Sivut

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Juhannuskuulumisia ja käynti synnärillä


Se olisi jälleen uusi viikko käynnissä ja raskausviikko 39, mikä tarkoittaa sitä, että laskettu aika on ensi viikolla. Me oltiin juhannus kotona ja toivottiin vauvan pysyvän vielä vatsassa, koska meidän molempien vanhemmat oli mökillä ja poikien hoidon järjestyminen olisi ollut hankalaa. Vietettiin kaupunkijuhannusta ensimmäistä kertaa liki kymmeneen vuoteen. Meillä ei ollut suunnitelmia, vaan mentiin fiiliksen mukaan. Perjantaina käytiin Sea Lifessa, koska sää oli niin huono, mutta haluttiin pojille jotain vähän spesiaalimpaa tekemistä. Kierreltiin siellä pari tuntia ja ihmeteltiin merenalaista maailmaa.

Lauantaina silitin vauvanvaatteet, harsot, lakanat, Jessen kauluspaidat ja poikien siistimmät vaatteet. Sain hetkellisen energiapiikin, mutta valtaosan päivästä nuokuin voimattomana sohvalla. Jesse oli ulkona poikien kanssa ja pojat saivat seuraa yhdestä kaveristaan. Käytiin päivällä saunassa, grillattiin ja syötiin perinteinen juhannusateria. Iltaan mennessä olin kerännyt sen verran voimia, että lähdettiin yhdessä iltakävelylle kauniiseen kesäsäähän. Aurinko paistoi ja metsäpolulla kävellessä pääsi juhannustunnelmaan. Pysähdyttiin ottamaan kuvia, onneksi sain vielä kauniita juhannuskuvia vauvavatsastani.


Lauantai-iltana saatiin lisäjännitystä epämääräisen vuodon alettua ja käytiin sunnuntaina synnytysosastolla tarkistuttamassa tilanne. Kätilö teki sisätutkimuksen ja testasi tikulla oliko vuoto lapsivettä. Testi oli negatiivinen ja olin vielä tunnin verran käyrillä. Vauva voi hyvin ja vuoto on normaalia loppuraskauteen liittyvää. Käynnin jälkeen vuoto lisääntyi ja muuttui kirkkaasta verensekaiseksi. Kätilö tosin varoitti, ettei tarvitse pelästyä niin kauan kun vuoto ei ole pelkkää kirkasta verta ja sitä ei tule yhtenään. Sunnuntain loppupäivä otettiin rauhallisesti, nukuin pitkät päiväunet, leikittiin poikien kanssa ja katsottiin leffa.

Erilainen juhannus, mutta toisaalta ihanan rento. Ollaan odottavaisin fiiliksin täällä, on niin jännää, kun ei yhtään tiedä milloin pikkuneiti päättää syntyä. Toivottavasti teillä oli onnistunut juhannus!    

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Voimistuneet supistukset ja alaselkäsärky

Kävin eilen neuvolassa. Juteltiin synnytykseen liittyvistä asioista, voinnistani, tulevasta vauva-arjesta ja yleisesti fiiliksistäni. Verenpaine oli hyvä, se on ollut koko raskauden ajan matalahko. Hemoglobiini oli noussut hieman ja on ihan hyvällä tasolla. Kuunneltiin vauvan sydänäänet, mitkä oli väliä 140-160. Syke nousi 160, kun terkka tunnusteli vauvaa vatsan päältä. Vauva on laskeutunut, sf-mitta pudonnut eikä päätä tunne enää. Vauvan liikkeet tuntuu edelleen eniten oikeassa kyljessäni, missä hänen jalkansa ovat.


Mitä vointiini tulee, on supistukset ja vihlominen voimistuneet parin viime päivän aikana ja alaselkää särkee taukoamatta. Supistukset kiertävät vatsan ja selän aluetta ja tuntuvat työntävän alaspäin. Eilen illalla särky oli sellaista, etten voinut maata ja olin levoton. Missään ei ollut hyvä. Lopulta pitkä kuuma suihku rentoutti ja rauhoitti. Olen ollut muutaman päivän erityisen väsynyt ja nukkunut useammat päiväunet. Viime yönä sain nukuttua pitkästä aikaa kuusi tuntia putkeen ja aamulla heräsin yllättävän virkeänä! Nyt otetaan rennosti juhannus ja mennään vointini mukaan.

Ihanaa juhannusta kaikille!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Viisi vuotta sitten osastolla...

Keskiviikko 19.6.2013 Naistenklinikan osasto 42

"Takana on kahdeksan viikkoa vuodelepoa osastolla, odottamista, turhautumista, pelkoa ja jännittämistä. Raskausaika on tuntunut ikuisuudelta, vaikka tosiasiassa se loppui ihan liian lyhyeen ja minulta jäi paljon kokematta. Onnellisen odotuksen rinnalla kulki järkyttävä pelko, koska kellään ei ollut antaa varmaa vastausta vauvojen selviytymisestä. Meille puhuttiin paljon riskeistä ja todennäköisyyksistä liian varhaisilla viikoilla syntymisestä, mutta lopulta päästiin raskausviikolle 31+0. 

Aloin tuntea keskiviikkona epämukavia supistuksia, joihin sain muutaman "loudauksen" Nifangin -estolääkitystä. Olin kiinni käyrillä, jossa tarkkailtiin vauvojen sykkeitä. Toisen sydänäänissä tuli laskuja ja huoneeseeni ilmestyi useampi lääkäri ja kätilö. Minua käänneltiin ja ultrattiin kannettavalla ultralaitteella. Kaikki oli onneksi hyvin.

Loudaus ei tuottanut toivottua tulosta ja lääkärin tekemä sisätutkimus paljasti tukilangan leikanneen läpi, kohdunsuun olevan 3cm auki ja A-vauvan jalan tuntuvan jo kalvojen läpi. Päätettiin antaa raskausajan kolmas annos kortisonia kypsyttämään vauvojen keuhkoja, koska he vaikuttivat kovasti olevan tuloillaan. Jesse tuli töiden jälkeen luokseni ja minut päätettiin siirtää toiseen huoneeseen, jossa olisi enemmän tilaa toimia. Minulle laitettiin myös toinen tippa, josta meni magnesiumia suojaamaan vauvojen aivoja. Vauvat ikäänkuin valmisteltiin ennenaikaiseen syntymään.

Jessen vanhemmat tulivat tapansa mukaan keskiviikkokyläilemään ja ihmettelivät hetken missä olin, kun en enää ollut tutussa huoneessa. Myös äitini tuli käymään ja jännitettiin yhdessä mitä tulee tapahtumaan. Makasin sängyssä kahdessa tipassa ja supistuksia tuli aika säännöllisesti. Illalla kaikki lähtivät, mutta Jesse ei uskonut mitään tapahtuvan vielä kuitenkaan.


Torstai 20.6.2013 Naistenklinikka 

Aamulla lääkäri tuli tekemään tutkimuksen ja totesi kohdunsuun olevan 6cm auki. Hän sanoi iloisesti "tänään on hyvä päivä poikien syntyä" ja kertoi minun olevan toisena sektiojonossa. Soitin Jesselle, joka meni paniikkiin ja lähti samantien töistä luokseni. Ei mennyt kauaa, kun minut oli valmisteltu leikkaukseen, laitoin läheisille viestit ja lähdettiin kohti leikkaussalia. Ihan uskomaton tunne, kun vihdoin kuukausien jälkeen tapahtui jotain konkreettista ja tiesin tasan tarkalleen missä mennään ja mitä tapahtuu. Koin olevani valmis, vaikka keskosina syntyvien vauvojeni puolesta tietysti pelotti.

A-vauva syntyi klo 10.41
B-vauva syntyi klo 10.42

Viikko tehohoidossa ja kolme viikkoa jatkohoidossa. Kotiuduimme vajaa kolmekiloisten, terveiden poikien kanssa kuukauden sairaalahoidon jälkeen (rv 35+0)."

Paljon on mahtunut näihin viiteen vuoteen, 
suurimpana rakkaus ja kiitollisuus!                

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Raskausviikot 36 & 37 - katkonaiset yöunet

Raskausviikko: 37+2

Painnonousu: +12 kg
 
Mielitekoja: Mansikat, vuohenjuustosalaatti, kirsikat, Dominosuklaa. 

 
Yleisesti: Loppuraskaus tuntuu ja näkyy. Voimakkain "oire" on rv 36 alkaneet univaikeudet, kärsin nimittäin todella katkonaisista yöunista. Herään vähintään kerran tunnissa, käyn vessassa monta kertaa, pyörin, kuuntelen poikien tuhinaa, mietin asioita, tuijotan kelloa. Nukahdan syvimpään uneen vasta kuuden aikaan Jessen lähtiessä töihin, joten olen ihan kuutamolla poikien herätessä kahdeksan aikaan. Voisin vaan nukkua kaikki päivät. Viime viikolla touhusin vielä paljon pitkin päivää koomasta huolimatta, mutta nyt olen päättänyt keskittyä lepäämiseen ja voimien keräämiseen. Saan yleensä iltapäivästä energiapiikin, jolloin järjestelen, pesen pyykkiä, teen blogihommia, ulkoilen poikien kanssa tms.

Tunsin viime yönä ensimmäisiä oikeasti kivuliaita supistuksia. Vauva liikkuu ja hikkailee paljon ja painaa voimalla alaspäin. Olo on toisinaan aika tukala, hikoilen yhtäkkiä paljon normaalia enemmän, pienikin kävely aiheuttaa napakoita supistuksia ja tunnen itseni painavaksi. Turvotusta on tullut, mutta sitä on toistaiseksi enimmäkseen jaloissa ja sormissa.   

Jimi ja Theo ovat dagiksessa vielä ensi viikolla joitain päiviä, koska heillä on tutustumisia uuteen ryhmään. Yritän levätä sen ajan, mitä he ovat dagiksessa, jotta jaksan paremmin loppupäivän. Ensi viikon torstaina he jäävät kahden kuukauden kesälomalle.    

 
Muuta: Tuntuu, etten ole käynyt pitkään aikaan millään raskauteen liittyvällä käynnillä, vaikka synnytystapa-arviosta on vain viikko. Onneksi torstaina on neuvola, koska kaipaan jo neuvolaterkan kanssa juttelemista. Sokeriarvot on pysyneet hyvinä eikä niissä ole tullut ylityksiä edes herkkupäivästä. En ole enää diabeteshoitajan seurannassa vaan rv 36 alkaen siirryin oman neuvolaterkan seurantaan. Tästä eteenpäin minulla on neuvolakäynti kerran viikossa loppuraskauden ajan. Vähän jännittää, miten pitkälle sitä mennään ja milloin ja miten synnytys käynnistyy.

Kaikesta huolimatta olen positiivisin mielin, kuvailen raskausvatsaa, touhuan Theon ja Jimin kanssa, pysyn liikkeessä ja teen henkistä valmistautumista synnytystä varten.  

maanantai 18. kesäkuuta 2018

Vaaleansiniset 5-vuotisjuhlat



Jimi ja Theo täyttävät keskiviikkona viisi vuotta. Juhlittiin heitä lähimpien sukulaisten ja ystävien kanssa viikko sitten. Onneksi oli aurinkoista ja terassia pystyi hyödyntämään, koska muuten olisi ollut aika ahdasta. Vieraita oli noin 30, mutta oltiin kutsuttu heidät kahdessa osassa. Yhdeltä tulivat poikien kummit ja meidän lähimmät ystävät ja kolmelta sukulaiset. Porrastaminen toimi hyvin.

Pojat odottivat jännittyneitä koko aamupäivän. Meille tuli järjestelyjen kanssa kiire ja pojat söivät lounasta vielä ensimmäisten vieraiden saapuessa. Aika nopeasti me onneksi saatiin kaikki laitettua valmiiksi ja päästiin juhlatunnelmaan.

Meillä oli tarjottavina kaksi suolaista piirakkaa, karjalanpiirakoita&munavoita, ruislastuja tuorejuustolevitteellä, popcornia, fantasiakakku, vaaleansinisiä karkkeja ja keksejä, vaahtokarkkeja, vesimelonia ja kuppikakkuja. Taas tuli huomattua, että suolaisia kannattaa tehdä enemmän, koska ne loppuivat ensimmäisenä. Olen itse enemmän makean perään enkä ehkä sen takia osaa samalla tavalla panostaa suolaisiin. Tilattiin Cake o'Clockista poikien toiveiden mukainen kakku, josta tuli todella hieno. Kakku maistui taivaalliselta makean, mutta samalla raikkaan täytteensä ansiosta. Aiotaan ehdottomasti tilata sieltä kakku myös ristiäisiin. Kuppikakut teki ystäväni, mutta muuten hoidin itse kaikki pikkujutut.


Koristeet oli aika maltilliset: kaunis sininen hortensia ja kimppu luonnonkukkia, muutama valkoinen ja vaaleansininen pompom, J ja T -kirjainlamput (saatu blogin kautta), Hurra -foliopallot ikkunassa, onnitteluteksti tekstitaulussa, Happy Birthday -viirinauha, Time to party - viiri terassin puuhun kiinnitettynä sekä vaaleansinisiä helium -ilmapalloja ja poikien itsevalitsemat ilmapallot. Kaikki muu löytyi valmiiksi kotoa aiempien juhlien jäjiltä, mutta heliumpallot ja hortensia me käytiin ostamassa. Luonnonkukat poimittiin juhlia edeltävänä iltana yhdessä poikien kanssa.  

Jimi ja Theo nauttivat juhlapäivästään, me ollaan kiitollisia siitä, miten paljon heillä on rakkaita ihmisiä elämässään.        

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Perhelomalla Hotel Sveitsissä

Yhteistyössä Hotel Sveitsi 


Me oltiin reilu viikko sitten perhelomalla Hyvinkäällä ja yövyttiin vuonna 2017 uudistetussa Hotel Sveitsissä.

Hotel Sveitsi sijaitsee Hyvinkäällä keskellä yhtä Suomen kauneimmista luonnonpuistoista. Se sopii monenlaiseen lomailuun monipuolisen tarjontansa ansiosta. Hotellissa on 200 hyvin varusteltua ja viihtyisää huonetta, tasokkaat ravintolat sekä modernit kokous- ja juhlatilat. Hotellin kanssa samalta pihapiiriltä löytyvät kaksi seikkailupuistoa SuperPark ja SeikkailuSveitsi, elokuvateatteri BioRex sekä uimahalli ja maauimala. Lisäksi hotellin läheisyydessä on kaksi golfkenttää, laskettelurinteet ja ratsastuskeskus. Jokaiselle jotakin!  

Me lähdettiin lauantaiaamupäivästä ajelemaan kohti Hyvinkäätä. Espoosta ajaa sinne alle tunnissa, joten matkustamiseen ei tarvinnut käyttää paljoa aikaa. Hotellin edustalla on noin 150 parkkipaikkaa, jotka ovat vieraiden käytettävissä veloituksetta. Checkattiin itsemme sisään ja saatiin samalla lipukkeet uimalaan. Hotelliasiakkaille on vapaa pääsy uimalaan ja kuntosalille. Meille kerrottiin kaikki olennainen majoitukseemme liittyen ja tunsimme itsemme tervetulleiksi todella mukavan ja ystävällisen henkilökunnan ansiosta.


Meidän huoneemme oli kertakaikkisen upea Junior Suite, jossa riitti hyvin tilaa meille kaikille. Sisustus oli kuin minua varten tehty, Unikulman muhkeat sängyt olivat kutsuvat ja kylpyhuone kiilsi marmoripintoineen. En ole koskaan ollut niin hienossa hotellihuoneessa. Meidän oli helppo yöpyä lasten kanssa, koska heille oli pedattu omat sänkypaikat olohuoneen vuodesohvalle, jolloin me nukuimme erillisissä huoneissa ja kaikilla oli oma rauha. Kylpyhuoneeseen oli kaksi sisäänkäyntiä, siellä oli kylpyamme ja kaikki tuntui viimeistellyltä. Saippua, käsivoide ja pesuaineet olivat Ritualsin hyväntuoksuisia tuotteita, mitkä teki osaltaan paljon koko kylpyhuoneen ylelliseen tunnelmaan.  Huonehintaan kuuluivat lisäksi kylpytakit ja tossut.

Fiilisteltyämme hetken huonettamme poikien odotus palkittiin ja lähdimme viereiseen SuperParkiin. Siellä oli mm. trampoliineja, skeittiparkki, kiipeilypaikka ja liukumäki, alueita eri pallopeleille ja paljon erilaisia kilpailupelejä. Trampoliinit, pallopelikenttä ja kilpailupelit (koripallon heitto) olivat Theon ja Jimin suosikkeja. Olin mukana puolitoista tuntia, kunnes lähdin huoneeseen lepäämään ennen illallista. Jesse jäi vielä poikien kanssa pitämään hauskaa ja he tulivat vasta juuri ennen pöytävarauksen alkua. Viisivuotiaille oli mielestämme tarpeeksi monipuolista tekemistä ja he olisivat viihtyneet siellä vaikka koko päivän.

Meillä oli pöytävaraus ravintola TILAan klo 18. Meidät otettiin iloisesti vastaan ja pöydässämme odotti puuhapaketti poikia varten, huippua palvelua ja lasten huomioimista. Pojat tutkivat laatikon sisältöä, piirsivät, katselivat kirjoja, ihastelivat leluja, pelasivat korttipeliä ja tekemistä riitti koko kahdeksi tunniksi, mitä ravintolassa oltiin. Tilattiin alku-, pää- ja jälkiruoat ja pidettiin kaikesta maistamastamme. Jesse ei ole kuulemma koskaan syönyt yhtä hyvää lihaa kuin siellä (grillattu härän entrecote). Minä otin alkuun avokado -salaatin, pääruoaksi pitkästä aikaa vuohenjuustopizzaa ja jälkiruoaksi pätkiskakkupalan. Pojat saivat burgerit, vihanneksia, maalaisranskalaisia ja jälkiruoaksi kokki teki heille omat annokset maitoallergian huomioiden.


Illalla pojat kylpivät ja nauttivat suuren ammeen iloista. He nukahtivat ennätysnopeasti pitkän ja touhukkaan päivän jälkeen. Me korkattiin kylmät juomat ja mentiin vuorostamme kylpyyn. Ihana ja rentouttava päätös ihanalle päivälle. Katsottiin sängyssä vielä hetki leffaa ennen nukahtamista. Aamulla herättiin kahdeksan maissa ja tehtiin meille kahvit huoneen kahvikoneella ennen aamiaiselle suuntaamista. Buffet-aamiaisen jälkeen pakattiin tavarat, luovutettiin huone ja mentiin uimaan. Oltiin ensin maauimalan puolella, mutta poikien mielestä tuuli kylmästi ja he halusivat sisään. Uitiin uimahallin lastenaltaassa vielä puolitoista tuntia ja pojat polskivat innoissaan erilaisia uimaleluja apuna käyttäen.

Kotimatkalla toinen pojista kysyi jos voisimme olla hotellissa vielä yhden yön, koska siellä oli niin kivaa. Se olisi kieltämättä ollut ihanaa, koska tekemistä Hotel Sveitsin ympäriltä ei puutu ja pieni aktiviteetti tuo mukavaa vastapainoa rentoutumiselle. Meidän kokemuksemme mukaan Hotel Sveitsi on täydellinen perhekohde, jossa on helppoa ja mukavaa olla lasten kanssa. Jokaiselle löytyy jotakin ja lapset otetaan kaikkialla huomioon. Voisin toisaalta lähteä myös kahdestaan Jessen kanssa nauttimaan hotellilomasta ja viettämään parisuhteen laatuaikaa... 


Voin lämpimästi suositella Hotel Sveitsiä!                           

torstai 14. kesäkuuta 2018

Portaikon maalaaminen / kuvat ennen & jälkeen


Kerroin viime viikolla suunnitelmastamme maalata puunväriset portaat valkoisiksi. Jesse teki hienoa jälkeä, pysyttiin aikataulussa ja sunnuntaina kaikki oli valmista poikien 5-vuotisjuhlissa.

Projekti meni omalta osaltani helpommin kuin ajattelin ja pystyttiin yöpymään kotona poikien kanssa. Pysyttiin poissa kotoa perjantai-ilta ja koko lauantai, jotta Jessellä oli täysi työrauha. Kävin poikien kanssa muutamassa sisustuskaupassa katsomassa mattoja ja Juhlamaailmassa ostamassa heille ilmapalloja juhliin, leikittiin puistossa, kerättiin luonnonkukkia ja oltiin vanhemmillani, jossa pojilla oli seuraa serkuista. Käytiin kotona oikeastaan vain nukkumassa, joten kombona loppuraskaus, maalausprojekti ja syntymäpäiväjuhlien järjestäminen vei aika paljon voimia, mutta kaikki oli sen arvoista.

 Lähtötilanne

Jesse teki suurimman työn ja ollaan koko viikko ihasteltu muutosta. Hän aloitti lattian suojaamisella ja ryhtyi sen jälkeen hiomaan portaita ja kaidetta. Apunaan hänellä oli hiomakone, jossa oli kiinni rakennusimuri. Portaat oli jo todella kuluneet ja ne saatiin hiottua torstai-illan aikana. Perjantai-iltana Jesse sai maalattua kauttaaltaan ensimmäisen kerroksen valkoista Betolux Akva -maalia. Lauantain aikana hän maalasi toisen kerroksen ja vahvisti ensimmäistä ja toista askelmaa vielä kolmannella kerroksella, koska niihin tulee eniten kuormitusta. Jesse käytti projektiin yhteensä n. 16 työtuntia ja maaliin ja maalaustarvikkeisiin meni yhteensä n. 100€.

 Edistyy, edistyy  - muutos tuntui jo tässä kohtaa huomattavalta!

  Valmista! 

Koko tilasta tuli valoisampi, avarampi ja yhtenäisempi. Meidän täytyy vielä hankkia suunnittelemamme säilytysratkaisu portaiden alle, koska tällä hetkellä siellä on vain kenkälaatikot pinottuina. Valkoiset portaat vievät hyvin huomiota kuluneesta, vanhasta alakerran parketista, joka on myös tarkoitus vaihtaa jossain vaiheessa (siinä ei ole enää hiomisvaraa). Olen todella iloinen, että saatiin portaat maalattua ennen vauvan syntymää, koska nyt koti tuntuu entistä enemmän meidän tyyliseltä ja vauvan synnyttyä tuskin on heti aikaa ja jaksamista kodin muutoshommille.

Mitä te tykkäätte? 
Eikö olekin valoisaa?