Ihotautilääkärille lapsen kanssa

Ellenillä on ollut jo yli vuoden ihottumaa poskessa. Vain toisessa poskessa tietyllä alueella, johon ei auta mikään. Kortisonivoide lievittää hetkittäin pahinta punoitusta ja kutinaa, kunnes se taas ärtyy. 

Ihottuman takia on käyty muutaman kerran terveyskeskuksessa lääkärillä. Diagnoosina on ekseema ja hoitona kortisonikuuri ja perusvoide. 

Kuvat vuoden takaa

Ollaan ajan mittaan kokeiltu lukuisia eri voiteita, mutta mistään ei ole kunnollista apua. Ihottuma on levinnyt pikkuhiljaa ympäri kehoa ja Ellen raapii itseään erityisesti öisin ja se häiritsee yöunia. 

Ihottumaa on kaikkialla, mutta erityisesti polvitaipeissa ja käsissä. Iho on välillä niin huonossa kunnossa, että se näyttää tulehtuneelta. Dagiksessa on myös oltu asiasta huolissaan. 

En tiedä onko kyse atooppisesta ihottumasta vai kenties allergiasta. Meillä on varovainen allergiaepäily, koska ihottuma selvästi "elää" maidon käytön mukaan  ja pojilla oli paljon allergioita pienenä. Toivon, ettei kyse ole allergiasta. 

                                                        Poski parhaassa kunnossa

Varasin ajan lasten ihotautilääkärille Pikkujättiin. Haluaisin kovasti saada diagnoosin Ellenin iho-ongelmiin ja oikean hoitotavan oireille. Säälittää, kun hän kutisee niin paljon ja itkee joka kerta rasvaa laitettaessa. Herään öisin monta kertaa, kun hän raapii itseään... 

Ensi perjantaina ollaan ehkä vähän viisaampia lääkärikäynnin jälkeen!

Koronatesti ja karanteeni koettu: tällainen oli lasten drive in -koronatestaus

Niin se tuli meillekin, ensimmäinen syysflunssa. 

Ellen ehti olla viikon dagiksessa ja pojat pari päivää koulussa, kun nenät alkoi valua. Soitin koronainfoon, josta soitettiin takaisin kahden päivän kuluttua. Saatiin viiden päivän päähän aika koronatestiin Helsinkiin. Viikko meni siis odotellessa ja jo ennen testausta alkoi tauti helpottaa.  

Lapset olivat tietysti karanteenissa flunssaoireiden takia. Flunssa noudatti perinteistä kaavaa ja pari ensimmäistä yötä meni valvoessa Ellenin kanssa. Kahdelle lapsista piti antaa avaavaa lääkettä ja yhdelle lisäksi nostaa astmalääkitystä. Yleisvointi oli kuitenkin kaikilla onneksi niin hyvä, että pärjättiin kotihoidolla. 

Vuoroteltiin Jessen kanssa kotona olemisen kanssa. Ainoa mikä turhautti; ettei mistään saanut ketään kiinni. Kaikkialla on takaisin soitto -palvelu, mutta olisin tarvinnut töihin sairaslomatodistuksen Ellenistä. Todella turhauttavaa ja hankalaa tässä tilanteessa.   

Koronatesti oli "drive in" uuden lastensairaalan ambulanssipaikalla. Puhuttiin siitä lapsille pitkin viikkoa, jotta he tiesivät mitä siellä tapahtuu. Ajattelin testin oton olevan hankalaa, kun lasta ei saa pidettyä sylissä ja yleensä paniikki kasvaa kun näkee mitä yhdelle tapahtuu ja seuraavana odottaa oma vuoro. 

Testaus meni todella hyvin. Ikkuna avattiin ja mukava hoitaja otti näytteen pitkällä tikulla nenästä. Poikia jännitti enemmän kuin sattui ja kädestä pitäminen riitti. Tikku tuntui kuulemma epämukavalta ja kutitti. Se oli nopeasti ohi. Elleniltä tuli muutama kyynel, mutta siinä se. Hän ei rimpuillut tms. Hoitaja puhui lapsille ruotsia, kun kuuli minun käyttävän sitä. Hän kertoi mitä tekee ja kannusti ja kehui kovasti. 

Tulosten sanottiin tulevan parin päivän sisällä, mutta meillä meni niissä kuusi päivää. Kaksi viikkoa oltiin siis kotona kaikenkaikkiaan. Tulos oli negatiivinen ja loppuviikosta päästiin palaamaan arkeen. Pojilla oli jo ikävä koulua ja Ellen kyseli dagiksen perään. 

Puistossa kahden viikon kotona olemisen jälkeen! 

Nyt toivotaan, ettei ihan heti tule uutta flunssaa vaan saadaan nauttia arjesta ja alkaneesta syksystä! 

Kivaa syyskuun ensimmäistä! 

Oletteko te kokeneet koronatestauksen?   

Influenssa selätetty ja muita kuulumisia

Sairastuttiin heti laivalta palattuamme kaksi viikkoa sitten. Kotiuduttuamme reissusta istuin sohvalla lounaan jälkeen ja yhtäkkiä tunsin oloni oudoksi. Sanoin Jesselle, ettei kaikki ole hyvin ja mittasin kuumeen. Kuumetta oli 39 astetta ilman muita oireita. En ole koskaan ollut niin kipeä.

Minulla ei yleensä ikinä ole kuumetta ja pienikin lämmönnousu tekee voinnista todella heikon, joten lähes neljänkymmenen asteen kuume oli kärsimystä.

Korkeaa kuumetta jatkui useamman päivän ja muina oireina tuli lihassärky ja kova päänsärky. Olin sairaslomalla viikon ja vasta nyt olo on alkanut tuntua normaalilta. Voimien palautuminen vei kauan enkä ole koskaan sairastanut mitään yhtä voimakasta tautia.

Onneksi lapset ja Jesse säästyivät siltä ja heillä oli vain tavallista flunssaa korvatulehduksineen.

Väsymyksestä en ole vielä päässyt irti, mutta siihen liittynee myös Ellenin yöheräilyt. Hän herää öisin vähintään muutaman kerran, joten kokonaisista yöunista ei ole täällä tietoakaan. Saan voimaa kahvista, treenaamisesta, lisääntyneestä valonmäärästä ja vertaistuesta.

Surkeista öistä huolimatta meille kuuluu sitä perus "ihan hyvää". Kiristellään hampaita poikien uhmailun kanssa, käydään töissä, suunnittelen tulevia kolmekymppisiäni (!), Ellen oppii päivittäin uusia sanoja ja toistaa kaiken, pojat ovat jälleen kasvaneet yhden vaatekoon ja yritän löytää toimivan tavan hoitaa kotityöt, olla perheen kanssa, nähdä ystäviä ja treenata iltapainotteisen työn ohella.

Minulla lisääntyi viikkotyömäärä merkittävästi vuodenvaihteessa ja välillä on vaikeaa löytää aikaa muille, kun olen päinvastaisessa rytmissä kuin muut läheiseni.

Ihanaa olla terveenä taas! Arvostan arkea ja ihan tavallisia asioita. Toivottavasti te säästytte sairastelulta! Kivaa viikkoa!

Surkea aloitus vuodelle

Meille ei kuulu tällä hetkellä erityisen hyvää. Monta negatiivista ja kuormittavaa asiaa on sisältynyt viime viikkoihin.

Aloitettiin Ellenin kanssa päiväkotiharjoittelu viime viikon tiistaina ja perjantaiyönä Ellenillä alkoi flunssaoireet. Hänelle puhkesi viikonlopun aikana myös kaksi poskihammasta eikä hän nukkunut koko viikonlopun aikana kuin tunnin päiväunet. Yöt hän kiemurteli vuoroin meidän sängyssä ja sylissä. Viikonloppu oli raskas, mutta onneksi olin vapaalla. Univelka oli jäätävä. 

Vuodenvaihteen toivuin flunssasta enkä ehtinyt olla kunnolla terveenä kuin viikon verran, koska sairastuin itsekin viikonloppuna järkyttävään flunssaan. Yskä on niin voimakasta, että rintaa polttaa ja puristaa. Sairastelu ja univelka verottaa jaksamista niin paljon, että mieli on maassa. En ole voinut treenata lähes kuukauteen, mikä tuntuu myös sekä kropassa että päässä. 

Hain vuodenvaihteessa uutta työpaikkaa, mikä olisi ollut unelmieni täyttymys. En saanut sitä ja mikä ärsyttävintä, lopussa valittiin minun ja toisen hakijan väliltä. On ollut vaikeaa palata takaisin "lähtökuoppiin", kun olisin ollut nyt niin valmis muutokseen. Pettymys oli suuri! 

Kävin kirpparilla ennen flunssan pahenemista (Nella&Nuttu) ja tein tosi kivoja löytöjä lapsille! 

Nyt olen kotona Ellenin ja toisen pojan kanssa, kun perheestä 3/5 on flunssan kourissa. Lapsilla alkaa onneksi jo helpottaa ja leikit sujuu hienosti yhdessä. Ellen nukkuu onneksi taas parin tunnin päiväunia, joten saan itsekin vähän levätä.  

Odotan kovasti, että parannutaan, pääsen kiinni arkeen ja Ellen sopeutuu päiväkotiin. Nyt tulee niin monta kotipäivää, että saadaan aloittaa harjoittelu taas alusta...

Toivottavasti teidän vuosi on saanut paremman startin!    

Flunssa, joka tekee hengityksestä työlästä

Pieni potilas. Ellen on ollut flunssassa tämän viikon. Maanantaina flunssaoireet alkoivat, mutta silloin se oli lähinnä nenän vuotamista. Kolme yötä valvottiin enemmän tai vähemmän, toissayön Ellen itki koko yön. Lopulta saatiin hänet rauhoittumaan hetkeksi vain Jessen rintaa vasten. Vein eilen aamulla pojat esikouluun ja menin Ellenin kanssa terveysaseman päivystykseen.

Olin varma, että joudutaan lastenosastolle, koska hengitys oli siinä vaiheessa todella työlästä ja maito nousi hetkessä liman kanssa ylös. Ellen hengitti avaavaa lääkettä vartin lääkärissä ja pian sen jälkeen sain päivän ensimmäisen hymyn. Lääke auttoi, Ellen piristys ja halusi kävellä itse.

Odoteltiin lääkärissä vielä tunti, lääkäri konsultoi ja kuunteli keuhkot uudelleen. Keuhkoista ei kuulunut enää samanlaista ääntä ja hengitys oli hiukan rennompaa, joten päästiin kotiin. Kotona jatketaan vielä Ventolinen ja tulehduskipulääkkeiden kanssa ja lähdetään herkästi päivystykseen jos vointi huononee. Viime yö jännitti, koska toissayö oli kaikkineen niin järkyttävä ja huoli suuri.

Ellen nukahti klo 21 ja heräsi ensimmäisen kerran vasta 05, jolloin tuli meidän väliin jatkamaan unia kahdeksaan eli yö meni todella hyvin. Mentiin Jessen kanssa ajoissa nukkumaan, koska oltiin valvottu edeltävä yö, joten saatiin itsekin nyt monta tuntia unta.

Ellenillä on selvästi sama taipumus kuin veljillään eli flunssassa hengityksestä tulee työlästä ja siihen tarvitaan apua. Joka kerta pelästyn samalla tavalla, vaikka tiedän varautua ensimmäisten flunssaoireiden ilmaantuessa. Pienet on vaan jotenkin niin hauraita ja ressukoita, kun ovat sairaana.
 
Koko kesä saatiin kaikki olla terveinä, joten vähän osattiin jo odottaa flunssaa, etenkin kun pojat aloittivat esikoulun. Pojilla on ollut vain vähän yskää, joten he ovat onneksi päässeet vähällä.

Ellen on viihtynyt sohvalle tehdyssä pesässään. Paljon tyynyjä, peittoja ja unirättejä <3  

Kivaa lauantaita! 

Vauvan ensimmäinen korvatulehdus

Nyt on koettu ensimmäinen korvatulehdus Ellenin kanssa. 

Panin merkille jo muutama viikko sitten, miten Ellen vähän väliä haroi korviaan. Hän oli kuitenkin terve ja iloinen oma itsensä, joten laitoin sen puhkeavien yläetuhampaiden piikkiin. 

Muutaman viime päivän aikana hän on muuttunut itkuiseksi, nukkunut huonosti päiväunia ja heräillyt öisin pahimmillaan puolen tunnin välein itkien istumaan. Hän alkoi haroa korviaan yhä enemmän ja hänestä huomasi, että jokin vaivasi. Yleensä Ellen on todella tyytyväinen eikä juuri itke, joten ero normaaliin oli huomattava.  

Menin eilen lasten kanssa terveysasemalle, jossa Ellenillä todettiin olevan ärhäkkä korvatulehdus molemmissa korvissa. Se voi olla jälkitauti reilu kuukausi sitten sairastetusta flunssasta. Olen huojentunut, että syy itkulle ja levottomille öille selvisi, koska on rankkaa katsoa vierestä pienen kärsimystä. 

Aloitettiin antibioottihoito eikä tästä toivottavasti tule samanlaista tulehduskierrettä kuin mikä pojilla oli. Pojilla oli korvatulehdus lähes kroonisena yhdessä vaiheessa ja molemmilla on ollut kahdet putket. Heillä korvatulehduskierre loppui toisten putkien ja iän myötä. 

Milloin teillä sairastettiin ensimmäinen korvatulehdus, 

tuliko siitä kierre?

Yö sairaalassa vauvan hengitysvaikeuksien takia

Meidän viikonloppu sai ikävän alun, kun jouduin viemään Ellenin päivystykseen. 

Hän sairastui flunssaan keskiviikkona, mutta perjantai-iltana hänen vointinsa huononi parissa tunnissa silminnähden. Hän käytti hengittämiseen apulihaksia eikä oikein jaksanut ottaa kontaktia.

Lähdin myöhään illalla sairaalaan, jossa päästiin heti ottamaan avaavaa lääkettä. Happisaturaatio oli lisähapen tarpeen rajoilla. Ellen sai useamman annoksen avaavaa lääkettä lyhyen ajan sisällä ja hänelle alkoi taas maistua maito. Hän otti myös kontaktia, hymyili ja oli enemmän oma itsensä. Makoiltiin aamukahteen päivystyshuoneessa, kunnes tuli päätös sairaalaan jäämisestä.

Ellenin vaste lääkkeeseen oli onneksi kokoajan hyvä, kuulemma jopa ihmeellisen hyvä. Parempi oli kuitenkin jäädä vielä sairaalaan, koska hän ei missään nimessä ollut normaalivointinen ja tarvitsi vielä säännöllisesti lääkettä.

Saatiin oma huone päivystyksen sivusta, jonne mentiin nukkumaan. Hoitaja kävi huoneessa parin tunnin välein tarkistamassa voinnin ja antamassa lääkettä. Ellen torkkui lääkevälit, mutta minä lähinnä tuijotin saturaatiomittaria ja silitin Elleniä.

Aamulla lääkäri tuli tutkimaan Ellenin ja totesi voinnin olevan paljon parempi. Lääkkeen todettiin auttavan niin hyvin, että saatiin lupa lähteä kotiin. Jesse kävi apteekissa hakemassa Ellenille tarvittavat lääkkeet, joita annettiin kolmen tunnin välein. Nyt väli on jo pidentynyt, flunssa helpottanut ja Ellen on oma itsensä.

Pelästyin aika tavalla, vaikka meillä on paljon kokemusta vastaavasta poikien vauva-ajalta. Ollaan tottuneita Ventolinen ja babyhalerin käyttäjiä ja tunnistetaan hälyttävät oireet, mutta siitä huolimatta koin turvattomuutta ja ahdistusta Ellenin puolesta.

Onneksi selvittiin näin vähällä ja Ellen on toipunut hienosti. Mietin silloin yöllä sairaalassa sitä miten hienosti asiat on Suomessa ja miten hyvää hoitoa täällä saa! #kiitollinen

Flunssainen vauva

Ellen on ollut aaltoilevassa flunssassa jo pari viikkoa. Välissä hän oli terve, mutta tukkoisuus, yskä ja rohiseva hengitys teki paluun viikonloppuna.

Käytiin tänään lääkärissä ja kaikki on onneksi hyvin. Keuhkot kuulostivat puhtailta eikä ole kuumetta tai korvatulehdusta. Nyt voin huokaista helpotuksesta ja hoitaa häntä rauhallisin mielin kotona.

Flunssaoireita on helpottanut höyryhengitys, keittosuolasuihke (Physiomer, paras!), pilkottu sipuli sängyn alla, kohotettu sängynpääty ja tarvittaessa särkylääke.

Ellen on nukkunut flunssasta huolimatta hienosti omassa sängyssään ja on syönyt öisin vain kerran. Päivisin olen imettänyt paljon ja syöttänyt sitä mikä maistuu. Ellen syö vähän vähemmän lämmintä ruokaa kuin normaalisti, mutta onneksi puuro ja kylmät hedelmäsoseet ja hedelmät maistuvat.

Eilen Ellen nukkui poikkeuksellisesti päiväunet meidän sängyssä, koska yski niin paljon, ettei rauhoittunut muuten kuin kainaloon. Jesse nukkui hänen kanssaan puolitoista tuntia ja molemmat heräsivät pirteinä.

Toivottavasti tämä menee pian ohi eikä tartu poikiin. Kivaa viikkoa teille! 

Vapaa viikonloppu - mikä fiilis!

Ollaan herätty tällä viikolla vasta reippaasti kahdeksan jälkeen. Osasyy on varmaan ollut Jimin kuume, mikä on laittanut nukuttamaan. Theokin on nukkunut yhdeksään, kun veli ei ole ollut herättämässä kukonlaulunaikaan. Yhden yön Jimi nukkui meidän välissä, kun kuume nousi ihan yhtäkkiä todella korkeaksi ja Jimi alkoi hourailla. Tuuletettiin huone ja poika nukkui ilman yöpukua. Se oli ensimmäinen yö ikinä, kun osasin nukkua pikkutyyppi vieressäni. Jimi on onneksi jo hyväkuntoinen, mutta tänään Theo heräsi kuumeisena. Kaikki tuntuu aina kertyvän samaan ajankohtaan ja tämä viikko onkin ollut aikamoista tasapainottelua ylimääräisten deadlinien yhdistämisessä sairastamiseen + kaikkeen muuhun.

Valotaulu, lastenhuoneen säilytyskorit ja moln-viltti saatu Jollyroom 

On kyllä tullut kotoiltua lasten kanssa taas ihan kunnolla. Sairastamisessa on se tylsä puoli, ettei pääse ulos. Pienillä kuumekaan ei lannista sohvalle, joten meininki on ollut ajoittain aika railakasta. Onneksi on Jessen vanhat legot, lastenohjelmat, kasa kirjoja ja piirustusvälineet.

Vihdoin on perjantai, joka tuntuu perjantailta, koska vapaa! Menen töihin vasta maanantaina ja voin ottaa ihan iisisti nyt pari päivää. Sunnuntaina on Profeettojen keikka, joten todella kiva viikonloppu tulossa. Nyt vielä kun Theo paranisi, niin kaikki olisi just jees!

Ihanaa viikonloppua!

Kotipäivien saldoa

Huomenta! Täällä ollaan aika koomassa. Theo on flunssassa ja viime yöt on menneet aika vähillä unilla. En saa nukuttua, vaikka Theo yskisi vain unissaan, koska olen itse niin herkkäuninen. Kuuntelen myös, että lastenhuoneesta kuuluu tasainen tuhina. Tunnistan kummankin pojan "nukkumisäänet" ja yleensä nukahdan niiden kuunteluun. Theo kävi eilen lääkärissä Jessen kanssa eikä mitään perusflunssaa vakavampaa onneksi ollut. Toivottavasti tämä menee pian ohi eikä Jimi sairastu, koska astmakokeet olisi perjantaina. Viimeksi aikaa piti flunssan takia siirtää.

Kuvassa näkyvä Cube -hylly saatu Jollyroomilta

Tänne ei siis mitään flunssaa ja kotoilemista kummempaa. Olen ollut töissä eli ollaan tehty Jessen kanssa läpsystä vaihto, ollaan syöty laskiaispullia, luettu kirjoja ja katsottu lastenohjelmia. Jimi ja Theo ovat innostuneet pikkulegoilla rakentamisesta ja ne on kovaa vauhtia syrjäyttämässä duplot. He saattavat istua pitkän aikaa ja rakentaa legoilla, se on etenkin Theon juttu. Minä taas olen jatkanut tavaroiden järjestämistä Orthexilta saamieni (ylin kuva) säilytyslaatikoiden innoittamana ja nauttinut muutenkin kodin laittamisesta ja uusien sisustusideoiden keksimisestä.    

Kivaa viikonjatkoa!

"Ei olla pitkään aikaan..."

Tiedättekö sen, kun erehtyy ajattelemaan "ei olla pitkään aikaan oltu kipeinä" tai "ei ole pitkään aikaan ollut hankalaa yötä". Sitten seuraavana aamuna lapsi herää tukkoisena ja sitä seuraava yö menee lastenhuoneessa rampatessa... Minä tiedän. Niin käy aina ja tuplana silloin jos kirjoitan siitä blogiin. Kirjoitin juuri, että koko syksy meni ilman sen kummempia sairasteluja ja heti seuraava yö valvottiin hengitysvaikeuksista kärsivän pojan kanssa.

Jimi ja Theo ovat olleet nyt muutaman päivän flunssassa. Lämpöilyä ja klassiset flunssaoireet. Jimillä piti olla tänään astmaan liittyviä tutkimuksia, joiden suorittamisen edellytyksenä on olla täysin terve. Aikaa piti siirtää, mutta onneksi pahimmat hengitysvaikeudet on menneet ohi lääkkeiden avulla. Yöt on pelottavia, kun joutuu tarkkailemaan hengitystä ja miettimään milloin pitää lähteä päivystykseen hakemaan lisäapua. Siltä vältyttiin onneksi tällä kertaa, mutta entistä innokkaammin odotan Jimin astmatutkimuksia, jotta saadaan tietää missä kunnossa pojan keuhkot on.

Me ollaan nyt vietetty rauhallisia kotipäiviä. Katsottu lastenohjelmia tavallista enemmän, luettu kirjoja niin paljon, että osaan ne kohta ulkoa, rakennettu legoilla, tehty majoja ja lajiteltu leluja lastenhuoneessa. Olen hoitanut blogiin liittyviä asioita ja lähettänyt työhakemuksia sillä aikaa, kun pojat ovat leikkineet keskenään. Aina välillä omat hommat toki keskeytyy, mutta pääsääntöisesti kaikki hoituu ihan kivasti. Olen torstaihin asti joka ilta töissä, joten tulee "vanhat ajat" mieleen siitä läpsystä vaihto -meiningistä. Viikonlopuksi pojat ovat toivottavasti jo parantuneet, koska meidän olisi tarkoitus lähteä Paraisille. Jesse jää kotiin tekemään muutamaa remppajuttua rauhassa.

ps. "ei olla pitkään aikaan..." -ajattelu toimii myös positiivisella tavalla. Ei oltu pitkään aikaan syöty kunnon brunssia, joten kutsuttiin kaveripariskunta sunnuntaina meille brunsseilemaan. Oli kiva päätös viikonlopulle ja sellaista rentoa sunnuntain viettoa. 

Miten teillä on lähtenyt uusi viikko käyntiin?      

Myskväll

Vietän just parhaillaan iltaa, jota kuvastaa parhaiten sana: myskväll. Käytän mys-sanaa melkein yhtä paljon kuin ihana, ne taitaa olla mun lempisanat itseasiassa.

No asiaan, myskväll: sade ropisee ikkunaan, istun sohvalla viltin alla, juon teetä, muutama kynttilä luo tunnelmaa, taustalla pyörii leffa ja pojat nukkuu yläkerrassa hyvin menneen päivän päätteeksi. Ainoa mitä voisin kaivata on Jesse, joka on ollut työkeikalla koko päivän. Lähtökohdat onnistuneeseen päivään ei olleet mitkään parhaimmat aamulla, kun Jessen keikalle lähtö tuli yllätyksenä, Theo on pahassa vesirokossa ja minä vatsataudissa. Selvittiin kaikesta huolimatta, oloni on iltaa kohden kohentunut ja Theokin on kivuistaan/kutinasta huolimatta nukahtanut.    

Viikon takaisten synttärijuhlien jäljiltä meiltä löytyy onneksi paljon kivaa tekemistä sisälle. Tehtiin yhteinen pesä lattialle, jonka ympärillä pojat leikkivät ja minä makasin. Muovailtiin, piirrettiin, rakennettiin duploilla, luettiin uusia kirjoja, tehtiin palapelejä ja korkattiin Kinetic Sand -taikahiekka. Se oli lähes koukuttavaa! Hiekka tuntuu kädessä ihanalta, kun se liikkuu ja "elää". Hiekka on helppo siivota, kun hiekanjyvät hakeutuvat itsestään takaisin yhteen. Taikahiekka ei kuivu koskaan. Me ollaan niin ihastuneita siihen, että on pakko ostaa sitä lisää, jotta hiekkalinnat voi kasvaa entisestään. Jimi teki suloisen kilpikonnan ja Theo kalan sen kaveriksi. 

Mitä teidän myskväll pitää sisällään?

Arkisia kuvia ja ajatuksia

Tykkään selailla puhelimen kuvia, koska otan puhelimella paljon arkisempia kuvia kuin kameralla. Puhelimeen tallentuu hauskoja tilannekuvia, sovariselfieitä, puistoreissuja, päivän asuja, aamuinen kävely dagikseen jne. Tulen aina hyvälle tuulelle katsoessani kuvia. Nyt pääsette näkemään hieman meidän arkea puhelimen kautta.

Olin viikon lasten kanssa kotona Jimin vesirokon takia. Sinä aikana muistui mieleen kotiäitiajat ja iski ikävä. Ikävä tuli aika puskista, koska vielä vähän aikaa sitten kerroin Jesselle jännittäväni heinäkuuta ja sitä, että olen taas päivät yksin Jimin ja Theon kanssa päiväkodin ollessa suljettuna. Vielä muutama kuukausi sitten olin niin väsynyt, että jatkuva uhma kaiken muun lisäksi meinasi hajottaa pään. Aina, kun piti lähteä johonkin niin teki mieli heittää hanskat tiskiin jo ennen kuin oltiin saatu edes ulko-ovea auki. Tiedättekö sen, kun ei tee mieli järjestää mitään hauskaa tekemistä huutaville uhmatapauksille? Helpompi vaan jäädä kotiin. Siltä se tuntui ja aloin vähän pelkäämään heinäkuuta. Kuulostaa varmaan kamalalta, mutta totta se on.

Meidän yhteinen viikko meni kuitenkin niin hyvin sairastelusta huolimatta, etten jännitä enää yhtään. Taisin kokea myös pienen asennemuutoksen ja huomasin, että kunhan pääsee liikkeelle niin jossain vaiheessa se kiukuttelukin unohtuu ;) Me käytiin viikon aikana kävelyillä metsässä, juhlittiin siskoni valmistujaisissa, syötiin jäätelöä, hengailtiin mummilassa, herättiin joka aamu vasta 9.30(!!!), järjestettiin kakkukahvit muuten vaan, istutettiin kukkia ja askarreltiin.    

Nyt oikeastaan jo odotan heinäkuuta. Rentoja kesäaamuja ja sitä, kun voi tehdä mitä vaan keksii. Se oli hoitovapaalla ollessa ihanaa; kaikki oli mahdollista eikä ollut kiire minnekään.

En ole vielä ehtinyt tutustua asiaan, mutta onkohan kesällä perhekerho/avoin päiväkotitoimintaa?