Sivut

tiistai 22. syyskuuta 2020

Koulun aloituksessa yllättäneet asiat

Eilen tajusin, että meidän arki kouluaamuineen, läksyineen, dagishakuineen yms. alkaa viimein rutinoitua. Koulun ja päivähoidon alkamiseen liittyi paljon lomakkeita, hankittavaa ja muuta muistettavaa ja jatkuvasti tuntui olevan jotain hoitamatta. 

Olen "jännittänyt", että jonain aamuna lähetän väärän pojan kouluun, koska pojilla on eri lukujärjestykset. Toisella pojista on lähinnä vain kahdeksan aamuja, kun taas toisella enemmän yhdeksän ja jopa kymmenen aamuja. 

On ollut opeteltavaa Wilmassa ja siinä, että pysyy kerrallaan vain tietyn pojan asioissa. Onneksi ekaluokkalaiset tekevät paljon yhteistyötä ja kummankin luokan opettajat tuntevat molemmat pojat. 

Olen joutunut tsemppaamaan myös siinä, että ylipäätään muistan lukea Wilman päivittäin. 

En ajatellut, että ekaluokkalaiselle tulee maanantaista torstaihin tehtäviä kolmesta tai neljästä kirjasta. Tehtävät on aika lyhyitä, mutta se yllätti silti. Onneksi läksyt tehdään yleensä reippaasti ja erityisesti matematiikka sujuu hyvin.    

Pojat ovat alkaneet kulkea koulumatkat itse. Se helpottaa, koska ekat viikot olin joinain päivinä viemässä lapsia klo 8, 9 ja 10, kun kaikilla alkoi eri aikaan. Koulumatka on kävellen viitisen minuuttia, mutta olin lähinnä henkisenä tukena, kunnes pojista tuntui varmalta mennä itse. 

Nyt on reilu kuukausi koulua takana enkä enää saa todellakaan saattaa. Lippiksestä on ollut vaikea vaihtaa trikoopipoon, koska "kaikilla muilla on lippis". Kotona raikaa koulukavereilta opitut lausahdukset ja yhtäkkiä kaikki kotona on tylsää. 

Edelleen tuntuu haikealta ja oudolta, että pojat viettävät päivät koulussa ja kulkevat matkat itse. Kukaan ei raportoi päivien kulusta ellei ole tapahtunut jotain tavallisesta poikkeavaa. 

Pitää antaa itsenäistyä pikkuhiljaa ja opettaa vastuullisuutta ja esimerkiksi omista tavaroista huolehtimista. Pitää muistuttaa, että ulkona käytetään ulkohousuja ja pipoja ei vaihdella kavereiden kanssa. 

Eniten olen yllättynyt siitä, miten hyvin koulun alkaminen on kokonaisuudessaan sujunut. Kumpikin pojista viihtyy ja opettajat ovat mukavia. Tuntuu, että kaikki asiat on otettu huomioon ja tarvittaessa voi saada tukea eri tahoilta. Voidaan luottaa siihen, että pojilla on hyvä olla koulussa. 

tiistai 1. syyskuuta 2020

Koronatesti ja karanteeni koettu: tällainen oli lasten drive in -koronatestaus

Niin se tuli meillekin, ensimmäinen syysflunssa. 

Ellen ehti olla viikon dagiksessa ja pojat pari päivää koulussa, kun nenät alkoi valua. Soitin koronainfoon, josta soitettiin takaisin kahden päivän kuluttua. Saatiin viiden päivän päähän aika koronatestiin Helsinkiin. Viikko meni siis odotellessa ja jo ennen testausta alkoi tauti helpottaa.  

Lapset olivat tietysti karanteenissa flunssaoireiden takia. Flunssa noudatti perinteistä kaavaa ja pari ensimmäistä yötä meni valvoessa Ellenin kanssa. Kahdelle lapsista piti antaa avaavaa lääkettä ja yhdelle lisäksi nostaa astmalääkitystä. Yleisvointi oli kuitenkin kaikilla onneksi niin hyvä, että pärjättiin kotihoidolla. 

Vuoroteltiin Jessen kanssa kotona olemisen kanssa. Ainoa mikä turhautti; ettei mistään saanut ketään kiinni. Kaikkialla on takaisin soitto -palvelu, mutta olisin tarvinnut töihin sairaslomatodistuksen Ellenistä. Todella turhauttavaa ja hankalaa tässä tilanteessa.   

Koronatesti oli "drive in" uuden lastensairaalan ambulanssipaikalla. Puhuttiin siitä lapsille pitkin viikkoa, jotta he tiesivät mitä siellä tapahtuu. Ajattelin testin oton olevan hankalaa, kun lasta ei saa pidettyä sylissä ja yleensä paniikki kasvaa kun näkee mitä yhdelle tapahtuu ja seuraavana odottaa oma vuoro. 

Testaus meni todella hyvin. Ikkuna avattiin ja mukava hoitaja otti näytteen pitkällä tikulla nenästä. Poikia jännitti enemmän kuin sattui ja kädestä pitäminen riitti. Tikku tuntui kuulemma epämukavalta ja kutitti. Se oli nopeasti ohi. Elleniltä tuli muutama kyynel, mutta siinä se. Hän ei rimpuillut tms. Hoitaja puhui lapsille ruotsia, kun kuuli minun käyttävän sitä. Hän kertoi mitä tekee ja kannusti ja kehui kovasti. 

Tulosten sanottiin tulevan parin päivän sisällä, mutta meillä meni niissä kuusi päivää. Kaksi viikkoa oltiin siis kotona kaikenkaikkiaan. Tulos oli negatiivinen ja loppuviikosta päästiin palaamaan arkeen. Pojilla oli jo ikävä koulua ja Ellen kyseli dagiksen perään. 

Puistossa kahden viikon kotona olemisen jälkeen! 


Nyt toivotaan, ettei ihan heti tule uutta flunssaa vaan saadaan nauttia arjesta ja alkaneesta syksystä! 

Kivaa syyskuun ensimmäistä! 

Oletteko te kokeneet koronatestauksen?