Miksei meillä nukuta?

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Kiva päästä taas kirjoittamaan!

Kulunut viikko on ollut raskas. Olen ravannut lääkärissä, joutunut miettimään pojille hoitajaa siksi aikaa, pojat ovat nukkuneet huonosti ja olen ollut puolikuntoinen koko viikon. Perjantaina sain vahvaa lääkettä vatsakipuihin (kysta vaivaa), josta tuli moneksi päiväksi todella huono ja voimaton olo. Päivät oli yhtä tuskaa yksin poikien kanssa, yöllä oli normaalia raskaampaa nousta rauhoittelemaan ja syöttämään poikia ja mieli oli ihan maassa. Nyt viimein on vointi kohenemaan päin ja vaikka yöt on edelleen huonoja, niin olo on hyvä ja energinen!

Vietin melkein koko viikon neljän seinän sisällä, lukuunottamatta lääkärikäyntejä. Eilen käytiin pitkästä aikaa kaikki yhdessä vaunulenkillä ja kierreltiin hetki lähikauppakeskuksessa. Pojat olivat kaupassa hereillä, mutta naureskelivat tyytyväisinä. Yleensä kiukku iskee heti jos sisällä pitää olla vaunuissa hereillä ollessa. Kohtahan sitä voi huoletta mennä poikien kanssa vaikka missä jos alkavat viihtyä vaunuissa paremmin! Jes!

Yöt on raskaita. Nyt tätä vaihetta on kestänyt jo niin pitkään, että asenne alkaa olla kohdillaan: tätä tämä nyt on. Kaikki muutokset tästä ovat vain positiiviseen suuntaan. Nukahtaminen on ehkä aavistuksen helpompaa kuin ennen. Theo pystyy jo nukahtamaan itse, kun laitetaan sänkyyn. Tutti suuhun, pupu ja harso kainaloon. Yleensä pyörii hetken, kunnes nukahtaa. Välillä täytyy muutaman kerran antaa tuttia ja silittää poskesta. Jimi pyristelee vastaan edelleen. Ei kuitenkaan olla jouduttu paria poikkeusta lukuunottamatta heijaamaan enää niin pitkään kuin aikaisemmin. Positiivista sekin!
Se harmi kuitenkin on, että jos Jimi huhuilee paljon tai itkee, Theo tekee samoin eikä enää suostu rauhoittumaan ilman syliä. Itku lisää itkua.

Ollaan mietitty miten unikoulut toimii kaksosten kanssa? Ollaan koitettu jo tassuttelua, mutta heti jos jompikumpi alkaa itkeä kunnolla, peli on menetetty. Pojat häiriintyvät toisistaan todella paljon. Olisi ihan huippua jos pojat oppisivat nukahtamaan itse ja yöt pikkuhiljaa muuttuisivat kokonaisemmiksi. Kiinnostaako erillinen postaus meidän yöstä? 

Yöhön on tullut taas uusi rytmi. Jo pitkään on menty taas kahdella yösyötöllä ja lukuisilla heräilyillä: klo 21 iltamaito, 22 yleensä nukahdetaan, hyssyttelyä vuoron perään klo 24 asti ja sitten syödään, klo 4 syödään, klo 7 syödään, klo 10 herätään. Viimeisen kuukauden ajan on toinen poika nukkunut suht hyvin, mutta toinen herää 30 min välein koko yön itkemään eikä rauhoitu kuin syliin tai maitoon. Rasittavaa, koska tasan joka toinen yö heräilijä on Jimi ja joka toinen yö Theo. Toivon todella, että tämä on vaan joku hiton vaihe.

Voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka paljon. Haluaisin, että meille tulisi joku "vauvakuiskaaja", joka ymmärtää näitä naperoita ja unikouluttaa pojat. Onko sellaisia? ;)

Huonojen öiden vastapainona on hyvin sujuvat päivät. Poikien kanssa on ihanaa! Pojat heräävät aina hymyssä suin, viihtyvät hyvin keskenään leikkien ja ovat melkein aina tyytyväisiä. Jessen tullessa kotiin vastassa on kaksi iloista pikkupoikaa. xxxx

Myynnissä: Bola-koru

*MYYTY!*

Sain juuri myytyä meidän toisen vauvakeinun, kun sillä ei ollut enää meillä käyttöä. Nyt ajattelin laittaa raskaus- ja vauvajuttuja myyntiin ensin tänne, koska teidän lukijoiden joukossa saattaa olla kiinnostuneita! 

 Nyt myynnissä siis sydämenmuotoinen Bola-koru.

"Kaunis ja kimaltava sydämenmuotoinen kristalliriipus. Korun riipus on sterling hopeaa! Halkaisija 25mm.
Erotu muista!

 Meksikolainen bola on kaunis helistinkoru odottavalle äidille. Korun sisällä on pieni ksylofoni, jonka päällä pikkuruinen pallo tanssii pitäen erityistä, hienoa hiljaista ääntä odottavan äidin liikkuessa. Korua pidetään roikkumassa vatsan päällä ja jo 20:nen raskausviikon jälkeen lapsi voi kuulla ja tunnistaa äänen. Korun maaginen ääni rauhoittaa lasta kohdussa raskauden aikana. Bola-korua säännöllisesti käytettynä, syntymän jälkeen lapsi tunnistaa tutun helinän, joka tyynnyttää häntä. Toimii siis myös imetyskoruna -lapsen ja äidin yhteisiin hetkiin."  Teksti lainattu www.raskauskeiju.fi

Koru on ostettu noin vuosi sitten (31,50€), mutta se on edelleen kuin uusi. Ei kulumaa ja kaikki "blingit" paikallaan. Mukana musta riipusnauha, pituutta voi säädellä.

Tarjouksen voi jättää sähköpostitse: mamalovesyoutwo@hotmail.com

Kuluneet puoli vuotta

Jimillä ja Theolla tuli joulukuun lopulla puoli vuotta täyteen. Puoli vuotta!? Toissapäivänä mittariin tuli jo seitsemän kuukautta. En käsitä miten aika menee niin nopeasti. Kohta meilläkin alkaa olla ensimmäinen vuosi ohi, meidän pienet vauvat! Lueskelin vanhoja postauksia läpi ja muistelin näitä kuluneita kuukausia. On ollut kaikenlaista, onneksi olen kirjoittanut tänne tärkeimmän.

Tajusin postauksia lukiessani, että ensimmäiset kuukaudet kotona poikien kanssa on ihan sumuisia. Sitä sanotaan, että ne ensimmäiset kuukaudet menee sumussa ja niin se oli meilläkin. Sen muistan kuin eilisen miten poikien ollessa noin 2 kk, mietin, että eihän tämä ole ollenkaan niin rankkaa kuin me pelättiin. Mietin, että eihän me olla yhtään niin väsyneitä ja hajalla kuin mitä pelättiin.

 1-3 kuukautta

No, taidettiin me olla. Näin jälkeenpäin mietittynä, kun ajattelee niitä ekoja kuukausia; kun poikia piti syöttää kolmen tunnin välein ympäri vuorokauden, Jessellä oli vain kaksi viikkoa isyyslomaa, pojille tuli hengityskatkoksia, Jimille piti tilata ambulanssi, refluksi, masuvaivat, keskosääntelyt (=ei osattu nukkua Jessen kanssa sitäkään vähää), kaikki oli ihan uutta ja opettelua. Miten me selvittiin siitä kaikesta? Ihmettelen sitä suuresti näin jälkikäteen.

Sen ajan väsymyksestä kertoo hyvin tämä: pojat olivat noin 2kk eli olleet kotona noin kuukauden. Nukuin yhteensä noin 1-4 tuntia yössä, max.tunnin kerrallaan. Menin yhtenä iltana suihkuun. Nautin kuumasta vedestä ja hiljaisuudesta. Yhtäkkiä havahduin siihen, kun sanoin ääneen: "kyllä otan, Sauli Niinistö", olin nukahtanut seisaalleen ja unessa olin jutellut Niinistön kanssa... Olin aivan sekaisin "herätessäni", kerroin sattumuksesta Jesselle ja saatiin siitä kunnon naurut.

Ensimmäiset kuukaudet olivat paitsi raskaita myös hauskoja. Meillä oli hauskaa Jessen kanssa. Väsyneenä tuli enemmän naurettua tyhmille jutuille kuin tiuskittua toiselle. Istutaan sängyllä, kuten joka ilta, syöttämässä poikia. Toinen sanoo jotain ihan urpoa, mikä ei liity mihinkään ja siitä väännetään vaikka mitä juttuja. Sitten nauretaan. Se kevensi sitä arjen raskautta ja väsymystä huomattavasti. Meillä toimi tiimipeli alusta saakka hyvin. Sairaalassa hoidettiin poikia yhdessä päivittäin ja juteltiin asioista. Yritettiin yhdessä käsittää sitä, että meillä on nyt kaksi poikaa ja ollaan vanhempia. Pähkäiltiin yhdessä kotona vauvanhoitoa ja haettiin rutiinia. Riitoja ei tullut, ei olla riidelty kertaakaan koko tämän seitsemän kuukauden aikana (oikeastaan ikinä). Pahimpina valvomisaikoina tuli joskus öisin tiuskittua toiselle, mutta silloin me sovittiin, että niitä ei muistella enää aamulla. Hyvin on toiminut!

3-4 kuukautta

Noin kolmesta kuukaudesta eteenpäin tuli taas uudet haasteet, kun vanhat helpotti. Pojille tuli oireita rokotuksista, masu vaivasi, koliikkimaisia iltahuutoja, nukahtamisvaikeuksia, ensimmäinen flunssa, refluksioireet paheni. Oltiin jo epätoivoisia refluksin suhteen. Välillä tuntui, ettei me oikeasti selvitä. Pojat eivät enää nukkuneet vastasyntyneen tavalla valtaosaa päivästä vaan alkoivat hakea kontaktia. Vuorokausirytmi oli hakusessa. Muistan miten noin 2-3 aikaan yöllä hytkytin pirteää vauvaa sitterissä itse itkien sitä järkyttävää väsymystä, "miksei se nuku"... Silloin toinen vauvoista nukkui suht hyvin, mutta aina toinen valvoi. Toinen meistä nukkui toisen vauvan kanssa makuuhuoneessa ja toinen yritti valvoa pirteän vauvan kanssa olohuoneessa. Näin me vuoroteltiin, kunnes rytmi löytyi ja tilanne normalisoitui. Silloin tällaiset kamalat vaiheet tuntui kestävän ikuisuuden eikä auttanut kuulla sitä "se menee ohi, se on vaan vaihe".

Koliikkimaisten huutoiltojen aikaan illan tuleminen ahdisti, kun tiesin mitä on tulossa. Pelkäsin iltaa. Heijasin huutavaa vauvaa monta tuntia kädet ihan poikki ja mietin tällaistako meidän elämä nyt on. Mietin oltiinko me sittenkään valmiita tähän, olisiko pitänyt odottaa. Ne huudot loppui onneksi aika nopeasti ja mielialakin koheni. Päivisin oli aina ihan eri ääni kellossa, päivät on menneet aina paljon paremmin kuin illat.

5-7 kuukautta

Viimeisimmät kuukaudet, noin 5-7 kk ovat taas tuoneet mukanaan uusia haasteita. Nukkumisvaikeudet (vieläkin...), päiväunettomuus, soseiden syönti, ei viihdytä vaunuissa hereillä ollessa. Päiväunet löytyi, kun pojat siirtyivät ulos nukkumaan. Rutiinit ja rytmi toimivat. Soseita syödään muutamalla kikkakolmosella jo paremmin. Yöt, no yöt on mitä on. Viiden kuukauden kohdilla oltiin jo päästy kivaan yörytmiin: syötiin noin 4-6 aikaan ja sitten vasta aamulla eli yhdellä yösyötöllä mentiin. Nyt on taas pidemmän aikaa herätty klo 24 itkemään, sitten syödään ja taas 4-5 aikaan olisi nälkä eli ollaan palattu siihen kolmen tunnin välein syömiseen myös yöllä. Hohhoh. Yöt on suuria arvoituksia tällä hetkellä. Nukahtaminen yöunille on edelleen haastavaa.

Odotan innolla mitä seuraavat kuukaudet tuovat tullessaan. Olen huomannut, että yhdestä vaiheesta, kun pääsee niin toinen jo tulee. Meille voisi tulla pysyvästi kokonaiset yöt!

Olen ihan mielettömän onnellinen näistä kuluneista kuukausista. Kaikenkaikkiaan meillä on mennyt paljon paremmin kuin uskalsin edes toivoa (vaikka on ollut kaikenlaista "ylimääräistä" huolta)! Olen yllättynyt siitä miten arki lähtee rullaamaan ja sitä oikeasti selviää kahden vauvan kanssa. Matkan varrella on opittu ties mitä konsteja pitää vauvat tyytyväisinä ja välillä on menty suoraan siitä mistä aita on matalin. Ollaan opittu mikä toimii meillä ja mikä sopii meidän perheelle.

Tästä muistelusta tuli ehkä vähän ylinegatiivinen, vaikka muistelen lämmöllä kulunutta puolta vuotta. Pienistä keskosista on kasvanut isoja, ihania hymypoikia. Aamuisin herätään lähes poikkeuksetta jokellellen ja hymyillen ja kuikuillaan sängystä milloin äiti (ja isi) tulee "herättämään" ja pusuttamaan. Pojat ovat perustyytyväisiä ja ihan hurjan suloisia. Kohokohtia ovat olleet kaikki uudet opitut taidot: ensimmäiset hymyt, juttelut, kääntyilyt, toistensa huomaaminen ja kontaktin ottaminen. On ihanaa olla jollekin niin äärettömän rakas ja tärkeä. Se, kun pieni käsi rutistaa sormestani, pikkuinen tarraa kiinni kaulasta ja hymyilee leveästi minut nähdessään. Saan kokea kaiken tämän tuplana!   

Kaksosten äitinä oleminen on parhautta! xxxx  

Miten te koette ensimmäiset kuukaudet?

SkipHop Versa

Vihdoinkin meillä on ihan oikea hoitolaukku.

Musta, tyylikäs, käytännöllinen, tilava, kelpaa myös Jesselle eikä ole mikään superkallis.

Tilasin Versan lastenverkkokauppa.fi:stä ja se saapui noin viikossa.

Etsin pitkään sitä oikeaa laukkua. Meillä oli käytössä hoitolaukkuna aikaisemmin ihan normaali käsilaukku (siitä lisää tässä *klik* postauksessa). Siinä oli hankalaa ja ärsyttävää, kun kaikki oli sekaisin eikä mitään löytänyt ilman penkomista.

Versa-hoitolaukussa on neljä isoa taskua laukun sisäpuolella, joihin saa kivasti kaiken järjestykseen. Ulkopuolella on myös taskuja, joissa meillä säilytetään mm.poikien tuttipulloja. Laukun keskellä kulkee vetoketju, jonka avaamalla saa 20% lisätilaa laukkuun. Meillä se on auki, koska tavaraa kahdelle vauvalle on sen verran paljon. Laukkuun mahtuu hyvin kahden vauvan ja välillä jopa maman tavarat.

Ehkä parasta laukussa on pikakiinnikkeet, joilla laukun saa kiinnitettyä mihin tahansa vaunuihin. Olkahihna on sen pituinen, että se riittää juuri ja juuri meidän työntöaisaan, mutta pikakiinnikkeiden ansiosta laukun kiinnittäminen on todella helppoa eikä olkahihnaa tarvitse säätää jatkuvasti!

Laukussa tuli mukana vaipanvaihtoalusta. Laukku on musta, kultaisilla vetoketjuilla ym.yksityiskohdilla, mutta sisäpuolelta kauniin turkoosi, jotta tavaroiden löytäminen on helpompaa.

Katsottuani esittelyvideon kyseisestä laukusta, päätös oli tehty (löytyy googlettamalla). Video havainnollisti hyvin millainen laukku on käytännössä ja mitä ominaisuuksia siitä löytyy. Versa on ollut käytössä nyt muutaman päivän ja se on ihana! xxxx

Meidän viikonloppu

Perjantaina meillä oli tosi kiva päivä. Pojat heräsivät hyväntuulisina ja ilmoittivat siitä jokeltaen ja nauraen. Päiväunia nukuttiin 2,5 tuntia ja sinä aikana meille tuli ihania vieraita; mammakaveri ja kaksoset (9kk). Ehdittiin juoda kahvit ja jutella hetki ennen kuin parvekkeelta huhuiltiin. Hain Jimin ja Theon sisään ja siinä oli näillä vähän isommilla vauvoilla ihmettelemistä! Kumpikaan meidän pojista ei vierastanut. Menoa ja meininkiä oli; kaksi ryömivää ja seisomaan opettelevaa vauvaa ja kaksi vielä (suht) paikoillaan möllöttävää vauvaa!

Jesse tuli kotiin aika aikaisin ja ihastui meidän pieniin vieraisiin. Jesse sanoi odottavansa jo innolla sitä aikaa, kun meilläkin istutaan ja ryömitään. Niin minäkin, mutta on siinä hommaa! Tuli taas todettua, että täällä saa tehdä hieman muutoksia, kun nämä kaksi viikaria lähtevät liikkeelle. Perjantai meni hymyillessä, niin mukavaa meillä oli. Toinen kaksosten äiti ymmärtää ihan täysin mistä puhutaan, vertaistuella on ihan mieletön voima! Oletteko huomanneet samaa?

Perjantaina hain postista meidän uuden hoitolaukun. Löysin ihan täydellisen, musta Skip Hop Versa. Kerron siitä myöhemmin lisää.
 

Lauantaina nautittiin siitä, kun saatiin koko perhe heräillä yhdessä. Viikonloput on parhautta! Jessellä on pääsääntöisesti viikonloput vapaata, joten meillä on säilynyt viikonlopun odottaminen. Päivistä ei ainakaan mene sekaisin, edes tämä kotiäiti!  

Jimillä oli päällään suloiset farkkuhaalarit. Lähdettiin pitkälle vaunulenkille pakkaseen ja poikettiin anoppilassa. Siellä meni muutama tunti, jonka jälkeen palattiin kotiin. Lakkasin kynnet ja Jesse katsoi lätkää samalla poikien kanssa leikkien. Rentoa ja mukavaa.

Eilen illalla mukavuus loppui kuin seinään. Ihan yhtäkkiä, kesken poikien iltatoimien alkoi vatsaani sattua. Kipu oli niin voimakasta, etten voinut edes liikkua. Mikään asento ei ollut hyvä enkä voinut kuin maata sängyssä kärsien. Jesse hoiti pojat unikuntoon, syötti ja sai onneksi hyvin nukkumaan. Pääsin sängystä vessaan puolenyön aikaan, vaihdoin yöpaidan ja menin takaisin sänkyyn. Särkylääke ei auttanut, mutta onneksi nukahdin. Näin on käynyt myös kerran aiemmin, noin kuukausi sitten. Silloin se pelästytti niin, että lähdin yöllä päivystykseen. Siellä arvuuteltiin kaikenlaista, mm.umpparia. Sain kipulääkettä suoraan suoneen ja se helpotti. Siitä lähtien syytä on arvuuteltu, mutta kipujen lakattua se jäi arvoituksesi. Epäillään myös, että kysta kipuilee.

Aamulla olo oli hieman parempi. Särkylääke vie pahimman kivun pois. Sinnittelen huomiseen, kun vointi on kuitenkin jo aika hyvä. Ei houkuta lähteä päivystykseen tunneiksi jonottamaan, kun siellä ei välttämättä voida tehdä mitään. Huomenna soitan lääkäriajan, että saisi selvyyden tälle.

Harmittaa. Pahinta on olla sairaana ja toimintakyvytön, koska äideillä ei valitettavasti ole sairaslomaa. Pojat vaativat sen saman, omasta voinnista viis. Eilen olisin luultavasti lähtenyt sairaalaan jos poikia ei olisi. Nyt kaikki täytyy aina miettiä heidän kannaltaan. Eilen en olisi pärjännyt ilman Jesseä.

Tänään oli suunnitelmissa mennä poikien kanssa moikkaamaan Sonjaa ja Niiloa, mutta nyt se valitettavasti siirtyi toiseen päivään. Tämä päivä menee sohvalla voimia kerätessä. xxxx

ps. olen niin iloinen, kun teitä rekisteröityneitä lukijoita on jo yli 200! 
Kiinnostaisi tietää mikä saa teidät lukemaan tätä blogia? :) 

Nabby-itkuhälytin

Kuinka moni teistä on kuullut Nabbysta? Minä en ollut ennen kuin sain sellaisen testattavakseni.

kuva täältä

Nabby on tanskalainen itkuhälytin, joka on kehitelty älypuhelimeen. Nabby toimii Android-, iPhone- ja iPad-laitteissa sekä muissa taulutietokoneissa. Puhelimeen ladataan ilmainen Nabby-sovellus ja näin itkuhälytin on puhelimessa. Ihan mielettömän kätevää ja helppoa! Nabby perustuu erityispitkän kantaman bluetooth-yhteyteen Nabbyn ja puhelimen välillä. Kantaman sanotaan olevan Nabbyssa jopa 340 metriä linnuntietä. Nabby luo turvallisen yhteyden eikä siihen tule signaalihäiriöitä muista itkuhälyttimistä.

Miten Nabby toimii meillä? 

Olen ihan rakastunut! Nabby on ihana. Otin sen pakkauksesta ja ensiksi ihailin sen pientä ja hienoa ulkomuotoa. Hetki meni ennen kuin tajusin mistä sen saa päälle - napista on tarkoituksella tehty vaikeasti painettava, ettei lapsi saa sitä itse suljettua. Nabby käynnistyy yhdellä napinpainalluksella ja sen jälkeen täytyy vain avata Nabby-sovellus puhelimesta. Nimesin meidän Nabbyn Jimi&Theo's Nabby ;) Se ilmoittaa, kun "Jimi&Theo kaipaavat huomiotasi". 



Nabbyn käyttö on helppoa ja pienen kokonsa vuoksi se kulkee aina hoitolaukussa mukana. Käytän itkuhälytintä paljon. Poikien nukkuessa päikkäreitä parvekkeella, Nabby on aina vahdissa. Samaten jos pojat jäävät esim.vanhempieni luona ulos nukkumaan, Nabby on päällä. Nabby ei sulkeudu ilman, että sitä huomaa. Se hälyttää heti jos yhteydessä on häiriöitä (esim.akku lopussa tai kantavuus ylittymässä). Nabby on toiminnassa, vaikka käytän samalla muita sovelluksia. Hälytykset tulevat ihan samalla tavalla muista toiminnoista viis. Melkein pelästyin, kun puhuin äitini kanssa puhelimessa ja yhtäkkiä äitini äänen lisäksi puhelimesta alkoi kuulua Theon itkua! Se toimii siis myös puhelun aikana!

Akku kestää ihan tajuttoman pitkään (70 tuntia). Olen käyttänyt Nabbya jo pari viikkoa, monta tuntia päivässä enkä ole vieläkään joutunut lataamaan sitä uudelleen. Akun varaustaso näkyy aina sovelluksessa ja se muistuttaa lataamisesta jo hyvissä ajoin. Nabby on helppo ladata tietokoneen kautta usb-piuhalla tai liittämällä piuha Iphonen laturiin. 

Ääniherkkyyttä voi helposti säätää itselle sopivaksi. Meillä se on melkein täysillä, ihan vaan varmuuden vuoksi jos pojilla sattuisi tulemaan nieleskelykohtauksia tms. Jos tuntuu, että laite hälyttää jatkuvasti, herkkyyttä kannattaa muuttaa. Hälytysäänet ja ilmoitukset voi niin halutessaan laittaa äänettömälle tärinälle.   



Nabbyyn voi ostaa myös lisämoduuleja: 

Lämpömittari näyttää lämpötilan lapsen lähellä. Sovelluksen voi asettaa hälyttämään jos lämpötila nousee tai laskee liikaa.
Unilaskuri näyttää, kuinka kauan lapsi on nukkunut ja tallentaa kaikki unisyklit. Näin näkee onko lapsen unessa säännöllisyyttä tai puuttuuko se.
Kuuntele nyt -toiminnolla voi kuunnella lasta milloin vain.

Meidän Nabbyssa ei ole vielä näitä moduuleja, mutta aion hankkia ne ja voin sitten kertoa kokemuksistani enemmän. Ainakin lämpömittari kuulostaa hyvältä; helppo tarkistaa, että pojilla on sopivan lämmin vaunuissa.

Nabby on ihan ykkönen ja suosittelen sitä lämmöllä!

Nabbyn suomenkielisille nettisivuille pääset täältä sekä Nabbyn Facebook-sivuille täältä.

Onko teillä kokemusta Nabbysta? Oletteko tykänneet? 

Kontrolli vauvapolilla

Oli ihan kiva tajuta eilen illalla yhdeksän aikaan, että seuraavana aamuna on aika vauvapolille klo 9.45... Jesse sai onneksi sovittua kyydin töihin, että minulle jäi auto. Siskoni lupautui mukaani avuksi. Kaikki hoitui siis hyvin. Meille on tullut nyt lyhyellä aikavälillä monta lääkäriaikaa, kun niitä on jouduttu siirtelemään ja olin jotenkin unohtanut tämän ajan.

Aamu alkoi aikaisin. Inhoan sellaisia aamuja, kun on kiire johonkin. Eniten sellaisia aamuja, jolloin joudun yksin laittamaan pojat ja itseni kiireellä valmiiksi. Heräsin 6.45 ja syötin pojat. Annoin unisten pikkuisten nukkua kahdeksaan asti, jolloin olin itse jo ehtinyt laittautua ja syödä aamupalaa. Ensin Theo pesulle ja sitten Jimi. Tuntui pahalta herättää kesken unien, molemmat nukkui niin sikeästi.

Syötiin aamupuuro ja oltiin ihan hyvissä ajoin valmiita. Ulkovaatteisiin ja siihen itse lähtöön menee aina ihan tuhottomasti aikaa. Aamutreeni tuli tehtyä, kun kannoin kaksi turvakaukaloa ja hoitolaukun autolle, huh! Putsasin auton ja päästiin lähtemään, onneksi vain 5 min myöhässä aikataulusta. Haettiin sisko ja oltiin ajoissa polilla.

kumpi on kumpi? ;)

Mukava hoitaja tuli "haastattelemaan" ja otettiin mitat pojista. Pojat olivat yhtä hymyä! Hoitaja oli todella mukava ja tunsin itseni hyväksi ja onnistuneeksi äidiksi, kun hoitaja niin kehui ja puhui tiettyyn tyyliin. Tulin tosi hyvälle tuulelle, kun hän kysyi miten ihmeessä olen niin freshinä ja hyvinvoivan näköinen, vaikka juuri kerroin meidän katkonaisista öistä. Sanoin, että salaisuus siihen piilee ihanassa miehessä ja läheisissä ;)

Lääkärin luona hyvä mieli hieman laski. Theo vierasti lääkäriä ja oli herkkiksenä. Itkuksi meni koko tutkiminen. Itkusta huolimatta lääkäri koitti saada Theon kiinnostumaan leluista eikä siitä tullut mitään. Otin Theon syliini rauhoittumaan ja lääkäri kysyi mitä taitoja Theolla on. Hmm... Siinä sitten koitin miettiä ja menin jotenkin paniikkiin. Käytiin läpi nukkumiset, syömiset, rytmiä ja lääkkeitä. Theo syö kuulemma liian vähän soseita ja juo liikaa maitoa. Tuli epäonnistunut fiilis. Juuri eilen mietin miten kivasti soseita on alkanut mennä alkuhankaluuksien jälkeen. Theo tosin on aika nirso eikä syö esim.lihoja yhtä hyvin kuin hedelmiä ja marjoja. Lihaa pitäisi syödä enemmän. Millä saa vauvan syömään jos ei maistu? 

Jimi ei vierastanut eikä itkenyt. Jimi kuitenkin selvästi jännitti eikä tehnyt juuri muuta kuin makasin selällään kädet levällään, keskoselle tyypillisessä asennossa. Lääkäri kummasteli sitä moneen kertaan ja kysyi onko Jimi sellainen myös kotona. Ei ole. Jimi tarttuu leluihin, pitää niitä kädessään ja siirtelee. Kääntyy yleensä heti selältä vatsalleen ja juttelee kovasti.
Jimin paino on noussut hienosti. Jimille maistuukin kaikki ruoka paljon paremmin kuin veljelleen.

Saatiin lähete fysioterapeutille. Käytiin siellä viimeksi marraskuussa eikä tarvetta jatkokäynneille ollut. Ihan kiva mennä sinne, koska lääkärin puheiden jälkeen olen hieman huolissani. Lopussa lääkäri teki yhteenvedon ja sanoi kyllä, että kehitys on ikätason mukaista, mutta kuitenkin. Ennen kotiinlähtöä käytiin pyytämässä hoitajalta fyssariaika. Pojat saivat hienot tarrat, kun olivat niin reippaita.   

Jäi vähän huono mieli. Yritän nyt tehdä lääkärin ohjeiden mukaan: enemmän soseita ja vähemmän maitoa. Viime syötöllä Jimi söi hienosti, mutta Theolle ei uponnut kuin varmaan 10 lusikallista. Vähensin maitoa 100 millilitraan eli 20 ml vähemmän kuin aiemmin. Se ei onneksi ollut vaikeaa pojille eikä ainakaan negatiivisesti vaikuttanut, koska päiväunia nukuttiin kolme tuntia parvekkeella :)

Jimi 7kk 

15.1.2014 // 19.12.2013

7310g // 6950g
69 cm // 65,8 cm
44,1 cm // 43,3 cm 

Theo 7kk

15.1.2014 // 19.12.2013

7175g //  6695g
68,4 cm  // 65,0 cm
43,9 cm // 43,2 cm

Onko vinkkejä millä saisin soseen (liha, kasvikset) maistumaan? xxxx      

Meillä NUKUTAAN!

Pojat ovat vedelleet sikeitä jo TUNNIN! Voitteko kuvitella!

Olen niin onnellinen, että melkein itkettää! Siis voiko olla mahdollista, että nyt on myös hieman omaa aikaa päivisin ilman, että tänne tarvitaan extrakäsiä! Päätin eilen, että nyt loppu. Teen mitä tahansa, kunhan saan pojat ulos nukkumaan. Mietin melkein koko yön tätä uniasiaa ja miksei meidän vauvat nuku. Mitä me voitaisiin tehdä toisin.

Tänään puuron jälkeen sanoin pojille, että nyt roudataan vaunut parvekkeelle. Jos ne ei mahdu sellaisenaan, laitan ne osiin ja kokoan parvekkeella uudelleen (onneksi siihen ei jouduttu, koska mulla ei ole hajuakaan siitä miten ne saa kasaan...). Pienellä survomisella sain vaunut partsille ja vähän isomman huudon saattelemina pojat vaunuihin. Pakkasessa on se huono puoli, että vaatetta täytyy olla niin paljon. Tähän asti selvittiin vielä äitiyspakkauksen vanupuvulla ja makuupussilla, mutta nyt täytyi laittaa villapukua, toppatöppöstä ja toppapukua. Kauhistelin parvekkeella sitä huudon määrää ja mietin jo milloin ovikello soi. Pojat olivat jo ehkä vähän yliväsyneitä, kun laitoin unille eli oma moka osittain. Huuto kesti onneksi vain muutaman minuutin ja sitten tuli uni.

Nyt on mennyt tosiaan jo yli tunti! Kerran kävin hyssyttelemässä, kun Jimppa ähisi masuaan. Oletan, että kohta on nälkä, joten siellä heräillään. En osaa sanoinkuvailla tätä fiilistä! Lähes puoli vuotta on mennyt siinä, kun kuuntelen väsykitinää ja itkua aina päikkäriaikaan, kun ei suostuta nukahtamaan. Olin melkein pakotettu kävelemään parin tunnin lenkkejä päivittäin, että sain pojat nukkumaan. Aion kävellä jatkossakin, muttei se ole enää niin välttämätöntä ihan joka päivä, kun on vaihtoehtokin.
Mitähän teen tällä kaikella vapaa-ajalla!?!! <3

Siinä oli oma hommansa saada vaunut parvekkeelle, mutta tällaisen unipätkän ja oman ajan takia teen sen vaikka joka päivä! Pitäkää peukkuja, että partsinukkuminen sujuu myös jatkossa! Kokeilen seuraavan kerran heti muutama tunti poikien heräämisestä, jos Jesse saisi tulla hiljaiseen kotiin ;)

Happyhappyhappy! xxxx  

Perfect housewife?

Siivoaa, pyykkää, kokkaa, hoitaa lapset. 

 
Meillä on yleensä suhteellisen siistiä. Rakastan siivoamista ja sitä, että koti on siisti. Olen aina ollut sellainen, jota häiritsee jos kotona on sotkuista tai sänky petaamatta. Se vaikuttaa suoraan mun mielialaan. Poikien ollessa ihan pieniä, oli kotikin välillä aika kaaoksessa. Sänky petaamatta, keittiö täynnä likaisia tuttipulloja, vaipparoskis pursui ja nurkat oli täynnä villakoiria. Väsytti paljon ja kaikki aika meni poikien hoitamiseen ja uuden arjen opetteluun. Silloin jo sängyn petaaminen sai hymyn huulille.  

Tavarat on oikeilla paikoillaan, vaatteita ei loju lattialla tai muuallakaan ja likaiset astiat ja pullot tiskaan heti, kun pojat sen sallivat. Pyrin siihen, että koti on kunnossa lähtiessäni vaunulenkille noin klo 12. Aamupuuron jälkeen Theo ja Jimi yleensä viihtyvät keskenään leikkien sen aikaa, että saan pedattua, tiskattua ja laitettua vaunut ja ulkovaatteet lähtökuntoon. Lenkiltä on kiva palata siistiin kotiin.

Siivoan kunnolla (pölyt, imurointi, lattioiden ja wc:n pesu) kerran viikossa tai kahdessa. Pyykkiä pesen sitä mukaa, kun pyykkikori täyttyy. Yleensä 2-3 kertaa viikossa riittää.

Ruoan suhteen meidän tulisi skarpata. Ei tehdä lämmintä ruokaa päivittäin. Ennen poikia oli ruoka valmiina, kun Jesse tuli töistä. Nykyään en enää aina laita ruokaa päivällä, koska Jesse syö töissä eikä ole nälkäinen kuin vasta myöhään illalla, jolloin syö iltapalaa. Itselleni teen lounaaksi munakkaan tai jotain muuta yhtä helppoa ja nopeaa. Tähän tulee muutos viimeistään sitten, kun pojat alkavat syödä samaa ruokaa meidän kanssa. 

Meillä ei ole listaa siitä kumpi tekee mitäkin kotitöitä eikä Jesse onneksi ajattele niin, että kotityöt ja lastenhoito olisivat vain minun hommiani. Minä siivoan ja pyykkään enemmän, koska tykkään siitä niin paljon ja Jesse laittaa enemmän ruokaa. Edellisessä asunnossamme ei ollut tiskikonetta ja silloin Jessellä oli "tiskitiistai", heh. Tiskaaminen on sellainen homma, mikä ei kuulu toplistaani. Pelkkien tuttipullojen ja muutaman kattilan tiskaaminen menee kyllä.

Olen päivät kotona poikien kanssa, kun Jesse on töissä. Välillä tuntuu kurjalta, kun molemmat pojat huutavat ja minulla on pinna kireällä Jessen tullessa töistä. Onneksi niin ei tapahdu usein, mutta kuitenkin. Jesse tulee noin klo 15 kotiin, juuri poikien toisien päikkäreiden aikaan. Siihen aikaan molemmat ovat väsyneitä, mutta (yllättäen) eivät suostu nukahtamaan. Jos molemmat huutavat väsymystään, vien heidät sänkyyn ja nostan syliin rauhoittumaan vuoron perään. Kun Jesse tulee, hän vaihtaa likaiset työvaatteet pois, pesee kädet ja ottaa toisen pojan. Silloin tilanne rauhoittuu nopeasti ja molemmat nukahtavat. Tosiaan, onneksi näitä tilanteita on aika harvoin. Vastakohtana taas tuntuu kivalta, kun Jesse tulee siistiin kotiin, pojat on juuri syötetty ja he leikkivät tyytyväisinä. Niin ja vaimokin on oma itsensä eikä hermoraunio ;) ...

Arvostan sitä suuresti miten Jesse jaksaa heti olla poikien kanssa, olla läsnä ja auttaa tullessaan töistä. Olen kuullut, että monilla on selvä työnjako: äiti hoitaa kodin ja lapset (mikäli siis äiti on kotona lasten kanssa) ja isä käy töissä. En tiedä miten itse jaksaisin jos Jesse ei yhtään auttaisi kotona tai poikien kanssa. Töissä täytyy jaksaa ja olla skarppina, mutta ei minullakaan kotona kahden vauvan kanssa ole mahdollisuuksia hengähtää, etenkään kun meidän ihanaiset ei nuku päiväunia kuin max 30min eivätkä edes samaan aikaan aina. Voisin ylistää Jesseä vielä lisää, koska Jesse auttaa myös öisin. Hoidetaan yleensä yhdessä se yksi yösyöttö, koska me molemmat ollaan sitä mieltä, että niin se toimii parhaiten. Ollaan kokeiltu vuoroöitä, minä hoidan yksin ja vaikka mitä, mutta näin se toimii meillä parhaiten. Jesse haluaa onnekseni auttaa! Jos Jesse on tosi väsynyt, niin tottakai annan nukkua ja syötän pojat yksin.   

Tästä tekstistä voi tehdä yhteenvedon, että olen kaukana perfect housewifesta ja kiiltokuvaäidistä. Joskus olen aivan täynnä poikien väsykitinää, siirrän imuroinnin seuraavaan päivään enkä tee päivittäin ruokaa, mutta kuitenkin me pärjätään hienosti, ulkoillaan päivittäin, pidetään kiinni rutiineista ja rytmistä ja ollaan onnellinen perhe! Eikö se olekin tärkeintä?

Onko teillä selvää "työnjakoa"?  xxxx         

Tuliaisia Ruotsista

Saatiin vaikka mitä kivaa, kun mun vanhemmat palasivat Ruotsin reissultaan. 

Pojat saivat ihanat "älskling"-sukat, neljä ruotsinkielistä kuvakirjaa ja synttärijunan. Junassa on puisia vaunuja ja jokaiseen vaunuun laitetaan kynttilä. Veturiin tulee se numero paljonko täyttää. Numeroita on paketissa yhdeksään asti. Kesäkuussa (kirjoitin äsken vahingossa ensi vuonna...) poikien juna pääsee oikeaan käyttöön, kun siihen laitetaan kynttilät ja ykkönen <3

Mamille tuotiin meikkivoide, korvikset, huulivoide (Elisabeth Arden 8 hour lip cream, tosi hyvä!) ja Ciaté Caviar manicure -setti. Tänään lakkaan kynnet, joten se pääsee testiin. Mulla on aina kynsilakkaa ja ennen poikia lakkasin kynnet 2-3 kertaa viikossa. Nykyään "enää" kerran viikossa. Lisäksi saatiin hauska maljakko; se on muovia ja ihan litteä läpyskä ilman vettä. Kun sen täyttää, se aukeaa ja toimii mainiosti!

Jesse tuli äsken kotiin ja leikkii nyt poikien kanssa. Meiningistä päätellen väsy ottaa kohta vallan.

Luen vielä kertaalleen muistiinpanoni läpi, pian on tiedossa nimittäin jotain aika jännittävää: haastattelu erääseen lehteen. Se on ihan pieni juttu, mutta aika siistiä!


Mukavaa viikonloppua! xxxx

Vähillä unilla edelleen

Me ollaan viikonloppu poikkeuksellisesti mun vanhempien luona - koiranhoitajina. Vanhemmat ovat reissussa, joten pakattiin laukut ja tultiin tänne hoitamaan suloista bordercollieta, Helmiä. On muuten aikamoista! Vauvat hoituu ja koira hoituu, mutta ne yhdistettynä... Eilen tehtiin suunnitelma miten hoidetaan ilta. Pojat alkavat kitistä ja taistella unta vastaan heti, kun vaihdetaan yökkäri päälle eli noin klo 20. Siitä jatkuu kitinä aina sinne klo 22 asti, jolloin vihdoin nukahtavat (toki nukahtamisenkin jälkeen itkeskelevät ja saadaan rauhoitella, hyvinä öinä 24 asti ja huonoina koko yö). Tänka på oli siinä mihin kohtaan ajoittaa Helmin iltalenkki. Jesse vietti laatuaikaa Theon kanssa eilen ja he kotiutuivat vasta kahdeksalta illalla. Syötin iltapalan ja vaihdoin pojille yökät. Sillä välin Jesse kävi Helmin kanssa. Pojat olivat onneksi hyväntuulisia tämän ajan. Kuulostaa ehkä hassulta ja typerältäkin miten koiran ja vauvojen yhdistäminen voi olla näin haastavaa tai siis vaatia niin paljon suunnittelua ja järjestelyä, mutta me ei olla totuttu siihen, että täytyy näiden kahden pikkuviikarin lisäksi huomioida muitakin. Nyt jo tosin yhden päivän jälkeen vauva- ja koirarutiinit alkaa muovautua hyvin yhteen!

Yleensä meillä on klo 20-22 sellaista showta, ettei siitä halua selvitä yksin. Ollaan siis nyt suunnilleen viimeiset 4kk hoidettu illat kaksin. Harmittaahan se vähän, ettei iltaisin(kaan) ole omaa aikaa, kun oman jaksamisen tähden on sännättävä heti poikien perään nukkumaan. Poikien yöt on niin arvaamattomia, etten ota sitä riskiä, että valvon 24 asti ja siitä eteenpäin saankin rauhoitella poikia. Viime yö meni taas tosi huonosti, Jimin osalta. Itkeskeli 20 minuutin välein koko yön... Kahden vauvan kanssa (ainakin meillä) menee aina niin, että silloin kun toisella olisi kerrankin hyvä yö niin toisella ei. Aina saa päivystää vähintään toisen kanssa, heh. Oletteko jo saaneet tarpeeksenne meidän uniongelmista? 

Koitan pitää mielessä, että tämä on vaan vaihe ja menee joskus ohi. Ehkä viikossa, kuukaudessa tai...vuodessa. Eiköhän me myös saada sitä omaa ilta-aikaakin sitten joskus. Välillä olisi niin kiva katsoa illalla vielä joku leffa kahdestaan sohvalle käpertyneinä.

Viikonloppu menee omalla painollaan, meillä ei ole mitään sen kummempaa tiedossa. Toivottavasti mun hammaskipu pysyy kurissa, ettei tarvitse lähteä hammaspäivystykseen. Viisaudenhammas on tehnyt tulojaan jo jonkin aikaa ja nyt koko vasen puoli kasvoista on kipeä ja turvonnut. Särkee, kamala paineentunne enkä pysty avaamaan suuta kunnolla. Oikealta alhaalta on jo leikattu viisuri ja se sattui ehkä jopa enemmän kuin sektio. Jäi traumat. Kävin viime viisurireissulla röntgenissä, kun hammaslääkäri epäili, ettei viisurit lähde ihan helpolla. Tottahan se, todettiin, että molemmat alhaalta täytyy leikata, kun ne on niin syvällä leuassa kiinni. Kammolla odotan tiistaita, kun soitan ajan. Nyyh. Pääsenpähän tästä kivusta.

Nyt tähän loppuun on pakko kertoa jotain positiivista ja iloista. Levottomista öistä huolimatta päivisin pojat on iloisia ja aurinkoisia. / Aloitettiin viikko sitten puuro ja se maistuu hyvin molemmille! / Jimi nauraa ja kikattaa jos heiluttelen hiuksia. Theoa naurattaa jos isi puhaltaa masuun, siitä tulee niin kiva ääni. / Tämä olikin hyvä lopetus, alkoi hymyilyttää meidän pienet söpöliinit. 

Hyvää viikonlopun jatkoa! xxxx