Sivut

keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Pyöreä peili eteiseen

Olen pitkään etsinyt meille pyöreää peiliä eteiseen. Olen selannut eri nettikauppoja ja tehnyt hakuja tori.fi. Torin kautta kaikki on ehtineet mennä siinä vaiheessa, kun olen ottanut yhteyttä. Peilit maksavat yllättävän paljon enkä halunnut satsata nyt mihinkään useamman sadan euron peiliin, joten sen meille oikean löytämisessä on kestänyt. 

Eilen illalla satuin menemään Jyskin nettisivuille ja iskin silmäni mustaan, yksinkertaiseen ja juuri sopivan kokoiseen peiliin, Marstal. Sen oikea hinta on 70€, mutta se oli tarjouksessa 30€! Voin kertoa, että lähdin siltä istumalta klo 19.30 ajamaan lähimpään Jyskiin. 


Peili sopii eteiseen juuri niin hyvin kuin olin visioinut. Peilin halkaisija on 70cm ja se avartaa koko pientä eteistä. Suunnittelin ensin valkoista, mutta onneksi Jesse sanoi mielipiteensä ja totesi mustan sopivan hyvin yhteen mustan ulko-oven kanssa. 

Pienet asiat, mitkä tekee paljon! Tiedättekö sen, kun tekee jonkin muutoksen kotona ja aina kun näkee sen niin hymy tulee huulille. Tämä on just sellainen! Meillä on myös yksi toinen musta uutuus kotona, mutta siitä enemmän toisella kertaa! 

Ellen herää varmasti kohta päiväunilta, joten täytyy äkkiä hakea vielä kuppi kahvia! Kivaa keskiviikkoa! 

tiistai 24. syyskuuta 2019

Miksi kaksoset eri esikouluryhmiin?

Pojat aloittivat esikoulun elokuussa. Keväällä viisivuotiaiden ryhmässä päätettiin yhdessä päiväkodin johtajan ja poikien varhaiskasvattajan kanssa, että pojat menevät eri ryhmiin. Tähän asti he ovat aina olleet samassa.

Pohdittiin pitkään miten pojat suhtautuvat siihen, etteivät enää ole samassa ryhmässä eikä toisesta ole sitä totuttua turvaa. Punnittiin kahta vaihtoehtoa ja poikien oman identiteetin vahvistumisen ja kehityksen kannalta parasta oli eri ryhmät. Juteltiin asiasta myös poikien kanssa ja molemmat hyväksyivät sen.

Pojat haluavat olla kokoajan yhdessä ja heille tuottaa toisinaan vaikeuksia jopa kauppareissun mittainen erillään olo. Yleensä he haluavat soittaa toisilleen jos vain toinen on lähtenyt toisen vanhemman kanssa esimerkiksi kauppaan.

Päiväkodissa vielä viisivuotiaiden ryhmässä he puhuivat toisen puolesta ja kotona käyttivät minä -sanamuodon sijaan me. Pojat olivat kavereilleen "JimiTheo", koska heitä on vaikea erottaa.

Kummallakin on omat vahvuutensa ja heikkoutensa, jotka risteävät niin, että tiettyjen asioiden vahvempi kannattelee heikompaa. Halutaan tukea molempia löytämään omat kiinnostuksenkohteet ja auttaa tuomaan omaa persoonaa esiin.


Ensimmäinen kuukausi eri ryhmissä on sujunut loistavasti. Ollaan ylpeitä pojista! Heidän luokat on saman käytävän varrella ja he syövät ja ulkoilevat useimmiten yhtä aikaa. He näkevät toisiaan pitkin päivää, mutta varsinainen esikoulutoiminta tapahtuu oman ryhmän kanssa. Molemmilla on hyviä ystäviä ryhmässään ja mukavat aikuiset.

Hiljaisempi pojista on ottanut valtavan harppauksen eteenpäin, toinen yllätti ja viittaa lähes joka aamupiirissä, me-muoto on jäänyt lähestulkoon kokonaan pois ja pojat haluavat valita omantyylisensä vaatteet eivätkä enää joka aamu vertaile vaatteitaan veljen vaatteisiin.

Olen jopa huomannut, että kotona on rauhallisempaa nyt, kun pojat eivät ole jatkuvasti toistensa kanssa. He juttelevat keskenään eskaripäivästä ja päivän aiheista, kuten liikenne tai marjat ja "vaihtavat salaisuuksia".

Olen todella tyytyväinen päätökseen eri ryhmistä ja samalla tavalla jatkamme koulussa.      

maanantai 23. syyskuuta 2019

Arjen arvostaminen

Maanantai. Samat rutiinit kuin aina ja koko viikko edessä; olen onnellinen. 

Arki on parasta ja kaikki muu plussaa. Lasten saamisen myötä olen alkanut arvostaa arkea, kun taas ennen lapsia elin pari vuotta lähinnä viikonloppuja varten (kuten moni muu nuori). 

Terveet lapset, omat rutiinit, aamukahvi, rauhalliset nukkumaanmenot, kahdenkeskeiset illat Jessen kanssa lasten nukahdettua, aamupäivän ulkoilut Ellenin kanssa ja kaikki pienet asiat, joita yleensä muistaa arvostaa vasta kun ne hetkeksi "menettää" esim. lasten sairastelun takia.

Tietysti välillä ärsyttää olla aina yksin vastuussa aamuista ja eskariin viemisestä, laittaa ruokaa, taistella päiväunille menemisestä ja siivota hetkessä sotkuiseksi menevää kotia, mutta silti.

Olen iloinen kyvystä nauttia pienistä asioista ja arvostuksestani arkea kohtaan. Se helpottaa paljon, pitää mielen positiivisena ja auttaa vastoinkäymisten selättämisessä.  


Tämänhetkisessä arjessa parasta on mahdollisuus olla kotona Ellenin kanssa. On ihanaa, ettei koskaan ole kiire jättää poikia eskariin, vaan voidaan käyttää siihen heidän tarvitsemansa aika. Jään yleensä aamuisin hetkeksi juttelemaan poikien ryhmien aikuisten kanssa, johon toinen pojista on sanonut sen tuntuvan kivalta.

Voin käytännössä tehdä päivisin mitä haluan, nukkua päiväunet Ellenin kanssa jos väsyttää, käydä lenkillä keskellä päivää ja yllättää pojat pannarilla eskaripäivän jälkeen. Asioita, joihin ei joskus tule olemaan samalla tavalla aikaa ja mahdollisuuksia.

Parasta on tietty rauhallisuus ja lapsille jäävä aika. Eskaripäivän jälkeen ei tarvitse tehdä kotitöitä tai ruokaa, koska olen tehnyt ne jo päivän aikana. Tämänhetkistä arkea tulen ikävöimään!

Mitkä teidän fiilikset on arjesta?

torstai 19. syyskuuta 2019

Yksivuotiaan päivärytmi muuttuu


Ollaan Ellenin päivärytmin suhteen muutosvaiheessa. En ole tosin vieläkään varma siitä mikä toimii meillä parhaiten.

Ellen herää aamulla noin 7-8 välillä, joskus saattaa nukkua jopa puoli yhdeksään. Vielä kuukausi sitten hän meni ensimmäisille päiväunille jo heti kymmenen jälkeen ja nukahti samantien. Hän nukkui ensimmäisten unien jälkeen vielä iltapäivällä toiset 1,5 tuntia. Tällä päiväunirytmillä hän nukahti yöunille noin klo 20.

Nyt oikeaa päiväuniaikaa on vaikea tietää. Ellen saattaa vaikuttaa todella väsyneeltä jo kymmeneltä, mutta jos hänet vie sänkyyn ennen klo 12, hän ei nukahda. Hän nousee seisomaan, höpöttelee, naureskelee, leikkii tutin kanssa ja heittelee unikavereita pitkin sänkyä. Se on muuten todella ärsyttävää, kun hänestä kuitenkin huomaa väsymyksen. Olen kokeillut eri kellonaikoja, ettei hän olisi liian pirteä eikä yliväsynyt, mutta hakemista on edelleen.

Autoon hän nukahtaa helposti heti aamupäivällä, muttei saa nukuttua tarpeeksi pitkiä unia. Sen takia pyrin ajoittamaan tekemiset niin, että hän saisi nukkua omassa sängyssä. Löytyisi nyt vaan se oikea rytmi!

päiväuniajan ohjelma / lehti saatu 

Päiväunien siirtyessä lähemmäs keskipäivää, olen muokannut myös muita päivärutiineja. Ennen meillä ei esimerkiksi ollut mitään tiettyä rakoa ulkoilulle vaan mentiin fiilispohjalta. Alan huomata Ellenistä, että hän kaipaa päivään "taaperon päivärytmiä" ja aiempaa enemmän tekemistä.  

Tavallisena arkipäivänä viedään pojat eskariin klo 9. Lapset syövät ennen lähtöä. Eskarista ajetaan kotiin ja syön itse aamiaisen Ellenin leikkiessä omia leikkejään. Kymmenen aikaan lähdetään ulkoilemaan, yleensä käydään ensin kävelyllä ja sen jälkeen ollaan hetki puistossa. Ellen kävelee ympäriinsä, ihmettelee, laskee liukumäkeä ja keinuu.

Ulkoilun jälkeen syödään yhdessä lounas n. 11.30, luetaan kirjaa ja Ellen menee päiväunille. Toiset päiväunet on jääneet itsekseen pois. Ellen on väsynyt alkuillasta, mutta pärjää ilman toisia unia ja nukahtaa ongelmitta yöunille klo 20. Kokonaisuutena tämä päivärytmi tuntuu parhaalta, koska ennen nukkumista on ulkoiltu ja syöty eli "perustarpeet" on täytetty.

Päivään sisältyy paljon yhdessä leikkimistä, kirjojen lukemista, yhdessä tehtyjä kotihommia ja myös Ellenin itsenäistä leikkiä. Tämän hetken lempijuttuja on nukenrattaat ja nukke, omat pikkulaukut ja luukkukirjojen katseleminen.

<3 pupuviltti saatu Yours Mine Design 

Oliko teillä hankaluuksia yksivuotiaan päiväunien kanssa?
   

maanantai 16. syyskuuta 2019

Fiilikset kuukauden töissä olemisen jälkeen

Olen saanut paljon kysymyksiä töihin paluuseen liittyen. Miltä on tuntunut? 

 Olen ollut nyt kuukauden taas työelämässä. Palasin vanhaan työpaikkaani vaatekauppaan, mutta vähensin työtunteja. Teen tällä hetkellä 10h/vk -sopimuksella, tarvittaessa vähän enemmän. Minulla on ollut nyt keskimäärin kolme työvuoroa viikossa, joko arkena iltavuoro tai viikonloppuna mikä tahansa vuoro.

Lapset eivät ole reagoineet muuttuneeseen tilanteeseen. Pojat tietysti jo ymmärtävät, kun sanon meneväni töihin ja palaavani ennen heidän nukkumaanmenoaan. Ellen jää Jessen kanssa yhtä iloisena kuin aina lähtiessäni minne tahansa. Kotiin palatessani saan paljon halauksia.

Pelkäsin, että töihin palaaminen stressaa enkä kokisi enää olevani pääsääntöisesti kotiäiti. Onneksi nämä kuvitelmat eivät ole toteutuneet vaan pystyn hyvin erottamaan työn ja vapaa-ajan ja koen edelleen olevani ensisijaisesti Ellenin kanssa kotona.


Arkena lähden töihin samantien, kun Jesse tulee kotiin ja palaan lasten iltatoimien aikaan. Myymälä suljetaan arkisin onneksi jo klo 20, joten ehdin yleensä kotiin ennen lasten nukkumaanmenoa. Tuntuu hyvältä saada välillä keskittyä omiin juttuihin, pukeutua miettimättä lasten tahmatassuja ja saada nauttia rauhallisesta kahvitauosta (josta minulle vieläpä maksetaan!).

Fiilikset töihinpalaamisen suhteen on olleet vain positiiviset! Saan tehdä sitä mistä nautin muodin parissa, työporukka on kiva ja koen joka työvuorossa onnistumisen tunteita.

Palaan kokopäivätyöhön, kun saan työpaikan omalta (sosiaali)alaltani. Siihen saakka nautin tästä työtilanteesta.  

Milloin te olette 
palanneet työelämään?

tiistai 10. syyskuuta 2019

"Raskaus ei ole sairaus", totesi lääkäri

Ei ole, ei. Raskaus voi silti tuoda mukanaan oireita, jotka saavat olon tuntumaan hyvin sairaalta.

Kuulun niihin, jotka kärsivät raskauspahoinvoinnista. Pahoinvointi on kokonaisvaltaista, jatkuu ympärivuorokautisena ja hallitsee ja rajoittaa elämää. Voimat on loppu, energia on nollassa, pienikin arkinen tekeminen saa sydämen hakkaamaan, kuumat ja kylmät aallot vaeltaa kropassa, etova olo vaihtelee pahasta hyvin pahaan, kaikki ällöttää ja mieli on sumussa.

Omalla kohdallani raskauspahoinvointi oli kaikkea yllämainittua. Olo oli kuin krapulaisella x 100.


Voitte kuvitella miltä tuntui kuulla lääkärin toteavan, ettei raskaus ole sairaus.    

Se oli viimeinen käyntini kyseisellä noin 60-vuotiaalla mieslääkärillä. Jätin palautetta. 

Oman kokemukseni nojalla en voisi koskaan käyttää kyseistä fraasia. Kukaan muu kuin raskaanaoleva itse ei tiedä miltä kropassa tuntuu. Jokainen raskaanaoleva ja jokainen raskaus on erilainen.

Koko ensimmäisen raskauskolmanneksen kummassakin raskaudessa olin kuin kävelevä zombi. Pahoinvointi oli kamalin oire, väsymys ja turvotus hyvänä kakkosena. En todellakaan tuntenut oloani terveeksi ja normaaliksi kertaakaan niinä kuukausina. Koin vain olevani hyvin pahoinvoiva ja väsynyt eikä sen vähätteleminen auttanut asiaa - päinvastoin! 

Paras apu pahoinvointiin ja muihin ikäviin oireisiin on myötätunto ja tsempit!

Oletteko saaneet osaksenne jotain samantyylistä?

maanantai 9. syyskuuta 2019

Suomalaista designia kotiin / be&liv


Ihastuin suomalaiseen be&liv -yritykseen reilu vuosi sitten nähtyäni sen tuotteita Instagramissa. Kaunista, ajatonta ja kotimaista. Satuin myöhemmin vielä voittamaan eräässä arvonnassa kultaisen neljän kynttilän Quartet Candelabra -kynttelikön, jota rakastan!

Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettiin viikonloppuna Design Market, jossa oli mukana myös be&liv. En itse päässyt tänä vuonna käymään tapahtumassa, mutta onneksi vanhempani kävivät ja äitini osti minulle toivomani tuotteet.

Hankin valkoisen hedelmävadin, joka on tällä hetkellä olohuoneessa. Jossain vaiheessa siirrän sen luultavasti keittiöön toimittamaan oikeaa virkaansa, katsotaan. Vadin lisäksi ostin kaksi kultaista Palea -kynttilälyhtyä. Niitä on kahta kokoa ja tapahtumassa oli tarjouksessa molemmat yhteishintaan 30€ - huippua. Be&liv -kokoelmani kasvaa pikkuhiljaa!


Onko be&liv teille jo tuttu?

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Kolmas kerta toden sanoo

kuva: Nea Anniina Photography

Huomasitteko jo, että blogin nimi on vaihtunut? Jälleen - voi joku todeta. Kolmas kerta toden sanoo.

Paluu juurille, sillä aloitin bloggaamisen Mama loves you -blogilla. Se vaihtui aika pian kaksosuutisen myötä Mama loves you two, jolla jatkoin monta vuotta.

Ellenin myötä two ei enää toiminut ja päätin samalla muuttaa nimeä enemmän lifestylen suuntaan - Elämää kristallikruunun alla. Nimi on ihana ja niin kuvaava, mutta jokin siinä alkoi tökkiä. Aloin kaivata vanhaa ja blogin osoitteen ollessa edelleen se vanha alkuperäinen, ihastuin siihen palavasti uudelleen! Mama loves you kuvaa minua ehdottomasti parhaiten ja se tuntuu sataprosenttisesti omalta.

Tein blogille uuden bannerin ihanan Nean (Nea Anniina Photograpfyn) meistä ottamilla upeilla perhekuvilla. Otettiin heinäkuussa samalla kertaa Ellenin 1-vuotiskuvat ja perhekuvia. Kuvista tuli aivan ihania ja aion teettää niistä meille muutaman taulun.

                                                    kuva: Nea Anniina Photography


Tervetuloa jatkamaan Mama loves you -blogin parissa! <3  

maanantai 2. syyskuuta 2019

Yksivuotias yllättää


Tänne kuuluu jo paljon parempaa. Ellen parani yllättävän nopeasti lääkärikäynnin ja oikeiden lääkkeiden avulla. Hän on taas iloinen oma itsensä, hömpöttää menemään nukenrattaiden kanssa, syö hyvällä ruokahalulla ja juttelee paljon.

Yllätyn lähes päivittäin siitä miten paljon yksivuotias ymmärtää. Se on aivan uskomatonta! Sanotan tekemistäni Ellenille kokoajan ja hän reagoi siihen. Jos esimerkiksi puhun uloslähtemisestä, hän hakee kengät ja menee ulko-ovelle odottamaan. Jos puhun syömisestä, Ellen menee keittiöön, ottaa ruokalappunsa ja menee tuolinsa viereen kädet ojossa.

Hän hakee tiettyjä leluja, vie vaipan roskiin ja auttaa etsimään kadonneita tavaroita (=kulkee ympäri olohuonetta kädet sivuilla hölmistynyt ilme kasvoillaan ja kyykkii välillä kuin katsoisi sohvan tai pöydän alle).

Ellen tuntuu oppivan jotain uutta päivittäin ja sitä on ihana seurata.

"Mamma Ellen osaa jo itse tehdä vaikka mitä", totesi isoveli. No niin osaa!

Kivaa viikkoa kaikille!