paljoa kaksosraskauksista vaan puhuttiin raskaudesta yleisesti. Etsin haluamani tiedon netistä ja kirjoista. Luin paljon kaikkea raskauteen liittyvää ja yritin kuumeisesti löytää raskausaiheisia tv-ohjelmia. Oon katsonut kaikki Erilaiset äidit, 16 and pregnant, Teen mom, Martina ja Esko -vauvakuumetta -jaksot. Kaikki raskausaiheinen kiehtoo!
Opiskelin edelleen täydellä vauhdilla ja kävin osa-aikatyössä. Olin iltaisin väsynyt ja jalat painoi. Jesse hieroi mun jalkoja usein illan päätteeksi. Sohvalla maatessa juteltiin aina silloin tällöin masuasukeille ja arvailtiin onko siellä tyttöjä vai poikia. Meillä oli vahva tyttöfiilis.
Viikolta 16 alkoi tiivis seuranta. Ultra oli joka toinen viikko.
Käytiin maaliskuun aikana kaksi kertaa ultrassa. Molemmilla kerroilla
kaikki oli kuten pitääkin ja saatiin paljon kuvia mukaan.
26.3.2013 saatiin tietää, että masussa majailee kaksi poikaa! <3
Vahva pesänrakennusvietti! Mietin kovasti miten vaihdetaan järjestystä, jotta saadaan kaikki poikien tarvikkeet mahtumaan. Sisustin mielessäni ja pikkuhiljaa ryhdyin toteuttamaan suunnitelmiani
(projekti jatkuu heti, kun pääsen kotiin ja oon kunnossa).
Liityttiin Helsingin monikkoperheet ry ja roikuin paljon HMP:n nettisivuilla lukemassa keskusteluja ja katsomassa kirppisosion tarjontaa.
Käytiin ostamassa ekat vauvanvaatteet HMP:n monikkokirppikseltä! Siitä innostuneena (minä) mentiin käymään myös Nella&Nuttu -kirpparilla, josta löytyi paljon ihania minivaatteita lisää! Kirpparilta mentiin Baby Styleen, josta olisin voinut kotiuttaa kaiken! Vertailtiin pinnasänkyjä ja ihastelin suloisia mobileja ja rättejä jajaja...
Vietettiin pääsiäistä rauhallisesti kotona. Näin kavereita, olin Jessen kanssa, kävin vanhemmilla ja anoppilassa kahvilla. Pääsiäisloma oli kaikin puolin ihana! Aurinko paistoi, vointi oli hyvä ja nautin raskaudesta ja kasvavasta masusta!
HUHTIKUU, viikot 20-23
Lähdettiin huhtikuun alussa minilomalle Nizzaan Jessen kanssa. Se oli meidän eka kahdenkeskinen ulkomaan reissu. Oltiin odotettu matkaa innolla, pieni irtiotto arjesta ja viimeinen lomamatka ennen poikien syntymää. Oltiin Ranskassa 3.-7.4.2013 ja kierreltiin Nizzassa, Antibesissa ja Monacossa. Shoppailin paljon ja paras ostos oli miniConverset pojille! Reissusta jäi mieleen aurinko, ihana välimerellinen ilmasto, hyvä ruoka (nam tuoreet hedelmät ja marjat!), kiireettömyys, rentoilu ja kaiken sen jakaminen Jessen kanssa. Tuli hymy huulille, kun mietin sitä reissua. Se teki hyvää!
Tuleva isi tunsi liikkeitä ekaa kertaa! En ikinä unohda Jessen ilmettä! <3
12.4.2013 saatiin huonoja uutisia ultrassa. Kohdunkaulaa oli jäljellä reilu 1cm, sisäsuu oli auennut ja tilanne näytti tosi huonolta. Se oli tapahtunut salakavalasti ja ihan odottamatta. Jäin heti sairaslomalle koko loppuraskausajaksi. Oltiin ihan tyrmistyneitä ja peloissamme tilanteesta. Jesse ei onneksi ollut sillä hetkellä töissä ja pystyi olemaan mun kanssa kotona. Siitä alkoi Jessen rooli omaishoitajana ja kodinhoitajana. Jesse teki kaiken: siivosi, laittoi ruoan, tarjoili mulle olkkariin sohvalle, toi mitä halusin, kävi kaupassa, hoiti asioita.
Mentiin ekaa kertaa Naistenklinikalle. Siellä päädyttiin laittamaan tukilanka. Vietin ekat yöt sairaalassa, josta pääsin kotiin jatkamaan toipumista ja lepoa. 1,5 viikkoa meni hyvin.
Täytin 23 vuotta ja kaverit, perhe ja anoppila tuli kahville. Se oli mahtava viikonloppu! Silloin sain hehkua masuni kanssa ja korostaa sitä ihanassa mekossa. Juuri kuten aina haaveilin tekeväni :)
Viikolla 23 mentiin päivystykseen huonojen tuntemusten takia ja sillä tiellä olen edelleen. Päivystyksessä sanottiin, että pääsen kotiin vasta synnytyksen jälkeen. Ei osattu sanoa miten kauan pojat pysyisivät masussa, mutta pahimpaan varauduttiin. Oli shokki joutua osastolle ja erityisesti, kun ei tiennyt poikien ennustetta tai sairaalajakson pituutta. En ikinä unohda sitä iltaa.
TOUKOKUU, viikot 24-28
Tähän kohtaan tulee pelkkää sairaalatekstiä. Viikot on mennyt osastolla maatessa. Alkuun en päässyt suihkuun moneen päivään. Onneksi sain sentään wc-luvan. Olo oli alkuun henkisesti tosi huono ja pelkäsin poikien puolesta tosi paljon. Viikon 24 jälkeen alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Olin kehittänyt omia rutiineja sairaala-arkeen, tottunut huoneeseen, "niellyt kohtaloni", poikien ennuste parani jatkuvasti ja vieraita kävi paljon.
25-27 viikot meni ehkä helpoiten. Päivät meni toisensa jälkeen ja kävin "autopilotilla". En ajatellut enää koti-ikävää ja kaikkia missaamiani asioita niin paljon kuin alkuviikkoina.
Kulunut viikko on ollut taas raskas. Jesse alkaa olla epätoivoinen ja sanoo usein miten kiva olis jos olisin kotona. Masentaa katsoa kesäsäätä ikkunasta, harmittaa jäädä paitsi kaikista kivoista kesäjuhlista, joissa muuten olisin masuni kanssa ja ikävä kotiin Jessen luo ja normaalien arkiaskareiden pariin on mieletön! Jesse toi yllätyksenä yllä olevan Nomination-tutin, ihana eikö! xxxx
Mitä piditte raskausajan koosteesta?
