1.1.2018 olin raskausviikolla 14 ja voimakas pahoinvointi alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Oltiin muutama päivä aiemmin käyty ensimmäisessä virallisessa ultrassa ja vauvalla oli kaikki hyvin. Vietettiin uutta vuotta rauhallisesti kotona ja vuoden ensimmäisenä päivänä jaettiin vauvauutinen! <3
Paras aloitus uudelle vuodelle!
Tavalliset housut puristivat jo ensimmäisen ultran jälkeen ja ostinkin ensimmäiset mammafarkut joulun alennusmyynneistä. Käytiin alkuvuodesta Jessen kanssa Tampereella yhden yön hotellireissulla. Syötiin ravintolassa, pyörittiin kaupungilla ja nukuttiin hyvin. Ollaan yleensä tehty vähintään kerran vuodessa samanlainen kahdenkeskinen reissu. Pojat opettelivat luistelemaan ja Jesse kävi heidän kanssaan ahkerasti pulkkamäessä ja teki pojille pienen jäämäen meidän pihalle.
Helmikuussa päätettiin käydä yksityisellä ylimääräisessä ultrassa. Googlasin eri vaihtoehtoja ja päädyttiin ihanaan Helsingissä sijaitsevaan Perhe-Arteen. Raskausviikkoja oli 19 ja saimme tietää vauvan sukupuolen. Kylmät väreet menivät pitkin kroppaa, kun kätilö kertoi vauvan olevan tyttö. Ihan uskomaton tunne!
Kuvasin kasvavaa vatsaa päivittäin ja rakastin pukeutua vatsaa korostaen. Mietin inspiroituneena asuja ja käytin edelleen paljon omia vaatteitani, farkkuja lukuunottamatta. Koin oloni kauniiksi ja hyväksi lähestulkoon koko raskauden ajan
- lukuunottamatta kamalaa ensimmäisten kuukausien pahoinvointijaksoa. Meikkasin, laittauduin ja pukeuduin samalla innolla kuin ennen raskautta ja tunsin sitä paljon puhuttua raskaushehkua.
Kävin paljon kirppareilla ja ostin vauvalle vaatteita. Pesin ja viikkasin vaatteet lipaston laatikoihin uudelleen ja uudelleen ja kävin hypistelemässä niitä. Ystävälläni oli babyshower -juhlat ja itseasiassa kahdella ystävälläni oli laskettu aika samoihin aikoihin kanssani.
Kävin maaliskuussa vanhempieni kanssa Ruotsin risteilyllä rv 26, jolloin käytin vielä pahoinvointirannekkeita. Uskalsin luopua niistä vasta viimeisellä kolmanneksella, vaikken ollut voinut pahoin enää kuukausiin,
just in case. Sain raskausdiabetesdiagnoosin ja aloin mittaamaan verensokeria. Onneksi arvot pysyivät hyvinä oikealla ruokavaliolla.
Huhtikuussa järjestin synttäri-illanistujaiset, kävin bloggaajapassilla kahtena päivänä Lapsimessuilla ja tein kivoja löytöjä, hankittiin vaunut, käytiin rakenneultrassa jo tutuksi tulleessa Perhe-Artessa
(käynti saatu näkyvyyttä vastaan) ja oli veljeni häät sekä IBA-blogigaala. Toukokuussa kävin Turku-Tukholma -blogiristeilyllä, sää oli jo niin lämmin, että tarkeni shortseissa, saatiin vauvanurkkaus valmiiksi, käytiin Paraisilla viikonloppureissulla ja korkattiin Linnanmäki.
Jäin pois töistä noin kuukautta ennen äitiysloman alkua supistusten ja liitoskipujen takia. Viimeisen kolmanneksen käytin tukivyötä, mikä auttoi liitoskipuihin. Se oli oikea pelastus! Kotoiltiin poikien kanssa, askarreltiin paljon ja oltiin ulkona. Kävin ultrassa kerran kuukaudessa ja vähintään yhtä usein neuvolassa. Touhusin kotona sen mitä jaksoin ja pesänrakennusvietti sai käymään läpi kaikki kaapit ja järkestelemään kotia uudelleen. Viikkojen edetessä aloin uskoa täysiaikaiseen raskauteen ja pelot hälvenivät.
Käytiin ottamassa raskauskuvia rannalla, jonka jälkeen kotona odotti yllätys, nimittäin ihanat babyshowerini!
Viimeinen neuvolakäynti
Kesä oli aivan mieletön. Pojat lähestulkoon asuivat pihalla ja polskivat terassin lastenaltaassa päivittäin, syötiin jäätelöä ja vesimelonia, käytiin puistossa ja muutaman kerran Linnanmäellä, juhlittiin poikien viisivuotissynttäreitä, vietettiin ensimmäinen kaupunkijuhannus ja käytiin Sea Lifessa, lomailtiin yhdessä koko perhe ja jännitettiin koska tulee lähtö. Pojat olivat kaksi kuukautta kotona. Helteistä huolimatta voin hyvin ja voisin sanoa viimeisen kolmanneksen olleen tavallaan raskauden kulta-aikaa.
Kävin kirpparilla ja shoppailukierroksella Helsingissä vielä rv 41+. Pojat olivat isovanhempiensa kanssa mökillä muutaman päivän, jolloin me saatiin yhteistä aikaa Jessen kanssa ennen vauvan syntymää. Kesä on jäänyt mieleeni erityisen merkityksellinä, ehkä se oli se kaikki jännitys ja odottaminen ja Jessen pitkä kesäloma.
Ellen syntyi heinäkuussa rv 41+5 ja synnytys oli kokemuksena täysi kymppi. Ensihetket vauvan kanssa ja ensimmäiset päivät perhehuoneessa, kotiutuminen, arjen opetteleminen kolmen lapsen äitinä; kaikki on jäänyt todella hyvin mieleeni. Olen niin kiitollinen, että saatiin kokea normaali raskaus ja synnytys oli niin hyvä kokemus perhehuoneineen.
Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa menivät nopeasti. Käytiin neuvolassa, Ellen nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä kuusiviikkoisena, pojat jatkoivat dagiksessa ja siirtyivät viisivuotiaiden ryhmään, Jesse aloitti uudessa työpaikassa ja päästiin kiinni rutiineihin. Syyskuussa oli Ellenin ristiäiset. Loppuvuosi meni omalla painollaan aika rutiininomaisesti, mutta samalla yrittäen nauttia jokaisesta hetkestä. Pojat kävivät muutamilla kaverisynttäreillä ja Ellen oppi paljon uusia taitoja. Joulukuussa päästiin joulukalenterin myötä kunnolla kiinni joulunodotukseen.
Vuosi oli ikimuistoinen ja kohokohtana oli tietysti tyttäremme syntymä ja perheen kasvaminen neljästä viiteen. Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan!
Hyvää vuotta 2019 kaikille <3
#likemotherlikedaughter 
