Hello maanantai! Huonosti nukuttuja öitä & paljon ajateltavaa...
Yöheräilyt ei valitettavasti ole viime aikoina ollut meille mitään uutta. Pojat saavat välillä kauhukohtauksia, mutta onneksi ne on harventuneet ja niitä tulee enää noin kerran kuukaudessa. Ellen herää vähintään muutaman kerran öisin enkä oikein tiedä miksi. Hänellä oli jo vaihe, jolloin nukkui yöt heräämättä, mutta flunssa laittoi kaiken uusiksi.
Meillä oli tänään toisen pojan eskarikeskustelu, mikä antoi paljon ajateltavaa.
Meidän tulee tehdä yksi tähänastisen vanhemmuuden taipaleen suurimmista päätöksistä; suomen- vai ruotsinkielinen koulu?
En olisi uskonut, että sen suhteen olisi edes mitään mietittävää, mutta on. Avaan asiaan luultavasti enemmän sitten, kun myös toisen pojan keskustelu on käyty. Katsotaan tilannetta vielä alkukevääseen, jolloin tehdään päätös ennen kouluun ilmoittautumista.
Sanottakoon, että edelleen yllätyn vanhemmuuteen liittyvästä vastuusta. Sitä haluaa vain parasta lapsilleen, mutta välillä hetkellisesti epäröi tietääkö sitä parasta itsekään? Esimerkiksi tämä kouluasia on niin iso ja vaikuttaa lasten koko loppuelämään ja meidän on Jessen kanssa tehtävä se päätös ja luotettava, että se on meidän lapsille paras. Onneksi saamme tukea eskariopettajilta, mutta lopullisen päätöksen teemme me.
Tuntuu hurjalta. Tuntuu hurjalta, että meidän esikoiset aloittavat koulun! Onneksi eskaria on vielä reilu puoli vuotta jäljellä ja paljon ehtii tapahtua sitä ennen. Meillä on aikaa käsitellä asiaa ja tehdä päätös.
Kivaa uutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! <3