1,5-vuotias samaan huoneeseen isoveljien kanssa? Uhka vai mahdollisuus?

Ollaan mietitty jo pidemmän aikaa mitä tehdään Ellenin nukkumisen suhteen. 

Ellen herää öisin edelleen muutaman kerran ja rauhoittuu yleensä vasta saadessaan tutin, toisinaan riittää käden laittaminen kevyesti selän päälle. Heräämiset on ns. helppoja, mutta meitä tietysti kuormittaa jatkuvat pätkäunet. Heräilyt ajoittuvat kaiken lisäksi yleensä klo 00, 03 ja 06 eli nukutaan muutaman tunnin pätkissä ne "hyvät yöt".

Hetken kestäneet kokonaiset yöt muuttuivat katkonaisiksi kuukausia sitten, kun oli sairastelua yms. Se ei siis ole suoranaisessa yhteydessä esimerkiksi päivähoidon aloittamiseen tai muuhun suureen muutokseen.

Luulen suurimman ongelman olevan se, että nukutaan samassa huoneessa Ellenin kanssa. Ollaan mietitty jos siirryttäisiin itse alakertaan, mutta se tarkoittaisi olohuoneen tilan puolittumista jos sinne tehdään ylimääräinen makuuhuone/tila sängylle. Leikkitilan vähentyminen alakerrassa ei tällä hetkellä innosta, koska lasten leikit ovat vielä pääasiassa siellä.

Toinen vaihtoehto on laittaa Ellen poikien huoneeseen. Pojat nukkuvat todella sikeästi eivätkä herää juuri mihinkään, joten Ellenin mahdollisten itkujen en usko aiheuttavan ongelmaa. Tätä vaihtoehtoa voisi ainakin kokeilla alkuun. Syksyllä koulun alkaessa halutaan antaa pojille oma rauha, joten silloin täytyy viimeistään tehdä toisenlaisia muutoksia jos Ellen päätyy nyt nukkumaan lastenhuoneessa.

Tutti voi olla osasyy heräämiseen, mutta lähdetään vieroittamaan siitä vasta sitten, kun päiväkoti ei enää ole uusi asia. Nyt tutti tuo Ellenille vielä turvaa ja rauhoittaa, joten ei haluta viedä sitä tässä vaiheessa. En ole imettänyt öisin enää moneen kuukauteen, joten senkään ei pitäisi vaikuttaa. Nukahtaminen omaan sänkyyn käy helposti.

Pitääkö tässä alkaa unikouluttaa 1,5-vuotiasta?

Vinkkejä ja kokemuksia kaivataan!

Viikko unikoulua & ensimmäinen kokonainen yö

Olemme tassutelleet nyt viikon verran ja toissayönä Ellen viimein nukkui koko yön! Hän nukkuu n. 20.15-07.15.

Nukahtamisesta on tullut joka ilta helpompaa ja yöheräilyt vähentyneet tasaiseen tahtiin. Suurimpana erona huomaan, että Ellen on oppinut jatkamaan unia yöllä herätessään. Hän ei enää nouse ylös itkien vaan saattaa etsiä tutin ja jatkaa sitten nukkumista. 

Tassuttelu -menetelmä sopii meille loistavasti. Nyt olemme viikon jälkeen siinä pisteessä, että Ellen nukahtaa itse. Saattaa tarvita kerran tai kaksi kättä selän päälle rauhoittamaan, mutta nukahtaa vanhemman istuessa toisella puolella huonetta. Seuraava askel on siirtyä ovelle ja siitä huoneen ulkopuolelle.

Olen muuttanut takaisin makuuhuoneeseen! Olikin jo ikävä omaa sänkyä ja tilaa nukkua. Ellen ei ole reagoinut mitenkään siihen, että siirryin samaan huoneeseen. Jesse hoiti unikoulun ensimmäiset päivät ja sen jälkeen minä olen laittanut Ellenin nukkumaan muutaman kerran - hyvin meni. 

En olisi mitenkään uskonut, että viikossa voi tapahtua näin suuria muutoksia. 

Tunnin välein heräilevä vauva nukkuu koko yön omassa sängyssään!   

#happymom 

En jaksa enää - unikoulun aika

Aloitimme unikoulun viikonloppuna. Minulla tuli nimittäin seinä vastaan yöimetyksen, huonon nukkuma-asennon, jatkuvien heräämisten ja jäätävän univelan kanssa. Yösyöttöjen määrä vain kasvoi ja heräilystä tuli Ellenille tapa.

Otettiin Ellen meidän väliin nukkumaan aina jossain vaiheessa yötä ja hän nukahti rinnalle. Tehtiin oikeastaan kaikki ne "klassiset virheet". Silti koen, että ainakin siihen puolen vuoden ikään asti kyseinen järjestely oli meille paras ja tekisin saman uudelleen.

Vauvan kanssa oli ihana nukkua, aina siihen asti kunnes aloin itse heräillä noin tunnin välein Ellenin pyörimiseen ja istumaan nousuihin jne., Puolen vuoden iässä mietittiin unikoulua, mutta sitten tuli hampaat, flunssaa, uudet taidot häiritsivät yöunia jne jne.

Unikoululle ei ole oikeaa hetkeä, sitä ei tule, se on vaan tehtävä. 

En jaksa enää heräillä Ellenin pyörimiseen, pelätä hänen putoamistaan, nukkua sängyn laidalla koko sängyn valtaavan vauvan takia ja kärsiä niska-hartiakivuista huonojen imetysasentojen takia.

Ollaan luettu paljon eri unikoulumenetelmistä (mm. MLL:n sivuilta), juteltu asiasta neuvolassa ja sisäistetty "unikoulun aakkoset". Meidän tavoitteena on opettaa Ellenille uusi tapa nukkua niin, että hän nukahtaa illalla itsekseen ja pääsee itse takaisin uneen myös yöllä herätessään.

Aloitimme muuttamalla radikaalisti nukkumaanmenorutiineja. Ennen syötin Ellenin makuuhuoneessa ja siirsin sänkyyn joko täysin tai lähes nukkuvana. Jos hän ei nukahtanut, niin häntä oli pidettävä kädestä kiinni siihen asti, että nukahti. Nykyään syötän Ellenin alakerrassa, pesemme hänen hampaansa kylpyhuoneessa, sanomme hyvät yöt ja viemme hänet sänkyyn. Tällä hetkellä Jesse hoitaa nukkumaan laittamisen ja yöt.

Tärkeimpänä unikoulun onnistumisen kannalta koen: 
- johdonmukaisuus
- kärsivällisyys
- säännöllinen päivärytmi
- selvä työnjako & pelisäännöt vanhempien välillä  

Me tassuttelemme eli rauhoitamme vauvan laittamalla käden hänen selälleen. Olemme kokeneet sen sopivimmaksi Ellenin kanssa. Jesse laskee Ellenin sänkyyn ja antaa unipupun kainaloon. Jesse istuu vähän matkan päässä meidän sängyllä, muttei anna minkäänlaista huomiota Ellenille. Tämä osa kuuluu yleensä tuolimenetelmään perustuvaan unikouluun, mutta ollaan sovellettu näistä kahdesta menetelmästä meille sopivin versio. Tassuttelemme ja Jesse siirtyy päivä päivältä kauemmaksi Ellenin sängystä, kunnes on oven ulkopuolella ja Ellen on toivottavasti oppinut nukahtamaan ilman vanhemman läsnäoloa.

Jos Ellen nousee, Jesse käy hetken päästä rauhallisesti laskemassa hänet takaisin makuulleen ja palaa paikalleen. Jos Ellen nousee yhä uudelleen pystyyn ja itkee, Jesse laskee hänet makuulleen ja pitää kättään hänen selällään. Jos se ei auta vaan Ellen jatkaa itkua, silitetään rytmikkäin liikkein selästä. Jos itku yltyy eikä Ellen rauhoitu silityksiin, häntä pidetään sylissä rauhoittumiseen saakka.

Ei heijata, hyssytellä eikä anneta nukahtaa syliin. Rauhoittumisen jälkeen takaisin sänkyyn ja käsi hetken selän päällä. Ideana on, että aina rauhoittumisen yhteydessä palataan "kevyempään" rauhoittelumenetelmään.

1. käsi vauvan selän päällä
2. selästä silittäminen
3. syli

1. yö 

Nukahtamisen kesto: 30min
Sylissä kerran, silittelykertoja kaksi, käsi selän päällä noin puolet nukahtamisajasta. Nukkui 21-03, itkeskeli 03-06, jolloin pelkkä käsi riitti rauhoittamaan takaisin uneen, nukkui 06-07.    

2. yö 

Nukahtamisen kesto: 20min
Silittelykertoja yksi, käsi selän päällä jonkin aikaa. Nukkui 21-07 muutamalla itkeskelyllä, jolloin riitti käsi selän päällä.

3. yö 

Nukahtamisen kesto: 15min
Käsi selän päällä jonkin aikaa. Nukkui 21-07, heräsi yöllä muutaman kerran itkemään, käsi rauhoitti ja jatkoi heti unia.

Whisbear -huminanalle on saatu, siitä tulossa enemmän juttua!  

Nukun tällä hetkellä lastenhuoneen lattialla patjalla. Ensimmäisen yön olin alakerran sohvalla, mutta siirryin lastenhuoneeseen, koska pojat saattavat toisinaan herätä Ellenin itkuun ja koen helpommaksi lähellä olemisen. Jesse nukkuu onneksi hyvin ja nukahtaa aina samantien kun on saanut Ellenin rauhoitettua. Itse huomaan stressaavani Ellenin heräilyjä ja koko tilannetta ja olen hereillä edelleen ison osan yöstä. Kunhan Ellen alkaa nukkua kunnon yöunia niin voin alkaa keskittyä enemmän omaan nukkumiseeni.

Unikoulu on sujunut paljon paremmin kuin ajateltiin. Ellenin itku on ollut lyhytkestoista eivätkä pojat ole toistaiseksi häiriintyneet siitä. Jesse on jaksanut hienosti olla johdonmukainen ja kärsivällinen.

Unikoulussa jännittää seuraava askel, kun palaan makuuhuoneeseen nukkumaan ja Ellen "haistaa maidon". Voi olla, että silloin otetaan muutama askel taaksepäin ja heräillään taas vähän tiheämmin. Olen kuitenkin iloinen ja huojentunut,  kun nyt tehdään jotain konkreettista sen eteen, että koko perhe saisi taas nukkua kokonaisia öitä.

Oletteko te pitäneet unikoulua? Kauanko kesti, 

että yöt rauhoittui?

Väsymys sekoittaa pään

Viikko on mennyt nopeasti. Lyhykäisyydessään; ollaan aloitettu alakerran wc:n remontointi ja sen myötä olen lähtenyt lasten kanssa työn tieltä evakkoon. Jesse tekee remontin, joten ollaan annettu hänelle työskentelyrauha. Pojat olivat dagiksessa vain alkuviikon ja loppuviikko pidettiin hiihtolomaa. Ellen on nukkunut tunnin pätkissä, koska liikkuminen on tullut vahvasti uniin ja hän mm. nousee unissaan pinnasängyn pinnoja vasten.

Olen todella väsynyt, siis niin väsynyt, etten jaksa enää edes heittää siitä vitsiä enkä oikeastaan puhua koko asiasta, heh. Sanoinkin Jesselle, ettei tarvitse enää aamuisin kysyä miten sain nukuttua, koska en halua ajatella asiaa enkä enää kertaakaan päivitellä omaa väsymystäni. Kerron hänelle sitten, kun valoa näkyy tunnelin päässä. Huomaan olevani jopa hieman katkera Jesselle ja siitä yritän päästä pois. Onhan se parempi, että on edes yksi hyvin nukkuva vanhempi kuin kaksi yliväsynyttä, eikö! 

Katkera sillä tavalla, että minun on vaikea kuunnella hänen päivittelevän omaa väsymystään jos on nukkunut kuusi tuntia yhteen putkeen minun noustessani vauvan kanssa vähintään kerran tunnissa. En halua meillä olevan sellaista, että kummalla on oikeus olla väsynyt, koska me molemmat voidaan tottakai kokea olevamme eri syistä väsyneitä. Jesse tekee fyysistä työtä, herää aikaisin joka päivä ja on läsnäoleva, paljon lasten kanssa touhuava vanhempi. Onneksi me molemmat tiedostetaan tämän "katkeruuden" johtuvan väsymystilastani. Väsymys saa pienetkin asiat tuntumaan suurilta.      

Uskon, että yöt rauhoittuu pikkuhiljaa, mutta olen kyllä monta kertaa miettinyt miten kauan ihminen kestää ilman yhtäkään sellaista pidempää unipätkää, joka lataa akkuja ja jolloin mieli ja kroppa oikeasti saa levätä? Nukahdin seisaaltani suihkuun perjantaina, en muista edellispäivän tekemisiä tai mistä olen kenenkin kanssa jutellut, mitä piti tehdä ja nykyään jonnekin lähtiessäni tarkistan kahdesti Ellenin olevan mukana (en sen takia, että olisin hänet joskus unohanut, vaan koska hän matkaa mukana aina niin tyytyväisenä ja hiljaisena). 

Miksi me sitten aloitettiin remontti tällaiseen saumaan? 

Se piristää ihan hurjasti ja tätä me ollaan suunniteltu ja odotettu kauan. Kodin remontoiminen ja laittaminen on meidän yhteinen projekti, mistä molemmat nauttii. Se on sellainen "meidän juttu", mikä lähentää ja on meille vähän kuin yhteinen harrastus. 

Muita väsyneitä?

Tästäkö apua vauvan yölevottomuuteen?

Kirjoitin eilen Ellenin levottomista öistä ja jatkuvasta heräilemisestä. Alkuillasta muistin yhtäkkiä joskus raskausaikana ostamani unipussin ja päätin ottaa sen kokeiluun. Ellen inhoaa jos ei saa liikuteltua käsiään ja jalkojaan, mutta kädet ovat ne herkemmät. Hän ihmetteli pussia hetken ja potki vimmatusti jaloillaan, mutta rauhoittui nopeasti ja "hyväksyi" pussin.

Hän nukahti yhdeksältä eikä herännyt ensimmäistä kertaa klo 23, kuten yleensä. Ensimmäinen herätys oli 01, jolloin hän söi. Hän nukahti sen jälkeen, mutta heräili muutaman kerran ja kädet heiluivat hallitsemattomina. Huomasin, että hän heräsi yön aikana siihen, kun kädet sätkivät ja hän pelästyi.

Harmi, ettei kääntymisen osaavalle vauvalle voi laittaa enää sellaista kapalopussia (esim. Love to swaddle up), jossa myös kädet olisivat pussin sisällä. Uskon, että se voisi rauhoittaa edes hieman lisää. Kello 01 lisäksi Ellen söi neljältä ja seuraavan kerran vasta herättyään.

Unipussi on loistava myös siitä syystä, ettei Ellen pääse potkimaan peittona toimivaa pussia pois. Näin hän ei herää lämpötilan vaihteluihin eikä häntä palella. Nyt talviaikaan pitkähihainen pyjama on juuri sopiva unipussin alle eikä minun tarvitse stressata peiton kanssa.

Klo 5-8 Ellen nukkui sikeästi koko kolme tuntia putkeen, vaikka on yleensä siihen aikaan kevyimmässä unessa. Harmi, että minun oli noustava ja lopulta myös herätettävä hänet, jotta ehdittiin dagikseen. Onneksi otin unipussin kokeiluun. Se saa jäädä osaksi meidän unirutiinia!

Aamulla oli fiilis, että tuhannen herätyksen sijaan niitä oli vaan sata, jes! 

Yöunet tunnin pätkissä

Ellen on aina nukkunut hyvin. Ensimmäisen kokonaisen yön hän nukkui kuusiviikkoisena ja pitkään mentiin vain yhdellä syötöllä. Hän on nukahtanut heti syötyään eikä ole ollut yökukkuja.

Näin oli aina neljän kuukauden ikään saakka. Neljän kuukauden kohdalla alkoi ne kuuluisat hulinat. Hän ei enää nukahtanutkaan syötyään vaan jäi hereille ja torkahdettuaan hetkeksi hän heräsi pian uudelleen. Sama on päällä edelleen nyt viisikuisena. Kädet ja jalat heiluu vimmatusti, hän kääntyilee, huhuilee ja höpöttelee.

Hän syö useammin kuin koskaan ennen ja yöt ovat suoraan sanottuna aika kamalia tällä hetkellä. Hulinoiden lisäksi hänelle on puhkeamassa hampaita. Tiedä sitten mikä valvottaa eniten. Tiheän imun kausikin osui samaan syssyyn.

Ellen nukahtaa yöunille klo 21. Hän syö, pyörii hetken ja nukahtaa yleensä helposti. Hän herää ensimmäisen kerran n. 23, jolloin mikään muu ei auta kuin rinta. Sen jälkeen hän pyörii aikansa, kunnes nukahtaa taas hetkeksi. Hän heräilee loppuyön vähintään tunnin välein. Onneksi hän on tyytyväinen itsekseen eikä useimmiten vaadi seuraa. Annan hänelle tutin, jos häntä alkaa harmittaa eli väsyttää ja hän torkahtaa taas. Hän syö 2-3 kertaa yön aikana.

Isoin ongelma hulinaöissä on se, etten itse saa nukuttua Ellenin puuhastellessa vieressä. Aiomme siirtää hänet kevyen tassuttelu-unikoulun avulla omaan sänkyyn, kunhan pahin hampaidentulovaihe on selätetty ja hän on yli puolivuotias.

Ärsyttää, että olen niin herkkäuninen. Kukaan muu ei herää edes Ellenin itkuun kuin minä. Jesse ei tiedä meidän öistä mitään, koska hän nukkuu niin sikeästi kaikesta neidin puuhastelusta huolimatta. Kade. Itse havahdun jo siihen, kun pojat viereisessä huoneessa liikauttavat peittoaan...

Milloinkohan yöt rauhoittuu taas? 

Kohtalotovereita?

 

Vauvan siirtyminen pinnasänkyyn

Ellenin oma nurkkaus koki pienen muutoksen, kun mooseskorin tilalle tuli pinnasänky.
Ellen on tosin nukkunut tähän asti pääasiassa meidän sängyssä, koska läheisyys on tuntunut ihanalta ja imettäminen ollut niin helppoa.

Kolmen kuukauden kohdalla alkoi Ellen olla öisin niin levoton ja liikkuvainen, että se vaikutti negatiivisesti omiin yöuniini. Hän oppi samaan aikaan myös kääntymään, joten päätettiin siirtää hänet pinnasänkyyn. Ellen sai sängyn kummisedältään, kun se jäi sopivasti heidän tytöllään pois käytöstä.

Pinnasänky sopii hyvin meidän makuuhuoneeseen viemättä turhaa tilaa. Tarkoituksena oli, että Ellen nukkuu sängyssään alkuun unipesässä, jotta tuntee olonsa turvalliseksi. Hän on kuitenkin sellainen, että tarvitsee tilaa ympärilleen ja haluaa voida liikkua vapaasti, joten jätettiin unipesä välistä pois. Ellenin kasvaessa täytyy sängyn vierestä karsia sisustusjuttuja pois, kuten pallovalot ja muut mitkä saattavat olla hänelle vaaraksi. Vielä hän ei pääse niihin käsiksi, joten ne saavat olla koristamassa hänen valtakuntaansa.

 pupuviltti saatu (Yours Mine Design)

Miten meni ensimmäinen kokonainen yö omassa sängyssä?

Syötin Ellenin eilen illalla meidän sängyllä istuen. Syötön jälkeen nostin röyhtäisemään ja laskin omaan sänkyyn. Hän havahtui sänkyyn laskiessa, mutta jatkoi unia. Ellen nukkui yhdellä heräämisellä aamuun! Syötin hänet myös yöllä istualtaan, jotta jaksoin nostaa takaisin omaan sänkyyn.

Olisin itsekin saanut hyvät unet ellei toinen pojista olisi vähän väliä heräillyt. Ehkä saan ensi yönä nukuttua jos Ellen vetäisee yhtä hyvät unet, koska pojat nukkuvat yleensä koko yön heräämättä tai korkeintaan käyvät itsenäisesti vessassa.

Pinnasängyssä nukkuminen on startannut hyvin. Pidetään kiinni samoista iltarutiineista, jotta omaan sänkyyn nukahtamisesta tulee Ellenille mahdollisimman helppoa. Omat ajatukset on vielä vähän ristiriitaiset. Toisaalta on haikeaa laittaa neiti omaan sänkyyn, mutta toisaalta se on välttämätöntä oman jaksamiseni kannalta. Saan paremmat yöunet ja välillä Jessekin voi auttaa yöllä, kun Ellen suostuu nukkumaan muuallakin kuin kainalossani. Silti...      

Nukutteko te perhepedissä 

vai vauva omassa sängyssään?

Kolmikuisen yöhulinat?

Ellenillä oli eilen 3kk- neuvola, jossa hän sai useamman rokotteen. Yöllä hän ei juuri nukkunut vaan itkeskeli, ähisi ja oli todella levoton. Aamuyöstä nousi lämpö ja alkoi yskä. Pojat ovat olleet flunssassa vähän väliä ja nyt se on tarttunut ilmeisesti myös Elleniin. Hän on ollut ihan raukkana tukkoisen nenän ja yskän takia, mutta on onneksi saanut nukuttua pitkät päiväunet ulkona.

Huonot yöt tosin alkoivat jo ennen rokotuksia. Ellen on alkanut huitoa käsillään, möyriä ja potkia. Hän saattaa olla unessa, mutta heiluu siitä huolimatta jatkuvasti. En saa itse nukuttua, kun hän on niin rauhaton. Yöhulinat? En usko, että kapalosta tms. on apua, koska Ellen häiriintyy selvästi jos ei pääse käyttämään käsiään. Haalariinkin tottuminen vei aikaa, mutta sen hän onneksi nykyään hyväksyy eikä se yleensä haittaa päiväunia.

Meidän oli tarkoitus siirtää Ellen pinnasänkyyn, mutta hän saa pysyä vieressäni niin kauan kuin yöt menevät valvoessa rokotusten takia. Viime yönä silittelin ja heijasin tyttöä, kunnes hän viimein nukahti aamuseitsemältä. Onneksi on perjantai ja luvassa pari iisimpää päivää, kun Jessekin on kotona.      

Kivaa viikonloppua!

ps. Onneksi tarkistin poikien saaman synttärikutsun ennen lähtöä, koska dagiskaverin synttärit ei olleet eilen vaan vasta huomenna... t. imetysaivot  

Ensimmäinen kokonainen yö & arkeen paluu

Vauva on kuusiviikkoinen ja nukkui viime yönä ensimmäisen kokonaisen yön!
Laitoin illalla poikien nukahdettua valmiiksi kaikki dagistavarat pitkän kesäloman jäljiltä, joten pääsin nukkumaan vasta lähempänä puoltayötä. Vauva nukahti viereeni samantien ja heräsin seuraavan kerran vasta herätyskellon soidessa 07.30. Vauva ja pojat nukkuivat kahdeksaan, jolloin olin jo ehtinyt saada itseni valmiiksi uuteen päivään.

Kuusiviikkoinen vauvamme nukkuu edelleen paljon päivisin. Hän nukahtaa itsekseen unipesään tai sitteriin ellei nukahda jo syömisen aikana. Hereillä ollessaan hän viihtyy sylissä, sitterissä, lattialla vatsallaan tai Stokken newborn -tuolissa. Hän katselee, "juttelee" ja näprää harsoa. Jesse ottaa hänet usein apukokikseen keittiöön, siitä on tullut heidän juttunsa. Yleensä vauva nukahtaa jossain vaiheessa Jessen jatkuvaan höpötykseen. Saatiin ensimmäinen kunnon hymy viime perjantaina tasan kuuden viikon iässä. Rakastin vastasyntyneen nyyttivaihetta, mutta on ihanaa, kun vauva ottaa kontaktia. Hän vastaa jutteluun, hymyilee ja katsoo tarkkaavaisesti.   

Syksy ja arkeen paluu tuntuu jollain tapaa raikkaalta pitkän kesän jälkeen. Kalenteri on täyttynyt kivoilla tapahtumilla, neuvolakäynneillä ja kahvitteluilla. Olen järjestelmällinen ja tykkään suunnitella ja ennakoida. Ennakoin mm. laittamalla seuraavan päivän vaatteet ja dagisreput valmiiksi, koska jo pelkästään sillä helpottaa aamua. Pojat pukevat omatoimisesti vaatteet samalla kun teen heille aamiaista.

Tänä aamuna kaikki sujui todella hyvin ja pojat seisoivat etuajassa ulko-ovella innokkaina odottamassa dagikseen lähtemistä. Heillä on tänään ensimmäinen päivä uudessa ryhmässä ja haen heidät klo 13. Dagispäivän jälkeen käydään puistossa ennen kuin Jesse tulee kotiin. Arki on saanut hyvän startin!

Kivaa viikkoa kaikille!

     

Juniorisänkyihin siirtyminen - vihdoin!

yhteistyössä Veken Kaluste 

Jimi ja Theo nukkuivat pinnasängyissä vielä loppuvuodesta. Iltahulinat oli niin huipussaan, ettei koettu hetken olevan sopiva junnusänkyihin siirtymiseen. Muistatte varmaan, että olen monesti kauhistellut tulevaa sen suhteen. Onneksi pojat ovat kaikesta riehumisesta huolimatta pysyneet iltaisin pinnasängyissään eivätkä ole kiipeilleet pois. Puhuttiin pojille pitkään "isojen poikien sänkyihin" siirtymisestä ja kun he olivat rauhoittuneet hienosti unille kahtena iltana peräkkäin, kokosi Jesse pojille Veken Kalusteen (sängyistä saatu alennusta blogin kautta) valkoiset junorisängyt. Jimi ja Theo olivat todella innoissaan hienoista sängyistään ja ensimmäinen ilta meni paremmin kuin osattiin odottaa. Ajateltiin sen olevan uutuudenviehätystä, mutta junorisängyissä nukkuminen sujuu hienosti ja ilman sen suurempia ongelmia edelleen.

 arkku, hylly ja bObles saatu blogin kautta

Veken Kalusteen valkoinen, hinta-laatusuhteeltaan mainio Emma -jatkettava lastensänky on mielestäni kaunis ja ajaton, juuri sellainen kuin haluttiin. Valkoisen värinsä ja yksinkertaisen mallinsa puolesta se sopii monentyyliseen lastenhuoneeseen. Sängyssä on hyvät laidat ja sen alle sopii lisävarusteena saatava sängynaluslaatikko. Sänkyä voi jatkaa välillä 100-189cm. Ollaan oltu sänkyvalintaamme todella tyytyväisiä. Tilattiin samalla sänkyihin sopivat Familon -patjat lisäpalalla suloisessa Elefantti-kuosissa. Eihän se patja lakanoiden alta näy, mutta kiva lisä lastenpatjoihin siitä huolimatta.     

Olen kertakaikkisen yllättynyt siitä, miten helposti kaikki on mennyt (kopkop). Jimi ja Theo pysyvät sängyissään eikä nukkumaanmenoon liity ongelmia satunnaisia iltavillikohtauksia lukuunottamatta. Meistä toinen pysyy lastenhuoneessa niin kauan, että molemmat pojista ovat unessa. Yleensä siihen menee noin 2-10min. eli päästään paljon helpommalla kuin pelkäsin ajattelin. Olen todella iloinen, onnellinen, kiitollinen ymsyms., että kaikki menee näin hyvin nukkumaanmenon ja nukkumisen suhteen, sillä unettoman vauvavuoden aikana opin arvostamaan ja rakastamaan nukkumista. Se tunne, kun pääsee illalla sänkyyn. Se on ihanaa. Sitä ennen käyn aina peittelemässä Theon ja Jimin ja ihastelen heitä, sillä nukkuvat lapset ovat jotain niin suloista...

Kauniita unia! 

Miten meillä nukutaan?

Muistatteko, kun kerroin toisen pojista nukkuvan meidän huoneessa?

Silloin tilanne oli se, etteivät Jimi ja Theo voineet nukkua samassa huoneessa. Riehumisvaihe vaan yltyi yltymistään ja unille oli vaikea rauhoittua toisen yllyttäessä eri "hauskuuksiin". Kaikki mahdollinen heitettiin pois sängystä ja lopulta keksittiin sängystä pois kiipeäminen. Siinä vaiheessa me laitettiin äkkiä juniorisängyt tilaukseen. No, tyyliin uusien sänkyjen saapumispäivänä kiipeäminen oli jo unohdettu juttu. Riehuminen laantui hieman ja tilalle tuli omassa sängyssä itsekseen temppuileminen ja kaverille huuteleminen, jolloin lastenhuoneen hiljaisuutta sai odotella joskus jopa puoleenyöhön asti.

Kaikkea kokeiltiin matkan varrella, mutta parhaiten toimi eri huoneissa nukkuminen. Pojat ovat aina olleet yksimielisiä siitä kumpi nukkuu milloinkin kummassa huoneessa. Ei ole tullut sellaista, että toinen jäisi huonolla mielellä lastenhuoneeseen tai kokisi yksinäisyyttä tms. Jos niin olisi ollut, olisi pitänyt keksiä muu keino rauhalliseen nukahtamiseen. Jokaisella toimii eri asiat ja jokainen lapsi on yksilö.

Juniorisänkyihin siirtymistä on siirretty jatkuvasti eteenpäin. Eri huoneissa nukkuessaan pojat nukahtivat itsekseen parissa minuutissa. Nautittiin pitkään siitä vaiheesta, kunnes päätettiin kokeilla josko he "pärjäisivät" samassa huoneessa. Eka kokeilu meni pieleen ja valvottiin taas puoleenyöhön. Pari päivää sen jälkeen annettiin uusi mahdollisuus ja keskusteltiin asiasta kunnolla Jimin ja Theon kanssa. Pojat laittoivat itse yövalonsa päälle, isi luki lyhyen iltasadun ja sen jälkeen kuului kymmenisen minuuttia poikien laulua ja höpötystä, kunnes oli hiljaista. Lattialla ei ollut yhtäkään lentänyttä tavaraa. Uskomatonta! Tässäkin asiassa näkee sen, että kärsivällisyys palkitaan eikä turhaan kannata kiirehtiä asioiden kanssa. Meillä kävi samalla tavalla kuivaksi opettelun kanssa eli kun aika oli oikea ja mentiin lapsentahtisesti niin tuloksia tuli nopeasti ja nyt sen suhteen menee hienosti.

Jimi ja Theo nukkuvat yhdessä ja herättävät toisensa aamuisin huhuilemalla. Ollaan siitä onnekkaita, että vaikka nukahtaminen on ollut mitä on, niin yöt on kokonaisia ja pojat nukkuvat 10-13 tuntia riippuen onko vapaapäivä vai lähtö dagikseen. Juniorisänkyihin siirtyminen on nyt askeleen lähempänä, kun pojat nukkuvat yhdessä. Ajatuksena on antaa poikien "totutella" uuteen nukkumisjärjestelyyn ja hyvästellä pinnasängyt noin kuukauden kuluttua. Meillä on uudet sängyt paketeissaan jo odottamassa.

Millaisia kokemuksia teillä on sänkyjen vaihdosta? 

Päiväunettomuus

Tiesin sen päivän vielä koittavan, jolloin päiväunet ei enää maistu. Sen ei olisi tarvinnut tulla ihan vielä. Päiväunettomuus yhdistettynä siihen, että kolmevuotiaamme malttavat nukahtaa yöunille noin klo.22.30 vie meidän vanhempien voimat aika hyvin. En voi uskoa, miten taaperot jaksavat tuollaisella unimäärällä, kun aamuisin heräävät kuitenkin jo 8 aikaan?! Onko tämä vaan vaihe? Hassua, ajattelin aina päiväunien poisjättämisen vaikuttavan yöunille nukahtamiseen positiivisesti, mutta meillä se onkin päinvastaisesti.

Pidän nyt entistä tiukemmin kiinni siitä, että herään aamuisin ennen Theoa ja Jimiä, jotta saan sen pienen hetken omaa aikaa. Kaipaan kovasti rauhallisia iltoja, jolloin ehti kunnolla juttelemaan Jessen kanssa, katsomaan yhdessä päivän Emmerdalet, kirjoittamaan blogia ja lakkaamaan kynnet. Ne oli niitä oman jaksamisen kannalta itselle tärkeitä asioita. Päiväunettomuus ja erityisesti todella myöhäiset illat vaikuttavat negatiivisesti moneen asiaan. Pojat ovat yliväsyneitä, me ollaan väsyneitä Jessen kanssa, kahdenkeskinen aika on minimissä enkä pääse ollenkaan eteenpäin opinnäytetyössä. Toisaalta, olin varautunut siihen, että oppari jää tauolle heinäkuuksi. Mitä muuta voi olettaakaan, kun lapset ovat kotihoidossa ja unitilanne tämä. Yritän jättää siitä aiheutuvan stressin pois ja keskittyä nauttimaan kesästä Jimin ja Theon kanssa.    

Olen saanut energiaa marjoista, kavereiden näkemisestä, lenkkeilystä, uusista viherkasveista ja sisustamisesta. Hankittiin lastenhuoneeseen vaatekaappi, joten huone muuttuu taas hieman. Alakertaan on tullut myös muutama uusi huonekalu. Niistä voisin kertoa enemmän jos teitä kiinnostaa koti- ja sisustuspostaukset?

Milloin teillä on jätetty päiväunet pois?

Maitoallergia kaiken takana

Ensimmäiset kuukaudet kotona meni (muistaakseni) hyvin, myös öiden osalta. Pojat syötettiin kolmen tunnin välein. Yöllä meidän oli hankala nukkua, kun pojat pitivät keskosille tyypillistä "keskosmurinaa" jatkuvasti. Äänet oli hassuja ja niiden seasta koitin kuunnella, ettei kummankaan hengitykseen tule katkoja. Kuultiin miltä poikien itku kuulostaa vasta parin kuukauden iässä. Sitä ennen ei itketty ollenkaan. Premilon -keskoskorvike otettiin äidinmaidon ohelle käyttöön, kun pelkkä äm ei enää riittänyt noin kolmen kuukauden iässä. Niihin aikoihin alkoi yöitkut.

Premilon vaihdettiin Nan1, kun ei enää tarvittu keskoskorviketta. Sitä käytettiin monta kuukautta, kunnes koitettiin NanH.A ja Tutteli, mutta vatsavaivojen pahentuessa vaihdettiin takaisin Nan1. Päivisin ei ole koskaan ollut itkuisuutta, pojat ovat kilttejä, tyytyväisiä ja helppoja vauvoja. Iho on ollut syntymästä saakka kaunis ja hyvässä kunnossa. Ainoa mikä on vaivannut on vatsa. Muutaman kuukauden iästä asti on molemmille annettu päivittäin Pegorionia, mikä saa vatsan toimimaan. Sitä käytetään edelleen.

Iltamaidon jälkeen kun pojat laskettiin sänkyyn, alkoi huuto. Kaarelle vääntäytymistä, kamalaa kipuitkua, huutoa. Mikään ei auttanut. Sylissä hyssyttelyllä sai hetkeksi rauhoittumaan ja välillä jopa nukahtamaan. Jos laski takaisin sänkyyn, huuto jatkui. Sitä kesti n. 3 kuukauden iästä 7 kuukauteen asti. Joka ikinen yö me Jessen kanssa kannettiin poikia yöstä riippuen 4-10 tuntia. Siihen turtui lopulta ja se alkoi jopa tuntua siedettävältä, kun siihen oli tottunut eikä ollut kokemusta paremmasta. Nyt kun joku kysyy miten me jaksettiin, en tiedä itsekään. Nyt vasta ymmärrän miten raskasta se oli. Nukuttiin siis itse yössä vain muutama tunti ja sekin pätkissä. En saanut nukkua päiväunia, koska pojat nukkuivat päivisin ainoastaan liikkuvissa vaunuissa, joten aina oli lähdettävä vaunulenkille. Jessen tultua töistä sain hetken huilata, mutten osannut ottaa päikkäreitä enää siinä vaiheessa päivää. Lopulta olin niin yliväsynyt, etten osannut nukahtaa, vaikka pojat nukkuivat hetken. Mietin vain milloin täytyy taas nousta ja odotin valmiustilassa. Huh, se oli raskasta.   

Alussa saatiin hieman helpotusta "koliikkikeinusta", joita ostettiin kaksi. Niissä pojat tykkäsivät olla ja keinut olivatkin pelastus myös refluksioireisiin. Hankittiin myös Manduca-kantoreppu, mutta siinä pojat eivät viihtyneet. Meillä kävi perhetyöntekijä kerran viikossa kolmen kuukauden ajan. Viimeinen käynti oli tammikuun lopulla, silloin kun alkoi tavallaan raskain vaihe. Hölmönä kuitenkin ajattelin, ettei enää tarvita niin kipeästi apua, kun pojat jo nukkuivat päiväunet parvekkeella ja näin ollen sain päiviin 1-2 tunnin hengähdyshetken (toki vaunuja piti käydä heijaamassa välillä parikymmentäkin kertaa, mutta silti). Öisin ei kuitenkaan nukuttu sitäkään vähää...

Pikkuinen Jimi

Pikkuinen Theo

Kaikista raskainta on ollut avuttomuus. Se, kun vauva huutaa naama punaisena kipua enkä voi tehdä mitään. Se, kun joudun laskemaan itkevän vauvan hetkeksi meidän sänkyyn, koska me ollaan Jessen kanssa niin loppu, ettei yksinkertaisesti enää voida kävellä ja kantaa.

Neuvolassa voivoteltiin ja sysättiin vastuu poliklinikalle, jossa hoidetaan poikien keskoskontrollit. Polilla ei otettu tilannetta vakavasti. Yöitkujen syyksi sanottiin mm. koliikkia, "vauvat nyt vaan itkee", hyvän päivärytmin puute, suoliston kehittymättömyys. Arveltiin myös, että kipuilu liittyy refluksiin, vaikka kaikki refluksin oireet oli jo saatu kuriin lääkityksellä. Monesti meille naurettiin ja lähdettiin polilta yhtä avuttomina ja epätietoisina kuin sinne oltiin menty. Se tuntui todella pahalta. Koettiin olevamme yksin ja tässä kohtaa se avuttomuuden tunne oli suurimmillaan. Käytiin yksityisellä lääkärillä, jossa heitettiin ilmoille maitoallergian mahdollisuus. Kehotettiin kokeilemaan soijakorviketta. Ei kuitenkaan saman tien vaihdettu siihen, koska maitoallergiaan ei uskottu neuvolassa eikä polilla. Ei kuulemma ollut mitään siihen viittaavia oireita. Lopulta ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin kokeilla soijaa.

Ensimmäinen yö nukuttiin jo paremmin kuin kuukausiin. Soijakorviketta ollaan annettu nyt muutama kuukausi ja meillä on mennyt paremmin kuin koskaan! Sitä ei suositella alle puolivuotiaille eikä sitä muutenkaan "mainosteta". Meillä se toimii loistavasti ja nyt useampikin lastenlääkäri on kehottanut jatkamaan sillä vuoden ikään asti, kun se lopetti oireilun. Painotin viime kontrollikäynnillä miten suuri muutos meidän elämään on soijalla saatu ja vasta nyt lääkärit uskovat maitoallergiaan.

Harmittaa miten pitkään piti taistella, että saatiin apua. Neuvolassa onneksi moneen kertaan kysyttiin tarvitaanko apua kotiin, mutta polilla vähäteltiin tilannetta kuukausia. Unikoulusta alettiin puhua, kun pojille tuli 6 kuukautta täyteen. Ei oltu valmiita siihen vielä silloin, koska pojat aivan selvästi itkivät kipua eikä siihen auta unikoulu. Soijakorvikkeen myötä, kun poikien olo helpotti, huomasin ensimmäistä kertaa milloin poikia väsyttää ja milloin itku on väsyitkua tai kiukkuitkua. Sitä ennen itku kuulosti pelkältä kipuitkulta.

Nukkumaanmenoa piti alkaa harjoitella, koska pojat olivat tottuneet nukkumaan sylissä kuukausien kanniskelun jälkeen. Aloitettiin siis kevyt unikoulu, jonka ansiosta pojat nukkuvat nyt pääsääntöisesti koko yön heräämättä. Unikoulusta lisää toisessa postauksessa! xxxx

Kiitos teille kaikille, jotka tsemppasitte meitä ja jaoitte kokemuksia mm.maitoallergiasta. Teistä oli iso apu! KIITOS! <3   

Meidän yö

"Hyvää yötä kulta, äiti rakastaa sua, natinati".

"Natinati kulta, äiti rakastaa sua". 

...lasketaan pojat sänkyihinsä. Peitellään ja pussataan. Sinne jäävät molemmat nukkumaan. Heräävät vasta klo 4 syömään ja nukkuvat sen jälkeen aamuun asti. Herään pirteänä ja valmiina uuteen päivään. 

 EI. Näin se menee vain unelmissani. Oikeasti meillä on tällainen yö: 

20.00 hämärää ja hiljaista, iltapesulle/kylpyyn ja yöpuvut päälle.

20.30 sylitellään ja valmistaudutaan yöhön. Jimi haluaa keinuun tässä vaiheessa unirätin ja tutin kanssa.

21.00 väsyneitä vauvoja - makuuhuoneeseen ja iltamaito 140ml. Molemmat nukahtavat.

21.10 sänkyyn. Tuhinaa...

21.40 Theo herää itkemään. Tiedetään, että sieltä on tulossa röyhtäisy ja se vaivaa. Jesse hakee Theon syliin, minä makaan sängyssä rättiväsyneenä ja odotan kauhulla tulevaa yötä...

21.45 Theo sänkyyn, jää pyörimään. Huonolta näyttää. Jimi herää itkemään. Jesse nostaa Jimin syliin röyhtäisemään.

22.00 Theo pyörii sängyssä ja alkaa itkemään. Ei auta tassuttelu, se lisää huutoa. Jimi nukahtaa sänkyyn. Otan Theon syliin, kun tuttikaan ei kelpaa.

22.15 lasken Theon sänkyyn, huuto alkaa samantien. Huokaisen ja jatkan heijaamista. Theo kiemurtelee, ähisee ja itkeskelee.

22.30 lasken Theon sänkyyn, huuto alkaa. Huokaisen ja Jesse jatkaa heijaamista.

22.40 Jesse laskee Theon sänkyyn ja uni jatkuu. Makaan sängyllä ja toivon parasta. En osaa nukahtaa ennen kuin kuulen, että molemmat pojat ovat rauhassa.

22.50 Jimi herää itkemään. Jesse hakee Jimin ja kävelee.

23.00 Jimi sänkyyn ja uni jatkuu.

23.30 Theo alkaa itkeä juuri, kun olen nukahtamaisillani. Nyt savu alkaa jo nousta korvista. Olen ihan poikki ja olo on toivoton. Tätäkö taas koko yö?! Kävelen Theon kanssa, joka on silmät suurina aivan pirteänä. Ajattelen niitä onnekkaita, joilla vauva(t) nukkuvat ilman ongelmia. Mietin mitä me ollaan tehty väärin...

00.15 olen laskenut Theon sänkyyn 4 kertaa ja joka kerralla on alkanut karmea huuto. Sylissä ollessa kiemurtelee ja itkeskelee, selkeästi sattuu johonkin. Masussa mourii ja tulee pieruja. Mietin miksi masuvaivat on jatkuneet koko 8 kk:n ajan. Olen neuvoton ja vihaan itseäni, kun ajattelen niin kamalia asioita maailman rakkaimmista palleroista. Mutta kun väsyttää.

00.20 Theo kuikuilee edelleen, en enää jaksa kantaa, joten Jesse ottaa pojan. Menen sänkyyn, mutten saa unta, kun kuuntelen kerta kerralta Theon laskemista sänkyyn ja siitä alkavaa huutoa. Jesse huokailee joka kerralla kovempaa. Vihaan tätä. Vihaan tätä tilannetta.

Haen Theon meidän väliin, koska kumpikaan ei enää jaksa. Theoa ei voi jättää sänkyynsä, koska heti alkaa kitinä ja lopulta huuto eikä kestetä jos Jimikin herää. Miten unikoulu voi koskaan onnistua kahden kanssa??? Miten tästä selvitään?

1.00 Jesse menee lämmittämään maidot. Annetaan Theolle kipulääkettä. Syötän Theon ja Jesse syöttää Jimin.

1.10 molemmat sänkyyn. NUKAHTAVAT! 

1.15 Jesse nukahtaa samantien. En saa unta, koska syytän itseäni, olen vihainen ja surullinen. Tuijotan seinällä olevia kuvia ystävistä ja ihanista hetkistä, ajasta ennen poikia... En kuitenkaan ajattele sen enempää, ihanat muruset nukkuvat nyt. Epätoivoisena on pakko kuitenkin vielä googlettaa sairaalan unikoulusta, se viimeinen vaihtoehto..? Me ei oikeasti enää jakseta, ei pystytä. Väsymys on jo sitä luokkaa, että se ihan oikeasti sattuu! Olen niin väsynyt ja uupunut, etten saa unta edes päivisin. En osaa rauhoittua. En halua edes ajatella millaista Jessellä on töissä.

Me ollaan nyt monta kuukautta odotettu tämän "vaiheen" ohitusta. Loppua ei näy. Ollaan kokeiltu ties mitä eri vaihtoehtoja. Lääkärissä sanotaan, että vauvoilla on vatsavaivoja ja unen kanssa hankalaa. Kehotetaan syöttämään luumua. Me ollaan kokeiltu kaikkea ja mikään ei auta!!! Mistään ei saada apua. Täytyy varmaan mennä 8kk-neuvolaan tukka takussa, silmät turvonneina, ilman meikkiä ja itkeä lohduttomasti, että tilanne otetaan todesta. Jos olisi vain yksi vauva niin saatais Jessen kanssa nukkua edes välillä kunnolla, mutta kahden kanssa se ei onnistu.   

1.30 käyn silittämässä nyyhkyttävää Theoa. Onneksi se riittää ja kulta jatkaa unia.

02.00 katson kelloa ja nukahdan.

06.00 Jessellä soi herätyskello ja havahdun tökkimään töihinlähtijää.

06.30 Jesse lähtee ja pussaa heipat. Toivotan hyvää työpäivää, kerron miten rakastan ja kiitän yöstä.

07.10 Theo itkee, juoksen lämmittämään maidot. Molemmat itkevät, en pysty syöttämään yksitellen. Ensimmäistä kertaa syötän pojat samaan aikaan sängyissään. Pidän pulloja molempien suussa, koska heillä tulee edelleen katkoja syömisessä ja välillä hörppivät liikaa, jonka takia syömistä tulee vähän tasata.

07.20 molemmat ovat syöneet, kääntävät kylkeä ja jatkavat nukkumista!

Mietin menenkö vielä nukkumaan. No kyllä! Nukahdan samantien.

08.41 herään. Väsyneenä. Taistelen tieni kahvinkeittimen luo ja keitän kahvia. Teen aamiaista ja syön samalla, kun katson eilisen Emmerdalen. Ulkona on valoisaa ja olen onnellinen. Selvittiin taas yhdestä kamalasta yöstä ja edessä on ihana päivä. Tulevaa yötä en edes ajattele, en halua vaipua epätoivoon. Päivisin tunnen olevani ihana, pärjäävä äiti. Öisin tunnen itseni kamalaksi, yöt on hirveitä. Yöt on yhtä helvettiä suoraan sanottuna.  

09.50 ihanat pienet pojat juttelevat ja kutsuvat äitiä. Menen huoneeseen, sytytän valot ja toivotan hyvää huomenta. Saan kaksi leveää, suloista hymyä. Mikä onnentunne!

Tämä oli meidän viime yö. Viime yö meni paremmin kuin yöt yleensä. Yleensä Jimi itkee samalla tavalla eikä rauhoitu millään. Yleensä ainakin toinen pojista jatkaa samanlaista syliin-sänkyyn-syliin -touhua koko yön 30 min välein. Viime yönä saatiin nukkua sentään 4 tuntia.

Tarvitaan kipeästi Supernannya, joka kertoo missä mättää. Miten me selvitään tästä? Pääni on täynnä kysymyksiä. Miksi päivisin niin hyvinvoivat ja ihanat pojat itkevät öisin niin paljon?  

Kohtalotovereita? 

xxxx

Miksei meillä nukuta?

Viikko on vierähtänyt nopeasti. Kiva päästä taas kirjoittamaan!

Kulunut viikko on ollut raskas. Olen ravannut lääkärissä, joutunut miettimään pojille hoitajaa siksi aikaa, pojat ovat nukkuneet huonosti ja olen ollut puolikuntoinen koko viikon. Perjantaina sain vahvaa lääkettä vatsakipuihin (kysta vaivaa), josta tuli moneksi päiväksi todella huono ja voimaton olo. Päivät oli yhtä tuskaa yksin poikien kanssa, yöllä oli normaalia raskaampaa nousta rauhoittelemaan ja syöttämään poikia ja mieli oli ihan maassa. Nyt viimein on vointi kohenemaan päin ja vaikka yöt on edelleen huonoja, niin olo on hyvä ja energinen!

Vietin melkein koko viikon neljän seinän sisällä, lukuunottamatta lääkärikäyntejä. Eilen käytiin pitkästä aikaa kaikki yhdessä vaunulenkillä ja kierreltiin hetki lähikauppakeskuksessa. Pojat olivat kaupassa hereillä, mutta naureskelivat tyytyväisinä. Yleensä kiukku iskee heti jos sisällä pitää olla vaunuissa hereillä ollessa. Kohtahan sitä voi huoletta mennä poikien kanssa vaikka missä jos alkavat viihtyä vaunuissa paremmin! Jes!

Yöt on raskaita. Nyt tätä vaihetta on kestänyt jo niin pitkään, että asenne alkaa olla kohdillaan: tätä tämä nyt on. Kaikki muutokset tästä ovat vain positiiviseen suuntaan. Nukahtaminen on ehkä aavistuksen helpompaa kuin ennen. Theo pystyy jo nukahtamaan itse, kun laitetaan sänkyyn. Tutti suuhun, pupu ja harso kainaloon. Yleensä pyörii hetken, kunnes nukahtaa. Välillä täytyy muutaman kerran antaa tuttia ja silittää poskesta. Jimi pyristelee vastaan edelleen. Ei kuitenkaan olla jouduttu paria poikkeusta lukuunottamatta heijaamaan enää niin pitkään kuin aikaisemmin. Positiivista sekin!
Se harmi kuitenkin on, että jos Jimi huhuilee paljon tai itkee, Theo tekee samoin eikä enää suostu rauhoittumaan ilman syliä. Itku lisää itkua.

Ollaan mietitty miten unikoulut toimii kaksosten kanssa? Ollaan koitettu jo tassuttelua, mutta heti jos jompikumpi alkaa itkeä kunnolla, peli on menetetty. Pojat häiriintyvät toisistaan todella paljon. Olisi ihan huippua jos pojat oppisivat nukahtamaan itse ja yöt pikkuhiljaa muuttuisivat kokonaisemmiksi. Kiinnostaako erillinen postaus meidän yöstä? 

Yöhön on tullut taas uusi rytmi. Jo pitkään on menty taas kahdella yösyötöllä ja lukuisilla heräilyillä: klo 21 iltamaito, 22 yleensä nukahdetaan, hyssyttelyä vuoron perään klo 24 asti ja sitten syödään, klo 4 syödään, klo 7 syödään, klo 10 herätään. Viimeisen kuukauden ajan on toinen poika nukkunut suht hyvin, mutta toinen herää 30 min välein koko yön itkemään eikä rauhoitu kuin syliin tai maitoon. Rasittavaa, koska tasan joka toinen yö heräilijä on Jimi ja joka toinen yö Theo. Toivon todella, että tämä on vaan joku hiton vaihe.

Voisin kirjoittaa tästä vaikka kuinka paljon. Haluaisin, että meille tulisi joku "vauvakuiskaaja", joka ymmärtää näitä naperoita ja unikouluttaa pojat. Onko sellaisia? ;)

Huonojen öiden vastapainona on hyvin sujuvat päivät. Poikien kanssa on ihanaa! Pojat heräävät aina hymyssä suin, viihtyvät hyvin keskenään leikkien ja ovat melkein aina tyytyväisiä. Jessen tullessa kotiin vastassa on kaksi iloista pikkupoikaa. xxxx