Hän sairastui flunssaan keskiviikkona, mutta perjantai-iltana hänen vointinsa huononi parissa tunnissa silminnähden. Hän käytti hengittämiseen apulihaksia eikä oikein jaksanut ottaa kontaktia.
Lähdin myöhään illalla sairaalaan, jossa päästiin heti ottamaan avaavaa lääkettä. Happisaturaatio oli lisähapen tarpeen rajoilla. Ellen sai useamman annoksen avaavaa lääkettä lyhyen ajan sisällä ja hänelle alkoi taas maistua maito. Hän otti myös kontaktia, hymyili ja oli enemmän oma itsensä. Makoiltiin aamukahteen päivystyshuoneessa, kunnes tuli päätös sairaalaan jäämisestä.
Ellenin vaste lääkkeeseen oli onneksi kokoajan hyvä, kuulemma jopa ihmeellisen hyvä. Parempi oli kuitenkin jäädä vielä sairaalaan, koska hän ei missään nimessä ollut normaalivointinen ja tarvitsi vielä säännöllisesti lääkettä.
Saatiin oma huone päivystyksen sivusta, jonne mentiin nukkumaan. Hoitaja kävi huoneessa parin tunnin välein tarkistamassa voinnin ja antamassa lääkettä. Ellen torkkui lääkevälit, mutta minä lähinnä tuijotin saturaatiomittaria ja silitin Elleniä.
Aamulla lääkäri tuli tutkimaan Ellenin ja totesi voinnin olevan paljon parempi. Lääkkeen todettiin auttavan niin hyvin, että saatiin lupa lähteä kotiin. Jesse kävi apteekissa hakemassa Ellenille tarvittavat lääkkeet, joita annettiin kolmen tunnin välein. Nyt väli on jo pidentynyt, flunssa helpottanut ja Ellen on oma itsensä.
Pelästyin aika tavalla, vaikka meillä on paljon kokemusta vastaavasta poikien vauva-ajalta. Ollaan tottuneita Ventolinen ja babyhalerin käyttäjiä ja tunnistetaan hälyttävät oireet, mutta siitä huolimatta koin turvattomuutta ja ahdistusta Ellenin puolesta.
Onneksi selvittiin näin vähällä ja Ellen on toipunut hienosti. Mietin silloin yöllä sairaalassa sitä miten hienosti asiat on Suomessa ja miten hyvää hoitoa täällä saa! #kiitollinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! <3