Astetta kovempi flunssa

Viikonloppu on mennyt aika kurjasti flunssan kourissa. Ensin Theo sai flunssan keskiviikkona ja Jimi heti perään torstaina. Jimin vointi huononi perjantaina nopeasti. Jimi ei jaksanut ottaa kontaktia, ei kiinnostunut mistään, ei suostunut juomaan maitoa (koskaan aikaisemmin ei ole ollut vaikeuksia maidonjuonnissa), näytti tosi kipeältä ja hengittäminen oli työlästä. Soitin Jesselle heti aamusta, että täytyy lähteä lääkäriin. Jimi nukahteli lattialle vähän väliä ja aina herätessään tuli viimeisillä voimillaan syliini. Onneksi Theon vointi oli hieman parempi jo. Theo leikki itsekseen, kun koitin huolehtia Jimistä. Jesse pääsi lähtemään töistä ja mentiin puoliltapäivin terveyskeskukseen. Pikkuhiljaa alkaa harmittaa, ettei ole vakuutusta pojille, kun viime aikoina ollaan ravattu lääkärissä vähintään kerran viikossa, puhumattakaan kaikista alun hankaluuksista. Terkkarilla täytyy aina ottaa vuoronumero ja odottaa vuoroa. Olisi hienoa jos voisi vaan soittaa ajan samalle päivälle ilman jonotuksia. No, näillä mennään.

Odotettiin meidän vuoroa tunnin verran, tällä kertaa ei siis ollut paljon jonoa. Theo leikki leikkipaikalla Jessen kanssa ja Jimi torkkui sylissäni. Lääkäri tarkkaili Jimiä hetken ja sanoi heti, että Jimi tarvitsee hengittämiseen apua. Jimin syke oli tosi korkea, kova kuume, tulehdusarvot koholla, keuhkoissa rohisi ja hän käytti apulihaksia hengittämiseen. Theo rohisi myös, mutta kuume ei ollut yhtä korkea. Molemmat pääsivät hengittämään maskin kautta ventolinea, minkä tehtävä on avata keuhkoputkia. Jimi sai sitä kaksi kertaa, mutta Theolle riitti yksi. Kolme tuntia vierähti terkkarissa. Jimi oli edelleen niin huonona, että meidät lähetettiin sairaalaan lastenpolin päivystykseen. Tuttu paikka. Siellä Jimi sai ventolinea monta kertaa ja paljon muitakin lääkkeitä, mm.kortisonia. Jimi suostui syömään ja juomaan maitoakin ja me huokaistiin Jessen kanssa helpotuksesta. Ruoan jälkeen Jimi "heräsi henkiin" ja tuttu höpötys alkoi. Pikkuinen oli edelleen aika heikossa kunnossa, mutta jaksoi jo ottaa kontaktia ja jutella.

Ventolinekertojen välissä lääkäri kävi kuuntelemassa keuhkoja. Iltaseiskan aikaan lähdin viemään Theoa kotiin nukkumaan ja Jesse jäi Jimin kanssa sairaalaan. Oli ihan hirveää lähteä vain yhden kanssa kotiin ja ajoin koko matkan pala kurkussa. Sain Theon nukkumaan, kun Jesse soitti kertoakseen, että Jimi pääsee kotiin! <3 Keuhkot kuulosti jo paremmalta ja Jimi voitiin kotiuttaa inhalaattorin kanssa, josta siis annetaan ventolinea. Saatiin myös muutama kortisonilääke mukaan. Lääkäri painotti kuitenkin, että herkästi on mentävä takaisin jos hengitys taas huononee. Keuhkokuume-epäilyn jälkeen saatiin diagnoosiksi keuhkoputken- ja kurkunpääntulehdus, josta aiheutunut hengenahdistuskohtaus.  

Jännityksellä laitettiin Jimi nukkumaan. Yö meni todella hyvin ja väsyneet pikkujätkät nukkui koko yön, muutaman kerran kuulin yskäisyjä yöllä. Eilinen ja tämä päivä ollaan otettu iisisti kotosalla. Molemmilla on vielä paha yskä, mutta hengitys on kevyempää ja pojat iloisia. Toivottavasti tästä pikkuhiljaa parannutaan. Osaa tällaisen jälkeen taas arvostaa sitä normaalia, tasaista arkea. Kaipaan jo vaunulenkkejä ja puistoreissuja. Tylsää pojillekin viettää koko päivä sisällä...

 Kollaasin kuvat otettu eilen: Jimi, Theo, Jimi&Theo

Huh, kyllä sitä taas pelästyi rakkaimpiensa puolesta. Joko teille on iskenyt syysflunssa? xxxx       

Kuulumiset

On tullut niin pitkä, yli viikon mittainen tauko edelliskerrasta, etten edes tiedä mistä aloittaa. Olen joka päivä ajatellut, että tänään kirjoitan siitä ja siitä aiheesta, mutten ole ehtinyt/jaksanut. Viikkoon on mahtunut taas vaikka mitä. Oli jälleen todella huonoja öitä viime viikon lopulla ja oma jaksaminen koetuksella. Poikien sairastama flunssa ei loppupeleissä jatkunut kauaa (kiitos vinkeistä, baby mist on loistava!), mutta sen ikävänä jälkitautina tuli korvatulehdus. Theo sai siihen antibiootit, mutta Jimin korvat ei sitä vielä vaatineet. Antibiootista tuli Theolle masuvaivoja maitohappobakteereista huolimatta ja muutama yö meni huutaessa. Onneksi oireilu ei kestänyt kauaa ja nyt on ollut jo muutama normaali päivä.

  
Aloitettiin unikoulu pari yötä sitten, kun poikien nukkumaanmenoon liittyi vain selvää kiukkuhuutoa. Jimi nukkuu tällä hetkellä yksin lastenhuoneessa ja Theo meidän kanssa olohuoneessa. Tämä järjestely oli pakko tehdä, koska pojat reagoivat niin herkästi toisen itkuun. Lasketaan pojat iltamaidon jälkeen sänkyyn, sanotaan hyvää yötä, peitellään ja laitetaan "unilaulu" soimaan ja poistutaan. Jimi jää yleensä itkemään, Theo aloittaa painin pupun kanssa. Mennään tietyn ajan kuluttua tekemään sama uudelleen jos meno on rauhatonta ja jos itku on hysteeristä, otetaan syliin rauhoittumaan hetkeksi. Tämä on toiminut tosi hyvin! Ekana iltana nukahtamiseen tällä menetelmällä meni tunti, toisena iltana 45 minuuttia, kolmantena 30 minuuttia ja eilen nukahdettiin samantien. Öisin ollaan herätty kerran syömään, mutta muuten nukuttu. Rytmi on aikaistunut itsestään. Nukkumaan mennään klo 20 ja herätään klo 7-9 välillä. Meille tulee "unikouluttaja" perhetyöstä käymään ensi viikolla ja kertoo uniasioista hieman enemmän.

Unikoulun aloittamisen yhteydessä kuuluisi neuvolan mukaan jättää yösyötöt pois, mutta me ollaan annettu maitoa edelleen kerran yössä. On ollut ristiriitaista, kun meille on suositeltu unikoulua ja neuvottu jättämään yösyöttö pois, mutta kuitenkin neuvolassa ollaan huolissaan saako pojat riittävästi ruokaa päivän aikana eli ei olla varmoja voiko pojat vielä olla koko yön syömättä. Viime yönä taisi tulla vastaus tähän, nimittäin ei syöty kertaakaan! Theo tyytyi tuttiin ja nukuttiin aamuun asti.  

Ihan loistavaa, kun ei tarvitse kantaa ja hytkyttää poikia enää iltaisin ja öisin. Toki siihen täytyy luultavasti palata ainakin osittain jos refluksioireet tai masuvaivat palaavat, mutta jos pojat voivat hyvin niin me pysytään tiukasti tässä nukkumaanmenorutiinissa. Tätä nykyä vietetään "laatuaikaa" Jessen kanssa keittiössä iltaisin, kun pojat ovat vallanneet muut huoneet, heh. Yleensä painun heti poikien perään nukkumaan, väsyttää jo pikkukakkosen aikaan...

Pari viikkoa meni flunssan ja korvatulehduksen takia aika pitkälti kotioloissa ja ensimmäistä kertaa koko äitiysloman aikana tuntui siltä, että on päästävä johonkin, pois neljän seinän sisältä. Asunto on käynyt todella ahtaaksi etenkin uuden nukkumisjärjestelyn vuoksi eikä huvita olla kotona. Tämä viikko lähti käyntiin mukavasti, kun yöt nukuttiin hyvin ja kävin tiistaina poikien kanssa Helsingissä moikkaamassa erästä ihanaa tuplamammaa ja suloisia kaksosia. Jännitti vähän miten bussimatkat menee ja miten pojat malttavat olla vaunuissa. Jimi ei tykkää ollenkaan olla vaunuissa hereillä ollessaan, mutta reissu meni kaikenkaikkiaan hyvin! En voi olla hehkuttamatta vertaistuen voimaa. Se, kun toinen ymmärtää täysin mistä puhut ja on muutenkin ihan samanhenkinen ihminen, ihan mahtavaa! Jimi ja Theo nukahtivat heti, kun lähdettiin kotiin. Oli niin paljon uutta ja jännittävää nähtävää ja kivoja leluja, seurasta puhumattakaan.

    
Helsingin reissun myötä sain uutta innostusta ja uskallusta lähteä poikien kanssa liikkeelle enemmän. Olen viihtynyt kotona todella hyvin, olen muutenkin kotoilija-tyyppiä, mutta tekee hyvää välillä käydä ja nähdä ihmisiä. Koko perheen voimin käydään usein vaunuilemassa ja kylässä, mutta yksin lähteminen on ihan eri asia. On haastavaa liikkua yksin kahden vauvan kanssa, kun en riitä kuin yhdelle kerrallaan. Seuraavaksi haasteeksi taidan ottaa johonkin kerhoon tai avoimeen päiväkotiin menemisen. Olen miettinyt sitä jo pitkään, voisi olla kiva arjen piristäjä. xxxx

Käyttekö te kerhossa tms.?

Fysioterapia ja soijakorvike

Viime perjantaina oli poikien toinen käynti fysioterapiassa. Lähetteen sinne laittoi lastenlääkäri, koska Jimi oli tarkastuksessa niin flegmaattinen eikä saatu tutkittua kaikkea. Fyssari oli todella mukava ja vaikka aika oli heti aamusta olivat pojat iloisia ja virkeitä.

Mentiin jumppasaliin, jossa pojat olivat vaippasillaan patjalla. Fyssari keskittyi tietysti yhteen kerrallaan ja toinen sai leikkiä äitin ja isin kanssa sillä aikaa. Jimi oli tällä kertaa todella veikeänä ja näytti kaikki taitonsa. Theo mietti hetken aikaa ennen kuin hymyili uusille kasvoille, mutta lämpeni pikkuhiljaa. Poikia nostettiin, kannettiin, pyöriteltiin, kokeiltiin istumista, seisomista ja kääntymistä. Kaikki näytti oikein hyvältä molemmilla. Saatiin lupa alkaa istuttaa pieniä hetkiä kerrallaan syöttötuolissa. Kehitys on ikätason mukaista.

Theo on alkanut ryömiä ja Jimi etenee tällä hetkellä mittarimatona - suurimmaksi osaksi taaksepäin. Fyssarin mielestä näyttää siltä, että Jimi alkaa kontata pian. Jimi hengaa nykyään eniten polviensa päällä peppu pystyssä ja nytkyttää edestakaisin. Pojat ovat mielestäni ottaneet nyt viime aikoina isoja kehitysharppauksia. Johdot kiinnostaa ja erityisesti Theo menee silmät kiiluen kohti niitä.

Viime torstaina päätettiin ennätyshuonon yön jälkeen vaihtaa Nan2 soijakorvikkeeseen.   
Käytiin pari kuukautta sitten yksityisellä, kun kunnalliselta ei saatu apua. Lasten allergioihin erikoistunut lastenlääkäri ehdotti silloin soijakorviketta. Jatkettiin kuitenkin Nanilla, kun aina välillä tuli hyvä yö ja kummasteltiin kovasti voiko maitoallergia ilmetä tosiaan vaan öisin, kun päivisin pojat eivät itke ollenkaan. Ensimmäinen yö uudella korvikkeella jännitti kovasti, mutta se meni todella hyvin. Molemmat nukahtivat itse, yksi yösyöttö, kerran silitin Theoa ja herättiin vasta 10.

Seuraava yö meni kuitenkin taas todella huonosti, mutta silloin pojat tosiaan sairastuivat flunssaan. Flunssa on vetänyt olon kurjaksi ja Theo on ollut raasu etenkin öisin. Silti me ollaan nukuttu nyt monta yötä paremmin kuin koskaan! Molemmat nukahtavat pääsääntöisesti itse (ainakin Jimi, joka ei ole yhtä kipeä kuin veli), eivät heräile jatkuvasti ja syödään 1-2 kertaa yössä. Ei kipristelyä, vääntelyä eikä masusta kuulu sellaista kamalaa vellomista. Tähän asti kaikki on mennyt todella hyvin. Odotan innolla flunssasta paranemista. Sitten näkee vielä paremmin eron.

Soijakorvike on aika kallista, etenkin kun sitä menee kahdelle. Meillä kuluu yksi purkki parissa päivässä... Siihen saa kelakorvauksen jos maitoallergia todetaan. Millainenkohan prosessi se on? 

Maitoallergia ja soijakorvike herätti aikamoisen keskustelun fyssarikäynnin yhteydessä. Kysyin neuvoja vauvapolin hoitajilta poikien öihin. Kerroin aloittaneeni soijakorvikkeen yksityisen lääkärin kehotuksesta ja miten ekat yöt olivat menneet. Hoitaja naureskeli, että maitoallergia ja refluksi on nyt trendi. Voitte vaan kuvitella miltä kahden refluksivauvan vanhemmat näytti siinä tilanteessa..!
Ei kuulemma ole maitoallergiaa vaan meidän pojat sattuu olemaan yöhuutajia. Sille ei oikein voi mitään. (?!!) Sanoin, että me kokeillaan soijakorviketta, koska kaikki muu on kokeiltu eikä enää jakseta. Vasta, kun kerroin, että viime kuukausina ollaan nukuttu yhteensä varmaan se sama määrä mitä kuuluisi nukkua per yö, hän alkoi ymmärtää. Ei saatu neuvoja ja fyssarikäynnistä jäänyt hyvä mieli katosi samantien. 

Olen onnellinen, kun Theo ja Jimi voivat paremmin. Se on tärkeintä. xxxx

Onko teillä kokemusta maitoallergiasta tai soijakorvikkeesta?

Kaksi veijaria

Ihan alkuun: KIITOS tsemppaavista ja ihanista kommenteista, joita olette laittaneet <3 Vastaan niihin viikonlopun aikana.

Kävin eilen kontrollissa polilla ja sain ihan hyviä uutisia. Labratuloksista kävi kuitenkin ilmi, että valkosoluarvo on matala (luultavasti saamastani lääkkeestä johtuen) ja sain ohjeeksi välttää flunssaisia/sairaita ihmisiä ja mennä heti päivystykseen jos tulee kurkkukipua tai kuume nousee. Me ollaan ihan rauhassa viikonloppu kotona ja maanantaina menen taas labraan. Hemoglobiini on myös matala, joten rautaa popsimaan. Ehkä tämä taas tästä...

Tänään herättiin iloisina ja virkeinä Jessen kanssa, kun saatiin nukkua viime yönä jo kaksi tuntia putkeen. Pojilla oli siis meidän mittakaavassa oikein hyvä yö! Me ollaan jo pitkään ajateltu tehdä pojille oma huone eli muuttaa itse olohuoneeseen. Pojat ovat todella herkkiä etenkin alkuyöstä ja havahtuvat melkein aina, kun me mennään sänkyyn ja hyssyttely alkaa alusta. Kokeillaan jos tämä järjestely rauhoittaisi hieman kaikkien unta. Jos se ei toimi, niin muutetaan takaisin. Toivottavasti me päästään muuttamaan kolmioon mahdollisimman pian.   

Theo ja Jimi ovat todellisia vekkuleita. Molemmat kääntyvät masulleen yöllä ja alkavat valittaa, kun ei enää jaksa eikä itse tajuta kääntyä takaisin, sängyssä vedetään täysympyrää, reunoja potkitaan ja revitään, Theo avaa reunasuojuksen solmut joka aamu, leikkimaton kaarta jyrsitään, tutti otetaan suusta samantien ja itketään, kun sitä ei saadakaan itse takaisin... Nämä pikkuvekkulit on ihan älyttömän suloisia! Monta kertaa päivässä saadaan nauraa Jessen kanssa näille touhottajille. Aamulla naurettiin, kun Theo leikki kielellään. Kieli on uusin juttu, sen kanssa on kiva pelleillä: näyttää kieltä, syödä kieltä, viedä kieli poskelle. Jimi sai rikottua mobilen. Kuunneltiin aamulla mikä räsähti ja mentiin katsomaan: siellä herra tyytyväisenä makasi sängyssä mobile päällään ja hymyili. Jimi oli saanut otteen yhdestä lelusta ja nykäisi niin kovaa, että mobilen varsi katkesi!!! Onneksi varsi ei osunut silmään tms ja mobilessa roikkui pehmeitä leluja.   

Nyt pojat ovat päikkäreillä ja me koitetaan vähän raivata ja muuttaa kalusteiden paikkoja. Saa nähdä miltä täällä sitten näyttää, kun olohuone on pelkkää sohvaa ja sänkyä...

Mukavaa viikonloppua! xxxx

Hälytystila aktivoitu

Ma-ti välinen yö. Voi luoja. 

Kaikki alkoi, kun olin Tepin kanssa hakemassa Jesseä ja Jimppaa peli-illasta "laatuaikaa"-illan päätteeksi. Ihmettelin, kun autolle tulo kesti niin kauan. Eikä ihme, kun Jimillä oli pitkästä aikaa tullut kunnon refluksikohtaus. Lopulta, kun Jimi saatiin kaukaloon ja autoon, mentiin kotiin vauhdilla. Kohtaus senkun jatkui ja jatkui.

Jimillä ei ollut ollenkaan hyvä missään muualla kuin sylissä. Sylissä ollessakin piti koko ajan olla liikkeessä. Hengitys oli oudon kuuloista ja vaivalloista. Jos Jimin laski niin pikkuinen alkoi heti haukkoa henkeä ja suusta tuli maitovaahtoa. Ensimmäistä kertaa yhden pojan hoitoon tarvittiin meidät molemmat. Theo-raukka joutui tulemaan vaan "siinä sivussa".

Onneksi Theo nukahti heti iltamaidon jälkeen ja nukkui hyvin, vaikka veikka itkeskeli ja piti aika kovaa ääntä. Kohtaus oli jatkunut aaltoilevana jo 3 tuntia ja alettiin jo olla tosi huolissamme. Huolta lisäsi se, että Jimi puklasi isosti kaksi kertaa, mitä ei ole tehnyt sitten ensimmäisten elinviikkojensa.
Jimppa oli hereillä ollessaan kuitenkin tosi hymyileväinen ja oma itsensä, joten sen puolesta pystyttiin hieman rauhoittumaan. Jesse kanniskeli Jimiä, kun mä tein iltapalaa. En kuitenkaan saanut syötyä mitään, koska tuntui niin pahalta Jimin puolesta. Pala oli kurkussa. Harmitti ja olo oli lohduton myös sen takia, kun luultiin jo refluksin olevan hallinnassa. Tuleeko tälle ikinä loppua? (tiedän, että tulee, mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä..) Vihaan sitä, kun toista ei pysty mitenkään auttamaan. Jos vaan voisin niin ottaisin itselleni kaiken sen kivun, mitä Jimillä oli/on. Jatkuva huoli lapsesta on ihan kamalaa ja se, kun ei varmaksi tiedä mikä lapsella on.

Kohtaus oli alkanut iltakasin aikaan ja puolilta öin soitettiin terveysneuvontaan. Sieltä käskettiin kiireellä päivystykseen. Nieleskelin kyyneliä puhelun lopussa ja itkien aloin pakkaamaan tavaroita. Olin ihan sekaisin mitä pitää ottaa mukaan ja miten saadaan helpoiten molemmat pojista mukaan - nukkuva Theo ja aika ajoin kakova Jimi. Juoksin ympäri kämppää ja heitin kassiin oleellisimmat. Varauduin siihen, että jäädään koko perheen voimin lastenosastolle.

Meillä oli tietenkin yöpaidat kaikilla päällä, Jimiä ei voinut laskea hetkeksikään alas ja Theo heräsi itkemään, kun oli jo kova nälkä. Onneksi Jesse oli tätä heikkohermoista skarpimpi ja kertoi mitä täytyy tehdä. Puin ja otin Jimin. Jesse puki ja otti Jimin. Lämmitin Theolle maidon ja laitoin laukut valmiiksi. Puin itkevän ja ihmettelevän Theon ulkopukuun ja laitoin kaukaloon. Pikkuinen nukahti onneksi sinne kyyneleet vielä valuen. Kapaloitiin Jimi monella viltillä ja laitettiin pipo päähän. Jesse otti kaukalot ja kassit ja mä kannoin Jimiä.

Onneksi matka sairaalaan oli lyhyt ja päästiin heti hoitohuoneeseen. Syötin Theon ja Jesse oli Jimin kanssa. Sairaanhoitaja teki perusjutut; alkukyselyn, mittasi kuumeen ja otti happisaturaation. Kuumetta ei ollut ja Jimi hapettuu hyvin. Onneksi.
Heti lääkärin tullessa huoneeseen Jimi oli yhtä hymyä eikä enää kakonut ja hengityskin oli jo aika hyvää. Näytettiin varmaan ylihuolehtivilta esikois(t)en vanhemmilta...
En oo ikinä nähnyt Jimin nauravan ja hymyilevän yhtä paljon. Olo huojeni heti, kun näki Jimin voinnin kohenevan. Lastenlääkäri oli sitä mieltä, että poika näyttää hyvinvoivalta ja hän on vaan oppinut uuden äänen eli sen kakomis"murinan". Murina kuulosti siltä kuin keuhkot rahisisivat ja jotain kulkisi ylösalas ruokatorvessa.   

Oltiin todella ihmeissämme ja yritettiin vielä kerrata lääkärille oireita, koska varmuudella voin sanoa, ettei sen iltaisessa kohtauksessa ollut kyse vain uuden äänen oppimisesta. 
Jimiltä imettiin vähän limaa nielusta. Keuhkot kuulostivat normaaleilta ja kaikki muukin oli kuten pitääkin. Lääkäri kuitenkin sanoi, että hassu nikotus kuuluu äänestä. Aivan kuin Jimillä olisi jatkuva hikka. Saatiin lupa kotiinlähtöön, koska akuuttia hoidontarvetta ei ole. Jos refluksi huolettaa, voidaan soittaa poikia hoitavalle lastenpolille ja pyytää kontrolliaikaa.  Lääkäri myös totesi, että toisilla refluksi on pahempi kuin toisilla ja meidän korviin se kuulosti todella vähättelevältä.

Lähdettiin kotiin ja pojat nukahtivat heti autoon. Kotona nostettiin Theo suoraan sänkyyn ja uni jatkui. Yritettiin syöttää Jimiä ja melkein puolet normimaitomäärästä menikin alas. Jimi oli aivan poikki ja nukkui sylissä, kunnes päätettiin kokeilla sitteriin laittamista. Nyt nukkuminen onnistui myös siinä. Mentiin kaikki nukkumaan 4 aikaan, mutta mä en saanut ollenkaan nukuttua, koska Jimi rohisi niin paljon ja 10 minuutin välein piti nostaa pystympään hengittämään. Olin tosi onnellinen, kun aamu tuli. Kaikki näyttää aamulla aina paremmalta. Jesse kävi töissä viemässä avaimet, mutta tuli onneksi heti takaisin.

 Mietittiin josko refluksikohtauksen takana olisi flunssa. Jimin hengitys rohisee, Jimi aivastelee, yskii välillä ja nenä on tukossa. Yleensä osa näistä oireista on liittynyt refluksikohtaukseen, mutta nyt siinä voi olla muutakin. Eilen höyryhengiteltiin, avattiin nenää suolaliuoksella ja pidettiin Jimiä koko ajan pystyasennossa. Jimi oli iloinen ja hymyili paljon ja jaksoi leikkiä leikkikaaren leluilla. Normaalia väsyneempi tosin, mutta ei mikään ihme. Eilen illalla anoppila ja mun äiti tuli illaksi ja me päästiin hetkeksi nukkumaan Jessen kanssa. Teki hyvää ja sen voimin jaksettiin viime yö.

Yö meni yllättävän hyvin. Theo nukahti taas heti maidon jälkeen. Kannettiin Jimiä hetki maidon jälkeen, mutta hyvin nukahti sitteriin mun puolelle sänkyä. Nostin Jimiä varmaan joka toinen tunti, kun ressu oli tukossa ja hengitys rohisi niin paljon. Silittely sai taas rauhoittumaan ja hengityksen tasaantumaan. Syötiin kerran yön aikana ja herättiin vasta 10. Mun sisko tuli meille jo 8.30 auttamaan poikien hoidossa. Sai odotella yksinään olohuoneessa telkkarin parissa, kun me koisattiin. Theo heräsi hymyillen, kuten yleensä ja meni tädin hoiviin. Mä tein Jimille aamupesut ja sain taas osakseni ihania hymyjä.

Päivä on mennyt hyvin. Pojat on nukkuneet jo aamupäivällä yhden samanaikaiset päiväunet ja nyt molemmat ovat jo toisilla unilla. Jimin vointi askarruttaa kuitenkin sen verran paljon, että varattiin tälle illalle käynti yksityisellä. Kysytään refluksista ja lääkäri saa selvittää onko nyt kyseessä ihan perusflunssa. Flunssaa epäilen (ja molemmat mummit myös;)), mutta hyvä käydä varmuuden vuoksi, kun refluksin takia oltiin jo suunniteltu käyvämme yksityisellä kuitenkin.  

Kuulostaako perusflunssalta?

Tänään saadaan siis toivottavasti vähän vastauksia. Postaus on vähän sekava, kun yöunet on nyt jääneet minimiin. xxxx