Sivut

torstai 31. lokakuuta 2013

Söpöliinit raidoissa

Meidän pienet Marimekkofanit oli niin suloisia eilen raidoissaan, että otettiin paljon kuvia. Pojat sai mun isovanhemmilta Marimekon raitabodyt ja sukat. Bodyt on kokoa 74, mutta menee nyt jo ilman, että edes hihoja käärii (niisk...).


Sitten peruslöpinöihin; tänään nukuttiin taas päiväunet. 45 minuuttia. Päikkäreiden jälkeen ovikello soi ja PT (perhetyöntekijä) tuli käymään. PT oli meillä kaksi tuntia. Aika meni nopeasti. Me juteltiin mm.raskausajasta ja poikien ensimmäisestä kuukaudesta sairaalassa. Tunsin heti, että me tullaan hyvin juttuun PT:n kanssa. Juttelu ja oleminen oli niin mukavaa ja vaivatonta. Yleensä en ikinä osaa vaan istua ja olla jos meillä on joku vieras, on keitettävä kahvia ja oltava "emäntänä". PT:n kanssa ei tullut yhtään sellainen olo. Onneksi päädyttiin ottamaan apu vastaan. Leikittiin poikien kanssa ja PT:n lähtiessä pojat simahtivat ja nyt onkin aikaa postata molempien nukkuessa samaan aikaan ;) Sovittiin, että PT tulee taas ensi viikon perjantaina ja vie silloin pojat vaunulenkille. 

Jesse tuli äsken kotiin ja piakkoin lähdetään siskon poikaystävän synttärikahveille. Illalla yritän vielä ehtiä ja jaksaa tilata Ifolorilta valokuvia lähestyvää isänpäivää silmällä pitäen. Tilauksesta tulee varmaan iso, koska ei olla vielä yhtäkään kuvaa teetetty...

Kohta pikkukirput herää, joten nyt täytyy vielä ottaa kaikki ilo irti tästä rauhallisesta hetkestä. xxxx

ps. kiinnostaisiko monen toteuttama "isi vastaa"-postaus?

tiistai 29. lokakuuta 2013

IHME

Todellinen ihme on tapahtunut. Jimi ja Theo nukkuivat tunnin päiväunet omassa sängyssä. 

Vau! Istuin sohvalla kahvikuppi kädessä nauttien hiljaisuudesta ja mietin mitäs sitä nyt tekisi. Ensimmäinen kerta, kun pojat nukkuivat samaan aikaan. Mieli on tosi korkealla ja tekee vaan mieli hymyillä.

Viime yö meni myös tosi hyvin. Pojat nukahtivat suunnilleen samaan aikaan, klo 23 ilman sen suurempia hyssyttelyjä. Herättiin yösyötölle 4.30 ja nukuttiin 8.00, jolloin syötiin aamuvelli. Pojat jatkoivat unia vielä 9.30 asti, mutta itse jaksoin kerrankin nousta jo kasilta ylös ja näin ollen sain juoda aamukahvin ja katsoa eilisen Erilaiset äidit -jakson ihan rauhassa. 

Perhetyöntekijä kävi tosiaan tänään. Ihan turhaan jännitin, se meni tosi hyvin. PT oli tosi mukava ja sain hyviä vinkkejä poikien nukkumiseen liittyen. Sovittiin, että torstaina tänne tulee kahdeksi tunniksi PT ja me saadaan lähinnä lastenhoitoapua. Odotan oikeastaan jo innolla torstaita. Oli luksusta, kun tänään pojat saivat lounaan yhtä aikaa, kun oli apukäsiä. Pojatkin tykkäsivät PT:stä, erityisesti Theo. Theo on yleensä hieman varauksellinen eikä heti lämpene uusille tuttavuuksille. Theo kuitenkin hymyili heti tädille ja jutteli silmät loistaen minkä kerkesi. Pikkuhurmuri!

Oon vieläkin ihmeissäni poikien päiväunista. Liekö sillä vaikutusta, kun molemmat söivät samaan aikaan..?

Jimi keikistelee tässä vieressä siihen malliin, että nappasin pikkutyypistä muutaman kuvan. Tänään kumpikin edustaa Lindexin suloisissa vaatteissa ;)

   Poikien mummi tuli päiväkahville, joten nyt kahvinkeittoon! xxxx

maanantai 28. lokakuuta 2013

4 kk -neuvola

Viime keskiviikkona oli poikien 4 kk -neuvolakäynti. Pojille tuli 4 kk täyteen sunnuntaina. 

Neuvolakäynti alkoi rutiininomaisesti poikien mittauksella. Ehdittiin myös hetki jutella neuvolatädin kanssa ja hän kyseli taas jos perhetyöntekijälle olisi tarvetta. Sanottiin, että ollaan harkittu sitä. Hän oli ehdottomasti sitä mieltä, että apu kannattaa ottaa vastaan, etenkin kuultuaan poikien eri päivärytmistä ja nukkumishankaluuksista. Hän laittoi lähetteen menemään ja käski soittaa perhetyöhön, kun siltä tuntuu.

Mittojen oton jälkeen siirryttiin neuvolalääkärin huoneeseen kokonaisvaltaisempaa tutkimusta varten. Lääkäri tutki silmät, korvat, lonkat, varhaisheijasteet yms. Molemmilla on kaikki kunnossa ja kehitys ikätason mukaista. Mittojen suhteen mennään kauniisti +1 käyrällä ja molemmat näyttävät kuulemma todella hyvinvoivilta.

Kerroin vatsavaivoista ja saatiin neuvoksi käyttää Cuplatonia. Olen lukenut ja kuullut siitä sekä hyvää että huonoa eikä ristiriitaisten kommenttien takia vielä oltu sitä kokeiltu. En myöskään uskalla ominpäin kokeilla uusia lääkkeitä, kun en tiedä varmaksi mitkä sopii yhteen minkäkin kanssa. Meillä meinaan käytetään aika montaa eri lääkettä tällä hetkellä. Lääkärin neuvon jälkeen käytiin heti ostamassa Cuplatonia.

Tänään heräsin puhelinsoittoon. Perhetyöntekijä soitti ja kysyi milloin voisi tulla käymään ja kartoittamaan meidän tilanteen. Olin hieman hämmästynyt, koska tarkoituksena oli, että me otetaan yhteyttä, kun siltä tuntuu. No, sovittiin tapaaminen huomiselle ja nyt jännitän sitä kovasti. Katsotaan miten se menee ja mitä sovitaan tulevalle.  

MINIMIEHET 4 KK

kääntyvät masulta selälleen
menevät oman akselinsa ympäri lattialla
♥ heiluttavat itse sitteriä jalkojen kovalla vispauksella
hymyilevät
kannattelevat päätä
kohdistavat katseen äänen suuntaan
seuraavat katseella esim.lelua
juttelevat
tarttuvat (tarraavat kaikkeen mahdolliseen)
1 yösyöttö  

syövät päivällä 3 tunnin välein
kerta-annos maitoa 130ml 
syövät sosetta lounaaksi; porkkana, bataatti, kesäkurpitsa
♥ aamu- ja iltavelli (riisivelli)
vaipat kokoa 2 ja 3
vaatteet kokoa 56-68

JIMI

23.10.2013    (25.9.2013)    
paino: 5670 g    (paino: 4620g)      
pituus: 59,5cm   (pituus: 55,5 cm)     
päänympärys: 41,2 cm   (päänympärys: 39,5 cm)    



THEO
 
23.10.2013   (25.9.2013)   
paino: 5650 g   (paino: 4620 g)     
pituus: 59,4 cm   (pituus: 56 cm)    
päänympärys: 41,2 cm   (päänympärys: 39,5 cm)


 Nyt vielä kupillinen teetä ja nukuttamisoperaatio alkakoon, hyvää yötä! xxxx

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Meidän päivä

Blogihiljaisuuteen (pahoittelut siitä..) on yksinkertainen syy: Theo ja Jimi.

Kaksosarkeen tuo lisähaastetta eri nukkumisrytmi. Meillä ei ole ollut päivääkään niin, että olisin saanut olla rauhassa hiljaisuudessa poikien nukkuessa päiväunia. Pojat eivät IKINÄ päiväsaikaan nuku samaan aikaan. Kateellisena kuuntelen, kun toiset puhuvat omasta ajasta lasten päiväuniaikaan... Meillä ei edes nukuta kunnon "päiväunia" vaan pojat nukkuvat pieniä 15-30 minuutin pätkiä pitkin päivää.

Tämä on siis suurin rajoittava tekijä blogin päivittämiseen - tai mihinkään muuhunkaan. Saan tyytyä haaveilemaan omista päiväunista. Välillä koen syyllisyyttä, kun joudun tekemään kotitöitä vauvan viihdyttämisen sijaan tai en jatkuvasti jaksa olla lattialla touhuamassa toisen ollessa hereillä. En vaan yksinkertaisesti pysty siihen, koska jossain välissä myös mun on syötävä ja saatava edes se muutaman minuutin hengähdystauko kahvin merkeissä keittiössä.

Meidän arkipäivät menee yleensä aika saman kaavan mukaan, rutiineja rakastaen, kuten varmasti muissakin vauvaperheissä.


Jesse lähtee töihin noin klo 7. Aamun ensimmäinen syöttö riippuu siitä miten pojat ovat yöllä heränneet ja syöneet. Yleensä syödään aamuvelli ja maito noin 7-8 aikaan. Sen jälkeen joko jatketaan unia tai herätään uuteen päivään, riippuu jälleen siitä miten yö on mennyt. Välillä (onneksi harvoin) käy niin, että toinen pojista on väsynyt ja jatkaa unia aamulla ja toinen todella pirteä ja joudun itsekin nousemaan omasta väsystä viis.



Seuraavat syötöt ovat tasan kolmen tunnin välein pitkin päivää. En tarvitsisi edes kelloa, koska pojat kertovat selvästi milloin on taas kolme tuntia kulunut, heh.
11-12 aikaan syödään lounas eli tällä hetkellä porkkanasosetta. Sose uppoaa tosi hyvin. Pojilla on onneksi sama rytmi syöttöjen suhteen. Syötöille molemmat heräävät ja pahimmassa tapauksessa vaativat ruokaa samaan aikaan yhtä kovalla nälällä eikä se jää epäselväksi edes naapureille... Siinä taas yksi harmitus kaksosten äitinä - olo on riittämätön. Siinä yrität toisen huutaessa nälkää pysyä itse rauhallisena ja keikuttaa sitteriä niin vimmatusti samalla syöttäen toista. Meidän refluksivauvat tarvitsevat kunnon röyhtäytykset syönnin jälkeen ja siinä menee tietysti vielä lisää aikaa. Huuto/itku loppuu heti, kun pullon saa suuhun. Yleensä ennakointi toimii ja sillä vältetään nälkäitku tilanteet, mutta välillä nälkä iskee tismalleen samaan aikaan eikä siihen auta mikään. Syötetään edelleen sylissä yksitellen, koska poikien pitää olla pystyssä ja röyhtäytyksen tapahtua heti syönnin jälkeen. Viimeksi, kun koitin syöttää molempia samaan aikaan sitterissä, toisella nousi maidot pahasti ylös sillä välin, kun röyhtäytin toista. Varmaan helpottaa arkea, kun pystyy syöttämään molemmat samaan aikaan? Nyt syöttörumbaan menee n.tunti. Sen jälkeen on kaksi tuntia aikaa ennen seuraavaa syöttöä. Aika menee siivillä ja yhtäkkiä Jesse onkin kotona. Huonon päivän sattuessa tuntuu tietysti ikuisuudelta ennen kuin Jesse tulee ja yleensä just niinä päivinä täytyykin jäädä ylitöihin.

Lounaan jälkeen lähden vaunulenkille ja välillä teen pysähdyksen vanhempieni luo päiväkahville. Siellä ollaan yleensä yhden syöttövälin ajan. Pojat nukkuvat hyvin vaunuissa ja nukahtavat heti. Välillä meidän päiviin kuuluu neuvola, nähdään kavereita tai käydään kiertelemässä kaupoissa. 


Yleensä Jesse tulee kotiin klo.14-17 välillä. Ihailen sitä miten hyvin Jesse jaksaa kaiken. Jesse on ihana ja rakastava aviomies, maailman paras isi, tekee fyysisesti raskasta työtä arkisin ja joutuu heräämään aikaisin töihin, mutta silti auttaa yösyötöissä, valvoo toisen pojan kanssa huonon yön sattuessa ja ryhtyy touhuamaan poikien kanssa heti töistä tultuaan. Välillä tuntuu, etten itse jaksa kotona kahden vauvan kanssa. Hassua, kun joskus on huono päivä ja Jessen tullessa pitkän päivän (ja huonosti nukutun yön) jälkeen kotiin, hän tekee ruoan ja hoitaa pojat sillä aikaa, kun itse otan päiväunet. No okei, meillähän ei päde se, että voin päivällä nukkua, kun vauvat nukkuu, koska meillä ei nukuta samaan aikaan. Silti, nostan hattua Jesselle ja joka päivä kiitän ja kehun häntä. Ihan uskomaton tyyppi.  
(jottei mene ihan liian lässyksi niin voin sanoa, että meillä pätee ihan eri maailma täällä öisin. Öisin ollaan päädytty tiettyyn toimintatapaan, mikä toistuu joka yö, että molemmilla on selvillä miten yöllä toimitaan missäkin tilanteessa :D Teksti ei välttämättä ole sitä kauneinta yöllä, joten me ollaan nykyään täydessä hiljaisuudessa. Aika koomista välillä, kun kaksi rättiväsynyttä kulkee pitkin kämppää vauvat sylissä kolme tuntia täydessä hiljaisuudessa ja pimeydessä. No, sitä se välillä on...)

Jessen kanssa kaikki tuntuu tietysti paljon helpommalta. On joku, jonka kanssa jakaa kaikki. Iltaisin vähän vaihtelevasti käydään joko vaunulenkillä, kaupassa tai kylässä jossain, möllötetään kotona ja leikitään poikien kanssa tai toinen meistä viettää hetken omaa aikaa ja käy jossain toisen jäädessä kotiin poikien kanssa.  


Joka toinen ilta käydään kylvyssä ja rauhoittuminen aloitetaan klo 19 jälkeen, jolloin sammutellaan valoja ja hiljennetään televisiota. Pojat rauhoittuvat sylissä. 
Iltavelli- ja maito syödään yleensä klo 22-23 pimeässä makuuhuoneessa ja parhaassa tapauksessa molemmat pojat nukahtavat ja mekin päästään sänkyyn tai pahimmassa toinen/kumpikaan ei malta nukahtaa ja meillä alkaa 1-3 tunnin haahuilu pitkin kämppää. Kun pojat nukahtavat yöunille, molemmat nukkuvat onneksi 3-6 tuntia putkeen ja yösyötöt on vähentyneet yhteen. Yöllä molemmat syötetään samaan aikaan riippumatta nukahtamisajasta eli ekana heränneen mukaan, jotta edes yöllä pysyy suht sama rytmi. 

Kuten huomata saattaa, meillä ei ole tarkkaa päivärytmiä vielä. Rutiineja on muodostunut, joista pidetään kiinni ja eiköhän me niiden avulla ja poikien kasvaessa saada helpotusta nukahtamiseen ja poikien samanaikaiseen nukkumiseen. Onko se muuten yleistä, ettei tämän ikäisillä (korjattua ikää 2kk) välttämättä ole kunnon päikkäreitä eli esim.2 tuntia putkeen nukkumista? 
Neukkutäti sanoi tänään, ettei kannata olla huolissaan, se rytmi muodostuu pikkuhiljaa. Pojat ovat vielä sen verran pieniä.  

 Seuraavaksi tulossa neuvolakuulumiset, mitä muuta? :) xxxx

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Ostoksia

Kävin eilen Lindexissä ja H&M:ssä äitini kanssa ja ensimmäistä kertaa raskauden jälkeen ostin itselleni uusia vaatteita. Liian usein on käynyt niin, että olen itselle ostamisen sijaan ostanut pojille jotain. Esimerkiksi rintaliivien ostoa lykkäsin monta viikkoa, koska en raaskinut käyttää itseeni rahaa. Naurettavaa, erityisesti koska ennen eilistä ostosreissua mitkään liiveistäni ei sopineet ja hyvät rintaliivit on välttämättömät. Jesse on jo useamman kerran sanonut, että voisin ostaa itselleni jotain, mutta vasta eilen otin itseäni niskasta kiinni ja pysyin poissa lastenosastolta.

Ostin Lindexistä tummansinisen todella pehmeän palmikkoneuleen, harmaan kaulakorun ja alusvaatteita sekä H&M:stä mustan perushameen ja muhkean burgundyn värisen huivin. Eikä tullut edes huono omatunto, kuten yleensä.   


Mikä siinä on, että lasten myötä ei osaa enää ostaa itselle mitään vaan käyttää rahat mieluummin lapsiin? Kohtalotovereita?



Tämän illan agendana on poikien vaatekaapin siivous. Meillä on jo aika paljon pieneksi menneitä vaatteita (*niisk*), koot 44-50. Otan pieneksi menneet vaatteet pois kaapista ja erottelen niistä säästettävät ja myytävät. Järjestelen kaikki sopivat vaatteet uudelleen kaappiin koon mukaan. Tällä hetkellä käytetään eniten koon 62 ja 68 vaatteita, vaikka pojat ovatkin vasta 56 cm pitkiä. Hihat ja lahkeet kerran käärittynä, myös koko 68 cm sopii hyvin meidän palleroille! Onpa vaatteilla ainakin pidempi käyttöaika niin. 

Kivaa keskiviikkoiltaa! xxxx

maanantai 7. lokakuuta 2013

Rakkaimmat muistot

Katseltiin eilen Jessen kanssa valokuvia raskausajalta ja poikien ensimmäisestä kuukaudesta. 

Tajuttiin, että poikien syntymästä on jo yli 3 kuukautta - mihin tää aika menee?

Pojat osaavat jo vaikka mitä ja ovat kasvaneet ihan älyttömästi. Muistan tarkalleen miltä vuodelevon aikainen huoneeni osastolla näytti, miltä siellä haisi ja miten joka ilta ennen nukahtamista tuijotin samaa kohtaa - sivupöydällä roikkunutta blingbling-avaimenperää -, mutten muistanut ennen valokuvien selaamista miten pieniä Jimi ja Theo syntyessään olivat ja miten epävarmalta kaikki tuntui aluksi. Luin syntymän jälkeisiä postauksia ja niiden kautta muistui mieleen moni "unohtunut" asia.


Tästä tuli mieleen ilta, jolloin katsottiin Elämä lapselle -konserttia Jessen kanssa. Pojat olivat kanssamme sohvalla. Tuli kohta, jossa 875 gramman painoisena keskosena syntyneen pienen tytön isä kertoi kokemastaan. Täytyykö edes sanoa miten paljon se kosketti. Oli pakko ottaa pojat syliin ja rutistaa tiukasti, onneksi meilläkin meni kaikki lopulta hyvin. Videopätkässä kuvattiin myös tätä pientä tyttöä ja näytettiin Lastenklinikan K7 -osastoa. Sama osasto, jossa me tavattiin kunnolla ensimmäistä kertaa omat pienet poikamme ja tutustuttiin heihin. Itkin melkein koko konsertin ajan ja mieleeni nousi kaikki ne tunteet, mitä koin itse silloin. Pystyin samaistumaan tytön isän kertomaan todella paljon. K7- osaston osaavat ammattilaiset pelastivat Jimin ja Theon hengen. Sitä saa olla niin paljosta kiitollinen. Onneksi asutaan Suomessa ja meillä on huippuluokan keskoshoito.

Sieltä ollaan tultu tähän ja nyt reilu 3 kuukautta myöhemmin kaikki näyttää hyvältä ja pojat kehittyvät hienosti. Arki rullaa vauhdilla ja viikonlopun tulo yllättää aina - "ai nyt on taas perjantai".
Mulla oli paljon toiveita äitiysloman suhteen; kerhoja, mammatreffejä, aamuisia vaunulenkkejä, hitaita aamupäiviä, vauvanvaatteiden viikkausta, rauhallisia kahvihetkiä ja vauvakirjan täyttöä.
Nyt takaisin maanpinnalle... Puoletkaan näistä toiveista ei toteudu, ainakaan päivittäin. Arki menee rutiinien siivittämänä, koska ilman rutiineja kaikki hajoaa käsiin. Rutiinilla huomaa yhtäkkiä olevansa perjantaissa, vaikka vasta oli viikonalku. Yhtäkkiä onkin jo 5-kk neuvola, vaikka juuri saatiin 3kk rokotukset. Miten se poikakin jo nousi istumaan?


Eilinen valokuvien selaaminen sai mut heräämään. On keskityttävä nauttimaan tästä ajasta, kun pojat ovat vauvoja. Niinpä päätin, että alan samantien täyttämään vauvakirjoja. Monta viikkoa on jo mennyt niin, että oon ollut aikeissa täyttää, mutta aina on ollut jotain muuta "tärkeämpää". Moni asia unohtuu (kuten huomattu on) ja kirjat jäävät täyttämättä jos en nyt ryhdy hommiin. Aion ehdottomasti panostaa poikien vauvakirjoihin ja olenkin jo matkan varrella kerännyt sinne vaikka minkälaista "lisämateriaalia". Mukana on mm. kaikista ultrista kuvia, loppuraskauden sydänkäyrää, masuvalokuvia, poikien sairaalarannekkeita ja ensimmäiset minimyssyt. Sain babyshowerlahjaksi ihanat Muumilaakson vauvakirjat ja niiden lisäksi pojille on myös Vaukirjan vauvakirjat, jotka sain jo raskauden alkuvaiheessa. Panostan enemmän Muumikirjoihin, mutta täytän myös Vaukirjaa, koska olen aloittanut Vaukirjan täyttämisen jo raskausaikana. Aikomuksena on täyttää myös lahjaksi saatu vaaleansininen valokuva-albumi kuvilla poikien ensihetkistä lähtien.
Raskausaikana sain äidiltäni My baby's handprintin (ostettu Day:sta). Sen avulla voi ikuistaa vauvan kädenjäljen saveen. Nyt meillä on pikkukädenjäljetkin muistona!  


Tärkeät muistot pysyy tallessa ja kirjojen ja kädenjälkien avulla voi palata taas niihin rakkaisiin hetkiin xxxx

Oletteko te täyttäneet vauvakirjaa lapsellenne? 

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Pikkuäijien vointi parempaan päin

Meillä on ollu nyt muutama tosi hyvä päivä! Mieli on korkealla ja positiivisuus huipussaan.

Refluksioireet on taas helpottanut. Kummallakaan ei ole ollut edes nieleskelyä pariin päivään. Saatiin ihan käytännön vinkkejä vauvapolilta, kun käytiin siellä toissaviikolla kontrollissa. Ne oli aika tuttuja juttuja: kohottakaa pinnasängyn päätyä, röyhtäyttäkää hyvin, pitäkää mahd.paljon pystyasennossa... Näiden lisäksi me siis sakeutetaan maito ja aloitettiin lääkitys refluksiin; Losec Mups. Puolikas tabletti liuotetaan kerran päivässä pieneen määrään nestettä ja juotetaan. Se on auttanut!

Koliikkiepäilyt on osoittautuneet vääriksi (*koputtaa puuta*). Huutoitkua kesti muutaman päivän, mutta loppui sitten. Nyt ainoa iltahankaluus on poikien yöunille meno. Pojat haluais vaan olla sylissä ja heti, kun muka nukahtaneen vauvan laskee sänkyyn niin silmät rävähtää auki. Nukuttamiseen menee noin 1-3 tuntia, koska pojat ei ensin malta nukahtaa ja heti sänkyyn siirrettäessä heräävät ja tirisevät, kunnes pääsevät syliin. Vaikka toisen saisi nukahtamaan niin hetken päästä hereillä oleva herättää jo nukahtaneen ääntelyllään... Se turhauttaa! Pojat väsyvät ja nukahtavat lopulta noin 24-01 aikaan. Siitä molemmat nukkuu tyytyväisinä yleensä 6-7 asti. Hyvin nukutaan siis, ainoa probleema on nukahtaminen. Eilen säästyttiin turhautumiselta, kun rauhallisesti odotettiin, että väsy iskee itsestään. Siihen asti me oltiin pimennetyssä ja hiljaisessa olohuoneessa pojat sylissä. Vähän 24 jälkeen molemmat nukahti ja nukkuivatkin niin sikeästi, että saatiin siirrettyä sänkyyn herättämättä. Täytyy nyt vähän miettiä mikä nukuttamistyyli sopii meille parhaiten.

Kaiken kaikkiaan meillä menee nyt kivasti. Soseiden aloittaminen stressasi, mutta suureksi helpotukseksi porkkana ainakin maistuu hyvin ja pojat syö tyytyväisinä.

Huomaa selvästi, että Theon ja Jimin masuvaivat on hieman helpottaneet, koska täällä väläytellään hymyjä vähän väliä eikä enää ährätä ja mennä mutkalle jatkuvasti. Aamupesuilla sain jutella kahden sinisilmäisen hymypojan kanssa Aivan ihania, päivä ei voisi paremmin alkaa!



Me peruttiin perjantainen aika Pikkujättiin, koska pahimmat oireet alkoi helpottaa. Sen sijaan ajateltiin kokeilla monen hehkuttamaa vyöhyketerapiaa. Sen toivotaan auttavan masukipuihin.

Nyt pahimpien oireiden helpotuttua ja ihanien hymyjen myötä olo tuntuu kevyemmältä kuin aikoihin. Eilen uskalsin lähteä kaverin synttäreille, kun Jesse jäi kotiin poikien kanssa. Onnistuin pitämään hauskaa, mutta hitsi oli ihana tulla kotiin. Siinä taas näki, että vaikka oli tosi kiva päästä melkein vuoden tauon jälkeen kavereiden kanssa juhlimaan, niin eniten nautin äitiydestä ja pojat on mulle tärkeintä. En kaipaa yhtään sitä aikaa, kun olin joka viikonloppu menossa johonkin juhliin ja sunnuntait meni enemmän tai vähemmän heikossa hapessa. Tää on paljon parempaa.


Me lähdetään kohta mummilaan syömään ja saunomaan. Rentouttavaa sunnuntaita xxxx   

perjantai 4. lokakuuta 2013

Tällä viikolla

ollaan vaunuiltu paljon



ollaan käyty kylässä molemmissa mummiloissa

ollaan nukuttu vähän paremmin

ollaan hymyilty paljon




  ollaan maisteltu porkkanasosetta ja pojat rakastaa sitä, 
    siis katsokaa nyt Jimiä :'D :



  ollaan jätetty pojat pariksi tunniksi mummolaan ja oltu kahdestaan kotona (ja kamala ikävä oli koko parituntisen ajan enkä osannut olla kotona ilman poikia...)

ollaan tavattu ihanat Sonja ja Niilo; meidän ekat vauvatreffit  

ollaan mietitty tulevaisuuden juttuja, mm. muuttoa isompaan asuntoon 

ollaan koeajettu uutta autoa 

Tässä pieni viikkokatsaus. Kaiken kaikkiaan hyvä viikko. Yksi viikon kohokohdista oli vauvatreffit, piristi kovasti perusarkea (kiitos Sonja! ). Tänään vietetään kaiketi jonkinsorttista korvapuustipäivää (?), joten mä lähden äidin luo leipomaan ja pojat saa viettää laatuaikaa isin ja kummisedän kanssa. 

Ihanaa perjantai-iltaa! xxxx