Hyviä uutisia äitiyspolikäynniltä

Tänään oli tämän raskauden viimeinen käynti äitiyspolilla. Seuraava aika on sovittuna kesäkuun alkuun synnytysosastolle, jolloin menen synnytystapa-arvioon. Jännitin taas etukäteen tätä päivää, koska minua on supistellut jonkin verran ja supistukset ovat voimistuneet. Onneksi Jesse pääsi mukaan, se rauhoitti paljon. Vastassa oli jälleen ihanat lääkäri, kätilö ja kätilöopiskelija, joiden kanssa juteltiin alkuun raskauden kulusta, meidän fiiliksistä, voinnistani ja kaikesta tulevasta. Unohdin jännityksen siinä jutellessa ja lähinnä odotin vauvan näkemistä ultrassa.      

Kaikki oli ihan erinomaisesti. Kohdunkaulaa on vielä 3,5cm, mikä on hyvä näille viikoille ja kohdunsuu on tiukasti kiinni. Se oli suurin huolenaiheeni, mutta sain onneksi huokaista helpotuksesta. Vauva on kasvanut hienosti ja painaa tällä hetkellä jo 1,9kg! Hän on enää vain hitusen keskikäyrän alapuolella eikä huolta hänen kasvustaan ole. Lääkäri kommentoi heti, ettei näe hänessä "sokerivauvan" piirteitä eikä hän sitä epäillytkään, kun kaikki mittaamani arvot ovat olleet niin hyviä. Vauva oli edelleen raivotarjonnassa, liikkui aktiivisesti ja lapsivettä oli hyvä määrä.

Viitteitä ennenaikaisuudesta ei ole, mutta siitä huolimatta huojennuin kuullessani, ettei näillä viikoilla enää oteta sairaalaan varsinaiseen vuodelepoon vaan lepo tapahtuu kotona. Raskausviikkoon 35 asti pyritään viivyttämään synnytystä niin pitkään, että saadaan annettua vauvan keuhkoja kypsyttävät kortisonit, mutta muuten synnytystä ei enää estellä. Olen siis selvinnyt tästä raskaudesta ilman osastovuodelepoa! Uskomatonta, että vauva voi syntyä jo kuukauden päästä ja olisi silti paria päivää vaille täysiaikainen. Lääkäri oli todella sympaattinen ja kehui mm. hienosti sujunutta raskautta ja verensokeriarvojani ja iloitsi täysillä saavutetuista hyvistä raskausviikoista.        

Nyt voin unohtaa jatkuvan takaraivossa jyskyttäneen jännityksen ja keskittyä nauttimaan viimeisistä viikoista! Voihan onni! 

Raskausviikko 29 - raskauskuplassa

Raskausviikko: 30+5

Painonnousu: +11kg, paino ei ole noussut nyt noin kuukauteen.

Mieliteot: Varsinaisia mielitekoja ei ole ollut. Rakastan edelleen mansikoita, appelsiineja, Golden Delicious -omenoita ja kestosuosikkiani Polar -juustoa. Onneksi niistä ei ole tarvinnut luopua. Mansikkaviili, se yksi suurimmista herkuistani, vaihtui tavalliseen vähärasvaiseen viiliin. Polarista käy kaikista kevyin versio. Raskausdiabeteksen ruokavalio tulee jo luonnostaan ja myös Jesse osaa ostaa kaupasta minulle sopivia tuotteita.

Muuta: Kävin viime viikolla kontrollissa äitiyspolilla. Kaikki oli erinomaisesti, kohdunkaulaa oli edelleen 4cm. Ainoa muutos oli, että kohdunsuu oli pehmeä, kun aiemmin se on ollut kiinteä. Lääkäri kertoi sen olevan tavallista uudelleensynnyttäjällä näillä viikoilla. Vauva oli jatkanut kasvua omalla käyrällään. Hän oli raivotarjonnassa ja liikkeistä päätellen tuntuu olevan edelleen. Toivottavasti malttaisi jäädä niin, vaikka mahtuukin vielä hyvin kääntyilemään. Synnytystapa-arvio on kuukauden päästä (apua, siis kuukauden!), jolloin selviää synnytänkö alateitse vai sektiolla. Toivon alatiesynnytystä, mutta tarpeen vaatiessa olen valmis myös sektioon.

"Fun fact": Pesänrakennus. Viikon sana. Meillä ei ole kotona varmaan mitään kohta jäljellä, kun järjestelen kaappeja niin innoissani ja laitan tavaraa ja vaatteita eteenpäin. Olen käynyt läpi melkein kaikki kaapit ja seuraavaksi siirryn laittamaan neidin nurkkausta valmiiksi. Olen pessyt suurimman osan hänen vaatteistaan, mutta mm. harsot ja lakanat odottaa pesuvuoroaan. Muutama yöpuku ja jumpsuit pitäisi ainakin vielä hankkia, koska yöpukuja on vain yksi koossa 56cm ja yksi 62cm eikä käteviä jumpsuiteja ollenkaan. Vauvanvaatteiden hypistely on parasta mitä tiedän. Hoitotarvikkeista pitäisi tehdä lista, jotta näkee konkreettisesti mitä puuttuu.  

Yleisesti: Olen voinut fyysisesti paljon paremmin kuin kuukausiin. Olen energinen, jaksan touhuta kotona, en tunne oloani enää raskaaksi eikä liitoskivut vaivaa jatkuvasti. Tunnen oloni kaikinpuolin hyväksi, olen tavallista rauhallisempi ja hassulla tavalla täynnä rakkautta. Elän raskauskuplassa. En voi uskoa, että raskausviikkoja on jo yli kolmekymmentä ja voin näin hyvin. Alan vihdoin uskoa, että raskaus voi todellakin mennä täysiaikaiseksi tai ainakin lähelle sitä. Aika tuntuu loppuvan kesken enkä olisi vielä valmis luopumaan raskaana olemisesta, vaikka samalla odotankin innoissani tyttömme syntymää ja vauva-arkea.     

Tänään menen neuvolaan. Viime kerrasta tuntuu olevan pitkä aika, vaikkei siitä ole todellisuudessa kuin vajaa kuukausi ja tässä välissä on ollut muita raskauteen liittyviä käyntejä. Mukava aloittaa viikonloppu vauvasta juttelemalla. 

Kontrollikäynti & sairasloma

Pelkäsin tätä päivää. Kontrollikäynti äitiyspolilla, näillä viikoilla olin jo sairaalassa vuodelevossa viime raskaudessa. Pahinta tänään oli, ettei Jesse päässyt töidensä takia ultraan mukaan. Kamalaa sanoa, mutta halasin aamulla poikia kahta kauheammin jättäessäni heidät dagikseen, otin mukaani puhelimen laturin, kalenterin ja tabletin - jos joutuisin jäämään osastolle. Fiilikseni johtuu varmasti siitä, että loppuviikosta supisteli taas enemmän, mikä rasitti kroppaa ja mieltä ja viikot ovat tosiaan niin samat kuin viimeksi.

Onnekseni minut otti vastaan ihana lääkäri ja mukavat kätilöt. Juteltiin voinnistani, tulevista käynneistä ja toiveistani raskauden seurannan suhteen. Lääkäri aloitti ultraamalla ja vauva heräsi haukotellen. Sain nähdä hänen kasvonsa ja kaksi pitkää haukotusta, käsittämättömän suloista! Vauvasta otettiin mitat, mitkä oli vähän viikkoja pienemmät. Vauva on pienikokoinen, mutta onneksi sopusuhtainen. Virtaukset tarkistettiin ja kaikki oli kunnossa. Lapsivettä on hyvä määrä, vauva on aktiivinen liikkuja ja oleskeli perätilassa potkien virtsarakkoani. Lääkäri vahvisti myös sukupuolen, mitä ei tehty rakenneultrassa. Alakautta ultratessa tuli vastaan tuttu näky, kun pienet jalat venyttivät kohdun sisäsuuta. Lääkäri pysähtyi siihen, mittaili ja minun piti ponnistaa muutaman kerran. Kaikeksi onneksi sisäsuu pysyi kiinni eikä muutoksia näkynyt. Kohdunkaulaa on vielä hyvä määrä jäljellä.

Lääkäri antoi uuden kontrolliajan muutaman viikon päähän, jossa tehdään rutiinitutkimukset ja niiden lisäksi tarkistetaan vauvan kasvu. Kasvussa on tärkeintä, että vauva kasvaa omalla käyrällään tasaisesti, vaikka keskiarvoon verraten onkin alakäyrällä. Neiti painoi tänään 550g! Käynnistä jäi todella hyvä ja huojentunut mieli. Olen joka käynnin jälkeen yhtä häkeltynyt siitä, miten hyvin ja kokonaisvaltaisesti raskautta seurataan. Sain viikon sairaslomaa, jotta supistukset saataisiin rauhoittumaan. Nyt muutama päivä täytyy olla levossa, koska vauva on sen verran alhaalla "ärsyttämässä" paikkoja ja loppuviikko on otettava rauhallisesti.

Mukavaa uutta viikkoa!

Raskausviikko 17

Tänään vaihtuu 18.viikko, joten palataan viime viikkoon. Oloni on ollut flunssaa lukuunottamatta tosi hyvä ja energinen. Voin samaistua siihen, kun puhutaan, että toisen kolmanneksen aikana voi "unohtaa" olevansa raskaana. Siitä muistuttaa tietysti ihana vatsakumpuni ja erityisesti iltaisin tuntuvat pienet töytäisyt. Olen tuntenut hentoja liikkeitä jo muutaman viikon, mutten mitenkään säännöllisesti. Mieleni on seesteinen, positiivinen ja päällimmäisenä on onnellisuus. Kuluneen viikon ainoa oire on ollut oikeastaan koko raskauden ajan vaivanneet uniongelmat. En saa unta, vaikka olen väsynyt ja herään monta kertaa yössä ilman syytä. Valvon yleensä aamuneljästä poikien heräämiseen asti ja arvatkaa kun sitten nukuttaisi. Todella inhottavaa ja minulle epätavallista. Viime yönä sain onneksi nukuttua seitsemän(!) tuntia putkeen ja jatkoin vielä aamulla unia Jessen noustessa poikien kanssa. Kaksosraskaudessa nukuin loistavasti ja osastollakin vetelin 12 tunnin yöunia joka yö. Nämä kaksi raskautta on jo tässä vaiheessa olleet ihan erilaiset. Onneksi jo yksi hyvä yö piristää!

Me käytiin tämän viikon aikana erikoislääkärillä, joka kertoi tutkimusten päätteeksi kaiken olevan loistavasti. Istukka on takaseinämässä, se on kuulemma mahdollisen sektion kannalta paras paikka. Kohdunkaula on normaalin mittainen ja kohdunsuu kiinni. Ei ole mitään merkkejä siitä, että kärsisin kohdunkaulan heikkoudesta ja tämäkin lääkäri valoi meihin uskoa raskauden täysiaikaisuuden puolesta. Tukilangalle ei ole tarvetta ennaltaehkäisevässä mielessä, mutta tietysti jos muutoksia tulee niin se laitetaan hätätoimenpiteenä. Saatiin siis parhaat mahdolliset uutiset tässä vaiheessa. Seuraava kontrolli on rakenneultra 22.2, jonka tekee kätilön sijaan erikoislääkäri.

Rentoa sunnuntaita sinne!

Yhden lapsen laatuaika

Meillä oli tänään tavallisesta poikkeava päivä, koska toisella pojista oli kontrollikäynti astmaan liittyen. Herättiin kaikessa rauhassa, pojat siirtyivät katsomaan aamupiirrettyjä ja sain juoda kahvin ja laittautua rauhassa. Hitaat heräämiset on parasta ja vaikuttaa päivän fiilikseen. Theo meni dagikseen klo 11 ja jäi vähän surkein mielin sinne yksin. Theosta ja Jimistä on sanottu, että heille tekee hyvää välillä olla ilman toista, joten tällaiset tilaisuudet kannattaa hyödyntää, kun toisella on jotain menoa. Menin Jimin kanssa hyvissä ajoin polille ja ehdittiin käydä juomassa kahvi ja pillimehu kanttiinissa. Jimillä oli paljon asiaa ja hän oli äänessä ihan kokoajan. Yhden lapsen kanssa ollessa nautin eniten siitä, että voin kuunnella keskittyneesti ja antaa täyden huomioni. Juteltiin ja kuljettiin polille käsi kädessä. Me kerrotaan aina ennen lääkärikäyntiä mitä siellä tehdään ja mitä tutkitaan, jottei kaikki tule yllätyksenä ja ollaan huomattu sen helpottavan. 

 (matto saatu)

 

Jimin poliaika oli lounaan ja lepohetken aikaan ja hän alkoi olla väsynyt. Siitä huolimatta saatiin kaikki tehtyä ja syyskuussa kuullaan tuloksista. Ollaan tyytyväisiä, että häntä tutkitaan niin hyvin ja perusteellisesti. 1,5 tunnin jälkeen palattiin kotiin ja syötiin heti lounasta. Jimi sai valita itselleen tarroja, jotka odotti lounaan ajan hänen vieressään, koska puolet niistä hän halusi antaa Theolle. Theolla oli mennyt päivä lopulta todella hienosti ja itku kesti vain se aikaa, kun olin näköpiirissä. Seuraava dagispäivä on vasta tiistaina, koska huomenna ja maanantaina olen vapaalla. Päästään nauttimaan pitkästä viikonlopusta, vaikka lauantain ja sunnuntain olenkin itse töissä. Seuraavaksi pitää tehdä jotain Theon kanssa kahdestaan, jotta molemmat saavat yhtä paljon omaa aikaa.
 

Vietättekö te lasten

 kanssa laatuaikaa?

Pikkuäijien vointi parempaan päin

Meillä on ollu nyt muutama tosi hyvä päivä! Mieli on korkealla ja positiivisuus huipussaan.

Refluksioireet on taas helpottanut. Kummallakaan ei ole ollut edes nieleskelyä pariin päivään. Saatiin ihan käytännön vinkkejä vauvapolilta, kun käytiin siellä toissaviikolla kontrollissa. Ne oli aika tuttuja juttuja: kohottakaa pinnasängyn päätyä, röyhtäyttäkää hyvin, pitäkää mahd.paljon pystyasennossa... Näiden lisäksi me siis sakeutetaan maito ja aloitettiin lääkitys refluksiin; Losec Mups. Puolikas tabletti liuotetaan kerran päivässä pieneen määrään nestettä ja juotetaan. Se on auttanut!

Koliikkiepäilyt on osoittautuneet vääriksi (*koputtaa puuta*). Huutoitkua kesti muutaman päivän, mutta loppui sitten. Nyt ainoa iltahankaluus on poikien yöunille meno. Pojat haluais vaan olla sylissä ja heti, kun muka nukahtaneen vauvan laskee sänkyyn niin silmät rävähtää auki. Nukuttamiseen menee noin 1-3 tuntia, koska pojat ei ensin malta nukahtaa ja heti sänkyyn siirrettäessä heräävät ja tirisevät, kunnes pääsevät syliin. Vaikka toisen saisi nukahtamaan niin hetken päästä hereillä oleva herättää jo nukahtaneen ääntelyllään... Se turhauttaa! Pojat väsyvät ja nukahtavat lopulta noin 24-01 aikaan. Siitä molemmat nukkuu tyytyväisinä yleensä 6-7 asti. Hyvin nukutaan siis, ainoa probleema on nukahtaminen. Eilen säästyttiin turhautumiselta, kun rauhallisesti odotettiin, että väsy iskee itsestään. Siihen asti me oltiin pimennetyssä ja hiljaisessa olohuoneessa pojat sylissä. Vähän 24 jälkeen molemmat nukahti ja nukkuivatkin niin sikeästi, että saatiin siirrettyä sänkyyn herättämättä. Täytyy nyt vähän miettiä mikä nukuttamistyyli sopii meille parhaiten.

Kaiken kaikkiaan meillä menee nyt kivasti. Soseiden aloittaminen stressasi, mutta suureksi helpotukseksi porkkana ainakin maistuu hyvin ja pojat syö tyytyväisinä.

Huomaa selvästi, että Theon ja Jimin masuvaivat on hieman helpottaneet, koska täällä väläytellään hymyjä vähän väliä eikä enää ährätä ja mennä mutkalle jatkuvasti. Aamupesuilla sain jutella kahden sinisilmäisen hymypojan kanssa ♥ Aivan ihania, päivä ei voisi paremmin alkaa!

Me peruttiin perjantainen aika Pikkujättiin, koska pahimmat oireet alkoi helpottaa. Sen sijaan ajateltiin kokeilla monen hehkuttamaa vyöhyketerapiaa. Sen toivotaan auttavan masukipuihin.

Nyt pahimpien oireiden helpotuttua ja ihanien hymyjen myötä olo tuntuu kevyemmältä kuin aikoihin. Eilen uskalsin lähteä kaverin synttäreille, kun Jesse jäi kotiin poikien kanssa. Onnistuin pitämään hauskaa, mutta hitsi oli ihana tulla kotiin. Siinä taas näki, että vaikka oli tosi kiva päästä melkein vuoden tauon jälkeen kavereiden kanssa juhlimaan, niin eniten nautin äitiydestä ja pojat on mulle tärkeintä. En kaipaa yhtään sitä aikaa, kun olin joka viikonloppu menossa johonkin juhliin ja sunnuntait meni enemmän tai vähemmän heikossa hapessa. Tää on paljon parempaa.

Me lähdetään kohta mummilaan syömään ja saunomaan. Rentouttavaa sunnuntaita ♥ xxxx   

Laskettu aika

Mun piti jo eilen tulla postaamaan, meillä oli nimittäin laskettu aika eilen! Tänään pojat ovat periaatteessa vasta yhden päivän ikäisiä, vaikka ovatkin jo reilut kaksi kuukautta meitä täällä ihastuttaneet <3 Kehitystä seurataan tietysti lasketun ajan mukaan, mutta esimerkiksi rokotukset ja soseiden aloitus yms tulee syntymäajan mukaan.

Oltiin tänään sairaalassa lasketun ajan kontrollissa. Kaikki on hyvin :) Poikien labratulokset on täysin identtiset, kuten oli viime kerrallakin! Aika hassua! Saatiin ohjeeksi jatkaa BMF-ravintolisää ja Premilon-keskoskorviketta 4 kg saakka. Siihen on vielä hetki aikaa. Pojat saavat keskoskorviketta ja mun maitoa aika fifty-fifty. Kertamäärät on nousseet niin huimasti, että mun maidon riittävyys on koetuksella. Pojat vetäisevät helposti 100 ml kerralla! Joskus jopa menisi vieläkin enemmän. Meillä syödään siis tosi hyvin!

Maidontuloon vaikuttaa jälleen antibiootit, tällä kertaa kuuri on rintatulehdukseen... Heräsin keskiviikkona aamuyöstä kuumeiseen oloon ja kovaan rintakipuun. Jesse oli päivän pois töistä ja tuli mun mukaan lääkäriin, kun mun äiti tuli hoitamaan poikia siksi aikaa. Rintatulehdus se oli ja oli luultavasti myös viime viikonlopun kuumeen aiheuttaja. Onneksi sain antibioottikuurin, koska se helpotti oireita heti. Nyt olo on taas ollut aika normaali, imetän ja pumppaan maitoa aiempaa tiheämmin. Jos nyt tämän jälkeen ei enää tulisi uutta vaivaa..?

Poikien yöääntely on vähentynyt tosi paljon. Muutenkin "keskosmurina" on jäänyt jo melkein kokonaan pois. Öisin nukutaan ihan hyvin, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Yleensä Theo nukkuu tosi hyvin, mutta Jimi ähertää ja surkuttelee ja häntä pitää rauhoitella keskellä yötä. Herätään edelleen syömään 3-4 tunnin välein eli pari kertaa yössä.  Nykyään valtaosa öistä menee niin, että me kaikki neljä nukutaan syöttövälit hyvin ja jompi kumpi pojista herättää, kun tulee nälkä. Hoidan ekana ensin heränneen, nälkäisemmän pojan ja sen jälkeen toisen. Ellei toinen ole herännyt niin herätän, jotta pojat pysyy suunnilleen samassa rytmissä. Se ei olekaan ollut mikään ongelma, rytmi on aika helpolla pysynyt samanlaisena molemmilla. Odotan jo sitä, että yösyötöt harvenee... Parin viikon päästä voidaan jo aloitella vellit! Eikös velli pidä nälkää vähän paremmin kuin maito? Se ehkä edesauttaa pidempiä yhtäjaksoisia yöunia?  

 JIMI

23.8.2013  (15.8.2013)
paino:  3370 g (3110 g)
pituus: 51,3 cm (50,5 cm)
päänympärys: 36,8 cm (36 cm)

THEO

23.8.2013  (15.8.2013)
paino: 3460 g (3100 g)
pituus: 52,6 cm (50 cm)
päänympärys: 36,4 cm (36 cm) 

Tepa vähän väsyneenä :)

Harmittaa, kun postaustahti on hidastunut. Ideoita on vaikka kuinka paljon ja yksi kiva haastekin odottamassa, mutta päivät menee aina niin vauhdilla. Yritän tsempata jatkossa, erityisesti kommentteihin vastaamisessa! Sama kuvien suhteen; laatu on mitä on. Napsin kymmenittäin kuvia päivittäin ja useimmiten puhelimella, koska tilannekuviin harvemmin ehtii kaivaa kameraa. Puhelimella on niin helppo ja nopea ottaa kuva. No, tärkeintähän on, että saa edes otettua kuvia muistoksi. Hyvää viikonloppua ihanat! xxxx    

Mummilassa

Vietetään perjantai-iltaa poikien kanssa mummilassa eli mun vanhemmilla. Poikien eka mummilareissu :) Jessellä on vapaailta, mikä kuluu kavereiden kanssa futismatsissa. Meillä on käytössä "free pass" eli voi ottaa aikaa itselleen ja toinen on poikien kanssa sen aikaa, yleensä muutaman tunnin. Se on enemmän vitsijuttu, mutta toimii meillä. Jesse otti tänään free passin ja lupasi sen kunniaksi hoitaa huomisaamun hoidot yksin, joten tää mama saa nukkua pitkään huomenna! Luksusta. 

^ pojat oli reippaita lääkärissä, vaikka pistettiin kantapäähän. Äiti taisi olla enemmän rikki kuin pojat... (Jimi oli tuota mieltä verikokeesta ;D) 

Käytiin siis kontrollissa, kaikki on hienosti! 

Tällaiset pikaterkut nyt, palaan pidemmin viikonlopun aikana! Hauskaa perjantaita! xxxx