Sivut

perjantai 12. helmikuuta 2021

Ikävä äitiyslomaa

Kotona, kotona, kotona. Koko perhe toista poikaa lukuunottamatta on ollut vuorollaan flunssassa ja Jessen kanssa ollaan vuoroteltu kotona olemista. Flunssa on ollut sitkeä ja itselläni oireet alkavat vasta pikkuhiljaa helpottaa. 

Pojat ovat onneksi päässeet kouluun tällä viikolla, mutta Ellen on ollut koko viikon kotona. Hän on onneksi jaksanut leikkiä ja syödä ja juoda aika normaalisti, joten ylimääräistä huolta ei ole ollut. 

Kotona oleminen on väistämättä tuonut mieleen kotiäitiajat ja sitä aikaa on ikävä. Nautin kotona olemisesta todella paljon. Olen katsellut valokuvia Ellenin vauvavuodesta ja meidän tekemisistä. Sellainen tietty rauha muistui mieleen. Vapaus valita päivän ohjelma ja mennä fiiliksen mukaan. 

Kävin Ellenin kanssa aika paljon Helsingissä pyörimässä ja tapaamassa ystäviä, tehtiin vaunulenkkejä siellä ja nautin take away -kahvista ja toisinaan otin keskustasta lounaan mukaan kotiin, mitä luksusta! 

 
En käynyt asukaspuistotoiminnassa tai perhekerhossa yhtä paljon kuin kaksosten kanssa, koska Ellenin kanssa en kokenut samanlaista yksinäisyyttä eikä kotona oleminen ollut selviytymistä. 

Olen ehdottomasti kotona viihtyvää tyyppiä, vaikka toki rakastan vastapainona nähdä ystäviä, käydä ostoskeskuksissa ja kahvilla ja kaipaan toisinaan pois samojen seinien sisältä. 

Kulunut viikko on ollut kurja sairastelujen takia, mutta olen myös onnellinen, että sain tällaisen "kotiäitiviikon" tavallisen arjen keskelle. Maanantaina kiinni arkeen ja töihin, johan sitäkin on ikävä!  

Ihanaa viikonloppua!  

torstai 4. helmikuuta 2021

Sisustustyylini pysyy, vaikka kotona on pieniä lapsia

Valkoista kaikkialla, lasiesineitä, lyhtyjä, paljon kynttilöitä, samettipintaiset tuolit, marmoria... 

Meillä käyvät vieraat toisinaan ihmettelevät miten kolmen suhteellisen pienen lapsen kodissa voi olla niin paljon valkoista ja koriste-esineitä joka tasolla. 

 

"Eikö sohva ole heti likainen?"  

"Mitä jos maljakko kaatuu?"

"Eikö marmori ole aika herkkä värjääntymään?"

Ymmärrän toisaalta ihmettelyt. Nimim. vuosina 2014-2016 meillä ei ollut muuta kuin tyhjät tasot ja huonekaluista tehtyjä barrikaadeja... 

 

Kaksoset "viisastuivat" siinä neljän ikävuoden paikkeilla ja pikkuhiljaa kotiin alkoi ilmestyä ruukkukasveja ja muutamia koriste-esineitä. 

Ellen on aina antanut meidän tavaroiden olla rauhassa eikä olla jouduttu ottaa mitään pois hänen takiaan. En koe, että joudun lasten takia rajoittamaan sisustamistani enää millään tavalla. 

Valkoisessa sohvassa (Ikea Söderhamn) on helposti irrotettavat ja pestävät päälliset. Sohva on pysynyt hyvänä ja pidän siitä edelleen paljon. Marmoripöytä ei ole imenyt itseensä mitään vaan on ollut helppo puhdistaa. Koriste-esineet ovat pysyneet ehjinä. 

Kynttilöitä en turvallisuussyistä polta lasten hereilläoloaikana muualla kuin lyhdyssä, jossa on suljettavat lasit.


Lasten kanssa sattuu toki vahinkoja ja välillä villamatossa on ollut mehut tai valkoisella matolla likaisista vaatteista tarttunutta likaa. Sen mukaan mennään ja putsataan mitä voidaan. 

Koti on minulle tärkeä paikka ja vietän siellä niin paljon aikaa, että sen on tunnuttava kodilta. Olen onnellinen, että lapset antavat sisustuksen olla rauhassa. He tietävät missä heidän lelunsa ja tavaransa ovat ja leikkivät niillä. 

Miten teillä?