Sivut

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Vaatteiden ulkonäkö ennen käytännöllisyyttä


Oltiin viime viikolla käymässä Paraisilla, josta nämä kuvatkin on otettu. Päälläni olleesta vaaleasta asusta tuli mieleen, että pukeudun itse useimmiten ulkonäkö ennen käytännöllisyyttä. 

Kolme lasta ja kurakeli, mutta pukeudun kokovaaleaan asuun? 

Olen monesti sanonutkin rakastavani vaatteita, asujen miettimistä, muotia ja eri tyylien yhdistelyä. Valitsen vaatteet sen mukaan mikä mielestäni näyttää hyvältä. Lasten kanssa vaaleat vaatteet saattaa toisinaan sotkeentua, mutta ne saa pestyä. En koe varovani yhtään sen enempää, vaikka päälläni olisi mitä. 

Minulla on oma tyylini, jossa oloni tuntuu hyvältä. Jesse ihmettelee välillä vaateyhdistelmiäni, mutta taitaa olla tottunut jo kaikkeen. Eniten olen bleiseri-nahkahousut-korkokenkä -tyyppiä. 

Ulkoillessa pukeudun niin, että pysyn lämpimänä. Saatan istua hiekkalaatikolla pörrötakki päällä, mutta se on mielestäni ihan yhtä okei kuin perinteinen toppatakki.     


Olen saanut kuulla olevani pinnallinen, mutta tiettyyn pisteeseen asti siinä ei mielestäni ole mitään väärää. Tyyli, vaatteet ja kauneusjutut ovat minulle tärkeitä, mutta ne oikeasti tärkeät ja arvokkaat asiat elämässä ovat jotain aivan muuta.

Lapsille ostan tietysti vaatteita, jotka ovat pehmeitä ja mukavia päällä. Heillä mukavuus ja käytännöllisyys on tärkeintä.  

Mikä teille on tärkeintä 
omassa pukeutumisessa?


maanantai 9. joulukuuta 2019

Näin onnistut joulukorttikuvien ottamisessa


Rasti seinään hei! Sain otettua joulukorttikuvat viikko sitten! 

Lähtötilanne kuvien onnistumiselle oli aikalailla kaikkea muuta kuin lupaava, mutta ehkä se oli yksi syy siihen, että ne oikeasti onnistui; en odottanut mitään! Olen todella tyytyväinen kuviin ja koko kuvaustilanne oli ihana.

Sää oli pitkästä aikaa aurinkoinen, maa oli valkoinen, muutama pakkasaste ja upea valo. Siitä sain inspiraation lähteä läheiselle peltoaukealle kuvaamaan lapsia. Hieman stressasi, ettei Jesse päässyt mukaan "assariksi", Ellen alkoi olla väsynyt ja poikia kiinnosti enemmän lumileikit. Tonttulakit oli tietysti eskarissa, mutta upean sään takia oli toimittava tonttulakkien puuttumisesta huolimatta.


Pakkasin mukaan valkoisen taljan ja viltin, hopeisen lyhdyn, valkoisen kynttilän ja piparipussin. Käytin sitä perinteistä "otetaan muutama kuva ja sitten syödään piparia". Toimii aina! Kuvaushetki kesti vain viitisen minuuttia ja siinä ajassa sain kauniita kuvia lapsista.

Kuvatessa kehuin lapsia, yritin saada huomion kiinnittymään vaihdellen sekä kameraan että johonkin ympärillä olevaan (esimerkiksi lumisiin puihin tai kaukana lentävään lentokoneeseen), hassuttelin ja höpöttelin.

Kuvasin vielä lasten leikkejä ja piparinsyöntiä, niistä tuli kivoja tilannekuvia.

Ulkona kuvatessa oli päällä oltava tietysti enemmän vaatetta kuin sisällä, mutta jouluiseen talviteemaan sopi poikien mustat tupsupipot ja Ellenin pörrötakki. Viiden minuutin kuvien ottamisen jälkeen laitettiin hanskat ja paksummat takit päälle.


Amatöörin vinkit lasten kuvaamiseen: 

1. älä odota liikoja 
2. älä suunnittele liikaa
3. elä mukana tilanteessa; ota tilannekuvia
4. pidä kuvaustilanne leikkisänä
5. kehu! 
6. lahjo palkitse! 

Oletteko te ottaneet 
lapsista joulukorttikuvia?

keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Viimeinen kuukausi ennen hoitovapaan päättymistä

Tajusin eilen, että kuukauden kuluttua aloitetaan päiväkotiin tutustuminen.

Aurinko paistoi, ulkoiltiin Ellenin kanssa, hän osoitti asioita ja minä kerroin mitä ne on. Tavallinen arkinen juttu, mutta nehän on loppupeleissä niitä parhaita. Ajattelin siinä kävellessä miten tulenkaan ikävöimään meidän rauhallisia aamupäiviä - ja koko kotona olemista Ellenin kanssa... 

Se lohduttaa ja helpottaa uuden arjen hyväksymistä, että minulla tulee edelleen olemaan vapaapäiviä arkena, joten Ellenin ei tarvitse olla täysiä viikkoja hoidossa ja saadaan edelleen nauttia meidän kotipäivistä silloin tällöin. 

 Poikien tekemät joulupallot <3 


Huomaan yrittäväni ottaa kaiken irti näistä päivistä. Jesse yrittää lohduttaa ja muistuttaa arkivapaista, mutta kai tämä on jotain äidin tunneskaalaa, mikä on vaan läpikäytävä. Yhtenä päivänä teen listaa päiväkodissa tarvittavista ulkovaatteista ja toisena mietin miten saataisiin työaikataulut sopimaan yhteen ja kotihoito voisi jatkua.

Tämän "kriiseilyn" ohella ollaan vietetty pikkujoulua kotona ja koristeltu joulukuusi, leivottu pipareita ja joulutorttuja, nukuttu hyvin, nautittu lumisista päivistä ja pohdittu viikon arkiruokia. Autossa soi jouluradio (silloin kun minä ajan) ja aurinkoisista päivistä on tullut tosi latautunut fiilis!

Mitä teidän joulukuuhun kuuluu?

maanantai 25. marraskuuta 2019

Joulukoristeita esille pikkuhiljaa & kuulumisia

Viime aikoina on tuntunut siltä, ettei tunnit riitä kaikkeen! On niin paljon mitä pitää tehdä, mitä haluaa tehdä ja mitä pitäisi vielä ehtiä tekemään. On ollut vähäunisia pätkäöitä, itkuinen ja flunssainen Ellen, aktiviteetteja kaipaava tehokaksikko, vaatekaappien läpikäymistä, kotityöt, työt ja treenaaminen.

Blogi on jäänyt yhtälöstä pois Ellenin lyhyiden päiväunien takia, koska se on oikeastaan ainoa mahdollinen aika kirjoittamiselle. Olen kaivannut blogia ja iloinen, että olen pääsemässä vanhaan rytmiin taas.

Täällä siis kaikki hyvin ja ennallaan. Sain jo muutaman huhuiluviestin Instagramissa, kun blogi ei ole päivittynyt. 


Ellenillä on vielä ajoittain rohiseva yskä, mutta muuten hän on kunnossa ja iloinen oma itsensä. Oltiin kotona lepäilemässä muutama päivä, mutta loppuviikosta käytiin Helsingissä näkemässä kavereita ja pyörähdettiin Marsaanan pr-toimistolla ja yhdessä Acon aamiaistapahtumassa. 

Pääsin tutustumaan Acon uuteen ihonhoitosarjaan Sensitive Balance, mikä vaikuttaa muutaman päivän käytön perusteella juuri herkälle ihotyypilleni sopivalta (tuotteet saatu)


Viikonloppu oli täynnä ohjelmaa, kun töiden lisäksi käytiin kolmilla synttäreillä. Juhlia kerrakseen! Tällä viikolla ollaan lähinnä kotona, ulkoillaan ja laitetaan joulua kotiin. Muutama jouluinen yksityiskohta meillä jo on, kun ostin viininpunaiset kruunukynttilät kynttelikköön ja solmin punaisen rusetin lasikoristeeseen. Yllättävän pienellä saa haluttua tunnelmaa! 


Minulla on lauantaina työpaikan pikkujoulut ja sunnuntaina on jo 1.adventti, joten jo on aikakin laittaa joulukoristeita esille. Pojat kyselivät jo joulukuusen perään, kun näkivät naapurilla kauniin koristellun kuusen. Katsotaan milloin joulukuusi ilmestyy, ehkä viikonloppuma! 

Joko te olette laittaneet joulukoristeita?     

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

1,5-vuotiaana päiväkotiin

Sain eilen puhelun päiväkodin johtajalta, joka ilmoitti Ellenin saaneen paikan toivomastamme päiväkodista. Olin samaan aikaan iloinen ja huojentunut, mutta myös surullisen haikea.

Ellen aloittaa päivähoidon 1,5-vuotiaana ensi tammikuussa. 


Hän sai paikan samasta päiväkodista, jossa Jimi ja Theo ovat. Ryhmä sijaitsee poikien ryhmien vieressä saman käytävän varrella, joten paikka on tuttu ja he voivat nähdä toisiaan päivän aikana.

Olen viihtynyt kotona niin hyvin, että surettaa tuleva elämänmuutos. Aika tuntuu menneen hurjaa vauhtia ja ihan liian nopeasti.

Poikien kanssa olin kotona 2v 2kk ja se tuntui hyvältä. Silloin olin itse täysin valmis palaamaan opintojen pariin ja pojat tuntuivat olevan valmiita päiväkotiin.

Ellen vaikuttaa olevan valmis nyt ja osittain sen vuoksi "uskallamme" aloittaa päivähoidon jo tässä vaiheessa, vaikka alunperin olin suunnitellut olevani kotona kaksi vuotta. Osan mielestä varmasti liian aikaista aloittaa 1,5-vuotiaana, mutta jokaisella perheellä on omat syynsä.


Ellenille päiväkoti on poikien kautta tuttu paikka, jonne mennään aamulla ja josta tullaan kotiin iltapäivällä. Ellen on käynyt monesti ryhmänsä tiloissa moikkaamassa ja haluaisi jäädä sinne leikkimään. Hän on kiinnostunut toisista lapsista ja viihtyy hyvin muiden kanssa.

Ellenistä on tullut todella reipas ja avoimempi muita aikuisia kohtaan. Hän ei jännitä eikä ole yhtä paljon meissä vanhemmissa kiinni kuin mitä esimerkiksi veljensä olivat.

Olen huojentunut siitä, että saimme toivomamme paikan Ellenille. Tiedän, että hän tulee pärjäämään loistavasti. Hän osaa ilmaista itseään todella selkeästi, sanoo joitain sanoja, on innokas, kärsivällinen ja oma-aloitteinen mm. pukeutumisen ja syömisen suhteen ja menee hyvin muiden mukana.

Nyt nautitaan vielä näistä muutamasta kuukaudesta, jotka saan olla neitokaisen kanssa kotona <3 

tiistai 5. marraskuuta 2019

Onko pienellä lapsella oltava harrastuksia?


Olen saanut paljon kysymyksiä siitä mitä meidän lapset harrastavat. 

Theo ja Jimi aloittivat ensimmäisen harrastuksensa "vasta" kuusivuotiaina, kun heillä alkoi uimakoulu. Sitä ennen sain kuulla asiasta useamman vuoden ajan.

Miksi meillä aloitettiin harrastaminen vasta nyt? 

Heidän ollessaan alle 4-vuotiaita koin päiväkodin olevan heille riittävästi. Tein vuorotyötä, joten yhteinen aika oli muutenkin tiukassa enkä halunnut yhtään ylimääräistä meidän arkeen. Heillä ei myöskään ollut erityistä mielenkiintoa mihinkään.

Jimi ja Theo ovat todella liikunnallisia ja motorisesti taitavia, mutta heitä on aina kiinnostanut lähinnä ulkona leikkiminen, kiipeileminen ja olohuoneeseen rakennetut temppuradat. He eivät ole halunneet mennä mukaan mihinkään ohjattuun ryhmään.  

5-6-vuotiaina he alkoivat kunnolla löytää mielenkiinnonkohteita ja heistä tuli avoimempia uusia ihmisiä kohtaan. He alkoivat pelata jalkapalloa Jessen kanssa, kiinnostuivat uimisesta ja olivat valmiita keskittymään uusien taitojen opettelmiseen.


Tarvitseeko pieni lapsi harrastuksia?

Olemme pohtineet tarvitseeko alle 6-vuotiaalla edes olla harrastuksia? Se riippuu toki lapsesta, mutta en koe meidän lasten jääneen mistään paitsi, kun eivät aloittaneet harrastamista alle 6-vuotiaina. Tähän voi liittyä sekin, että pojilla on toisensa eivätkä he useimmiten kaipaa muuta kuin toistensa seuraa.

Meillä 6-vuotisikä tuntuu olleen juuri oikea aika harrastuksille. Uimakoulun jälkeen ensi vuoden puolella kokeillaan jotain uutta poikien toiveiden mukaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että harrastuksista on lapselle monenlaista hyötyä ja tukea usealla elämän osa-alueella. Olen itse harrastanut teini-ikään asti vaikka mitä ja saanut sitä kautta paljon ystäviä ja itsevarmuutta.

En ymmärrä sitä miksi ulkoinen painostus lapsen harrastuksiin liittyen on niin suuri. Nimenomaan pienen, alle kouluikäisen lapsen, jolla ei välttämättä itsellään ole vielä palavaa halua harrastaa mitään. Eri asia jos se "oma juttu" on löytynyt jo pienenä ja lapsi on siitä innoissaan.

Jokainen lapsi on oma yksilönsä, pätee myös tässä asiassa.

Missä iässä teidän lapset on aloittaneet harrastusten parissa? 

maanantai 4. marraskuuta 2019

Vaikean päätöksen äärellä


Hello maanantai! Huonosti nukuttuja öitä & paljon ajateltavaa... 

Yöheräilyt ei valitettavasti ole viime aikoina ollut meille mitään uutta. Pojat saavat välillä kauhukohtauksia, mutta onneksi ne on harventuneet ja niitä tulee enää noin kerran kuukaudessa. Ellen herää vähintään muutaman kerran öisin enkä oikein tiedä miksi. Hänellä oli jo vaihe, jolloin nukkui yöt heräämättä, mutta flunssa laittoi kaiken uusiksi.

Meillä oli tänään toisen pojan eskarikeskustelu, mikä antoi paljon ajateltavaa.

Meidän tulee tehdä yksi tähänastisen vanhemmuuden taipaleen suurimmista päätöksistä; suomen- vai ruotsinkielinen koulu? 

En olisi uskonut, että sen suhteen olisi edes mitään mietittävää, mutta on. Avaan asiaan luultavasti enemmän sitten, kun myös toisen pojan keskustelu on käyty. Katsotaan tilannetta vielä alkukevääseen, jolloin tehdään päätös ennen kouluun ilmoittautumista.

Sanottakoon, että edelleen yllätyn vanhemmuuteen liittyvästä vastuusta. Sitä haluaa vain parasta lapsilleen, mutta välillä hetkellisesti epäröi tietääkö sitä parasta itsekään? Esimerkiksi tämä kouluasia on niin iso ja vaikuttaa lasten koko loppuelämään ja meidän on Jessen kanssa tehtävä se päätös ja luotettava, että se on meidän lapsille paras. Onneksi saamme tukea eskariopettajilta, mutta lopullisen päätöksen teemme me.

Tuntuu hurjalta. Tuntuu hurjalta, että meidän esikoiset aloittavat koulun! Onneksi eskaria on vielä reilu puoli vuotta jäljellä ja paljon ehtii tapahtua sitä ennen. Meillä on aikaa käsitellä asiaa ja tehdä päätös.


Kivaa uutta viikkoa! 

perjantai 1. marraskuuta 2019

Halloween lasten kanssa


Jos edellisen blogipostauksen aihe oli Netflix&chill, on tämä postaus aikalailla sen vastakohta. Olen ollut todella aikaansaava ja täynnä energiaa. Inspiraatio on huipussaan, olen tavannut kivoja ihmisiä eri tapahtumissa, ollut sopivasti töissä, nähnyt ystäviä ja mikä tärkeintä; ollut perheen kanssa. 

Tällä viikolla oli useampi arkivapaa ja me nautittiin, kun meitä oli illalla kaksi vanhempaa kotona. 

Inspiraation lisääntyminen liittyy varmaan vuodenaikaan, nyt kun on halloween ja näin marraskuun ensimmäisen päivän myötä joulunodotus alkaa. Ensi kuussa on joulu! Illat pimenee häkellyttävän aikaisin, mutta onneksi on kynttilät ja koristevalot. Katsotaan milloin meille ilmestyy tähti tai valokranssi ikkunaan...  


Halloweenia on kiva viettää lasten kanssa, kun he ovat niin innoissaan pukeutumisesta, ovat askarrelleet koristeita ja pienetkin halloweeniin liittyvät jutut tuntuu heistä suurilta. 

Laitoin esille meidän viimevuotiset koristeet itsetehtyjen joukkoon ja odotan poikien reaktiota, kun he tulevat eskarista kotiin. Me mennään illalla lasten halloween -juhliin kavereiden luo ja viikonloppu saa kivan startin! 

Vietättekö te halloweenia?      

maanantai 28. lokakuuta 2019

En koskaan vain makoile sohvalla

Olin lauantaina pitkästä aikaa viettämässä iltaa pitkän kaavan mukaan ja sunnuntain vietin enimmäkseen sohvalla aina välillä nuokkuen. Siinä tuli yhtäkkiä mieleen, etten koskaan "normaalisti" makoile sohvalla kesken päivän. Pohdin asiaa ääneen Jesselle ja todettiin, ettei meistä kumpikaan ole sellainen. Me tehdään kokoajan jotain eikä makoilemiseen yksinkertaisesti vain ole ollut muilta jutuilta aikaa (= ei olla annettu sille aikaa).

En muista milloin viimeksi olen katsonut elokuvan alusta loppuun, kuten tein eilen. Meillä oli Ellenin kanssa jotenkin todella ihana hetki kahdestaan. Jesse lähti poikien kanssa uimaan ja me köllöteltiin Ellenin kanssa sohvalla ja katsottiin Sinkkuelämää 2 -elokuva. Ellen oikeastaan katseli vieressäni kirjaa, tutki sukkaansa, harjasi hiuksiani ja laittoi nukelle tuttia uudelleen ja uudelleen, mutta tuntui niin hyvältä vaan olla ja katsoa elokuva! 

Ellen nukkui viime yön huonosti ja oli tänään tyytyväinen vain sylissä, joten jatkettiin eilistä ja katsoin yhtä sarjaa Ellenin nukkuessa päiväunia sylissäni. Tuli mieleen vauva-ajan ensimmäiset kuukaudet, jolloin otettiin yhdessä päiväunet viltin alla. 

Valot päälle, valot pois. Onneksi into alkaa laantua ja lamppu saa olla rauhassa.

Teen mielelläni juttuja kotona, saan aikaan asioita ja olen lasten kanssa, mutta välillä tekee hyvää vaan olla ja suoda itselle hetki sohvalla. Päätettiin Jessen kanssa alkaa ottaa itsellemme vuorotellen näitä hetkiä aina silloin tällöin, jolloin toinen hoitaa lapset ja toinen vaan on. 

Olen sellainen, että tähän mennessä olen aina tehnyt kotitöitä tai blogihommia, jos Jesse on esimerkiksi vienyt lapset puistoon. On täytynyt saada jotain aikaan sillä välin, kun lapset ovat olleet poissa. Tiedän, että tämä on vain omien korvieni välissä ja täysin turha ajattelutapa, koska aina ei tarvitse suorittaa. Tasapaino on kaiken ydin!    

Olen ihan uudella tavalla latautunut, vaikka viime yönä ei tullutkaan kovin montaa tuntia nukuttua. Netflix & chill!   

Voiko kukaan 
samaistua tähän?

tiistai 22. lokakuuta 2019

Unohtelemisen viidakko

I love me -messuilta Ellenille Kaikon Bambi -panta ja minulle Woolbergin villapanta <3


Ellen on päiväunilla, joten nyt on hyvä aika kirjoitella. Koen tällä hetkellä suurta mielihyvää siitä, että kello on vasta vähän yli 11 ja sekä pesukone että astianpesukone on päällä ja alakerta imuroitu. Lounas on onneksi tehty jo eilen, joten siihen ei tarvitse käyttää aikaa. Voittajafiilis!

En tiedä mikä vaivaa, mutta olen alkanut unohdella asioita eikä se ole ollenkaan tapaistani. Ärsyttää! Suurin osa liittyy eskariin ja olen järkeillyt siihen kaksi syytä.

  1. Se, että pojat ovat eri ryhmissä ja on muistettava eri asioita eri päivinä: kummalla oli eilen kumisaappaat ja missä hänen lenkkarinsa on nyt ja kumpi lähtee metsäretkelle, jumppavaatteet, täydennettävät vaihtovaatteet jne. 
  2. Se, että minä vien ja Jesse hakee, jolloin en tiedä mitä vaatteita on otettu kotiin ja missä ne seuraavana aamuna on. Tässä yritetään petrata Jessen kanssa, koska mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että aamulla yrittää etsiä puuttuvia ulkovaatteita. Tätä käy eniten jos olen iltavuorossa enkä siis kotona, kun he tulevat kotiin. 

Olen ottanut oman taskukalenterin käyttöön, johon merkitsen kaiken mahdollisen. Ehkä osasyy unohtelulle on väsymys, nimittäin Ellen heräilee öisin edelleen silloin tällöin ja me mennään Jessen kanssa ihan liian myöhään nukkumaan. Iltaisin on niin kiva tehdä omia juttuja rauhassa, katsoa sarjoja, lukea blogeja ja olla vaan.

Onneksi kaikki menee aalloittain, kuten Ellenin yöheräily, unohteleminen ja kuusivuotiaiden uhma. Paremmat hetket antaa voimaa ja uskoa seuraavaan huonompaan hetkeen.

Unohteleeko joku muukin
 ihan perusasioita?

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Paraisilla taaperon kanssa


Olin Ellenin kanssa eilisen Paraisilla. Aamulla tuli sellainen fiilis, että voisimme lähteä käymään siellä. Ellen nukkui pitkästä aikaa koko yön, joten oli virtaa lähteä ajamaan reilu 1,5 tunnin matka saaristoon.

Ellenin kanssa on helppo matkustaa autolla, koska hän viihtyy yleensä hyvin. Hän katselee ulos, höpöttää ja välillä saattaa torkahtaa. Nyt hän nukkui koko menomatkan Kaarinan lastentarvikekirppari Seesamiin asti. Pysähdyttiin Seesamissa ja tehtiin pikainen kierros. Löysin Ellenille ihanan pörröneuletakin. Oli vaikka mitä herkkuja, mutta just meidän lapsille väärät koot. Jos sattuu pyörimään Turun suunnalla niin Seesamissa kannattaa käydä. Kiva, siisti ja viihtyisä kirppari, jossa huippu leikkipaikka lapsille!

Kirpparin jälkeen ajettiin Paraisille. Ellenin vaaleanpunainen karvatakki sai ihastelua kahdelta eri rouvalta, joille Ellen vilkutti kiitokseksi. Jostain syystä löydän Paraisilta aina jotain "spesiaalia" pientä ostettavaa, kuten tällä kertaa mm. puuvillaoksan K-kaupasta. Vaikka niitä olisi myynnissä meidänkin lähikaupoissa niin Paraisilla teen silti ne löydöt, hassua.

Yllätettiin mummini ja mentiin sinne päiväkahville. Ellen ujosteli alkuun, mutta ruoan jälkeen alkoi jo hymyilyttää. Oltiin mummilla muutama tunti, kunnes lähdettiin yhdessä ostoksille. Ellen työnsi rattaita ja mummi rollaattoria, hyvä kaksikko!


Käytiin Missionsbodenissa (Fredrikanaukio 3, Länsi-Turunmaan ruotsalaisen seurakunnan ylläpitämä kirpputori). Siellä tekee ihan mielettömiä löytöjä ja hinnat on max parin euron luokkaa! Tällä kertaa ostin vain itselleni muutaman vaatteen. Kympillä kaksi kaunista bleiseriä, hame ja kaksi juhlavaa paitaa.

Paraisilla käydään tietysti myös Honkkarissa, koska paljon muuta siellä ei ole. Valikoima on vaihtumassa ja yllätyin kotiosaston tuotteista ja niiden edullisista hinnoista. Me löydettiin mummin kanssa vaikka mitä. Hän sai tarvitsemansa matot ja viltin ja meille ostin mm. hienoja ja aidonnäköisiä tekokukkia sekä korin duploille. Pieni ostosreissu, mutta oli tosi mukavaa kierrellä yhdessä mummin kanssa.

Lähdettiin Ellenin kanssa ajelemaan kotiin päin puoli kuuden maissa. Puolet matkasta Ellen sinnitteli hereillä, kunnes nukahti ja heräsi vasta juuri ennen kotia seitsemän aikaan. Kotona hän roikkui kiinni veljissä, tanssi ja halusi heidän huomion. Selvästi oli ollut ikävä. Yllätyin, että Ellen nukahti illalla klo 21, vaikka oli nukkunut päivän aikana kolmet päiväunet yksien sijaan ja herännyt niin myöhään viimeisiltä unilta. Hän nukkui koko yön ja heräsi tänään vasta klo 8.

Päiväreissu meni siis todella hyvin ja varmasti lähdetään pian uudelleen. Kiva piristys keskelle viikkoa!

torstai 10. lokakuuta 2019

Pyhä päiväuniaika


Viikkooni kuuluu yleensä muutama työpäivä ja muuten olen kotona. Vien pojat aamuisin eskariin, ulkoilen Ellenin kanssa, syödään hidas aamiainen yhdessä ja kuunnellaan samalla aamun uutiset, pestään pyykkiä ja leikitään ennen kuin Ellen menee päiväunille. Toisiaan hän yllättää ja nukahtaa yhtäkkiä sohvalle. Katsahdan viereeni, kun alkaa kuulua tasaista tuhinaa ja hän on nukahtanut.

Yleensä Ellen menee päiväunille klo 11. Päiväunien aikana keitän kahvia, teen somejuttuja, luonnostelen postauksia ja viestittelen ystäville. Pyrin tekemään päiväuniajalla sellaista, mitä en Ellenin hereillä ollessa tee (eli puhelin/tietokone).

Puolentoista tunnin unet menevät nopeasti ja yleensä siinä ajassa ehdin tehdä esimerkiksi yhden tavallisen postauksen tänne. Aihepostauksia on tullut nyt harvemmin, sillä niihin kuluu niin paljon enemmän aikaa. Aiheita on ja niitä tulee ulos sitä mukaa, kun saan kirjoitettua. Onneksi olen saanut viestejä, joissa on nimenomaan toivottu näitä arkisia perusjuttuja!


Pyhä päiväuniaika, jolloin nautitaan hiljaisuudesta ja rauhasta ja kerätään voimia loppupäivään, eikö?

Kivaa loppuviikkoa!  

maanantai 7. lokakuuta 2019

Pohdintaa meidän kodista


Viikonloppu meni yhtä nopeasti kuin aina. Pojat pitävät kiinni rytmistään eli heräävät viikonloppuaamuisin 7.15. Eskariaamuisin heitä ei meinaa saada hereille edes klo 8. Nukkumaanmenoaika on aina sama 20.30 eli siitä se ei ole kiinni. He eivät vaan taida malttaa nukkua viikonloppuisin...

Olin lauantaina aamuvuorossa ja yllättävän pirteänä siihen nähden, että valvoin yön Ellenin kanssa. Loppupäivä meni kotona vauhdikkaissa merkeissä, kun saatiin veljieni lapsia kylään. Pojat ja Ellen olivat innoissaan, kun saivat leikkiseuraa ja tätinä oli tietysti ihana nähdä kaikkia. Tein ruokaa, syötiin vähän herkkuja ja oltiin vaan.

Eiliseen kuului käynti Ikeassa, päiväunet ja kahvittelua Jessen vanhempien luona. Tehtiin muutama täsmäostos Ikeasta ja Jesse suunnitteli kodin tulevia muutoksia.

 Ihana toppatakki - Lindex


Meillä on hieman ristiriitainen tilanne kodin suhteen. Jesse katselee jatkuvasti isompia asuntoja ja samaan aikaan suunnittelee nykyisen kodin pintaremonttia. Itse olin jo pitkään valmis muuttamaan, mutta nyt tämä nykyinen tuntuu niin vahvasti meidän kodilta ja paikalta, ettei olekaan mikään kiire. Olen tainnut rakastua kotiimme uudelleen... 

Fakta toki on, että tässä on meidän tarpeisiin olemattomat säilytysmahdollisuudet ja kaivataan enemmän tilaa. Jesse löysi läheltä potentiaalisen asunnon, jota käydään katsomassa. Ennemmin tai myöhemmin on muutto isompaan edessä.

Mitä teidän 
viikonloppuun kuului?

torstai 3. lokakuuta 2019

Pink October & muita lokakuun juttuja


Lokakuu on alkanut hyvin, vaikka meillä on ollut pientä säätöä. Ellen on nukkunut muutaman viikon huonosti ja öisin on oltu enemmän hereillä kuin nukuttu. Hänelle on tulossa poskihampaat, joiden takia hän on ollut myös tavallista itkuisempi. Valoa näkyy tunnelin päässä, sillä viime yön hän nukkui heräämättä. Olin jo unohtanut miten hyvältä se tuntuu - ja miten väsynyt sitä onkaan, kun saa taas nukkua, ristiriitaista eikö! 

Tällä viikolla Jessellä on ollut paljon päivystyskeikkoja töissä ja tiistaina oli varsinaista säätöä, kun hälypuhelin soi juuri, kun olin itse lähdössä töihin. Onneksi näitä tilanteita on harvoin kun mennään näin pahasti ristiin ja onneksi meillä on ihana tukiverkko lähellä. Ellen meni vanhemmilleni ja pojat lähtivät dagiskaverin synttäreille papan (Jessen isän) kanssa. Ilta hoitui hyvin ja seuraava työvuoro on vasta lauantaina, jolloin Jessen päivystys on tältä erää ohi. We made it! 

Muita juttuja viikon varrelta: Lokakuu on pinkki kuukausi; Roosa nauha (4€, koko tuotto menee naisten syöpien tutkimuksiin), lasten ulkovaatteiden inventaariota, kalenterin läpikäymistä, kun tässä kuussa tuntuu olevan paljon kaikenlaista, sisustusjuttuja kotona mm. pampaheinät olohuoneessa, valokuvien tilaamista ja juoksulenkkejä.

Kivaa viikkoa kaikille!