Sivut

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Olohuoneen seinän uusi sävy ja siihen sopivat julisteet


Remontti on edennyt siihen pisteeseen, että olen päässyt sisustamaan ja miettimään seinälle tulevia yksityiskohtia. 

Pintaremontin myötä haluttiin olohuoneeseen raikkaat seinät, vähemmän tavaraa esille ja yhtenäisempi kokonaisuus. Vanhat reiät paikattiin ja kaikki seinät maalattiin uudelleen. Mietittiin tarkkaan paikat peilille, julisteille ja perhekuville. 


Yhteistyö ruotsalaisen julisteverkkokaupan Desenion kanssa tuli juuri oikeaan saumaan! Rakastan julisteita ja Desenion monipuolisesta valikoimasta julisteita löytyy moneen eri tyyliin. Paperi on jämäkkää ja juliste pysyy kauniina myös säilytyksessä. 

Vaihtelen meidän julisteita samaan tapaan kuin sohvalla olevia koristetyynyjä: vuodenaikojen ja fiiliksen mukaan. Julisteilla voi helposti vaikuttaa koko huoneen tyyliin ja lisätä sen viimeisen silauksen.     

 Abstract Figures no1 & Soft Abstract Lines no1


Valitsin olohuoneeseen kaksi isoa julistetta uusi seinän sävy mielessäni. Inspiroiduin yksinkertaisuudesta, kauniista sävyistä ja tietynlaisesta linjakkuudesta. Meillä ei ole koskaan ollut abstraktijulisteita, joten halusin kokeilla niitä uuden ilmeen saaneeseen olohuoneeseemme. 

 Julisteet löytyvät nimillä Abstract Figures no1 (vas) ja Soft Abstract Lines no1 (oik). 

Kokonaisuutena seinä on ihana ja simppeli ja julisteet pääsevät oikeuksiinsa. Kehykset on kokoa 50x70cm. Desenion valikoimissa on julisteiden lisäksi erilaisia ripustustarvikkeita, kuten kehyksiä ja listoja. 

Olen todella tyytyväinen lopputulokseen! Alakerran remontti jatkuu vielä osittain lattian ja listojen osalta, mutta seinä on valmis - ja ihana! 

Onko teillä julisteita seinillä?

keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Inspiraatiota lastenjuhliin - esittelyssä Ellenin 1-vuotisjuhlat

Olen suunnitellut sekä poikien että Ellenin tulevia syntymäpäiväjuhlia. 

Pojat täyttävät 7 vuotta kesäkuussa ja Ellen 2 heinäkuussa. Juhlat tulevat varmasti olemaan pienemmät kuin normaalisti vallitsevan tilanteen takia eivätkä pojat pääse ainakaan vielä viettämään toivomiaan Hoplop -kaverisynttäreitä.

Yleensä meillä ei ole ollut kummoista teemaa juhlissa, ainoastaan tietyt värit ovat toistuneet koristeissa. Pojat ovat vuosien varrella saaneet toivomansa fantasiakakun ja meillä on ollut mm. Batman, Ryhmä Hau, paloauto ja Muumi -kakut.

Poikien juhlissa on vaaleansinisiä ja hopeisia koristeita ja Ellenillä vaaleanpunaisia ja ruusukultaisia. Värit voivat muuttua ja teemat tulla enemmän esille lasten kasvaessa ja toivoessa jotakin tiettyä.


Minulla on koristelaatikko, jonne säästän juhlista koristeet. Siellä on edelleen mm. babyshower -pompomit ja lasten ristiäisissä olleita koristeita. Rakastan erilaisia viirejä, pompomeja, tekstitauluja, bannereita, roikkuvia viuhkoja ja ilmapalloja. Niistä koostuu meidän juhlien koristepohja. Lisänä pienet yksityiskohdat, esimerkiksi tarjoilupöydässä olevat confetit, serpentiini tai timantit.

Ilmapallot olen hakenut Juhlamaailmasta. Ilmapallo-postaukseen pääset tästä.

Ellenin 1-vuotisjuhlissa oli paljon kukkia ja hempeitä sävyjä. Kakku ja cakepopsit tilattiin tapamme mukaan Cake o'Clockista ja muina tarjottavina oli mm. suolaisia piirakoita, karjalanpiirakoita ja munavoita, täytettyjä ruisnappeja, vaahtokarkkeja ja väreihin sopivia karkkeja, keksejä, suklaadipattuja mansikoita ja valkosuklaapäällysteisiä+tavallisia popcorneja.  


Lasten syntymäpäivillä on esillä vauvakirjat ja valokuvia kuluneesta vuodesta. Ellenin 1-vuotisjuhliin tilasin Ifolorilta "muistolappuja" , joihin jokainen vieraista sai kirjoittaa Ellenille. Laput on tallessa vauvakirjan välissä.  

Sain ihanan idean itsetehtyyn numerokukkaan Instagramista Nealta (@neannii). Ostin Ikeasta yksittäin myytäviä tekokukkia. Pohjana pitkä ruusu, jonka taitoin haluamaani muotoon ja kiinnitin siihen lyhyeksi leikattuja kukkia rautalangalla.

Kukasta tuli mielestäni todella kaunis ja se keräsi kehuja. Ostan kukkia muutaman lisää ja teen tälle vuodelle kakkosen. Innostuin siitä taiteilusta niin paljon, että tein meille viime vuonna myös kukkakranssit kuvia varten, siitä Ellen ei tosin pitänyt...   

Rakastan juhlien järjestämistä, koristeita, yksityiskohtien miettimistä ja itse juhlatunnelmaa!

Pidättekö te juhlien järjestämisestä? 
Kivoja juhlavinkkejä?  
 

maanantai 18. toukokuuta 2020

KOTI: Alakerrassa alkoi remontti

Me päätettiin viimein ryhtyä toimeen meidän kodin remontoinnissa!

Muutettiin nykyiseen rivitalokolmioomme kuusi vuotta sitten. Yksivuotiaiden kaksosten kanssa päätettiin jättää pintaremontin tekeminen tulevaisuuteen, sitten joskus kun on vähän rauhallisempi vaihe elämässä menossa, tiedättehän... Kuusi vuotta siihen lopulta meni enkä tiedä rauhallisesta vaiheesta, mutta nyt tuntui olevan hyvä hetki.

Jesse on alan ammattilainen ja häneltä löytyy työkalut lähes kaikkeen. Yhtenä aamupäivänä päätettiin kaataa keittiön ja olohuoneen välinen seinä osittain ja illalla se oli tehty. Haluttiin olohuoneesta ja keittiöstä osittain yhtenäinen tila, kuten monella meidän naapureista on. Se toimii todella hyvin ja lisää tilantuntua ja valoisuutta!

Höyry (maalarinvalkoinen), Laasti, Savikivi

Maalataan kaikki seinät ja tähän mennessä olohuone on maalattu. Valittiin olohuoneen isoimmalle seinälle Tikkurilan Laasti, mikä oli pienestä epäröinnistä huolimatta juuri se oikea meille. Siitä tuli täydellinen. Ei haluttu liian harmaata eikä beigeä. Sävy näyttää aina vähän erilaiselta valosta riippuen. Muut seinät on maalarinvalkoista eli Tikkurilan Höyry.

Tarkoituksena on vielä vaihtaa lattia koko alakertaan, levyttää ja maalata keittiö ja sen välitila, uusia eteisen katto ja myöhemmin tehdä lisähuone alakertaan. Lisähuone tulee vasta kaiken muun jälkeen, ehkä vasta syksyllä. En millään haluaisi luopua olohuoneen isosta tilasta ennen kuin on pakko (jotta Ellen saa oman huoneen)!

Lähtötilanne: tämä osa seinää lähti osittain

Ollaan puolivälissä remonttia, mutta muutokset on jo tähän mennessä olleet niin huikeita, että koti tuntuu ihan erilaiselta. Seinän osittainen kaataminen oli paras päätös. Lapset ovat iloisia päästessään juoksemaan keittiön ja olohuoneen välissä ympyrää.

Pakko sanoa, että remontointi ja kodin laittaminen piristää! Yhteiset projektit on hauskoja ja tuntuu niin hyvältä viimein panostaa omaan kotiin!

Laitan päivitystä remontin etenemisestä ja sitä voi seurata myös Instagramissa @rosannahs. 

Kivaa maanantaita kaikille! 

maanantai 4. toukokuuta 2020

Pidennetyn viikonlopun parhaita asioita

 Kun päällä on kerrankin jotain muuta kuin peruskotivaatteet 

 Lempilenkkireitti

Ellen tärkeän tuolinsa kanssa poikien pihajalkapallo-ottelun yleisössä

Ihana pidennetty viikonloppu on takanapäin. Kolme vapaapäivää koko perheen voimin tuntui hyvältä! Ehdin ottaa aikaa myös itselleni, kävin juoksemassa ja tein pari kotitreeniä. Sen vastapainona tehtiin hyvää grilliruokaa ja syötiin herkkuja.

Ostettiin lapsille vappupallot ja puhallettiin muutama tavallinen ilmapallo pyörimään olohuoneeseen, siinä meidän vappukoristeet ja hyvin riitti tuomaan tunnelmaa. Me "istuttiin iltaa" Jessen kanssa lasten mentyä nukkumaan ja pelattiin Trivial Pursuitia ja kuunneltiin musiikkia.

Olen alkanut laittaa takapihaa kuntoon ja eilen Jesse kävi ostamassa meille aurinkotuolin. Se sopii terassille todella hyvin ja siinä on mukava makoilla. En malta odottaa lämpimiä kesäpäiviä. Pihakukat on seuraava askel ja niiden suhteen minulla on jo suunnitelma. Pihan laittaminen ja erityisesti istutushommat on jotenkin terapeuttista ja rauhoittavaa.


Tänään uusi viikko alkoi useamman yöherätyksen jälkeen väsyneissä merkeissä ja Ellen oli heti aamusta itkuinen. Aamupäivän siivoilin ja keksin samalla aktiviteetteja lapsille. Pesin sohvanpäälliset, joten lapset tekivät sohvatyynyistä linnoja ja leikittiin piilosta samalla kun imuroin. Ellenin itkuista huolimatta oli kiva päivä ja Jesse toi töistä tullessaan prinsessakakun ja pioneja nimipäiväni kunniaksi. Pionikausi on alkanut!  

Kivaa maanantai-iltaa!  

keskiviikko 29. huhtikuuta 2020

Valonpilkahduksia korona-arjessa


Jesse vitsaili eilen, että mitä meinaan kirjoittaa blogiin, kun mitään ei oikeastaan ole tapahtunut ja arki on tismalleen samanlaista päivästä toiseen. Ihan totta, mutta kyllähän aiheita aina on. Aika on enemmän kohdallani nyt se hidaste, sillä olen pitkään hoitanut arjen käytännössä yksin. Jessellä on ollut iltahommia, joista hän on yleensä tullut vasta myöhään. 

Tänään Jessen iltahommat loppuu hetkeksi ja huomenna hän tulee töistä tavalliseen aikaan eli neljältä. Tuntuu luksukselta, koska väsähdän itse aina juuri siinä iltapäivän kohdalla ennen kuin virkistyn taas iltaa kohti. On kiva, että hän tulee tasapainottamaan meidän arkea. 

Tämä järjestely on tuntunut tavallista raskaammalta nyt koronan aikana, koska jokainen päivä on oikeasti ihan samanlainen lasten kanssa, ketään ei voi nähdä, minnekään ei voi mennä eikä päivään tule yhtäkään hengähdyshetkeä. Huh, Jessen normaaliin työrytmiin palaaminen on todellinen valonpilkahdus tähän korona-arkeen! 


Ollaan ulkoiltu paljon ja Ellen on oppinut ajamaan nelipyöräisellä potkupyörällä. Hän on niin onnellinen päästessään pyöräilemään samaan tapaan kuin isoveljensä. Puistoreissut hän yleensä potkuttelee. Potkupyörä on onneksi niin kevyt, että hänen väsähtäessään se on helppo napata rattaiden kyytiin. 

Ollaan tehty poikien kanssa eskaritehtäviä ja he yllättävät taidoillaan. Heillä on mm. todella hyvät matemaattiset taidot! Samaa on sanottu esikoulun puolelta. Laitoin eilen Instagramiin kuvan Ellenin ja toisen pojan piirustushetkestä ja sain monta viestiä koskien Ellenin hienoa kynäotetta. Hän on luultavasti katsonut mallia pojilta. Ellen piirtää vasemmalla kädellä. Saa nähdä tuleeko hänestä vasenkätinen, kuten minusta ja toisesta pojasta! 
     
Tsemppiä päivään kaikille!   

perjantai 24. huhtikuuta 2020

Mikä on meidän lapsiluku?

Muistan, kun Ellenin syntyessä kätilö sanoi "nähdään ensi kerralla"! Naurettiin Jessen kanssa ja tokaisin, että eiköhän se ollut tässä. Samalla mielen valtasi pieni haikeus.

Jos joku olisi ennen kaksosten syntymää kysynyt montako lasta toivon tulevaisuudessa, olisin vastannut kaksi. Kolme tuntui meille jo paljolta, neljää ei ainakaan.

Kaksosten jälkeen oli selvä, ettei se voinut olla siinä. Useampi vuosi kerättiin voimia ja uskallusta lähteä vaikean riskiraskauden jälkeen samaan uudelleen. Ellenin kanssa kaikki on mennyt aina raskausajasta asti hyvin. Synnytys oli upea kokemus, vauvavuosi ihana ja yhden lapsen kanssa kerrallaan on ollut ihan erilaista kuin kaksosten.


Olen vahvasti sitä mieltä, että meidän lapsiluku on neljä.

Se kuulostaa hullulta, koska en olisi ikinä uskonut edes ajattelevani niin. Pitää muuttaa isompaan asuntoon, ostaa isompi auto jne. Enemmän kuluja, vähemmän aikaa.

Jonkun korvaan voi kuulostaa oudolta ajatella kaikkea edellä mainittua, mutta mielestäni viimeistään tässä kohtaa sitä tekee väistämättään. Kolmesta lapsesta useampaan muuttaa yleisesti asioita niin paljon, koska esimerkiksi tavalliseen henkilöautoon ei enää mahdu.

Ollaan vielä ihan ajatustasolla, koska juuri nyt on hyvä näin. Meillä on lähitulevaisuudessa muita ajankohtaisia asioita ja haluan keskittyä työelämään, säästää, viettää hääjuhlaa, muuttaa isompaan asuntoon...

Kun me puhutaan tulevaisuudesta Jessen kanssa niin tulee sellainen perhosia vatsassa -tunne!

Kiinnostaisi kuulla 
miten teillä menee, 
joilla lapsia on enemmän kuin kolme? 

torstai 23. huhtikuuta 2020

Löydän itseni usein lukemasta MLL:n vanhempainnettiä

Postauksen kuvat on ottanut Theresa Becker Photography (perhekuvaus saatu yhteistyönä)! 

Kuuden vuoden ikä toi mukanaan entistä laajemman tunneskaalan käsittelyä ja erityisesti toinen pojista tuntuu joinain päivinä haastavan riitaa aamusta iltaan kaikkien kanssa. Sanoo kaikkeen "ei" ja inttää vastaan odottaen vanhemman reaktiota.

Uhmaamisen vastapainona huomaan tulleen läheisyyden tärkeyden korostamisen. Se missä yläkertaan marssitaan vihaisena ja ovi työnnetään kuuluvasti kiinni niin seuraavaksi tullaan halaamaan pitkään ja tiukasti. Ollaan lähellä.

Kokeillaan, tutkitaan, uhmataan sääntöjä ja tehdään tyhmyyksiä.

Pojat yllyttävät toisiaan ja allekirjoitan täysin sen, että porukassa tyhmyys tiivistyy. Pojat yhdessä ovat aikamoinen kaksikko. He tietävät tasan tarkkaan meidän säännöt, mutta houkutus ja jännitys kasvavat toisinaan liian suuriksi.


Olen välillä tuntenut olevani ihan neuvoton tihulaiskaksikon kanssa. Nyt korona-aikana tilanne on vain kärjistynyt, kun kotona ja yhdessä ollaan oikeasti vuorokauden ympäri. Reviiri on pieni, energiaa on paljon ja sama seura kyllästyttää. Eskaripäivän aikana pojat saivat omaa tilaa ja illat menivät paljon paremmin, kun he saivat hetken kaivata toisiaan päivän aikana.

Meillä on käynyt nyt useampi naapuri eri asian kanssa. On katkottu syreenipuskia, takapihalla pidetään liian kovaa ääntä, leikki on turhan rajua ja naapurin oven lukkoon on työnnetty keppi. Keppi ei onneksi ollut meidän poikien käsialaa, mutta hyvin olisi voinut olla... Se, että naapurisuhteita joutuu nyt stressaamaan ei ole hyvä yhtälö tähän kotona kykkimiseen.

Välillä en tiedä mitä tehdä meidän pian seitsemän vuotta täyttävien kanssa. Tuntuu, ettei mikään mene perille ja heti kun valvova silmä välttää niin he tekevät jotakin kiellettyä. Meillä on mielestäni selvät ja tiukat säännöt (ei satuteta muita, ei rikota asioita, kunnioitetaan toisten omaa jne...) ja ollaan aina oltu johdonmukaisia, kannustavia ja rakastavia vanhempia, sallittu kaikki tunteet ja tuettu pettymysten ylitse pääsemisessä, mutta silti.


Heillä alkaa koulu syksyllä, mutta miten heidät pitäisi päästää maailmalle, kun en uskalla pitää heitä omalla pihallakaan. Luen usein Mannerheimin lastensuojeluliiton sivuja ja saan paljon vertaistukea MLL:n vanhempainnettiä selaamalla.

6-7-vuotiaan ikäkuvaus sopii poikiin täysin ja sen perusteella meidän pojat ovat ihan tavallisia, uteliaita ja energisiä kuusivuotiaita, jotka ovat yhden suuren itsenäistymisen askeleen kynnyksellä.

Toisinaan he vain vetävät yli ja jos se tulee itselle heikkoon saumaan niin se saa pohtimaan koko vanhemmuutta. Lapsen kasvattaminen on raskasta, mutta onneksi hyvistä päivistä saa paljon voimaa niihin huonompiin hetkiin.

Oletteko te kokeneet vaikeita vaiheita lasten kanssa? 

ps. Kuvat on ottanut upea Theresa, (Theresa Becker Photography) alkuvuodesta. Pojat olivat elementissään ja pääsivät tutkimaan jäätä ja ihmettelivät yhdessä talvista luontoa. Theresa otti lapset hienosti huomioon ja ohjeisti meitä samalla pitäen tunnelman ihanan rentona! Perhekuvat ovat minulle äärettömän tärkeitä, niistä näkee niin paljon tunteita ja saa tallennettua sen hetken. Kuvattiin Espoon Nuottaniemessä.