Hälytystila aktivoitu

Ma-ti välinen yö. Voi luoja. 

Kaikki alkoi, kun olin Tepin kanssa hakemassa Jesseä ja Jimppaa peli-illasta "laatuaikaa"-illan päätteeksi. Ihmettelin, kun autolle tulo kesti niin kauan. Eikä ihme, kun Jimillä oli pitkästä aikaa tullut kunnon refluksikohtaus. Lopulta, kun Jimi saatiin kaukaloon ja autoon, mentiin kotiin vauhdilla. Kohtaus senkun jatkui ja jatkui.

Jimillä ei ollut ollenkaan hyvä missään muualla kuin sylissä. Sylissä ollessakin piti koko ajan olla liikkeessä. Hengitys oli oudon kuuloista ja vaivalloista. Jos Jimin laski niin pikkuinen alkoi heti haukkoa henkeä ja suusta tuli maitovaahtoa. Ensimmäistä kertaa yhden pojan hoitoon tarvittiin meidät molemmat. Theo-raukka joutui tulemaan vaan "siinä sivussa".

Onneksi Theo nukahti heti iltamaidon jälkeen ja nukkui hyvin, vaikka veikka itkeskeli ja piti aika kovaa ääntä. Kohtaus oli jatkunut aaltoilevana jo 3 tuntia ja alettiin jo olla tosi huolissamme. Huolta lisäsi se, että Jimi puklasi isosti kaksi kertaa, mitä ei ole tehnyt sitten ensimmäisten elinviikkojensa.
Jimppa oli hereillä ollessaan kuitenkin tosi hymyileväinen ja oma itsensä, joten sen puolesta pystyttiin hieman rauhoittumaan. Jesse kanniskeli Jimiä, kun mä tein iltapalaa. En kuitenkaan saanut syötyä mitään, koska tuntui niin pahalta Jimin puolesta. Pala oli kurkussa. Harmitti ja olo oli lohduton myös sen takia, kun luultiin jo refluksin olevan hallinnassa. Tuleeko tälle ikinä loppua? (tiedän, että tulee, mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä..) Vihaan sitä, kun toista ei pysty mitenkään auttamaan. Jos vaan voisin niin ottaisin itselleni kaiken sen kivun, mitä Jimillä oli/on. Jatkuva huoli lapsesta on ihan kamalaa ja se, kun ei varmaksi tiedä mikä lapsella on.

Kohtaus oli alkanut iltakasin aikaan ja puolilta öin soitettiin terveysneuvontaan. Sieltä käskettiin kiireellä päivystykseen. Nieleskelin kyyneliä puhelun lopussa ja itkien aloin pakkaamaan tavaroita. Olin ihan sekaisin mitä pitää ottaa mukaan ja miten saadaan helpoiten molemmat pojista mukaan - nukkuva Theo ja aika ajoin kakova Jimi. Juoksin ympäri kämppää ja heitin kassiin oleellisimmat. Varauduin siihen, että jäädään koko perheen voimin lastenosastolle.

Meillä oli tietenkin yöpaidat kaikilla päällä, Jimiä ei voinut laskea hetkeksikään alas ja Theo heräsi itkemään, kun oli jo kova nälkä. Onneksi Jesse oli tätä heikkohermoista skarpimpi ja kertoi mitä täytyy tehdä. Puin ja otin Jimin. Jesse puki ja otti Jimin. Lämmitin Theolle maidon ja laitoin laukut valmiiksi. Puin itkevän ja ihmettelevän Theon ulkopukuun ja laitoin kaukaloon. Pikkuinen nukahti onneksi sinne kyyneleet vielä valuen. Kapaloitiin Jimi monella viltillä ja laitettiin pipo päähän. Jesse otti kaukalot ja kassit ja mä kannoin Jimiä.

Onneksi matka sairaalaan oli lyhyt ja päästiin heti hoitohuoneeseen. Syötin Theon ja Jesse oli Jimin kanssa. Sairaanhoitaja teki perusjutut; alkukyselyn, mittasi kuumeen ja otti happisaturaation. Kuumetta ei ollut ja Jimi hapettuu hyvin. Onneksi.
Heti lääkärin tullessa huoneeseen Jimi oli yhtä hymyä eikä enää kakonut ja hengityskin oli jo aika hyvää. Näytettiin varmaan ylihuolehtivilta esikois(t)en vanhemmilta...
En oo ikinä nähnyt Jimin nauravan ja hymyilevän yhtä paljon. Olo huojeni heti, kun näki Jimin voinnin kohenevan. Lastenlääkäri oli sitä mieltä, että poika näyttää hyvinvoivalta ja hän on vaan oppinut uuden äänen eli sen kakomis"murinan". Murina kuulosti siltä kuin keuhkot rahisisivat ja jotain kulkisi ylösalas ruokatorvessa.   

Oltiin todella ihmeissämme ja yritettiin vielä kerrata lääkärille oireita, koska varmuudella voin sanoa, ettei sen iltaisessa kohtauksessa ollut kyse vain uuden äänen oppimisesta. 
Jimiltä imettiin vähän limaa nielusta. Keuhkot kuulostivat normaaleilta ja kaikki muukin oli kuten pitääkin. Lääkäri kuitenkin sanoi, että hassu nikotus kuuluu äänestä. Aivan kuin Jimillä olisi jatkuva hikka. Saatiin lupa kotiinlähtöön, koska akuuttia hoidontarvetta ei ole. Jos refluksi huolettaa, voidaan soittaa poikia hoitavalle lastenpolille ja pyytää kontrolliaikaa.  Lääkäri myös totesi, että toisilla refluksi on pahempi kuin toisilla ja meidän korviin se kuulosti todella vähättelevältä.

Lähdettiin kotiin ja pojat nukahtivat heti autoon. Kotona nostettiin Theo suoraan sänkyyn ja uni jatkui. Yritettiin syöttää Jimiä ja melkein puolet normimaitomäärästä menikin alas. Jimi oli aivan poikki ja nukkui sylissä, kunnes päätettiin kokeilla sitteriin laittamista. Nyt nukkuminen onnistui myös siinä. Mentiin kaikki nukkumaan 4 aikaan, mutta mä en saanut ollenkaan nukuttua, koska Jimi rohisi niin paljon ja 10 minuutin välein piti nostaa pystympään hengittämään. Olin tosi onnellinen, kun aamu tuli. Kaikki näyttää aamulla aina paremmalta. Jesse kävi töissä viemässä avaimet, mutta tuli onneksi heti takaisin.

 Mietittiin josko refluksikohtauksen takana olisi flunssa. Jimin hengitys rohisee, Jimi aivastelee, yskii välillä ja nenä on tukossa. Yleensä osa näistä oireista on liittynyt refluksikohtaukseen, mutta nyt siinä voi olla muutakin. Eilen höyryhengiteltiin, avattiin nenää suolaliuoksella ja pidettiin Jimiä koko ajan pystyasennossa. Jimi oli iloinen ja hymyili paljon ja jaksoi leikkiä leikkikaaren leluilla. Normaalia väsyneempi tosin, mutta ei mikään ihme. Eilen illalla anoppila ja mun äiti tuli illaksi ja me päästiin hetkeksi nukkumaan Jessen kanssa. Teki hyvää ja sen voimin jaksettiin viime yö.

Yö meni yllättävän hyvin. Theo nukahti taas heti maidon jälkeen. Kannettiin Jimiä hetki maidon jälkeen, mutta hyvin nukahti sitteriin mun puolelle sänkyä. Nostin Jimiä varmaan joka toinen tunti, kun ressu oli tukossa ja hengitys rohisi niin paljon. Silittely sai taas rauhoittumaan ja hengityksen tasaantumaan. Syötiin kerran yön aikana ja herättiin vasta 10. Mun sisko tuli meille jo 8.30 auttamaan poikien hoidossa. Sai odotella yksinään olohuoneessa telkkarin parissa, kun me koisattiin. Theo heräsi hymyillen, kuten yleensä ja meni tädin hoiviin. Mä tein Jimille aamupesut ja sain taas osakseni ihania hymyjä.

Päivä on mennyt hyvin. Pojat on nukkuneet jo aamupäivällä yhden samanaikaiset päiväunet ja nyt molemmat ovat jo toisilla unilla. Jimin vointi askarruttaa kuitenkin sen verran paljon, että varattiin tälle illalle käynti yksityisellä. Kysytään refluksista ja lääkäri saa selvittää onko nyt kyseessä ihan perusflunssa. Flunssaa epäilen (ja molemmat mummit myös;)), mutta hyvä käydä varmuuden vuoksi, kun refluksin takia oltiin jo suunniteltu käyvämme yksityisellä kuitenkin.  

Kuulostaako perusflunssalta?

Tänään saadaan siis toivottavasti vähän vastauksia. Postaus on vähän sekava, kun yöunet on nyt jääneet minimiin. xxxx

Meidän päivä

Blogihiljaisuuteen (pahoittelut siitä..) on yksinkertainen syy: Theo ja Jimi.

Kaksosarkeen tuo lisähaastetta eri nukkumisrytmi. Meillä ei ole ollut päivääkään niin, että olisin saanut olla rauhassa hiljaisuudessa poikien nukkuessa päiväunia. Pojat eivät IKINÄ päiväsaikaan nuku samaan aikaan. Kateellisena kuuntelen, kun toiset puhuvat omasta ajasta lasten päiväuniaikaan... Meillä ei edes nukuta kunnon "päiväunia" vaan pojat nukkuvat pieniä 15-30 minuutin pätkiä pitkin päivää.

Tämä on siis suurin rajoittava tekijä blogin päivittämiseen - tai mihinkään muuhunkaan. Saan tyytyä haaveilemaan omista päiväunista. Välillä koen syyllisyyttä, kun joudun tekemään kotitöitä vauvan viihdyttämisen sijaan tai en jatkuvasti jaksa olla lattialla touhuamassa toisen ollessa hereillä. En vaan yksinkertaisesti pysty siihen, koska jossain välissä myös mun on syötävä ja saatava edes se muutaman minuutin hengähdystauko kahvin merkeissä keittiössä.

Meidän arkipäivät menee yleensä aika saman kaavan mukaan, rutiineja rakastaen, kuten varmasti muissakin vauvaperheissä.

Jesse lähtee töihin noin klo 7. Aamun ensimmäinen syöttö riippuu siitä miten pojat ovat yöllä heränneet ja syöneet. Yleensä syödään aamuvelli ja maito noin 7-8 aikaan. Sen jälkeen joko jatketaan unia tai herätään uuteen päivään, riippuu jälleen siitä miten yö on mennyt. Välillä (onneksi harvoin) käy niin, että toinen pojista on väsynyt ja jatkaa unia aamulla ja toinen todella pirteä ja joudun itsekin nousemaan omasta väsystä viis.



Seuraavat syötöt ovat tasan kolmen tunnin välein pitkin päivää. En tarvitsisi edes kelloa, koska pojat kertovat selvästi milloin on taas kolme tuntia kulunut, heh.
11-12 aikaan syödään lounas eli tällä hetkellä porkkanasosetta. Sose uppoaa tosi hyvin. Pojilla on onneksi sama rytmi syöttöjen suhteen. Syötöille molemmat heräävät ja pahimmassa tapauksessa vaativat ruokaa samaan aikaan yhtä kovalla nälällä eikä se jää epäselväksi edes naapureille... Siinä taas yksi harmitus kaksosten äitinä - olo on riittämätön. Siinä yrität toisen huutaessa nälkää pysyä itse rauhallisena ja keikuttaa sitteriä niin vimmatusti samalla syöttäen toista. Meidän refluksivauvat tarvitsevat kunnon röyhtäytykset syönnin jälkeen ja siinä menee tietysti vielä lisää aikaa. Huuto/itku loppuu heti, kun pullon saa suuhun. Yleensä ennakointi toimii ja sillä vältetään nälkäitku tilanteet, mutta välillä nälkä iskee tismalleen samaan aikaan eikä siihen auta mikään. Syötetään edelleen sylissä yksitellen, koska poikien pitää olla pystyssä ja röyhtäytyksen tapahtua heti syönnin jälkeen. Viimeksi, kun koitin syöttää molempia samaan aikaan sitterissä, toisella nousi maidot pahasti ylös sillä välin, kun röyhtäytin toista. Varmaan helpottaa arkea, kun pystyy syöttämään molemmat samaan aikaan? Nyt syöttörumbaan menee n.tunti. Sen jälkeen on kaksi tuntia aikaa ennen seuraavaa syöttöä. Aika menee siivillä ja yhtäkkiä Jesse onkin kotona. Huonon päivän sattuessa tuntuu tietysti ikuisuudelta ennen kuin Jesse tulee ja yleensä just niinä päivinä täytyykin jäädä ylitöihin.

Lounaan jälkeen lähden vaunulenkille ja välillä teen pysähdyksen vanhempieni luo päiväkahville. Siellä ollaan yleensä yhden syöttövälin ajan. Pojat nukkuvat hyvin vaunuissa ja nukahtavat heti. Välillä meidän päiviin kuuluu neuvola, nähdään kavereita tai käydään kiertelemässä kaupoissa. 

Yleensä Jesse tulee kotiin klo.14-17 välillä. Ihailen sitä miten hyvin Jesse jaksaa kaiken. Jesse on ihana ja rakastava aviomies, maailman paras isi, tekee fyysisesti raskasta työtä arkisin ja joutuu heräämään aikaisin töihin, mutta silti auttaa yösyötöissä, valvoo toisen pojan kanssa huonon yön sattuessa ja ryhtyy touhuamaan poikien kanssa heti töistä tultuaan. Välillä tuntuu, etten itse jaksa kotona kahden vauvan kanssa. Hassua, kun joskus on huono päivä ja Jessen tullessa pitkän päivän (ja huonosti nukutun yön) jälkeen kotiin, hän tekee ruoan ja hoitaa pojat sillä aikaa, kun itse otan päiväunet. No okei, meillähän ei päde se, että voin päivällä nukkua, kun vauvat nukkuu, koska meillä ei nukuta samaan aikaan. Silti, nostan hattua Jesselle ja joka päivä kiitän ja kehun häntä. Ihan uskomaton tyyppi.  
(jottei mene ihan liian lässyksi niin voin sanoa, että meillä pätee ihan eri maailma täällä öisin. Öisin ollaan päädytty tiettyyn toimintatapaan, mikä toistuu joka yö, että molemmilla on selvillä miten yöllä toimitaan missäkin tilanteessa :D Teksti ei välttämättä ole sitä kauneinta yöllä, joten me ollaan nykyään täydessä hiljaisuudessa. Aika koomista välillä, kun kaksi rättiväsynyttä kulkee pitkin kämppää vauvat sylissä kolme tuntia täydessä hiljaisuudessa ja pimeydessä. No, sitä se välillä on...)

Jessen kanssa kaikki tuntuu tietysti paljon helpommalta. On joku, jonka kanssa jakaa kaikki. Iltaisin vähän vaihtelevasti käydään joko vaunulenkillä, kaupassa tai kylässä jossain, möllötetään kotona ja leikitään poikien kanssa tai toinen meistä viettää hetken omaa aikaa ja käy jossain toisen jäädessä kotiin poikien kanssa.  

Joka toinen ilta käydään kylvyssä ja rauhoittuminen aloitetaan klo 19 jälkeen, jolloin sammutellaan valoja ja hiljennetään televisiota. Pojat rauhoittuvat sylissä. 
Iltavelli- ja maito syödään yleensä klo 22-23 pimeässä makuuhuoneessa ja parhaassa tapauksessa molemmat pojat nukahtavat ja mekin päästään sänkyyn tai pahimmassa toinen/kumpikaan ei malta nukahtaa ja meillä alkaa 1-3 tunnin haahuilu pitkin kämppää. Kun pojat nukahtavat yöunille, molemmat nukkuvat onneksi 3-6 tuntia putkeen ja yösyötöt on vähentyneet yhteen. Yöllä molemmat syötetään samaan aikaan riippumatta nukahtamisajasta eli ekana heränneen mukaan, jotta edes yöllä pysyy suht sama rytmi. 

Kuten huomata saattaa, meillä ei ole tarkkaa päivärytmiä vielä. Rutiineja on muodostunut, joista pidetään kiinni ja eiköhän me niiden avulla ja poikien kasvaessa saada helpotusta nukahtamiseen ja poikien samanaikaiseen nukkumiseen. Onko se muuten yleistä, ettei tämän ikäisillä (korjattua ikää 2kk) välttämättä ole kunnon päikkäreitä eli esim.2 tuntia putkeen nukkumista? 
Neukkutäti sanoi tänään, ettei kannata olla huolissaan, se rytmi muodostuu pikkuhiljaa. Pojat ovat vielä sen verran pieniä.  

 Seuraavaksi tulossa neuvolakuulumiset, mitä muuta? :) xxxx

Pikkuäijien vointi parempaan päin

Meillä on ollu nyt muutama tosi hyvä päivä! Mieli on korkealla ja positiivisuus huipussaan.

Refluksioireet on taas helpottanut. Kummallakaan ei ole ollut edes nieleskelyä pariin päivään. Saatiin ihan käytännön vinkkejä vauvapolilta, kun käytiin siellä toissaviikolla kontrollissa. Ne oli aika tuttuja juttuja: kohottakaa pinnasängyn päätyä, röyhtäyttäkää hyvin, pitäkää mahd.paljon pystyasennossa... Näiden lisäksi me siis sakeutetaan maito ja aloitettiin lääkitys refluksiin; Losec Mups. Puolikas tabletti liuotetaan kerran päivässä pieneen määrään nestettä ja juotetaan. Se on auttanut!

Koliikkiepäilyt on osoittautuneet vääriksi (*koputtaa puuta*). Huutoitkua kesti muutaman päivän, mutta loppui sitten. Nyt ainoa iltahankaluus on poikien yöunille meno. Pojat haluais vaan olla sylissä ja heti, kun muka nukahtaneen vauvan laskee sänkyyn niin silmät rävähtää auki. Nukuttamiseen menee noin 1-3 tuntia, koska pojat ei ensin malta nukahtaa ja heti sänkyyn siirrettäessä heräävät ja tirisevät, kunnes pääsevät syliin. Vaikka toisen saisi nukahtamaan niin hetken päästä hereillä oleva herättää jo nukahtaneen ääntelyllään... Se turhauttaa! Pojat väsyvät ja nukahtavat lopulta noin 24-01 aikaan. Siitä molemmat nukkuu tyytyväisinä yleensä 6-7 asti. Hyvin nukutaan siis, ainoa probleema on nukahtaminen. Eilen säästyttiin turhautumiselta, kun rauhallisesti odotettiin, että väsy iskee itsestään. Siihen asti me oltiin pimennetyssä ja hiljaisessa olohuoneessa pojat sylissä. Vähän 24 jälkeen molemmat nukahti ja nukkuivatkin niin sikeästi, että saatiin siirrettyä sänkyyn herättämättä. Täytyy nyt vähän miettiä mikä nukuttamistyyli sopii meille parhaiten.

Kaiken kaikkiaan meillä menee nyt kivasti. Soseiden aloittaminen stressasi, mutta suureksi helpotukseksi porkkana ainakin maistuu hyvin ja pojat syö tyytyväisinä.

Huomaa selvästi, että Theon ja Jimin masuvaivat on hieman helpottaneet, koska täällä väläytellään hymyjä vähän väliä eikä enää ährätä ja mennä mutkalle jatkuvasti. Aamupesuilla sain jutella kahden sinisilmäisen hymypojan kanssa ♥ Aivan ihania, päivä ei voisi paremmin alkaa!

Me peruttiin perjantainen aika Pikkujättiin, koska pahimmat oireet alkoi helpottaa. Sen sijaan ajateltiin kokeilla monen hehkuttamaa vyöhyketerapiaa. Sen toivotaan auttavan masukipuihin.

Nyt pahimpien oireiden helpotuttua ja ihanien hymyjen myötä olo tuntuu kevyemmältä kuin aikoihin. Eilen uskalsin lähteä kaverin synttäreille, kun Jesse jäi kotiin poikien kanssa. Onnistuin pitämään hauskaa, mutta hitsi oli ihana tulla kotiin. Siinä taas näki, että vaikka oli tosi kiva päästä melkein vuoden tauon jälkeen kavereiden kanssa juhlimaan, niin eniten nautin äitiydestä ja pojat on mulle tärkeintä. En kaipaa yhtään sitä aikaa, kun olin joka viikonloppu menossa johonkin juhliin ja sunnuntait meni enemmän tai vähemmän heikossa hapessa. Tää on paljon parempaa.

Me lähdetään kohta mummilaan syömään ja saunomaan. Rentouttavaa sunnuntaita ♥ xxxx   

Koliikkia?!

En halua uskoa tätä todeksi.

Luulen, että meidän refluksivauvat kärsivät myös koliikista. Huoh. 

Ihmettelin eilen, kun pari viime iltaa alkoi toistaa itseään - tasan klo 21 alkaa itku, valitus, kiemurtelu, huuto, kiljuminen. Mikään ei ole hyvä. Pojat näyttävät siltä kuin olisi nälkä, vaikka olisivat just syöneet. Jos syövät lisää niin lopulta huuto pahenee. Siitä ei siis ole kyse. Etenkään kun tämä noudattaa jo tiettyä kaavaa. Sydäntä riipivä ja hermoja raastava huuto jatkuu tarkalleen yhteen asti yöllä. Siihen ei auta mikään. Välillä tulee kohtausmainen huutoitku ja välillä vauva käy selvästi muutaman minuutin unessa, mutta herää kuin muistaen huutamaan. 

Tai no, keinutus, hytkytys, pomppiminen ja kaikenlainen liike auttaa hetkittäin vähän. Sylissä on oltava. 

^ ihana, tyytyväinen Theo

Kuulostaako siltä, että voisi olla koliikkia vai liittyykö vaan esim.refluksitautiin?

Oon huolissani, aivan poikki sekä henkisesti että fyysisesti, kyllästynyt ja vihainen jatkuvasti lisääntyviin vastoinkäymisiin ja öisin vauvojeni huutaessa nämä tunteet kymmenkertaistuvat ja tunnen luhistuvani.  Tuntuu tosi pahalta. 

Sekä refluksi että mahdollinen koliikki on yhtä pahoja molemmilla pojilla. Täällä on siis kaksi vauvaa, joita täytyy jatkuvasti tarkkailla refluksikohtausten varalta ja joita täytyy heijata rauhoittavasti yöllä. Pahimmillaan toinen näyttää tukehtuvansa ja toinen huutaa naama punaisena. Pärjätään joten kuten öisin, kun meitä on kaksi. Molemmat valvoo yhden vauvan kanssa. Pelottaa arki, miten silloin jos pojat voivat välillä päivisinkin huonosti (kuten nyt)? En pärjää yksin kahden heijattavan kanssa. 

^Jesse kävi tänään hakemassa keinusitterin, mikä ostettiin tori.fi:n kautta mukavalta perheeltä. Keinu on hätäratkaisu ja kokeilu; tehdään mitä vaan mikä saattaa helpottaa öitä. Seuraava hankinta on rintareppu/kantoliina. Siinä voi olla poikien kiva köllöttää ja se säästää äidin ja isin voimia. On kovaa treeniä kantaa viisikiloista 4 tuntia samalla hytkyen ja heiluen. Ainakin kilot karisee jos ei muuta. 

^ Suloinen Jimi 

Ihanan lukijan neuvosta yritin varata aikaa Tiina Tuomelalle, joka on erittäin paljon kehuttu ja arvostettu lastenlääkäri, mutta harmikseni hän ei ota tällä hetkellä uusia potilaita. Sain ajan toiselle kuulemma todella hyvälle lastenlääkärille Pikkujättiin ensi perjantaille. Siihen asti täytyy jaksaa, odotan aika paljon siltä lääkärikäynniltä. Me tarvitaan apua tähän! xxxx

Vauva-arki: refluksivauvojen kanssa

Hetken aikaa meni refluksin suhteen jo paremmin. Puklailua ei ole ollut missään vaiheessa, nieleskely ja hengityksen haukkominen vähentyi maidonsakeuttajan avulla merkittävästi. Luulin jo, ettei tarvitse koko ajan olla niin peloissaan ja varuillaan, mutta taas on suunta huonompaan...

Toissailtana ajateltiin testata uutta itkuhälytintä, vaikka mentiinkin vaan olkkarista keittiöön. Syötiin Jessen kanssa ja pojat nukkui olohuoneessa. Aloin kuuntelemaan hälyttimestä kuuluvaa outoa, tasaista nikottelua ja aika nopeasti tajusinkin mihin se liittyy ja juoksin olohuoneeseen. Theo näytti uhkaavasti samalta kuin Jimi silloin, kun piti soittaa ambulanssi. Onneksi tiesin tällä kertaa mistä se johtuu ja osasin auttaa. Nostin Tepin rauhallisesti rintaani vasten ja Jesse taputti ja silitti selästä. Aika nopeasti Tepi sai taas kunnolla henkeä. Tuli elävästi mieleen Jimin paha "kohtaus" :( Niin luulin, että pahin oli jo takana päin sen episodin jälkeen.

Eilen illalla molemmilla pojilla tuli vielä muutama lievempi sanotaan nyt "refluksikohtaus", mutta siihen liittyi ainoastaan nieleskelyä ja hetkellinen nopeampi haukkominen. Yö meni hyvin ja pojat nukkuivat 6 tuntia putkeen ja herättiin vain kerran syömään.

Aloitettiin vellit noin viikko sitten ja alkuun meni hyvin. Aloitettiin maissivellillä, mutta kokeiltiin viiden päivän jälkeen riisivelliä, koska refluksioireet tuntuivat pahenevan. Riisivellin aikaan, nyt pari päivää, oireet on olleet pahimmillaan. Henkisesti ollaan refluksin suhteen ihan loppu. Meille sanottiin sairaalasta, että vellit luultavasti auttaa refluksiin, kun se on jo sen verran paksua tavaraa. Nyt olo on aika toivoton, kun vellit on vieneet vointia vaan huonompaan.

Maito sakeutetaan Nutrilonin sakeuttajalla. Sen ansiosta maidosta tulee vähän paksumpaa eikä se nouse takaisin ylös niin helposti. Sakeuttajan käytön takia pojat syö nykyään pelkästään pullosta. Äidinmaitoa noin 40% ja Nania noin 60% päivän syömisistä. Pumppaan ahkerasti siis edelleen, katsotaan miten kauan maitoa vielä tulee.  

Refluksi vaikuttaa suuresti meidän arkeen, kaikkeen mitä tehdään. Ensinnäkin pelko ja huoli on mukana jatkuvasti. Aina, kun menen tarkistamaan, että kaikki on hyvin, näen mielessäni miltä Jimi näytti ensimmäisen kohtauksen sattuessa. Aamulla toisen pojan ollessa aamupesulla ja toisen nukkuessa, joudun laukkaamaan vähän väliä tarkistamaan voinnin. Kun syötän toista ja toinen on jo syönyt, olen varuillani syöneen kanssa, koska en pysty häntä pitämään pystyasennossa syöttäessäni toista. Laitan pojan syönnin jälkeen yleensä sitteriin, koska sen saa niin hyvään asentoon. Kun teen aamiaista keittiössä, ramppaan joka toinen minuutti katsomassa onko kaikki hyvin. En ole uskaltanut nyt pariin päivään lähteä kotoa mihinkään yksin poikien kanssa, kun oireet on pahimmillaan. Erityisesti vaunuilu on hankalaa, kun kopat on vaakatasossa (tänään tosin yritetään fiksailla Jessen kanssa jotain koppien alle, että olisivat edes vähän pystymmässä). Poikia ei uskalleta ottaa hoitoon, koska pelätään kohtausta. Eikä me uskalleta jättää poikia hoitoon, koska pelätään niin paljon.

Itkuhälyttimestä on ollut iso apu. Voi kuulostaa hassulta, että 58 neliöisessä asunnossa tarvitaan itkyhälytintä, mutta se on iso pelastus! Pidän sitä mukana aina, kun pojat on eri huoneessa kuin minä. Yöllä, kun pumppaan olohuoneessa niin se on mukana, koska Jesse ei herää kohtaukseen liittyvään hengenhaukkomiseen eikä edes poikien itkuun. Sekin on stressaavaa ja näin ollen joudun olemaan tuplasti valppaampi ja yöunet kärsii.

Meillä on onneksi huomenna kontrolli lastenpolille refluksin takia. Ei siellä varmaan mitään mullistavaa voida tehdä, mutta jos jotain apua ja vinkkejä saatais. En jaksaisi enää pelätä jokaista liikettä ja kuunnella vauhkona hengitystä. Olisi kiva vaan saada nauttia poikien vauva-ajasta... xxxx 

3 kk -neuvolalääkäri

Oltiin keskiviikkona neuvolassa. Pojilla oli 3 kk -neuvolalääkäri. Meen välillä itsekin sekaisin sen suhteen mitä on milloinkin ja mihin ikään verrattuna, kalenteri-ikä vai korjattu ikä (korjattu ikä tarkoittaa lasketun ajan perusteella laskettua ikää ja kalenteri-ikä tarkoittaa vauvan oikeaa syntymäpäivää; näin ollen Jimppa ja Tepi ovat korjatussa iässä vasta pari viikkoa, mutta kalenteri-iässä jo melkein 3 kk).
Keskosilla kasvua ja kehitystä seurataan korjatun iän eli lasketun ajan mukaan. Meillä pojat huitelivat miinuskäyrillä siis ekat pari kuukautta ja vasta nyt ovat päässeet normaalille käyrälle.

Kaikki on tosi hyvin ja lääkäri kehui poikia kovasti :) 

Nallen ja pupun kanssa neuvolaan :)

JIMI

4.9.2013     (23.8.2013)
paino: 3810 g   (3370 g)
pituus: 53,5 cm   (51,3 cm)
päänympärys: 38 cm   (36,8 cm)

Jimi viihtyy uudella leikkimatolla

THEO

4.9.2013    (23.8.2013) 
paino: 3850 g   (3460 g)
pituus: 53 cm   (52,6 cm)
päänympärys: 38 cm   (36,4 cm)

Theo ihmettelee

Mami ja Jimppa (huomatkaa Jimpan ihanat kengät;))

 Jimin viime viikon hengityskatkos ja siitä aiheutunut sairaalareissu johtuu refluksista. 

Molemmilla pojilla todettiin refluksi. Oli hieman hankala koittaa selittää oireita lääkärille, esim.liittyikö hengityskatkokseen kouristelua vai oliko se enemmän vääntelehtimistä. Sattuipa sopivasti (kamala sanoa näin), kun oireita kuvaillessani osastolla Theo sai samantyylisen "kohtauksen", paljon lievempänä tosin. Lääkäri totesi samantien, että selvältä refluksilta näyttää.

Lääkäri oli todella optimistinen ja tyytyväinen, ettei kohtaus selvästikään ole neurologinen ja siihen ei liity mitään rakenteellista vikaa. Molemmilla pojilla nousee maitoa ja mahahappoja kurkkuun. Se on se ongelma. Meillä refluksiin ei liity pulauttelua lainkaan. Nesteitä nousee, mikä aiheuttaa kovaa nieleskelyä, kieriskelyä ja tuskaa. Refluksi"kohtauksen" huomaa nieleskelystä ja hengen haukkomisesta, kuulen kun kohtaus on tuloillaan. Siihen auttaa vauvan nostaminen syliin täysin pystyasentoon ja selän silittely.

Maidon ja happojen nousemista voi ehkäistä korottamalla pinnasängyn päätyä, röyhtäyttämällä kunnolla syönnin jälkeen, pitämällä vauvaa mahdollisimman vähän täydessä vaaka-asennossa ja maidon sakeuttamisella.
Me ollaan otettu kaikki keinot käyttöön ja sairaalareissun jälkeen ei ole tullut yhtään samanlaista kohtausta. Muutaman kerran jompi kumpi on nieleskellyt ja haukkonut henkeä pienesti, mutta se on mennyt sylissä heti ohi.

Oon tosi huojentunut, että vaiva on refluksi eikä siihen liity pulautteluakaan. Pelkäsin jo, että kyse olisi esim.epilepsiasta tai muusta. Itselläni on epilepsia ja se voi periytyä. Refluksi menee kuitenkin ajan kanssa ohi, onneksi. Jos on kokemusta refluksista, milloin se on alkanut ja loppunut?

Jimppa tänä aamuna sitterissä odottamassa syöntivuoroa

Diagnoosin saaminen rauhoitti, mutta pelkään edelleen paljon. Tarkistan vähän väliä, että molemmat hengittää, mietin jatkuvasti missä asennossa poikia voi pitää enkä uskalla mennä jyrkistä alamäistä vaunulenkillä, ettei se aiheuta kohtausta. Kuulostaa ehkä vähän naurettavalta ja ylihysteeriseltä, mutta kotona saatu kohtaus jäi niin voimakkaasti mieleen, etten voi rauhoittua nyt kunnolla.

Refluksia lukuunottamatta täällä voidaan hyvin. Äiti on välillä vähän väsynyt, mutta TGIF (thank god it's Friday) ja edessä on perhekeskeinen viikonloppu ja hoitoapua myös yöllä. 

Ihanaa viikonloppua! xxxx