Sivut

tiistai 22. lokakuuta 2019

Unohtelemisen viidakko

I love me -messuilta Ellenille Kaikon Bambi -panta ja minulle Woolberg Studion villapanta <3


Ellen on päiväunilla, joten nyt on hyvä aika kirjoitella. Koen tällä hetkellä suurta mielihyvää siitä, että kello on vasta vähän yli 11 ja sekä pesukone että astianpesukone on päällä ja alakerta imuroitu. Lounas on onneksi tehty jo eilen, joten siihen ei tarvitse käyttää aikaa. Voittajafiilis!

En tiedä mikä vaivaa, mutta olen alkanut unohdella asioita eikä se ole ollenkaan tapaistani. Ärsyttää! Suurin osa liittyy eskariin ja olen järkeillyt siihen kaksi syytä.

  1. Se, että pojat ovat eri ryhmissä ja on muistettava eri asioita eri päivinä: kummalla oli eilen kumisaappaat ja missä hänen lenkkarinsa on nyt ja kumpi lähtee metsäretkelle, jumppavaatteet, täydennettävät vaihtovaatteet jne. 
  2. Se, että minä vien ja Jesse hakee, jolloin en tiedä mitä vaatteita on otettu kotiin ja missä ne seuraavana aamuna on. Tässä yritetään petrata Jessen kanssa, koska mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että aamulla yrittää etsiä puuttuvia ulkovaatteita. Tätä käy eniten jos olen iltavuorossa enkä siis kotona, kun he tulevat kotiin. 

Olen ottanut oman taskukalenterin käyttöön, johon merkitsen kaiken mahdollisen. Ehkä osasyy unohtelulle on väsymys, nimittäin Ellen heräilee öisin edelleen silloin tällöin ja me mennään Jessen kanssa ihan liian myöhään nukkumaan. Iltaisin on niin kiva tehdä omia juttuja rauhassa, katsoa sarjoja, lukea blogeja ja olla vaan.

Onneksi kaikki menee aalloittain, kuten Ellenin yöheräily, unohteleminen ja kuusivuotiaiden uhma. Paremmat hetket antaa voimaa ja uskoa seuraavaan huonompaan hetkeen.

Unohteleeko joku muukin
 ihan perusasioita?

keskiviikko 16. lokakuuta 2019

Paraisilla taaperon kanssa


Olin Ellenin kanssa eilisen Paraisilla. Aamulla tuli sellainen fiilis, että voisimme lähteä käymään siellä. Ellen nukkui pitkästä aikaa koko yön, joten oli virtaa lähteä ajamaan reilu 1,5 tunnin matka saaristoon.

Ellenin kanssa on helppo matkustaa autolla, koska hän viihtyy yleensä hyvin. Hän katselee ulos, höpöttää ja välillä saattaa torkahtaa. Nyt hän nukkui koko menomatkan Kaarinan lastentarvikekirppari Seesamiin asti. Pysähdyttiin Seesamissa ja tehtiin pikainen kierros. Löysin Ellenille ihanan pörröneuletakin. Oli vaikka mitä herkkuja, mutta just meidän lapsille väärät koot. Jos sattuu pyörimään Turun suunnalla niin Seesamissa kannattaa käydä. Kiva, siisti ja viihtyisä kirppari, jossa huippu leikkipaikka lapsille!

Kirpparin jälkeen ajettiin Paraisille. Ellenin vaaleanpunainen karvatakki sai ihastelua kahdelta eri rouvalta, joille Ellen vilkutti kiitokseksi. Jostain syystä löydän Paraisilta aina jotain "spesiaalia" pientä ostettavaa, kuten tällä kertaa mm. puuvillaoksan K-kaupasta. Vaikka niitä olisi myynnissä meidänkin lähikaupoissa niin Paraisilla teen silti ne löydöt, hassua.

Yllätettiin mummini ja mentiin sinne päiväkahville. Ellen ujosteli alkuun, mutta ruoan jälkeen alkoi jo hymyilyttää. Oltiin mummilla muutama tunti, kunnes lähdettiin yhdessä ostoksille. Ellen työnsi rattaita ja mummi rollaattoria, hyvä kaksikko!


Käytiin Missionsbodenissa (Fredrikanaukio 3, Länsi-Turunmaan ruotsalaisen seurakunnan ylläpitämä kirpputori). Siellä tekee ihan mielettömiä löytöjä ja hinnat on max parin euron luokkaa! Tällä kertaa ostin vain itselleni muutaman vaatteen. Kympillä kaksi kaunista bleiseriä, hame ja kaksi juhlavaa paitaa.

Paraisilla käydään tietysti myös Honkkarissa, koska paljon muuta siellä ei ole. Valikoima on vaihtumassa ja yllätyin kotiosaston tuotteista ja niiden edullisista hinnoista. Me löydettiin mummin kanssa vaikka mitä. Hän sai tarvitsemansa matot ja viltin ja meille ostin mm. hienoja ja aidonnäköisiä tekokukkia sekä korin duploille. Pieni ostosreissu, mutta oli tosi mukavaa kierrellä yhdessä mummin kanssa.

Lähdettiin Ellenin kanssa ajelemaan kotiin päin puoli kuuden maissa. Puolet matkasta Ellen sinnitteli hereillä, kunnes nukahti ja heräsi vasta juuri ennen kotia seitsemän aikaan. Kotona hän roikkui kiinni veljissä, tanssi ja halusi heidän huomion. Selvästi oli ollut ikävä. Yllätyin, että Ellen nukahti illalla klo 21, vaikka oli nukkunut päivän aikana kolmet päiväunet yksien sijaan ja herännyt niin myöhään viimeisiltä unilta. Hän nukkui koko yön ja heräsi tänään vasta klo 8.

Päiväreissu meni siis todella hyvin ja varmasti lähdetään pian uudelleen. Kiva piristys keskelle viikkoa!

torstai 10. lokakuuta 2019

Pyhä päiväuniaika


Viikkooni kuuluu yleensä muutama työpäivä ja muuten olen kotona. Vien pojat aamuisin eskariin, ulkoilen Ellenin kanssa, syödään hidas aamiainen yhdessä ja kuunnellaan samalla aamun uutiset, pestään pyykkiä ja leikitään ennen kuin Ellen menee päiväunille. Toisiaan hän yllättää ja nukahtaa yhtäkkiä sohvalle. Katsahdan viereeni, kun alkaa kuulua tasaista tuhinaa ja hän on nukahtanut.

Yleensä Ellen menee päiväunille klo 11. Päiväunien aikana keitän kahvia, teen somejuttuja, luonnostelen postauksia ja viestittelen ystäville. Pyrin tekemään päiväuniajalla sellaista, mitä en Ellenin hereillä ollessa tee (eli puhelin/tietokone).

Puolentoista tunnin unet menevät nopeasti ja yleensä siinä ajassa ehdin tehdä esimerkiksi yhden tavallisen postauksen tänne. Aihepostauksia on tullut nyt harvemmin, sillä niihin kuluu niin paljon enemmän aikaa. Aiheita on ja niitä tulee ulos sitä mukaa, kun saan kirjoitettua. Onneksi olen saanut viestejä, joissa on nimenomaan toivottu näitä arkisia perusjuttuja!


Pyhä päiväuniaika, jolloin nautitaan hiljaisuudesta ja rauhasta ja kerätään voimia loppupäivään, eikö?

Kivaa loppuviikkoa!  

maanantai 7. lokakuuta 2019

Pohdintaa meidän kodista


Viikonloppu meni yhtä nopeasti kuin aina. Pojat pitävät kiinni rytmistään eli heräävät viikonloppuaamuisin 7.15. Eskariaamuisin heitä ei meinaa saada hereille edes klo 8. Nukkumaanmenoaika on aina sama 20.30 eli siitä se ei ole kiinni. He eivät vaan taida malttaa nukkua viikonloppuisin...

Olin lauantaina aamuvuorossa ja yllättävän pirteänä siihen nähden, että valvoin yön Ellenin kanssa. Loppupäivä meni kotona vauhdikkaissa merkeissä, kun saatiin veljieni lapsia kylään. Pojat ja Ellen olivat innoissaan, kun saivat leikkiseuraa ja tätinä oli tietysti ihana nähdä kaikkia. Tein ruokaa, syötiin vähän herkkuja ja oltiin vaan.

Eiliseen kuului käynti Ikeassa, päiväunet ja kahvittelua Jessen vanhempien luona. Tehtiin muutama täsmäostos Ikeasta ja Jesse suunnitteli kodin tulevia muutoksia.

 Ihana toppatakki - Lindex


Meillä on hieman ristiriitainen tilanne kodin suhteen. Jesse katselee jatkuvasti isompia asuntoja ja samaan aikaan suunnittelee nykyisen kodin pintaremonttia. Itse olin jo pitkään valmis muuttamaan, mutta nyt tämä nykyinen tuntuu niin vahvasti meidän kodilta ja paikalta, ettei olekaan mikään kiire. Olen tainnut rakastua kotiimme uudelleen... 

Fakta toki on, että tässä on meidän tarpeisiin olemattomat säilytysmahdollisuudet ja kaivataan enemmän tilaa. Jesse löysi läheltä potentiaalisen asunnon, jota käydään katsomassa. Ennemmin tai myöhemmin on muutto isompaan edessä.

Mitä teidän 
viikonloppuun kuului?

torstai 3. lokakuuta 2019

Pink October & muita lokakuun juttuja


Lokakuu on alkanut hyvin, vaikka meillä on ollut pientä säätöä. Ellen on nukkunut muutaman viikon huonosti ja öisin on oltu enemmän hereillä kuin nukuttu. Hänelle on tulossa poskihampaat, joiden takia hän on ollut myös tavallista itkuisempi. Valoa näkyy tunnelin päässä, sillä viime yön hän nukkui heräämättä. Olin jo unohtanut miten hyvältä se tuntuu - ja miten väsynyt sitä onkaan, kun saa taas nukkua, ristiriitaista eikö! 

Tällä viikolla Jessellä on ollut paljon päivystyskeikkoja töissä ja tiistaina oli varsinaista säätöä, kun hälypuhelin soi juuri, kun olin itse lähdössä töihin. Onneksi näitä tilanteita on harvoin kun mennään näin pahasti ristiin ja onneksi meillä on ihana tukiverkko lähellä. Ellen meni vanhemmilleni ja pojat lähtivät dagiskaverin synttäreille papan (Jessen isän) kanssa. Ilta hoitui hyvin ja seuraava työvuoro on vasta lauantaina, jolloin Jessen päivystys on tältä erää ohi. We made it! 

Muita juttuja viikon varrelta: Lokakuu on pinkki kuukausi; Roosa nauha (4€, koko tuotto menee naisten syöpien tutkimuksiin), lasten ulkovaatteiden inventaariota, kalenterin läpikäymistä, kun tässä kuussa tuntuu olevan paljon kaikenlaista, sisustusjuttuja kotona mm. pampaheinät olohuoneessa, valokuvien tilaamista ja juoksulenkkejä.

Kivaa viikkoa kaikille!

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Pyöreä peili eteiseen

Olen pitkään etsinyt meille pyöreää peiliä eteiseen. Olen selannut eri nettikauppoja ja tehnyt hakuja tori.fi. Torin kautta kaikki on ehtineet mennä siinä vaiheessa, kun olen ottanut yhteyttä. Peilit maksavat yllättävän paljon enkä halunnut satsata nyt mihinkään useamman sadan euron peiliin, joten sen meille oikean löytämisessä on kestänyt. 

Eilen illalla satuin menemään Jyskin nettisivuille ja iskin silmäni mustaan, yksinkertaiseen ja juuri sopivan kokoiseen peiliin, Marstal. Sen oikea hinta on 70€, mutta se oli tarjouksessa 30€! Voin kertoa, että lähdin siltä istumalta klo 19.30 ajamaan lähimpään Jyskiin. 


Peili sopii eteiseen juuri niin hyvin kuin olin visioinut. Peilin halkaisija on 70cm ja se avartaa koko pientä eteistä. Suunnittelin ensin valkoista, mutta onneksi Jesse sanoi mielipiteensä ja totesi mustan sopivan hyvin yhteen mustan ulko-oven kanssa. 

Pienet asiat, mitkä tekee paljon! Tiedättekö sen, kun tekee jonkin muutoksen kotona ja aina kun näkee sen niin hymy tulee huulille. Tämä on just sellainen! Meillä on myös yksi toinen musta uutuus kotona, mutta siitä enemmän toisella kertaa! 

Ellen herää varmasti kohta päiväunilta, joten täytyy äkkiä hakea vielä kuppi kahvia! Kivaa keskiviikkoa! 

tiistai 24. syyskuuta 2019

Miksi kaksoset eri esikouluryhmiin?

Pojat aloittivat esikoulun elokuussa. Keväällä viisivuotiaiden ryhmässä päätettiin yhdessä päiväkodin johtajan ja poikien varhaiskasvattajan kanssa, että pojat menevät eri ryhmiin. Tähän asti he ovat aina olleet samassa.

Pohdittiin pitkään miten pojat suhtautuvat siihen, etteivät enää ole samassa ryhmässä eikä toisesta ole sitä totuttua turvaa. Punnittiin kahta vaihtoehtoa ja poikien oman identiteetin vahvistumisen ja kehityksen kannalta parasta oli eri ryhmät. Juteltiin asiasta myös poikien kanssa ja molemmat hyväksyivät sen.

Pojat haluavat olla kokoajan yhdessä ja heille tuottaa toisinaan vaikeuksia jopa kauppareissun mittainen erillään olo. Yleensä he haluavat soittaa toisilleen jos vain toinen on lähtenyt toisen vanhemman kanssa esimerkiksi kauppaan.

Päiväkodissa vielä viisivuotiaiden ryhmässä he puhuivat toisen puolesta ja kotona käyttivät minä -sanamuodon sijaan me. Pojat olivat kavereilleen "JimiTheo", koska heitä on vaikea erottaa.

Kummallakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka risteävät niin, että tiettyjen asioiden vahvempi kannattelee heikompaa. Halutaan tukea molempia löytämään omat kiinnostuksenkohteet ja auttaa tuomaan omaa persoonaa esiin.


Ensimmäinen kuukausi eri ryhmissä on sujunut loistavasti. Ollaan ylpeitä pojista! Heidän luokat on saman käytävän varrella ja he syövät ja ulkoilevat useimmiten yhtä aikaa. He näkevät toisiaan pitkin päivää, mutta varsinainen esikoulutoiminta tapahtuu oman ryhmän kanssa. Molemmilla on hyviä ystäviä ryhmässään ja mukavat aikuiset.

Hiljaisempi pojista on ottanut valtavan harppauksen eteenpäin, toinen yllätti ja viittaa lähes joka aamupiirissä, me-muoto on jäänyt lähestulkoon kokonaan pois ja pojat haluavat valita omantyylisensä vaatteet eivätkä enää joka aamu vertaile vaatteitaan veljen vaatteisiin.

Olen jopa huomannut, että kotona on rauhallisempaa nyt, kun pojat eivät ole jatkuvasti toistensa kanssa. He juttelevat keskenään eskaripäivästä ja päivän aiheista, kuten liikenne tai marjat ja "vaihtavat salaisuuksia".

Olen todella tyytyväinen päätökseen eri ryhmistä ja samalla tavalla jatkamme koulussa.