keskiviikko 31. joulukuuta 2014
tiistai 30. joulukuuta 2014
Peruslaiffia
Joulun pyhäpäivät on takanapäin ja pian vaihtuu vuosi. Ihan mieletöntä millä vauhdilla on taas vuosi mennyt, huh. Jesse on edelleen sairaslomalla, mutta kipsi on vaihtunut ilmalastaan ja varovainen kävely sujuu. Me ollaan poikien kanssa totuttu siihen, että isi on päivisin kotona enkä halua ajatellakaan parin viikon päästä muuttuvaa arkea. Muistatteko miten kauhistunut olin kaikesta silloin ekan saikkuviikon ajan? No, sen jälkeen kaikki on sujunut paremmin kuin hyvin. Meille muotoutui tosi kiva ja toimiva systeemi, johon isi pääsi hyvin mukaan. On ollut tosi ihanaa viettää paljon aikaa nelistään. Olen tällä järjestelyllä paljon rentoutuneempi ja jotenkin vapaampi. En ole iltaisin kiirehtimässä nukkumaan heti ysiltä peläten mahdollisia yöherätyksiä tai liian aikaista aamua, koska nyt Jesse on apuna ja voin tarpeentullen nukkua päivällä. Olen jaksanut ja pystynyt panostaa erilaisten ruokien tekemiseen, kun Jesse on poikien kanssa eikä tarvitse tehdä kymmentä asiaa samaan aikaan ja epäonnistua niistä viidessä.
Olen huomannut kuluneen 6 viikon aikana: arki on ihanampaa kahden lapsen kanssa silloin, kun molemmille on saatavilla vapaa syli samaan aikaan. Sitä jatkunee vielä 1-2 viikkoa. Sen jälkeen arki on edelleen ihanaa, muttei ehkä ihan niin usein...
Me ei olla tehty viime päivinä mitään erikoista. Oltu kummankin perheiden luona, käyty ulkona ja otettu kahdenkeskistä laatuaikaa yhden pojan kanssa kerrallaan. Uusi vuosikaan ei vaikuta meidän tyyneen satamaan vaan mennään viime vuoden tyyliin eli kotona pikkuisten kanssa. Päivällä kylläkin käydään Jimin ja Theon kanssa meidän kavereiden luona, mutta kotiudutaan minien iltatoimien aikaan. Suunniteltiin Jessen kanssa loppuillalle herkkuja, tähtisadetikkuja ja ehkä jopa lasillisia kuohuvaa ;) Meidän pihalta oletettavasti näkee hyvin ilotulituksia. xxxx
Mitä te meinaatte tehdä?
Olen huomannut kuluneen 6 viikon aikana: arki on ihanampaa kahden lapsen kanssa silloin, kun molemmille on saatavilla vapaa syli samaan aikaan. Sitä jatkunee vielä 1-2 viikkoa. Sen jälkeen arki on edelleen ihanaa, muttei ehkä ihan niin usein...
Me ei olla tehty viime päivinä mitään erikoista. Oltu kummankin perheiden luona, käyty ulkona ja otettu kahdenkeskistä laatuaikaa yhden pojan kanssa kerrallaan. Uusi vuosikaan ei vaikuta meidän tyyneen satamaan vaan mennään viime vuoden tyyliin eli kotona pikkuisten kanssa. Päivällä kylläkin käydään Jimin ja Theon kanssa meidän kavereiden luona, mutta kotiudutaan minien iltatoimien aikaan. Suunniteltiin Jessen kanssa loppuillalle herkkuja, tähtisadetikkuja ja ehkä jopa lasillisia kuohuvaa ;) Meidän pihalta oletettavasti näkee hyvin ilotulituksia. xxxx
Mitä te meinaatte tehdä?
Viimeisiä viedään, 2014!
torstai 25. joulukuuta 2014
Jouluntaikaa
Toivottavasti teillä oli ihana jouluaatto. Meillä oli, siitäkin huolimatta, että aamupäivän olin töissä. Töihin lupautuessani ajattelin, ettei se tunnu missään jos olen vain aamupäivän. Onhan siinä vielä koko päivä aikaa päästessäni klo.12.15. Edellisyö meni osittain valvoessa Theon kanssa, herätyskello soi 7.00 ja sitten neljä tuntia töissä. Töistä päästessäni laitoin pojat päiväunille ja silitellessäni Jimiä nukahdin itsekin. Heräsin puoli kolme; torttutaikina oli sulanut, mutta oli liian kiire enkä enää ehtinyt leipoa. Lähdettiin Jessen vanhemmille poikien herätessä, jossa oltiin kolmisen tuntia: pojat järjesteli joulukuusta, syötiin ja avattiin lahjoja. Tänäkin vuonna paperit oli kiinnostavinta koko touhussa, mutta myös itse lahjojen päälle ymmärrettiin jo paljon.
Pojat saivat joululahjaksi mm.uudet turvaistuimet, Cybex Juno Fix, jotka asetettiin autoon ja jatkettiin matkaa vanhemmilleni. Oltiin siellä vasta 18.30, mutta kaikesta huolimatta pojat jaksoivat suht iloisina aina klo 22 asti, jolloin menivät nukkumaan. Vanhemmillani oli jo ehditty syödä ja siirryttiin lahjojen pariin. Poikien serkut olivat myös siellä, joten meininkiä riitti. Kahviteltiin ja oleskeltiin, kunnes väsy vei voiton ja pojat nukahtivat. Jäätiin sinne yöksi, ettei tarvinnut enää niin myöhään lähteä kotiin. Aikamoista järjestelyä kaikki oli, että ehdittiin molempiin paikkoihin, mutta ihana jouluaatto siitä huolimatta. Mikä parasta, joulunvietto jatkuu vielä vähän aikaa. Käydään sukulaisilla, nautitaan kynttilöistä ja joulukoristeista, syödään herkkuja (en juuri välitä jouluruoasta) ja ollaan kaikki yhdessä. xxxx
Pojat saivat joululahjaksi mm.uudet turvaistuimet, Cybex Juno Fix, jotka asetettiin autoon ja jatkettiin matkaa vanhemmilleni. Oltiin siellä vasta 18.30, mutta kaikesta huolimatta pojat jaksoivat suht iloisina aina klo 22 asti, jolloin menivät nukkumaan. Vanhemmillani oli jo ehditty syödä ja siirryttiin lahjojen pariin. Poikien serkut olivat myös siellä, joten meininkiä riitti. Kahviteltiin ja oleskeltiin, kunnes väsy vei voiton ja pojat nukahtivat. Jäätiin sinne yöksi, ettei tarvinnut enää niin myöhään lähteä kotiin. Aikamoista järjestelyä kaikki oli, että ehdittiin molempiin paikkoihin, mutta ihana jouluaatto siitä huolimatta. Mikä parasta, joulunvietto jatkuu vielä vähän aikaa. Käydään sukulaisilla, nautitaan kynttilöistä ja joulukoristeista, syödään herkkuja (en juuri välitä jouluruoasta) ja ollaan kaikki yhdessä. xxxx
Hyviä joulupyhiä!
torstai 18. joulukuuta 2014
throwback: Joulu 2013
Viime joulu oli puolivuotiaiden Jimin ja Theon ensimmäinen. Otin joulukorttikuvat pojista vain noin viikko ennen joulua (tänä vuonna sentään ehdin ajoissa). Pojat eivät vielä istuneet, joten jouduin tyytymään makuulla otettuihin kuviin. Oli vaikea saada molempia katsomaan kameraan. Kivat kuvat sain silti otettua ja nyt niitä on ihana katsella, kun en millään tajua, että omat kullat on joskus olleet niin pieniä.
Vietettiin joulua meidän molempien vanhempien luona. Aamupäivällä käytiin syömässä riisipuuroa mummilassa eli vanhemmillani. Iltapäivä ja alkuilta vietettiin mummolassa eli Jessen vanhemmilla. Kuuden aikaan mentiin takaisin mummilaan, jossa oltiin loppuilta. Aikamoista liikehdintää oli koko päivän, mutta se ei vaikuttanut joulutunnelmaan. Välimatka, kun oli vain alle kilometrin. Jimi ja Theo eivät juuri ymmärtäneet joulusta, lahjapaperit oli parasta. Oli helppoa, kun päivärytmin kanssa ei tarvinnut olla niin tarkka kuin nyt. Illalla lähdettiin vasta kymmenen aikaan kotiin ja laitettiin pojat nukkuvina suoraan sänkyyn.
Välipäivät rentoiltiin, käytiin pitkillä vaunulenkeillä mutaisessa ja lumettomassa keskuspuistossa, oltiin sekä kotona että molempien vanhempien luona ja nautittiin yhdessäolosta. Kaikenkaikkiaan oli ihana ja ikimuistoinen joulu. Tästä joulusta tulee varmasti vähintään yhtä ihana! xxxx
Vietettiin joulua meidän molempien vanhempien luona. Aamupäivällä käytiin syömässä riisipuuroa mummilassa eli vanhemmillani. Iltapäivä ja alkuilta vietettiin mummolassa eli Jessen vanhemmilla. Kuuden aikaan mentiin takaisin mummilaan, jossa oltiin loppuilta. Aikamoista liikehdintää oli koko päivän, mutta se ei vaikuttanut joulutunnelmaan. Välimatka, kun oli vain alle kilometrin. Jimi ja Theo eivät juuri ymmärtäneet joulusta, lahjapaperit oli parasta. Oli helppoa, kun päivärytmin kanssa ei tarvinnut olla niin tarkka kuin nyt. Illalla lähdettiin vasta kymmenen aikaan kotiin ja laitettiin pojat nukkuvina suoraan sänkyyn.
Välipäivät rentoiltiin, käytiin pitkillä vaunulenkeillä mutaisessa ja lumettomassa keskuspuistossa, oltiin sekä kotona että molempien vanhempien luona ja nautittiin yhdessäolosta. Kaikenkaikkiaan oli ihana ja ikimuistoinen joulu. Tästä joulusta tulee varmasti vähintään yhtä ihana! xxxx
Missä tunnelmissa te vietitte viime joulun?
lauantai 13. joulukuuta 2014
Rauhallinen aamu
Herättiin tänään vasta yhdeksältä ja pitkästä aikaa takana on kokonainen yö. Jesse oli eilen työpaikan pikkujouluissa enkä osannut nukahtaa ennen kuin herra oli kotona. Sen puolesta en siis nukkunut hyvin, vaikka pojat nukkuivatkin. Olo oli aamulla kuitenkin levännyt ja mieli virkeä. Olen nauttinut rauhallisesta aamusta ja pihan lumisesta maisemasta. Kahvia, äidiltä saadut kukat ja herkkuja! xxxx
Hyvää viikonloppua!
perjantai 12. joulukuuta 2014
Rakastan sinua
Tänään on meidän toinen hääpäivämme, sanoimme toisillemme tahdon 12.12.2012 klo 12. Uskomatonta. Katselin juuri hääalbumia ja mietin miten onnellinen ja kiitollinen olenkaan.
Meidän oli tarkoitus mennä naimisiin vasta kesällä 2013. Lokakuun lopulla 2012 huomasin kuitenkin ilmoituksen 12.12.12 -päivämäärän häistä ja leikilläni ehdotin sitä Jesselle. Naurettiin asialle, mutta se jäi kutkuttamaan mieleen. Yhtäkkiä päätettiinkin tarttua tilaisuuteen ja järjestää pienimuotoiset häät pikavauhdilla eli noin kuukaudessa. Ideana oli säästää varsinainen hääjuhla kesään, joten joulukuun häihin kutsuimme vain ihan lähimmät sekä kaasot ja bestmanit. Kaikki meni loistavasti; maassa oli lunta ja hääpäivä kaikinpuolin ihana ja ikimuistoinen. Olen onnellinen, että päätimme pitää häät silloin, koska jos olisimme odottaneet kesään niin olisimme joutuneet perumaan raskausajan ongelmien ja poikien ennenaikaisuuden vuoksi. Emme luultavasti olisi vieläkään naimisissa eikä rakas famoni olisi päässyt häihimme. Näin tämän pitikin mennä. Kaksi päivää häiden jälkeen tein positiviisen raskaustestin.
Olen todella onnellinen Jessen kanssa. Olemme vaikeiden asioiden (keskosaika, yöhuudot, jatkuvat sairastelut) äärellä monesti todenneet meidän onnellisen avioliiton olevan se asia, mikä pitää meidät vahvoina ja auttaa selviämään kaikesta. Monessa asiassa olemme olleet epäonnekkaita, mutta suhteemme on aina ollut todella hyvä. Juttelemme paljon, arvostamme ja otamme toisemme huomioon, kiitämme ja kehumme. Meillä on samanlainen arvomaailma ja haluamme samoja asioita elämältä. I have found my soulmate.
Rakastan sinua Jesse.
kuvat: Unto Kotilainen
Meidän oli tarkoitus mennä naimisiin vasta kesällä 2013. Lokakuun lopulla 2012 huomasin kuitenkin ilmoituksen 12.12.12 -päivämäärän häistä ja leikilläni ehdotin sitä Jesselle. Naurettiin asialle, mutta se jäi kutkuttamaan mieleen. Yhtäkkiä päätettiinkin tarttua tilaisuuteen ja järjestää pienimuotoiset häät pikavauhdilla eli noin kuukaudessa. Ideana oli säästää varsinainen hääjuhla kesään, joten joulukuun häihin kutsuimme vain ihan lähimmät sekä kaasot ja bestmanit. Kaikki meni loistavasti; maassa oli lunta ja hääpäivä kaikinpuolin ihana ja ikimuistoinen. Olen onnellinen, että päätimme pitää häät silloin, koska jos olisimme odottaneet kesään niin olisimme joutuneet perumaan raskausajan ongelmien ja poikien ennenaikaisuuden vuoksi. Emme luultavasti olisi vieläkään naimisissa eikä rakas famoni olisi päässyt häihimme. Näin tämän pitikin mennä. Kaksi päivää häiden jälkeen tein positiviisen raskaustestin.
Olen todella onnellinen Jessen kanssa. Olemme vaikeiden asioiden (keskosaika, yöhuudot, jatkuvat sairastelut) äärellä monesti todenneet meidän onnellisen avioliiton olevan se asia, mikä pitää meidät vahvoina ja auttaa selviämään kaikesta. Monessa asiassa olemme olleet epäonnekkaita, mutta suhteemme on aina ollut todella hyvä. Juttelemme paljon, arvostamme ja otamme toisemme huomioon, kiitämme ja kehumme. Meillä on samanlainen arvomaailma ja haluamme samoja asioita elämältä. I have found my soulmate.
Rakastan sinua Jesse.
kuvat: Unto Kotilainen
Viron reissu
Ette arvaakaan; meillä on tietokone ja meidän molempien puhelimet rikki "pienen" taaperovahingon takia. Tätä kirjoittaessani näen vain sinisen eri sävyjä ja kuvien lataamiseen menee tunteja. Bloggaajan painajainen! Iphonen näyttö on rikki, kamera ja lukitusnäppäin ei toimi ja kaikista appseista heitetään ulos parin sekunnin jälkeen, argh! Toivotaan, että saadaan edes jotain kotivakuutuksesta takaisin, koska on aika kallis lysti uusia kaikki kerralla... Huomaa miten on tottunut älypuhelimeen, kun on kamera ja netti matkassa jatkuvasti. Nyt en ole päässyt ikuistamaan lainkaan sellaisia "tilannekuvia". Peukut pystyssä myönteisen vakuutuspäätöksen suhteen!
Virossa puhelin onneksi toimi ja sain otettua kuvia. Siellä oli ihan mielettömän hauskaa! Syötiin hyvin, shoppailtiin, kierrettiin joulutorilla, kahviteltiin, käytiin hoidoissa ja nautittiin olosta. Lauantaina meille oli varattu kokovartalohieronnat. Se oli ensimmäinen kertani hieronnassa eikä todellakaan jää viimeiseksi. Ihanaa luksusta, kun nautin kovasti jo Jessen antamasta 5 min hieronnasta, niin voitte kuvitella miltä ammattilaisen 50 minuuttia tuntui. Aah. Kävin myös värjäyttämässä kulmat ja ripset paikallisessa kauneushoitolassa. Lauantai-iltana käytiin tutustumassa yöelämään. Sunnuntaina jatkettiin kiertelyä ja kävin ihastelemassa joulutoria, kun muut olivat kampaajalla ja uudelleen hieronnassa. Ensi kerralla haluan ehdottomasti lähteä koko perheen kera reissuun, vaikka olikin ihana saada tällä kertaa keskittyä vain itseeni ja hyvään seuraan. xxxx
Käyttekö te usein Virossa?
Virossa puhelin onneksi toimi ja sain otettua kuvia. Siellä oli ihan mielettömän hauskaa! Syötiin hyvin, shoppailtiin, kierrettiin joulutorilla, kahviteltiin, käytiin hoidoissa ja nautittiin olosta. Lauantaina meille oli varattu kokovartalohieronnat. Se oli ensimmäinen kertani hieronnassa eikä todellakaan jää viimeiseksi. Ihanaa luksusta, kun nautin kovasti jo Jessen antamasta 5 min hieronnasta, niin voitte kuvitella miltä ammattilaisen 50 minuuttia tuntui. Aah. Kävin myös värjäyttämässä kulmat ja ripset paikallisessa kauneushoitolassa. Lauantai-iltana käytiin tutustumassa yöelämään. Sunnuntaina jatkettiin kiertelyä ja kävin ihastelemassa joulutoria, kun muut olivat kampaajalla ja uudelleen hieronnassa. Ensi kerralla haluan ehdottomasti lähteä koko perheen kera reissuun, vaikka olikin ihana saada tällä kertaa keskittyä vain itseeni ja hyvään seuraan. xxxx
Käyttekö te usein Virossa?
perjantai 5. joulukuuta 2014
Hemmottelulomalle
Passi on laukussa, laukku pakattuna ja innostus pinnassa! Lähden huomenna kolmen ystäväni kanssa minilomalle Viroon.
Lähdetään aamulla aikaisin, ollaan yötä hotellissa ja palataan kotiin sunnuntai-iltana. Reissu sovittiin jo aikaa sitten ja hyvä niin, koska muuten olisin luultavasti jäänyt kotiin. Aika huono sauma reissulle nyt, kun Jesse ei pysty hoitamaan poikia ja pojat ovat edelleen pienessä flunssassa. Onneksi äiti lupautui ottamaan pojat heille yöksi, että pääsen lähtemään. Jessekin saa olla rauhassa ja lepuuttaa jalkaansa. Pakko myöntää, että ikävöin poikia jo valmiiksi. 1,5 vuorokautta on pisin aika minkä olen ollut heistä erossa ja se tulee olemaan vaikeaa. Tiedän, että pojat pärjää loistavasti mummilassa, kyse ei ole siitä. En vaan jotenkin osaa päästää irti. Kelloa katsoessa mietin automaattisesti poikien päivärytmiä ja yöllä luulen kuulevani itkua... Voi kun osaisin olla miettimättä turhia ja heittäytyä vapaahetkeen, kun sellainen on tarjolla. Sama kaava toistuu joka kerta, esimerkkinä: kotona toivon pääseväni hetkeksi vaikka yksin kauppaan ja kaupassa nähdessäni lapsia tulee ihan kamala ikävä ja kiire kotiin. Argh, rasittavaa.
Meillä on ihanaa ohjelmaa tiedossa: shoppailua, hyvää ruokaa, kokovartalohieronta, kosmetologikäynti, vähän juhlimista ja paljon unta! Hotelliaamiainen, ah. Jesse on koko viikon jaksanut muistuttaa tulevasta hieronnasta ja lomasta ja miten olen sen ansainnut (niisk). Olen oikeasti pienen breikin tarpeessa ja sen puolesta taas tämä on juuri oikea aika tällaiselle tripille. Koitan ottaa kaiken irti ja olla miettimättä poitsuja liikaa. Vähän saa tietysti ikävöidä ;) xxxx
Lähdetään aamulla aikaisin, ollaan yötä hotellissa ja palataan kotiin sunnuntai-iltana. Reissu sovittiin jo aikaa sitten ja hyvä niin, koska muuten olisin luultavasti jäänyt kotiin. Aika huono sauma reissulle nyt, kun Jesse ei pysty hoitamaan poikia ja pojat ovat edelleen pienessä flunssassa. Onneksi äiti lupautui ottamaan pojat heille yöksi, että pääsen lähtemään. Jessekin saa olla rauhassa ja lepuuttaa jalkaansa. Pakko myöntää, että ikävöin poikia jo valmiiksi. 1,5 vuorokautta on pisin aika minkä olen ollut heistä erossa ja se tulee olemaan vaikeaa. Tiedän, että pojat pärjää loistavasti mummilassa, kyse ei ole siitä. En vaan jotenkin osaa päästää irti. Kelloa katsoessa mietin automaattisesti poikien päivärytmiä ja yöllä luulen kuulevani itkua... Voi kun osaisin olla miettimättä turhia ja heittäytyä vapaahetkeen, kun sellainen on tarjolla. Sama kaava toistuu joka kerta, esimerkkinä: kotona toivon pääseväni hetkeksi vaikka yksin kauppaan ja kaupassa nähdessäni lapsia tulee ihan kamala ikävä ja kiire kotiin. Argh, rasittavaa.
Onko muilla samaa? Äidille vaikeampaa kuin lapsille...
Meillä on ihanaa ohjelmaa tiedossa: shoppailua, hyvää ruokaa, kokovartalohieronta, kosmetologikäynti, vähän juhlimista ja paljon unta! Hotelliaamiainen, ah. Jesse on koko viikon jaksanut muistuttaa tulevasta hieronnasta ja lomasta ja miten olen sen ansainnut (niisk). Olen oikeasti pienen breikin tarpeessa ja sen puolesta taas tämä on juuri oikea aika tällaiselle tripille. Koitan ottaa kaiken irti ja olla miettimättä poitsuja liikaa. Vähän saa tietysti ikävöidä ;) xxxx
Mukavaa viikonloppua!
tiistai 2. joulukuuta 2014
Kolme flunssaa ja yksi kipsi
Sairastuvalta terve! Minä ja pojat ollaan flunssassa ja Jessellä on kipsi jalassa.
Flunssa on vaivannut poikia jo yli viikon, mutta itselläni se tuntuu tekevän kunnolla vasta tuloaan. Jesse mursi nilkkansa viime viikon sunnuntaina eli siitä on reilu viikko aikaa ja olen saanut totutella tähän uuteen arkeen. Viime viikolla en avautunut asiasta, koska olin suoraan sanottuna ärsyyntynyt, pahoillani Jessen puolesta, tympääntynyt, stressaantunut ja osasin ajatella vain asian huonoja puolia. Eihän se ole tietenkään kivaa, kun toinen kärsii kivuista eikä pysty tekemään mitään, mutta pikkuhiljaa näen tässä myös jotain hyvää: Jesse saa olla poikien kanssa yhtäjaksoisesti nyt pisimmän ajan kuin koko tämän 1,5 vuoden aikana. Sairaslomaa on nimittäin arvioitu olevan noin 6-8 viikkoa. Moni sanoi kuultuaan tapaturmasta, että "kiva, nythän se on sitten sun kanssa kotona" ... nojoo. Nyt se tuntuu jo pelkästään kivalta, mutta viime viikolla olin ajoittain toista mieltä hoitaessani kolmea 24/7. Jesse pystyy oikeastaan auttamaan vain syöttämisessä ja kaikki muu jää minulle. Hoidan käytännössä siis kaiken: kodin, pojat, miehen, kaupassa käynnit yms. On ollut aikamoinen totutteleminen, kun olin tottunut niin (liian?) hyvään. Saatoin siis soittaa päivällä Jesselle ja pyytää käymään kaupassa, pääsin lähtemään salille tai kirpparikierrokselle Jessen tultua töistä, pystyin rauhassa tekemään kotihommat ja välillä sain vain olla Jessen hoitaessa pojat. Välillä oikein odotin milloin kello tulee sen verran, että Jesse tulee töistä ja saan hetken rauhaa.
Viikon aikana olen jo tottunut tähän järjestelyyn. Osaan ajoittaa kaiken niin, että olen laittamassa ruokaa ja nukuttamassa oikeaan aikaan. Käyn kaupassa siinä välissä, kun pojat on syöneet ja nukkuneet, koska Jesse ei kykene väliin alakerta-yläkerta poikien kanssa. Onneksi meidän vanhemmat asuu ihan vieressä; viime viikolla Jessen vanhemmat tuli meille auttamaan, kun itse olin töissä ja tulevana lauantaina pojat menevät vanhemmilleni yöksi.
Kyllähän sitä selviää, kun on pakko. Olen kuitenkin kiitollinen, että saan jakaa arjen Jessen kanssa, koska kummasti kaikki on helpompaa kun on toinen siinä vierellä. Fyysisesti ja henkisesti. Nyt pari kuukautta saan lähinnä henkistä tukea, mutta pian Jesse on auttamassa taas ihan kokonaisvaltaisesti. xxxx
Flunssa on vaivannut poikia jo yli viikon, mutta itselläni se tuntuu tekevän kunnolla vasta tuloaan. Jesse mursi nilkkansa viime viikon sunnuntaina eli siitä on reilu viikko aikaa ja olen saanut totutella tähän uuteen arkeen. Viime viikolla en avautunut asiasta, koska olin suoraan sanottuna ärsyyntynyt, pahoillani Jessen puolesta, tympääntynyt, stressaantunut ja osasin ajatella vain asian huonoja puolia. Eihän se ole tietenkään kivaa, kun toinen kärsii kivuista eikä pysty tekemään mitään, mutta pikkuhiljaa näen tässä myös jotain hyvää: Jesse saa olla poikien kanssa yhtäjaksoisesti nyt pisimmän ajan kuin koko tämän 1,5 vuoden aikana. Sairaslomaa on nimittäin arvioitu olevan noin 6-8 viikkoa. Moni sanoi kuultuaan tapaturmasta, että "kiva, nythän se on sitten sun kanssa kotona" ... nojoo. Nyt se tuntuu jo pelkästään kivalta, mutta viime viikolla olin ajoittain toista mieltä hoitaessani kolmea 24/7. Jesse pystyy oikeastaan auttamaan vain syöttämisessä ja kaikki muu jää minulle. Hoidan käytännössä siis kaiken: kodin, pojat, miehen, kaupassa käynnit yms. On ollut aikamoinen totutteleminen, kun olin tottunut niin (liian?) hyvään. Saatoin siis soittaa päivällä Jesselle ja pyytää käymään kaupassa, pääsin lähtemään salille tai kirpparikierrokselle Jessen tultua töistä, pystyin rauhassa tekemään kotihommat ja välillä sain vain olla Jessen hoitaessa pojat. Välillä oikein odotin milloin kello tulee sen verran, että Jesse tulee töistä ja saan hetken rauhaa.
Viikon aikana olen jo tottunut tähän järjestelyyn. Osaan ajoittaa kaiken niin, että olen laittamassa ruokaa ja nukuttamassa oikeaan aikaan. Käyn kaupassa siinä välissä, kun pojat on syöneet ja nukkuneet, koska Jesse ei kykene väliin alakerta-yläkerta poikien kanssa. Onneksi meidän vanhemmat asuu ihan vieressä; viime viikolla Jessen vanhemmat tuli meille auttamaan, kun itse olin töissä ja tulevana lauantaina pojat menevät vanhemmilleni yöksi.
Kyllähän sitä selviää, kun on pakko. Olen kuitenkin kiitollinen, että saan jakaa arjen Jessen kanssa, koska kummasti kaikki on helpompaa kun on toinen siinä vierellä. Fyysisesti ja henkisesti. Nyt pari kuukautta saan lähinnä henkistä tukea, mutta pian Jesse on auttamassa taas ihan kokonaisvaltaisesti. xxxx
maanantai 1. joulukuuta 2014
Joulukuun kunniaksi
Nyt voi jo sanoa joulun olevan ihan pian. Olen hokenut sitä jo monta viikkoa ja pikkuhiljaa laittanut joulua kotiin. Nyt näin joulukuun puolella se on "sallittua" myös Jessen mielestä ;) Eilen olisi perinnettä kunnioittaen pitänyt mennä syömään ja kahvittelemaan vanhemmilleni ekan adventin kunniaksi, mutta olin töissä niin ei päästy. Harmittaa. Illalla sytytin kotona ensimmäisen adventtikynttilän ja join glögiä.
Tänään kaivettiin varastosta ihana hopeinen minikuusi. Theo ja Jimi olivat innoissaan nähdessään kuusenkoristeet. Kassi oli purettu lattialle hetkessä ja pikkuiset ojensi palloja äidille (välissä niitä piti tietysti vähän maistaa..). Kuusesta tuli kaunis, mutta pienten terrorisoijien takia sitä pitää säilyttää korkealla hyllyllä. Iltaisin siirrän sen sivupöydälle, samoin kuin kynttilät. Joululaulut, glögi ja joulutortut on korkattu, verhot vaihdettu ja ainoa mikä puuttuu on ulkovalot. Valoista tulikin mieleen miten ärsyttää, kun olkkarin valkoiset pallovalot meni just rikki. Ne olisi sopinut paljon paremmin peilin ja hopeisen kuusen kaveriksi, mutta ne räpsähti eilen ihan yhtäkkiä eikä enää toimi. Ne on ostettu niin vähän aikaa sitten, että pakko saada uudet reklatessa! Sitten nuo moniväriset pääsee takaisin meidän huoneeseen.
En aio blogissa pitää joulukalenteria, mutta ajattelin kirjoittaa "throwback"-tyylisiä juttuja aina silloin tällöin. Olisiko postaustoiveita?
Tänään kaivettiin varastosta ihana hopeinen minikuusi. Theo ja Jimi olivat innoissaan nähdessään kuusenkoristeet. Kassi oli purettu lattialle hetkessä ja pikkuiset ojensi palloja äidille (välissä niitä piti tietysti vähän maistaa..). Kuusesta tuli kaunis, mutta pienten terrorisoijien takia sitä pitää säilyttää korkealla hyllyllä. Iltaisin siirrän sen sivupöydälle, samoin kuin kynttilät. Joululaulut, glögi ja joulutortut on korkattu, verhot vaihdettu ja ainoa mikä puuttuu on ulkovalot. Valoista tulikin mieleen miten ärsyttää, kun olkkarin valkoiset pallovalot meni just rikki. Ne olisi sopinut paljon paremmin peilin ja hopeisen kuusen kaveriksi, mutta ne räpsähti eilen ihan yhtäkkiä eikä enää toimi. Ne on ostettu niin vähän aikaa sitten, että pakko saada uudet reklatessa! Sitten nuo moniväriset pääsee takaisin meidän huoneeseen.
Rakkaat tykkää olkkarin viltistä <3 |
Näkyykö joulunodotus teillä kotona?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)