Sivut

tiistai 12. helmikuuta 2019

Viisivuotiaiden lastenhuone


Lastenhuone on jo pitkään kaivannut selkeää ja yksinkertaista linjaa, joten pieni makeover oli paikallaan. Aloitettiin lastenhuoneen päivittäminen kuukausi sitten ja ollaan saatu siitä taas astetta "isompien poikien" huone.

Suloiset, pienten lasten huonekalut ovat pikkuhiljaa väistymässä ja tilalle on hankittu fiksuja ja pitkäikäisiä säilytysjärjestelmiä. Leluille ja tavaroille on nyt paljon tilaa, kun käytössä on sekä Ikean Stuva -säilytyslaatikko että iso Nordli -lipasto, jotka imevät sisäänsä kaiken mahdollisen.

Lattialla on yleensä iso musta pyöreä matto, joka on helppo imuroida eikä se piilota sisäänsä esim. pikkulegoja tms. Välillä laitan vaihtelun vuoksi tilalle mustavalkoisen "seeprataljan", kuten lattialla tällä hetkellä on. Poikien mielestä se on mukavan pehmeä ja hauska matto.

b0bles & batman -taulu saatu blogin kautta 


Yksi iso muutos huoneessa tulee olemaan kerrossänky. Se on poikien pitkäaikainen toive ja nyt hetki tuntuu olevan oikea. Ollaan katsottu erilaisia sänkymalleja, muttei olla vielä päätetty millainen meille tulee. Kerrossängyn myötä huoneeseen tulee paljon tilaa, jota tarvitaan myöhemmin esimerkiksi kirjoituspöydälle (ääk, tulevat eskarilaiset!).

Maalataan lastenhuoneen seinistä joko yksi tai kaksi jollakin tummahkolla sini/viher/harmaa -sävyllä. Halutaan huoneeseen vähän kontrastia kokovalkoisen tilalle. Ollaan poimittu muutama värinäyte, joista omat suosikkini ovat neljä ensimmäistä, kun taas Jesse liputtaa viimeisen puolesta. Täytyy vielä vähän mallailla, miettiä ja kysyä poikien mielipidettä.    

Pojat leikkivät huoneessaan päivittäin ja viihtyvät siellä keskenään. Tavaroille on omat paikkansa, mutta aika usein poikia täytyy iltaisin muistuttaa huoneensa siivoamisesta. Kivoja, kaivattuja muutoksia on jo saatu lastenhuoneeseen, mutta paljon on vielä tapahtumassa...

maanantai 11. helmikuuta 2019

Flunssainen vauva

Ellen on ollut aaltoilevassa flunssassa jo pari viikkoa. Välissä hän oli terve, mutta tukkoisuus, yskä ja rohiseva hengitys teki paluun viikonloppuna.

Käytiin tänään lääkärissä ja kaikki on onneksi hyvin. Keuhkot kuulostivat puhtailta eikä ole kuumetta tai korvatulehdusta. Nyt voin huokaista helpotuksesta ja hoitaa häntä rauhallisin mielin kotona.

Flunssaoireita on helpottanut höyryhengitys, keittosuolasuihke (Physiomer, paras!), pilkottu sipuli sängyn alla, kohotettu sängynpääty ja tarvittaessa särkylääke.


Ellen on nukkunut flunssasta huolimatta hienosti omassa sängyssään ja on syönyt öisin vain kerran. Päivisin olen imettänyt paljon ja syöttänyt sitä mikä maistuu. Ellen syö vähän vähemmän lämmintä ruokaa kuin normaalisti, mutta onneksi puuro ja kylmät hedelmäsoseet ja hedelmät maistuvat.

Eilen Ellen nukkui poikkeuksellisesti päiväunet meidän sängyssä, koska yski niin paljon, ettei rauhoittunut muuten kuin kainaloon. Jesse nukkui hänen kanssaan puolitoista tuntia ja molemmat heräsivät pirteinä.

Toivottavasti tämä menee pian ohi eikä tartu poikiin. Kivaa viikkoa teille! 

maanantai 4. helmikuuta 2019

Asu viikonlopulta & aleostokset lapsille

Ihanaa maanantaita! 

Kivan viikonlopun jälkeen on hyvä aloittaa uusi viikko. Viikonlopun aikana näin ystäviä, veljeä ja veljenlapsia. Kävin ostoksilla, vietin laatuaikaa kummityttöni kanssa, rakennettiin poikien kanssa lumilinnaa takapihalle, pidettiin Jessen kanssa leffailta, tehtiin itse pizzaa ja Ellen siirtyi pysyvästi omaan sänkyynsä (siitä lisää myöhemmin).

paita & farkut - Lindex 
Ellenin body Cubus & housut Mini Rodini  


Olin eilen ystävieni kanssa kahvilla ja samalla pyörähdin Zarassa. Löysin kerrankin alesta myös pojille todella kivoja vaatteita. Toinen pojista haluaa nykyään päivittäin pukeutua "siistiin paitaan ja farkkuihin", joten hän oli iloinen saadessaan kahdet uudet housut ja pehmeän, mukavan neuleen.

Ostin lähes samanlaisen setin myös toiselle pojalle, tosin housut oli rennompaa mallia hänen toiveidensa mukaisesti. Kaikki pojille ostamani vaatteet olivat 5,95€ kappale (ovh 19,95€)! Otin kokoa 122-128cm, jotta vaatteissa on vähän kasvuvaraa. Farkuissa on sisäpuolella onneksi kuminauhakiristys, joka on meidän pitkillä, hoikilla pojilla ehdoton. Housujen ja neuleiden lisäksi he saivat sukkia, mitä ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi...


Ellenille ostin paidan, neuletakin, hameen, kasan sukkia ja suloisen takin. Ellenille olen ostanut nyt kokoa 80cm. Hän käyttää vielä 68-74cm, mutta etenkin Zaran vaatteet tuntuvat vastaavan kokoa pienempää. Hame on isompaa kokoa ja sopiva luultavasti kesällä, se maksoi vain 3,95€, samoin kuin paitakin. Olen iloinen alehankinnoistani, tarpeellisia juttuja edullisesti! Ainoa "heräteostos" oli hame!

Kivaa viikkoa! 

lauantai 2. helmikuuta 2019

Kaksosten ainutlaatuinen side

Tänään on Jimin ja Theon juhlapäivä, valtakunnallinen kaksostenpäivä! 

 
2-3-vuotiaina 

Pojat esittäytyvät yleensä niin, että heti nimiensä jälkeen he kertovat olevansa kaksosia. Olen saanut seurata kaksosten vahvaa ja erityistä sidettä viiden ja puolen vuoden ajan. Siinä on jotakin todella ainutlaatuista ja kaunista.

Pojat ovat syntymästään asti joutuneet jakamaan huomion ja odottamaan omaa vuoroaan. He ovat tottuneet jakamaan, huomioimaan muita ja kasvattaneet kärsivällisyyttä. He ovat nukkuneet vierekkäin, ottaneet toisiltaan mallia kaikessa, lähteneet yhdessä ryömimään ja oppineet kävelemään toisiinsa tukeutuen. Molemmat ovat oppineet samat taidot samaan aikaan ja kaikki hampaatkin ovat tulleet samassa järjestyksessä kummallekin.

Ensimmäiset vuodet pojat menivät peräkanaa, testasivat, yllyttivät toinen toistaan ja tihuloivat. Uhma meni onneksi sykleissä vuorotellen, ikäänkuin pojat olisivat antaneet tilaa toiselle. Heillä oli oma kieli, jolla he kommunikoivat keskenään jo ihan pienestä. Ollaan onneksi saatu videolle heidän ääntelynsä, jolla tarkoitettiin jonkin kivan, kielletyn asian löytymistä ja kutsuttiin veljeä paikalle. Tällaisia saattoi olla lattialle unohtunut laturi tai eteisen matolta löytynyt pikkukivi.

Paras ystävä, leikkikaveri, backup ja joku, jonka kanssa riidellä... 


1-vuotiaat ja onnellinen tuplamamma <3

Yllä olevasta Kaksin -kuvasta tuli mieleen barrikaadein varusteltu olohuone. Pojat olivat yksivuotiaita ja kerkesivät joka paikkaan. Olohuoneeseen tehtiin vaikka mitä esteitä eikä silmät selässäkään pysytty perässä. Se oli aikamoinen, monesta syystä ikimuistoinen ajanjakso kaksosten kanssa!

Olen yllättynyt vuosien aikana siitä, miten samalla tavalla pojat puhuvat ja täydentävät toistensa lauseita, miten vahvasti he tukeutuvat toisiinsa ja puolustavat toisiaan, miten he sanomattakin tietävät toisen ajatukset ja miten vaikea on olla ilman toista. He puhuivat pitkään itsestään monikossa, mutta nyt vanhempana se on muuttunut yksiköksi, vaikkakin usein tarkistetaan veljen kanta asioihin. Kiinnitetään erityistä huomiota poikien omien mielenkiinnon kohtien "ylläpitämiseen" ja kannustetaan tekemään niitä juttuja, mistä itse pitää.

Kaksostenpäivää vietetään meillä berliininmunkeilla herkutellen ja takapihan lumilinnaa rakentaen.
Välissä ulkoa kuuluu: 
"Eeeeeiii se on mun linna."
"Isiii, hän ei päästä."
"Hän kiusaa!"
...
"Tule katsomaan meidän linnaa, ollaan tehty hieno!"
"Vau mitä koloja, ollaan hyviä."
"Joo, me ollaan tosi hyviä."
Rauha on maassa - taas hetken <3  

   Hyvää kaksostenpäivää kaksosille!  

torstai 31. tammikuuta 2019

Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen

"Kävin jälkitarkastuksessa ja kaiken todettiin olevan kunnossa. Voin hyvin, mutta kroppa on edelleen todella heikko ja lihaskunto olematonta. Neuvolalääkäri tarkasti mm., ettei minulle ole jäänyt erkaumaa vatsalihaksiin eikä sitä onneksi ollut. Voin alkaa liikkua normaalisti oman jaksamiseni mukaan. 
Synnytyksessä tulleet repeämät ovat parantuneet täysin, jälkivuoto loppunut jo viikkoja sitten eikä fyysisesti tunnu siltä kuin olisi synnyttänyt kaksi kuukautta sitten. Kroppaa rasitti enemmän raskausaika ja iso vatsa. Raskausaikana sain joitain raskausarpia reisiin, mutta synnytyksessä alavatsaani ilmestyi monta tummaa arpea. Raskauskiloja on vielä jäljellä." Kirjoitettu kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. 
Heinäkuun helteillä, laskettu aika 40+0  

Nyt synnytyksestä on kulunut puoli vuotta. 

Raskaus sujui hyvin ja meni 12 päivää yliaikaiseksi. Ellen syntyi spontaanisti raskausviikolla 41+5 painaen 3645g. Minulle kertyi painoa raskausaikana melkein 15kg ja viikko synnytyksen jälkeen kiloja oli lähtenyt seitsemän. Turvotusta tuli jonkin verran, mutta ei niin pahasti kuin ajattelin. Ottaen vielä huomioon, että loppuraskauden aikana ja synnytyksen jälkeen oli kovat helteet meneillään. Synnytyksen jälkeen huomasin turvotusta erityisesti jaloissa ja kasvoissa.

Vatsa tuntui heti pieneltä, verrattuna siihen jättipalloon, jota oli kantanut kuukausia. Paino lähti aika nopeasti tasaiseen laskuun ja nyt olen tyytyväinen itseeni, vaikka ihannepainooni on vielä kiloja. Minulla oli raskausdiabetes kummassakin raskaudessa, joten terveelliset elämäntavat ja oman ihannepainon saavuttaminen on erityisen tärkeää voidakseni parhaiten ehkäistä kakkostyypin diabeteksen saamista. 

Koen, että palautuminen oli tästä toisesta raskaudesta hitaampaa ja erosi monella tavalla ensimmäisestä. 

Toukokuu 2013: kaksosraskaus, osastolla vuodelevossa, päivä X

Kaksosraskaus v. 2013 päättyi sektioon rv 31+0. Silloin nousin sängystä kuusi tuntia leikkauksen jälkeen ja menin itse suihkuun. Lopetin kipulääkkeet kokonaan alle viikko sektiosta ja kuljin julkisilla päivittäin katsomaan poikia sairaalaan. Silloin olin ollut vuodelevossa monta kuukautta ja peruskuntoni oli nollissa.

Muistan vuodelepoajalta sen, kun sain kävellä ultrausta varten toiseen huoneeseen ja tarvitsin hoitohenkilökunnan tukea hakiessani oikeaa askeltekniikkaa. Tuntui todella oudolta, kun jalat eivät totelleet kuukausien makaamisen jäljiltä. Parinkymmenen metrin matka tuntui pitkältä.

Sektion jälkeen sain kohtutulehduksen, mutta paranin siitä nopeasti antibiooteilla. Hetkellisesti se kuitenkin vei voimani täysin. Tulehduksesta huolimatta pääsin normaalipainooni pian, liikuin tavallisesti ja sektiohaava parani hyvin.

Heinäkuu 2018: yliaikaiskontrolli 41+5

Kotiinlähdön aamu, Ellen kahden päivän iässä 

Toisen raskauden jälkeen hain tasapainoani uudelleen. Se oli muuttunut raskauden myötä ja välillä saatoin horjahtaa jopa paikallaan seistessäni. Sitä kesti yllättävän pitkään. Selkäni oli useamman kuukauden kipeä, osittain varmaan imetysasennoista johtuen. Tunsin oloni raskaaksi ja hitaaksi ja keskivartalo tuntui kroppaani sopimattomalta. 

Toinen raskaus toi mukanaan raskausarpia alavatsaan. Ne ilmestyivät vasta synnytyksen ponnistusvaiheessa. Nyt puoli vuotta myöhemmin ne ovat haalentuneet jo paljon. Vatsa tuntuu edelleen heikommalta kuin ennen raskautta ja yleisesti koen olevani kömpelömpi. Olen tähän saakka vain hyötyliikkunut, mutta varmasti lenkkeilyn ja kotijumpan myötä pääsen lähemmäs sitä kaivattua fiilistä "omasta itsestä".

Yksi isoin muutos toisen raskauden jälkeen on ollut kengänkoon muuttuminen. Kengänkokoni on kasvanut numerolla ja olen joutunut luopumaan monista kengistäni sen takia. Olin aika järkyttynyt, koska niin ei ollut tapahtunut ensimmäisessä raskaudessa eikä sellainen käynyt edes mielessä.

Onko muille käynyt samaa? Miten te koette palautuneenne raskaudesta ja synnytyksestä? 

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Satumaisia hetkiä pandojen kanssa

Yhteistyössä Tactic Games


Pojat saivat ihanan panda-paketin Tactic Gamesilta. Tacticilta on ilmestynyt kokonainen Panda Stars-tuoteperhe, johon kuuluu kahden satukirjan lisäksi pehmoleluja, lautapeli, palapelejä ja tehtäväkirjoja. Tuoteperhe perustuu satukirjoihin, joissa pääsee tutustumaan pandoihin paremmin.

Ollaan luettu satukirjat moneen kertaan ja poikien mielestä on erityisen kiva, että kirjoissa seikkailevat pandat ovat heillä myös pehmoleluina. Satu ikäänkuin herää eloon! Pandoilla on nimet, joita me käytetään myös lautapeliä pelatessamme tai puuhakirjojen tehtäviä tehdessämme. Tarina jatkuu tällä tavalla kirjojenkin ulkopuolella.


Uusi ystävä ja Pikkupandat päiväkodissa -satukirjoja luetaan usein ja pandat ovat päässeet myös poikien mukaan dagikseen. Pojat katselevat kirjoja itsekseen, näyttävät ja kertovat. Sen lisäksi me luetaan lapsille päivittäin ainakin iltasatu ellei ehditä muuta. Pandasadut ovat juuri sopivan pituisia esimerkiksi juurikin iltasaduiksi.

Kirjoissa tulee hyvin tarinan kautta esille erilaiset tunteet, joita ollaan mietitty lukemisen ohella. Pojille on myös herännyt saduista erilaisia oivalluksia. Ystävyys, erilaisuus, yhdessä leikkiminen, jännittäminen... Tuoteperhe satujen ympärillä on mielestäni kiva ja kuten jo sanoin, elävöittää koko tarinaa!

Luetteko te lapsille paljon?

maanantai 28. tammikuuta 2019

Kiinteiden aloittaminen

Aloitettiin kiinteiden maistelu Ellenin ollessa reilun viiden kuukauden ikäinen. Siihen saakka olen täysimettänyt ja Ellen on kasvanut hyvin. Kiinteiden aloittaminen viisikuisena tuntui meille sopivalta ajankohdalta, koska Elleniä alkoi selvästi kiinnostaa ruoka, hän osasi istua syöttötuolissa ja tuntui jo tarvitsevan/haluavan muuta ruokaa maidon lisäksi.  

Ellen aloitti porkkanalla. Pian sen jälkeen meni soseutettuna perunaa, bataattia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, mustikkaa, vadelmaa, päärynää, omenaa ja luumua. Kokeiltiin aina yhtä uutta makua kerrallaan muutaman päivän ajan ja aloitettiin ihan muutamalla teelusikallisella. Tein soseita pakkaseen jääpalamuotteihin ja niiden jäädyttyä siirsin eri maut eroteltuina pieniin pakastepusseihin, joista oli helppo ottaa aina yksi pala kerrallaan kutakin makua. Annokset kasvoivat nopeasti. Joitain makuja olen myös ostanut valmiina, kuten mustikka-vadelmaa.

Soseiden ohella aloitettiin sormiruokailu. Ensin syötiin porkkanaa, kurkkua, omenaa, päärynää, mandariinia, appelsiinia ja maissinaksuja. Nyt osa lounaasta ja päivällisestä on sormiruoan muodossa eli Ellen syö esimerkiksi pastaa, lihapullia ja vihanneksia itse lautaselta. Sain ystävältäni vinkin, että Pinterestistä löytyy vaikka kuinka paljon kivoja sormiruokareseptejä (itse olen etsinyt haulla sormiruokailu) ja sitä kautta olen saanut monipuolistettua Ellenin ruokia entisestään. Hyviä sormiruokareseptejä ja vinkkejä sormiruokailuun löytyy myös esimerkiksi Simppeli sormiruokakeittiö. Huomenna teen välipalaksi "apinaevästä".

 Pilvialusta saatu blogin kautta 


Sormiruokailussa välillä jännittää miten Ellen saa syötyä, ettei mikään vaan jää kurkkuun aiheuttaen tukehtumisvaaraa. Hankalampien ruokien maistelussa olen käyttänyt apuna "maistelututtia". Maistelututtiin voi laittaa esimerkiksi mandariinin tai luumunpaloja, mitä vauva voi turvallisesti verkon läpi pureskella ja imeä. Äitiyspakkauksessa taisi olla samantyylinen vempain!

Mistään ruoka-aineesta ei ole tullut allergista reaktiota. Ruokien suhteen on loputtomia mahdollisuuksia ja se tuntuu kahden allergialapsen jälkeen todella hyvältä. Ellen syö kaikkea, maistelee mielellään, kokeilee ja on kärsivällinen syöjä. Hän on alusta asti ollut taitava lusikan kanssa ja sormiruokailee innoissaan.

Tuntuu helpottavalta, kun ei tarvitse stressata ruoan ja syömisen suhteen. Tässäkin asiassa poikien vauva-aika eroaa täysin. Pojat olivat allergisia monelle ruoka-aineelle, he olivat valikoivia syöjiä eivätkä he kestäneet karkeaa ruokaa vaan sylkivät/oksensivat sen pitkään pois. Silloin seurattiin kasvua, stressattiin vatsaoireita, itkettiin ja valvottiin ja yritettiin päästä kärryille kaikista allergioista. Onneksi ajan kanssa allergiat väistyivät, he tottuivat erilaisiin ruokiin eikä enää ole muuta kuin maitoallergia.

Aloitettiin puuro puolivuotiaana. Tehdään Ellenille puuroa tavallisista kaurahiutaleista aamuisin ja iltaisin ja lisätään mukaan marja- tai hedelmäsosetta. Mietin hiutaleiden käyttämistä blenderissä, jotta puurosta tulisi sileämpää ja helpommin syötävää, mutta päätin kokeilla ensin tavallisilla eikä niiden suhteen ole ongelmaa. Olen vain jättänyt Ellenin puuron hieman omaani löysemmäksi.


Ellenin ateriarytmi: 

8.00 imetys + aamupuuro + marja/hedelmäsose + mahdollisesti hedelmää sormin
10.15 imetys + lounas (esim. riisi, kana ja kurkkua)
14.00 imetys + välipala (esim. mandariini, omenaviipaleita ja maissinaksu) 
16.30 imetys + päivällinen (esim. porkkana-peruna-jauhelihasose) 
19.00 imetys + iltapuuro + marja/hedelmäsose + mahdollisesti hedelmää sormin 
Imetän vielä ennen nukahtamista yleensä n. 20.30 ja öisin vaihtelevasti muutaman kerran. 

Kiinteiden aloittaminen on tuntunut ajoittain raskaalta (verrattuna pelkkään imetykseen) ja alussa meille sopivaa rytmiä piti hakea. Edelleen ateriarytmi elää Ellenin aamu-unisuuden ja päiväunien mukaan. Alussa tuntui siltä, että kokoajan sai olla joko tekemässä tai miettimässä ruokia ja aikatauluttamassa päivää aterioiden mukaan.

Osa sanoo, että kiinteiden aloittaminen vaikuttaisi positiivisesti vauvan yöuniin, mutten ole huomannut sellaista Ellenissä ainakaan vielä. Imetys on edelleen tärkeää meille molemmille ja jatkan sitä ainakin vuoden ikään ellei Ellen jostain syystä lopeta sitä aikaisemmin. Olen iloinen, ettei aloitettu kiinteitä vielä neljän kuukauden iässä, vaan sain pitää vauvani pitempään pelkällä imetyksellä. Kiinteiden aloittaminen on iso muutos koko vauva-arkeen.

Miten teillä on alkanut 
kiinteän ruoan syöminen?