Siitepölyallergia yllätti ja tarvitsimme ambulanssia

 

Meillä oli aikamoinen ilta toissapäivänä. Toinen pojista on alkanut reagoida siitepölyyn ja kuiva, ärsyttävä yskä on vaivannut kuukauden verran. 

Koronatesti on ollut negatiivinen eikä tavalliset allergialääkkeet ole auttaneet. Yskän lisäksi on ollut silmien ärsytystä ja punaisuutta. 

Tilanne eskaloitui yllättäen sunnuntai-iltana, kun hengitys meni todella vaikeaksi ja hetken päästä huulet jo sinersi. Jesse tajusi heti antaa keuhkoja avaavaa lääkettä, joka ollaan saatu hankalien hengitystieinfektioiden takia. 

Soitimme hätäkeskukseen ja ambulanssi tuli tarkistamaan pojan voinnin. Avaava lääke oli onneksi rauhoittanut jo hieman. 

Illasta meni vielä muutama tunti päivystyksessä, josta saatiin vahvempaa allergialääkettä ja uusi resepti avaavalle lääkkeelle.

En olisi uskonut, että siitepölyallergia saa hengityksen niin ahtaalle. Jessellä on myös allergia, mutta itselläni ei ole siitä kokemusta enkä ole koskaan nähnyt yhtä pahaa kohtausta.

Nyt tietysti päällimmäisenä huoli samanlaisen kohtauksen toistumisesta, miten koulussa sujuu kun yskä pahenee aina hengästyessä jne. 

Ps. Onneksi on satanut ja ilma on raikas!    

Alkuviikon kuulumisia, sairastelua ja siivoamista

Olen jälleen ollut alkuviikon kotona flunssaisen Ellenin kanssa. Huomenna vaihdetaan vuoroja Jessen kanssa ja hän jää vuorostaan kotiin. Onneksi Ellenin vointi on kuitenkin sen verran hyvä, että jaksaa syödä ja leikkiä. 

Ensimmäinen sairastamisyö on yleensä aina pahin ja niin oli tälläkin kertaa. Valvoin kuunnellen Ellenin hengitystä ja silittelin häntä. 

Se hyvä puoli kotona olemisessa, että olen käynyt kaappeja läpi hyvän hetken sattuessa kohdalle. Olen kaivanut kevätvaatteet- ja kengät esille ja tehnyt niiden suhteen kartoitusta. Onneksi moni ulkovaatteista vielä sopii lapsille niin hankintalistalla keväälle on lähinnä kengät kaikille ja hanskoja pojille. 

Ollaan leivottu korvapuusteja, pesukone on pessyt monta koneellista pyykkiä, robotti-imuri pyörinyt alakerrassa ja päiväunet on nukuttu vierekkäin meidän sängyssä. Olen tehnyt kaksi kotitreeniä ja pohtinut tulevaisuutta. Lähestyvät synttärit ja jonkinlainen ikäkriisi... 

Ps. Vaatehuoneen palauttaminen varastohuoneesta vaatehuoneeksi toi esiin tämän ihanan haalean roosan maton, minkä ostin jo jonkin aikaa sitten Ellenin tulevaan huoneeseen. 

Nyt se pääsi tuomaan kevättunnelmaa ja sopivasti väriä olohuoneeseen. Ja kyllä - leikkimatto on myös kaivettu esiin Ellenin toiveesta, koska miksei!

Päivän paras juttu oli, kun Ellen tuli luokseni, rutistaen halasi ja sanoi "rakastan sinua"!      

Ikävä äitiyslomaa

Kotona, kotona, kotona. Koko perhe toista poikaa lukuunottamatta on ollut vuorollaan flunssassa ja Jessen kanssa ollaan vuoroteltu kotona olemista. Flunssa on ollut sitkeä ja itselläni oireet alkavat vasta pikkuhiljaa helpottaa. 

Pojat ovat onneksi päässeet kouluun tällä viikolla, mutta Ellen on ollut koko viikon kotona. Hän on onneksi jaksanut leikkiä ja syödä ja juoda aika normaalisti, joten ylimääräistä huolta ei ole ollut. 

Kotona oleminen on väistämättä tuonut mieleen kotiäitiajat ja sitä aikaa on ikävä. Nautin kotona olemisesta todella paljon. Olen katsellut valokuvia Ellenin vauvavuodesta ja meidän tekemisistä. Sellainen tietty rauha muistui mieleen. Vapaus valita päivän ohjelma ja mennä fiiliksen mukaan. 

Kävin Ellenin kanssa aika paljon Helsingissä pyörimässä ja tapaamassa ystäviä, tehtiin vaunulenkkejä siellä ja nautin take away -kahvista ja toisinaan otin keskustasta lounaan mukaan kotiin, mitä luksusta! 

 

 

En käynyt asukaspuistotoiminnassa tai perhekerhossa yhtä paljon kuin kaksosten kanssa, koska Ellenin kanssa en kokenut samanlaista yksinäisyyttä eikä kotona oleminen ollut selviytymistä. 

Olen ehdottomasti kotona viihtyvää tyyppiä, vaikka toki rakastan vastapainona nähdä ystäviä, käydä ostoskeskuksissa ja kahvilla ja kaipaan toisinaan pois samojen seinien sisältä. 

Kulunut viikko on ollut kurja sairastelujen takia, mutta olen myös onnellinen, että sain tällaisen "kotiäitiviikon" tavallisen arjen keskelle. Maanantaina kiinni arkeen ja töihin, johan sitäkin on ikävä!  

Ihanaa viikonloppua!  

Yö sairaalassa vauvan hengitysvaikeuksien takia

Meidän viikonloppu sai ikävän alun, kun jouduin viemään Ellenin päivystykseen. 

Hän sairastui flunssaan keskiviikkona, mutta perjantai-iltana hänen vointinsa huononi parissa tunnissa silminnähden. Hän käytti hengittämiseen apulihaksia eikä oikein jaksanut ottaa kontaktia.

Lähdin myöhään illalla sairaalaan, jossa päästiin heti ottamaan avaavaa lääkettä. Happisaturaatio oli lisähapen tarpeen rajoilla. Ellen sai useamman annoksen avaavaa lääkettä lyhyen ajan sisällä ja hänelle alkoi taas maistua maito. Hän otti myös kontaktia, hymyili ja oli enemmän oma itsensä. Makoiltiin aamukahteen päivystyshuoneessa, kunnes tuli päätös sairaalaan jäämisestä.

Ellenin vaste lääkkeeseen oli onneksi kokoajan hyvä, kuulemma jopa ihmeellisen hyvä. Parempi oli kuitenkin jäädä vielä sairaalaan, koska hän ei missään nimessä ollut normaalivointinen ja tarvitsi vielä säännöllisesti lääkettä.

Saatiin oma huone päivystyksen sivusta, jonne mentiin nukkumaan. Hoitaja kävi huoneessa parin tunnin välein tarkistamassa voinnin ja antamassa lääkettä. Ellen torkkui lääkevälit, mutta minä lähinnä tuijotin saturaatiomittaria ja silitin Elleniä.

Aamulla lääkäri tuli tutkimaan Ellenin ja totesi voinnin olevan paljon parempi. Lääkkeen todettiin auttavan niin hyvin, että saatiin lupa lähteä kotiin. Jesse kävi apteekissa hakemassa Ellenille tarvittavat lääkkeet, joita annettiin kolmen tunnin välein. Nyt väli on jo pidentynyt, flunssa helpottanut ja Ellen on oma itsensä.

Pelästyin aika tavalla, vaikka meillä on paljon kokemusta vastaavasta poikien vauva-ajalta. Ollaan tottuneita Ventolinen ja babyhalerin käyttäjiä ja tunnistetaan hälyttävät oireet, mutta siitä huolimatta koin turvattomuutta ja ahdistusta Ellenin puolesta.

Onneksi selvittiin näin vähällä ja Ellen on toipunut hienosti. Mietin silloin yöllä sairaalassa sitä miten hienosti asiat on Suomessa ja miten hyvää hoitoa täällä saa! #kiitollinen

Lapsen mysteerioireilu jatkuu

Kirjoitin tänne viimeksi ohimennen toisen pojan sairastelusta.
Se ei mennyt ohi, vaikka niin luultiin.

Koko viikko on mennyt valvoessa yöt pojan vierellä. Kahtena yönä hän ei ole nukkunut hetkeäkään, koska vatsa on ollut niin kipeä. En halua kertoa oireista täällä sen tarkemmin, mutta ollaan ravattu sekä terveyskeskuksessa että päivystyksessä eikä edelleenkään tiedetä mikä häntä vaivaa. Eilen Jesse meni pojan kanssa taas päivystykseen, kun hänelle nousi todella korkea kuume ilman flunssan tms. oireita ja hän oli veltto.

Stressaa, kun ei tiedetä mikä vaivaa, ei voi auttaa mitenkään eikä saa nukkua. Jotenkin todella hassua, kun tällä hetkellä parhaiten meistä nukkuu vauva. Reilun viikon valvomisen jälkeen alkaa jo päivällä jännittää tuleva yö ja kaikki on yhtä sumua. Haluaisin saada jonkinlaisen diagnoosin, ettei tarvitsisi elää epätietoisuudessa tai ainakin saada rajattua tiettyjä juttuja pois. Nyt täytyy mennä päivä kerrallaan, mitään ei voi sopia etukäteen aaltoilevien oireiden takia ja ainoa mikä pyörii mielessä on tämä raskas tilanne.

Aikoinaan poikien yöhuutokautena saatiin teiltä vinkkejä hyvistä yksityisistä lääkäreistä.
Olisiko teillä ehdottaa pääkaupunkiseudulta hyvää lastenlääkäriä, joka olisi erikoistunut vatsavaivoihin/allergioihin?