Raskaudesta ja synnytyksestä palautuminen

"Kävin jälkitarkastuksessa ja kaiken todettiin olevan kunnossa. Voin hyvin, mutta kroppa on edelleen todella heikko ja lihaskunto olematonta. Neuvolalääkäri tarkasti mm., ettei minulle ole jäänyt erkaumaa vatsalihaksiin eikä sitä onneksi ollut. Voin alkaa liikkua normaalisti oman jaksamiseni mukaan. 

Synnytyksessä tulleet repeämät ovat parantuneet täysin, jälkivuoto loppunut jo viikkoja sitten eikä fyysisesti tunnu siltä kuin olisi synnyttänyt kaksi kuukautta sitten. Kroppaa rasitti enemmän raskausaika ja iso vatsa. Raskausaikana sain joitain raskausarpia reisiin, mutta synnytyksessä alavatsaani ilmestyi monta tummaa arpea. Raskauskiloja on vielä jäljellä." Kirjoitettu kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen. 

Heinäkuun helteillä, laskettu aika 40+0  

Nyt synnytyksestä on kulunut puoli vuotta. 

Raskaus sujui hyvin ja meni 12 päivää yliaikaiseksi. Ellen syntyi spontaanisti raskausviikolla 41+5 painaen 3645g. Minulle kertyi painoa raskausaikana melkein 15kg ja viikko synnytyksen jälkeen kiloja oli lähtenyt seitsemän. Turvotusta tuli jonkin verran, mutta ei niin pahasti kuin ajattelin. Ottaen vielä huomioon, että loppuraskauden aikana ja synnytyksen jälkeen oli kovat helteet meneillään. Synnytyksen jälkeen huomasin turvotusta erityisesti jaloissa ja kasvoissa.

Vatsa tuntui heti pieneltä, verrattuna siihen jättipalloon, jota oli kantanut kuukausia. Paino lähti aika nopeasti tasaiseen laskuun ja nyt olen tyytyväinen itseeni, vaikka ihannepainooni on vielä kiloja. Minulla oli raskausdiabetes kummassakin raskaudessa, joten terveelliset elämäntavat ja oman ihannepainon saavuttaminen on erityisen tärkeää voidakseni parhaiten ehkäistä kakkostyypin diabeteksen saamista. 

Koen, että palautuminen oli tästä toisesta raskaudesta hitaampaa ja erosi monella tavalla ensimmäisestä. 

Toukokuu 2013: kaksosraskaus, osastolla vuodelevossa, päivä X

Kaksosraskaus v. 2013 päättyi sektioon rv 31+0. Silloin nousin sängystä kuusi tuntia leikkauksen jälkeen ja menin itse suihkuun. Lopetin kipulääkkeet kokonaan alle viikko sektiosta ja kuljin julkisilla päivittäin katsomaan poikia sairaalaan. Silloin olin ollut vuodelevossa monta kuukautta ja peruskuntoni oli nollissa.

Muistan vuodelepoajalta sen, kun sain kävellä ultrausta varten toiseen huoneeseen ja tarvitsin hoitohenkilökunnan tukea hakiessani oikeaa askeltekniikkaa. Tuntui todella oudolta, kun jalat eivät totelleet kuukausien makaamisen jäljiltä. Parinkymmenen metrin matka tuntui pitkältä.

Sektion jälkeen sain kohtutulehduksen, mutta paranin siitä nopeasti antibiooteilla. Hetkellisesti se kuitenkin vei voimani täysin. Tulehduksesta huolimatta pääsin normaalipainooni pian, liikuin tavallisesti ja sektiohaava parani hyvin.

Heinäkuu 2018: yliaikaiskontrolli 41+5

Kotiinlähdön aamu, Ellen kahden päivän iässä 

Toisen raskauden jälkeen hain tasapainoani uudelleen. Se oli muuttunut raskauden myötä ja välillä saatoin horjahtaa jopa paikallaan seistessäni. Sitä kesti yllättävän pitkään. Selkäni oli useamman kuukauden kipeä, osittain varmaan imetysasennoista johtuen. Tunsin oloni raskaaksi ja hitaaksi ja keskivartalo tuntui kroppaani sopimattomalta. 

Toinen raskaus toi mukanaan raskausarpia alavatsaan. Ne ilmestyivät vasta synnytyksen ponnistusvaiheessa. Nyt puoli vuotta myöhemmin ne ovat haalentuneet jo paljon. Vatsa tuntuu edelleen heikommalta kuin ennen raskautta ja yleisesti koen olevani kömpelömpi. Olen tähän saakka vain hyötyliikkunut, mutta varmasti lenkkeilyn ja kotijumpan myötä pääsen lähemmäs sitä kaivattua fiilistä "omasta itsestä".

Yksi isoin muutos toisen raskauden jälkeen on ollut kengänkoon muuttuminen. Kengänkokoni on kasvanut numerolla ja olen joutunut luopumaan monista kengistäni sen takia. Olin aika järkyttynyt, koska niin ei ollut tapahtunut ensimmäisessä raskaudessa eikä sellainen käynyt edes mielessä.

Onko muille käynyt samaa? Miten te koette palautuneenne raskaudesta ja synnytyksestä? 

Satumaisia hetkiä pandojen kanssa

Yhteistyössä Tactic Games

Pojat saivat ihanan panda-paketin Tactic Gamesilta. Tacticilta on ilmestynyt kokonainen Panda Stars-tuoteperhe, johon kuuluu kahden satukirjan lisäksi pehmoleluja, lautapeli, palapelejä ja tehtäväkirjoja. Tuoteperhe perustuu satukirjoihin, joissa pääsee tutustumaan pandoihin paremmin.

Ollaan luettu satukirjat moneen kertaan ja poikien mielestä on erityisen kiva, että kirjoissa seikkailevat pandat ovat heillä myös pehmoleluina. Satu ikäänkuin herää eloon! Pandoilla on nimet, joita me käytetään myös lautapeliä pelatessamme tai puuhakirjojen tehtäviä tehdessämme. Tarina jatkuu tällä tavalla kirjojenkin ulkopuolella.

Uusi ystävä ja Pikkupandat päiväkodissa -satukirjoja luetaan usein ja pandat ovat päässeet myös poikien mukaan dagikseen. Pojat katselevat kirjoja itsekseen, näyttävät ja kertovat. Sen lisäksi me luetaan lapsille päivittäin ainakin iltasatu ellei ehditä muuta. Pandasadut ovat juuri sopivan pituisia esimerkiksi juurikin iltasaduiksi.

Kirjoissa tulee hyvin tarinan kautta esille erilaiset tunteet, joita ollaan mietitty lukemisen ohella. Pojille on myös herännyt saduista erilaisia oivalluksia. Ystävyys, erilaisuus, yhdessä leikkiminen, jännittäminen... Tuoteperhe satujen ympärillä on mielestäni kiva ja kuten jo sanoin, elävöittää koko tarinaa!

Luetteko te lapsille paljon?

Kiinteiden aloittaminen

Aloitettiin kiinteiden maistelu Ellenin ollessa reilun viiden kuukauden ikäinen. Siihen saakka olen täysimettänyt ja Ellen on kasvanut hyvin. Kiinteiden aloittaminen viisikuisena tuntui meille sopivalta ajankohdalta, koska Elleniä alkoi selvästi kiinnostaa ruoka, hän osasi istua syöttötuolissa ja tuntui jo tarvitsevan/haluavan muuta ruokaa maidon lisäksi.  

Ellen aloitti porkkanalla. Pian sen jälkeen meni soseutettuna perunaa, bataattia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, mustikkaa, vadelmaa, päärynää, omenaa ja luumua. Kokeiltiin aina yhtä uutta makua kerrallaan muutaman päivän ajan ja aloitettiin ihan muutamalla teelusikallisella. Tein soseita pakkaseen jääpalamuotteihin ja niiden jäädyttyä siirsin eri maut eroteltuina pieniin pakastepusseihin, joista oli helppo ottaa aina yksi pala kerrallaan kutakin makua. Annokset kasvoivat nopeasti. Joitain makuja olen myös ostanut valmiina, kuten mustikka-vadelmaa.

Soseiden ohella aloitettiin sormiruokailu. Ensin syötiin porkkanaa, kurkkua, omenaa, päärynää, mandariinia, appelsiinia ja maissinaksuja. Nyt osa lounaasta ja päivällisestä on sormiruoan muodossa eli Ellen syö esimerkiksi pastaa, lihapullia ja vihanneksia itse lautaselta. Sain ystävältäni vinkin, että Pinterestistä löytyy vaikka kuinka paljon kivoja sormiruokareseptejä (itse olen etsinyt haulla sormiruokailu) ja sitä kautta olen saanut monipuolistettua Ellenin ruokia entisestään. Hyviä sormiruokareseptejä ja vinkkejä sormiruokailuun löytyy myös esimerkiksi Simppeli sormiruokakeittiö. Huomenna teen välipalaksi "apinaevästä".

 Pilvialusta saatu blogin kautta 

Sormiruokailussa välillä jännittää miten Ellen saa syötyä, ettei mikään vaan jää kurkkuun aiheuttaen tukehtumisvaaraa. Hankalampien ruokien maistelussa olen käyttänyt apuna "maistelututtia". Maistelututtiin voi laittaa esimerkiksi mandariinin tai luumunpaloja, mitä vauva voi turvallisesti verkon läpi pureskella ja imeä. Äitiyspakkauksessa taisi olla samantyylinen vempain!

Mistään ruoka-aineesta ei ole tullut allergista reaktiota. Ruokien suhteen on loputtomia mahdollisuuksia ja se tuntuu kahden allergialapsen jälkeen todella hyvältä. Ellen syö kaikkea, maistelee mielellään, kokeilee ja on kärsivällinen syöjä. Hän on alusta asti ollut taitava lusikan kanssa ja sormiruokailee innoissaan.

Tuntuu helpottavalta, kun ei tarvitse stressata ruoan ja syömisen suhteen. Tässäkin asiassa poikien vauva-aika eroaa täysin. Pojat olivat allergisia monelle ruoka-aineelle, he olivat valikoivia syöjiä eivätkä he kestäneet karkeaa ruokaa vaan sylkivät/oksensivat sen pitkään pois. Silloin seurattiin kasvua, stressattiin vatsaoireita, itkettiin ja valvottiin ja yritettiin päästä kärryille kaikista allergioista. Onneksi ajan kanssa allergiat väistyivät, he tottuivat erilaisiin ruokiin eikä enää ole muuta kuin maitoallergia.

Aloitettiin puuro puolivuotiaana. Tehdään Ellenille puuroa tavallisista kaurahiutaleista aamuisin ja iltaisin ja lisätään mukaan marja- tai hedelmäsosetta. Mietin hiutaleiden käyttämistä blenderissä, jotta puurosta tulisi sileämpää ja helpommin syötävää, mutta päätin kokeilla ensin tavallisilla eikä niiden suhteen ole ongelmaa. Olen vain jättänyt Ellenin puuron hieman omaani löysemmäksi.

Ellenin ateriarytmi: 

8.00 imetys + aamupuuro + marja/hedelmäsose + mahdollisesti hedelmää sormin
10.15 imetys + lounas (esim. riisi, kana ja kurkkua)
14.00 imetys + välipala (esim. mandariini, omenaviipaleita ja maissinaksu) 
16.30 imetys + päivällinen (esim. porkkana-peruna-jauhelihasose) 
19.00 imetys + iltapuuro + marja/hedelmäsose + mahdollisesti hedelmää sormin 
Imetän vielä ennen nukahtamista yleensä n. 20.30 ja öisin vaihtelevasti muutaman kerran. 

Kiinteiden aloittaminen on tuntunut ajoittain raskaalta (verrattuna pelkkään imetykseen) ja alussa meille sopivaa rytmiä piti hakea. Edelleen ateriarytmi elää Ellenin aamu-unisuuden ja päiväunien mukaan. Alussa tuntui siltä, että kokoajan sai olla joko tekemässä tai miettimässä ruokia ja aikatauluttamassa päivää aterioiden mukaan.

Osa sanoo, että kiinteiden aloittaminen vaikuttaisi positiivisesti vauvan yöuniin, mutten ole huomannut sellaista Ellenissä ainakaan vielä. Imetys on edelleen tärkeää meille molemmille ja jatkan sitä ainakin vuoden ikään ellei Ellen jostain syystä lopeta sitä aikaisemmin. Olen iloinen, ettei aloitettu kiinteitä vielä neljän kuukauden iässä, vaan sain pitää vauvani pitempään pelkällä imetyksellä. Kiinteiden aloittaminen on iso muutos koko vauva-arkeen.

Miten teillä on alkanut 

kiinteän ruoan syöminen? 

Juttuja päivän varrelta

TÄNÄÄN: 

Ollaan pötkötelty lähes koko päivä sohvalla. Pojat olivat mummolassa ja me otettiin rennosti kotona Ellenin kanssa. Ellen on flunssassa ja on kaivannut paljon syliä ja läheisyyttä.

Tähän päivään on liittynyt vahvasti nenätipat, tutti, höyryhengitys, maito ja harsot.

Sain pitkästä aikaa lakattua kynnet. Ennen Ellenin syntymää kynsien lakkaaminen ei vaatinut suunnittelua, mutta nyt hetken täytyy olla juuri oikea ellei halua vastalakattujen kynsien menevän piloille. Vauva kaipaa maitoa nimittäin juuri sillä hetkellä, kun kynnet on saatu lakattua... ;)

Pojat palasivat yökyläilemästä iltapäivällä. He  olivat ensimmäistä kertaa koko viikonlopun yökylässä mummolassa ja olivat siitä todella innoissaan!

Fiilistelen eilistä iltaa, kun käytiin ensimmäistä kertaa Ellenin syntymän jälkeen Jessen kanssa yhdessä ulkona. Oltiin meidän ystävien kolmekymppisillä, mutta lähdettiin aikaisin kotiin. Ellen oli sen aikaa kotona vanhempieni kanssa. Oli kivaa saada laittaa korkkarit jalkaan ja lähteä yhdessä illanviettoon!

Olen yrittänyt katsoa huomisia dagiskamppeita valmiiksi. Sunnuntai-iltaisin iskee uuden alkavan viikon paniikki ja tuntuu, että reput ja kaikki on muka kadoksissa. Pakkaan reput, katson poikien vaatteet valmiiksi ja laitan ulkovaatteet eteisen lattialle odottamaan. Helpottaa aamujen sujuvuutta huomattavasti!

Kurkku tuntuu karhealta, nenä on tukossa ja aivastuttaa... Taidan jo tietää mitä on tulossa. Menen nyt nukkumaan, jotta saan mahdollisimman monta tuntia unta. Ellen simahti jo seitsemältä yöunille ja pojat tuntia myöhemmin. Öitä!

Kakkukahvit puolivuotispäivänä

seinäkoristeet saatu (Juhlahumua) 

Ellen täytti puoli vuotta viime sunnuntaina ja järjestettiin kakkukahvit sen kunniaksi.

Kutsuttiin vain ihan lähimmät, koska ei haluttu juhlista yhtä isoja kuin meidän syntymäpäiväjuhlat tuppaavat olemaan. Aamupäivällä otettiin muutama yhteiskuva lapsista ja Ellen nukkui hyvät päiväunet. Hän heräsi juuri ennen ensimmäisiä vieraita ja oli hyväntuulinen.

Kakkukahvit tarkoitti kirjaimellisesti sitä, että tarjolla oli pääasiassa vain kakku ja kahvia. Laitoin lisäksi kahteen lasipurkkiin vaaleanpunaisia karkkeja ja popcornia ja prinsessakeksejä. Niistä sai pöytään kivan lisän.

Laitoin seinälle muutaman Juhlahumua -verkkokaupasta saamani koristeen. Samoja koristeita tullaan käyttämään muissakin tulevissa juhlissa. Seinällä oli ruusukultainen tupsukoristenauha, kirjaintaulu ja muutama vaaleanpunainen paperiviuhka, mistä tuli sopivasti juhlatunnelmaa.

Tilasin kakun espoolaisesta Cake o'Clockista, josta olemme aiemminkin tilanneet ihania herkkuja. Halusin tällä kertaa aika yksinkertaisen kakun ruusukekuvioinnilla ja rusettinauhalla. Makuna oli mustikka-valkosuklaa ja pohjana suosikkini, mehevä vaniljapohja. Kakun koko yllättää minut aina! Tilatessani mietin vielä, että riittääkö 15 hengen kakku jos tarjolla ei ole muuta, mutta se riitti mainiosti ja sitä jäi vielä rääppiäisiin seuraaville päiville.

Ellen loisti päivän prinsessana ja nautti saamastaan huomiosta. Puolen vuoden päästä juhlitaan yksivuotiasta! <3

Hyvää viikonloppua! 

Viikonlopun suunnitelmat

Meille on tulossa erityinen viikonloppu. Lähden huomenna kolmen ystäväni kanssa päiväristeilylle ja kiertelemme Tallinnassa. Olen ensimmäistä kertaa erossa Ellenistä niin pitkään. Olen pumpannut maitoa jo muutaman päivän ajan, jotta Jesse saa syötettyä Ellenin. Lähdemme aamupäivällä ja palaamme illalla, ihanaa päästä pienelle reissulle ystävien kanssa! Menomatkalla syömme brunssin, joten päivän ohjelmassa on shoppailun lisäksi hyvää ruokaa.

(Play&go soft -leikkimatto saatu Kiddex) 

Sunnuntaina Ellen täyttää puoli vuotta, jota juhlistamme kakkukahveilla. Tuntuu niin oudolta, että vauvavuodesta on mennyt jo puolet. Haikeaa ja surullistakin, mutta samalla niin ihmeellistä ja ihanaa seurata pienen tytön kasvua ja kehitystä. Kävimme neuvolassa hakemassa viisikuukautisrokotteet ja tarkistamassa kasvun. Ellen on pikkuhiljaa siirtynyt pluskäyriltä nollalle ja kasvaa tasaisesti keskikäyrällä.

Tällaiset erikoisemmat viikonloput ovat kiva piristys arkeen.

Hyvää viikonloppua! 

Talven lempitakkini

Ostin lempitakkini kesällä 70% alesta. Olin silloin viimeisilläni raskaana, mutta tiesin heti takin nähdessäni, että se sopii minulle ja tilasin sen. Se oli todella edullinen, kaikinpuolin täydellinen, sopii kaiken kanssa ja on yllättävän lämmin tekoturkikseksi. Melkein voisin sanoa, että se on takeistani lämpimin.

Jesse heittää välillä vitsiä pukeutumisestani, koska hänen mielestään näytän aina siltä kuin olisin lähdössä juhliin tms. Olen itseasiassa kuullut samaa myös muilta läheisiltäni. En ole yläasteen jälkeen tykännyt pukeutua verkkareihin muuten kuin kotona tai urheillessani. Se ei vaan tunnu omalta. Kuulostaako hassulta?

Lempiasuni koostuu (mukavista) farkuista, yksinkertaisesta pitkähihaisesta, koroista ja mustasta karvatakista. Suosikkilaukkuni on ollut kesästä lähtien pieni Michael Korsin crossbody, jonne mahtuu sopivasti kaikki tarvittava.

Toisinaan laitan kuvien karvatakin päälleni myös lasten kanssa ulkoillessa, koska se on niin lämmin eikä se estä minua leikkimästä puistossa poikien kanssa. Pukeudun tietysti eri tavalla jos mennään esimerkiksi laskemaan mäkeä, silloin päältäni saattaa löytää myös toppahousut...

Millainen tyyli teillä on?

Ihana brunssipaikka Helsingissä

Käytiin lauantaina brunssilla meidän ystävien kanssa. Onneksi he ehdottivat sitä, koska meille ei olisi tullut mieleenkään. Ollaan ehkä vähän kaavoihin kangistuneita, heh. Ihastuin brunsseiluun ja erityisesti siihen paikkaan niin paljon, että varmasti mennään Jessen kanssa lähiaikoina uudelleen!

Varattiin pöytä Ruoholahdessa sijaitsevasta Farosta. Viihtyisä ja tunnelmallinen paikka meren äärellä. Aikuisten brunssi maksoi 25€ ja lasten euron per ikävuosi. Ellen jäi ravintolan ulkopuolelle päiväunille, koska pöydästämme oli suora näköyhteys vaunuihin ja meillä oli itkuhälytin mukana. Se meni kätevästi, koska sisällä hän olisi herännyt samantien.

Tarjolla oli vaikka mitä herkkua! Olin tietysti vaikuttunein jälkiruokapöydästä, missä sai mm. tehdä ja täyttää oman vohvelin, oli erilaisia kakkuja, tuoreita hedelmiä, marmeladia ja jäätelöä. Suolaisten puolelta löytyi mm. salaattia, munakokkelia, leipää, croissantteja, perunaa, lohta, bataattiranskalaisia ja itsetäytettäviä burgereita.

Syötiin ja juteltiin Farossa 1,5 tuntia. Ellen heräsi jossain vaiheessa ja istui tyytyväisenä vuorotellen jokaisen sylissä. Ihan paras aloitus lauantaille!    

5 KUUKAUTTA

Ellen täyttää pian jo puoli vuotta, mutta tässä olisi vielä perinteinen kuukausipostaus viisikuisesta neidistä. 

Ellen on ihana, iloinen ja tyytyväinen. Tuntuu, että hän on kasvanut kuluneen kuukauden aikana ihan hurjasti. Vaatekoko bodyissa on jo 68/74cm, mutta joistain housuista menee vielä 62cm.

Kehityksessä on tapahtunut paljon. Ellen liikkuu akselinsa ympäri, kääntyilee sujuvasti puolelta toiselle, peruuttaa, menee konttausasentoon ja nytkyttää eteenpäin. Hän hilaa itseään maassa eteenpäin jos näkee edessään jotain kiinnostavaa, esim. isoveljien leluja. Hän tarttuu kaikkeen, vie suuhun ja vaihtelee lelua kädestä toiseen sujuvasti. Hän tarkkailee, tutkii ja kokeilee.

Ellen pyrkii istuma-asentoon kokoajan ja rakastaa seistä tuettuna. Saatiin neuvolasta lupa syöttötuolissa istumiselle. Ellen on nyt istunut lyhyitä hetkiä syöttiksessä ja nauttii saadessaan istua meidän kanssa. Tuemme häntä kuitenkin vielä tyynyllä.

Täysimetin Elleniä 5 kuukautta ja 2 viikkoa, mutta nyt hän on siirtynyt osittaisimetykselle, koska olemme aloittaneet kiinteiden maistelun. Hän aloitti porkkanalla ja on kuin vanha tekijä. Kaikki maistuu, hän rakastaa lusikkaa ja ymmärtää koko ruokailun idean.

Tähän mennessä olemme maistelleet porkkanaa, perunaa, maissia ja parsakaalia. Hän on lisäksi saanut sormiruokana porkkanaa, omenaa, kurkkua ja maissinaksuja. Syömisen päätteeksi hän ottaa huikan vettä nokkamukista. Ruokailu sujuu kaikinpuolin hyvin ja nyt koen olleen oikea aika aloittaa kiinteät Ellenin kanssa.

Päiväunia nukutaan päivän aikana kahdet. Ensimmäiset on n. 11-14.30 ja toiset 16.30-18.30. Ellen menee yöunille 20-21 välissä ja herää aamulla 8-9. Yöllä hän syö muutaman kerran, mutta hulinoi edelleen eli heräilee useamman kerran. Unipussi on kuitenkin rauhoittanut yöllistä meininkiä.

Ellen on kiinnostunut omista varpaistaan, rakastaa peilikuvaansa, nauraa eniten isoveljien jutuille, viihtyy parhaiten vatsallaan, leikkii mielellään kukkuu -leikkiä harson kanssa ja pitää mielellään aikuisen sormesta kiinni. Ihana pieni!

Sunnuntaina juhlitaan puolivuotiasta! <3

Karkkipinkki Mini Rodinin paketti

Candy pink - niin herkullinen väri! Sisävaatteissa Ellenillä on eniten puuterista vaaleanpunaista ja muita melko neutraaleja sävyjä, mutta ulkovaatteisiin oli ihana saada vähän räväkkäämpää pinkkiä.

Ostin Metsolan merinovillapipon ennen joulua Metsolan pop up -myymälästä. Koko on 1-2y, mutta pipo sopii jo nyt hyvin ja venyy mukavasti, joten on todella pitkäikäinen. Pinkit lapaset on Ellenin mummo tehnyt hänelle.

Haalari on tilattu Mini Rodinin omilta sivuilta ja se tuli muutamassa päivässä Ruotsista kotiovelle. Ihana, kevyttoppis sorsakuosilla. Haalari on kokoa 74cm ja siinä on vielä hyvin kasvuvaraa eli menee ainakin koko kevään. Tuplavetoketjut, käännettävät lahkeet ja hihansuut, pehmeä, mukava ja todella nätti. Vauvan ulkovaatteissa ei onneksi vielä tarvitse miettiä teknisiä ominaisuuksia ja valita väriä kulutus huomioiden, koska haalaria käytetään lähinnä vain vaunuissa.

Paketissa oli haalarin lisäksi legginssit ja ihanat petivaatteet. Pidän siitä, että Rodinin vaatteet ovat pitkäikäisiä tuplakoon ansiosta, kestävät hyvin käyttöä eivätkä mene pesussa miksikään. Legginssit on kokoa 68/74cm. Yksi lempparini Ellenin vaatteista on tasselikuvioinen body ja vaikka se on kokoa 56/62cm se sopii edelleen 70cm pitkälle neidille!

Pojille olen tilannut sekä toppatakit että välikausitakit, koska he ovat kasvaneet ulos vanhoista, kaksi vuotta käytössä olleista takeistaan. Heille ostin mustat takit, koska niissä ei näy lika samalla tavalla kuin värikkäistä vaatteista.

Kiinnostaako teitä vaatejutut?