Tänne kuuluu jo paljon parempaa. Ellen parani yllättävän nopeasti lääkärikäynnin ja oikeiden lääkkeiden avulla. Hän on taas iloinen oma itsensä, hömpöttää menemään nukenrattaiden kanssa, syö hyvällä ruokahalulla ja juttelee paljon.
Yllätyn lähes päivittäin siitä miten paljon yksivuotias ymmärtää. Se on aivan uskomatonta! Sanotan tekemistäni Ellenille kokoajan ja hän reagoi siihen. Jos esimerkiksi puhun uloslähtemisestä, hän hakee kengät ja menee ulko-ovelle odottamaan. Jos puhun syömisestä, Ellen menee keittiöön, ottaa ruokalappunsa ja menee tuolinsa viereen kädet ojossa.
Hän hakee tiettyjä leluja, vie vaipan roskiin ja auttaa etsimään kadonneita tavaroita (=kulkee ympäri olohuonetta kädet sivuilla hölmistynyt ilme kasvoillaan ja kyykkii välillä kuin katsoisi sohvan tai pöydän alle).
Ellen tuntuu oppivan jotain uutta päivittäin ja sitä on ihana seurata.
"Mamma Ellen osaa jo itse tehdä vaikka mitä", totesi isoveli. No niin osaa!
Kivaa viikkoa kaikille!
Muistan kun oma pikkusisko alkoi puhumaan. Tavallaan se oli iso juttu ja kommunikaatio pääsi seuraaville tasoille ja siskon persoonaan tuli kokonainen uusi ulottuvuus, mutta toisaalta taas tuntui jotenkin hassusti siltä, että no big deal, ollaan kaikki koko ajan tiedetty hänen luonteensa ja ajatuksensa ja fiiliksensä ilman sanojakin, hän ei pystyisi sanoilla yllättämään koska tunsimme hänet jo ennen kuin hän osasi itse sanoin kertoa, millainen hän on.
VastaaPoistaVarmasti teidän pojille jännittävää seurata siskon etappeja. Isosisaruus on ainakin itselle ollut aina merkittävä ja ylpeyttä herättävä rooli!
Voi miten osuvasti kuvailit :) Tuohon tyyliin olen itsekin ajatellut.
PoistaJännittävää ja hienoa, ehdottomasti :)
ihmeellistä tosiaan.
VastaaPoistaNiinpä!
Poista