Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste rutiinit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rutiinit. Näytä kaikki tekstit

maanantai 17. helmikuuta 2020

Influenssa selätetty ja muita kuulumisia

Sairastuttiin heti laivalta palattuamme kaksi viikkoa sitten. Kotiuduttuamme reissusta istuin sohvalla lounaan jälkeen ja yhtäkkiä tunsin oloni oudoksi. Sanoin Jesselle, ettei kaikki ole hyvin ja mittasin kuumeen. Kuumetta oli 39 astetta ilman muita oireita. En ole koskaan ollut niin kipeä.

Minulla ei yleensä ikinä ole kuumetta ja pienikin lämmönnousu tekee voinnista todella heikon, joten lähes neljänkymmenen asteen kuume oli kärsimystä.

Korkeaa kuumetta jatkui useamman päivän ja muina oireina tuli lihassärky ja kova päänsärky. Olin sairaslomalla viikon ja vasta nyt olo on alkanut tuntua normaalilta. Voimien palautuminen vei kauan enkä ole koskaan sairastanut mitään yhtä voimakasta tautia.

Onneksi lapset ja Jesse säästyivät siltä ja heillä oli vain tavallista flunssaa korvatulehduksineen.


Väsymyksestä en ole vielä päässyt irti, mutta siihen liittynee myös Ellenin yöheräilyt. Hän herää öisin vähintään muutaman kerran, joten kokonaisista yöunista ei ole täällä tietoakaan. Saan voimaa kahvista, treenaamisesta, lisääntyneestä valonmäärästä ja vertaistuesta.

Surkeista öistä huolimatta meille kuuluu sitä perus "ihan hyvää". Kiristellään hampaita poikien uhmailun kanssa, käydään töissä, suunnittelen tulevia kolmekymppisiäni (!), Ellen oppii päivittäin uusia sanoja ja toistaa kaiken, pojat ovat jälleen kasvaneet yhden vaatekoon ja yritän löytää toimivan tavan hoitaa kotityöt, olla perheen kanssa, nähdä ystäviä ja treenata iltapainotteisen työn ohella.

Minulla lisääntyi viikkotyömäärä merkittävästi vuodenvaihteessa ja välillä on vaikeaa löytää aikaa muille, kun olen päinvastaisessa rytmissä kuin muut läheiseni.

Ihanaa olla terveenä taas! Arvostan arkea ja ihan tavallisia asioita. Toivottavasti te säästytte sairastelulta! Kivaa viikkoa!

maanantai 23. syyskuuta 2019

Arjen arvostaminen

Maanantai. Samat rutiinit kuin aina ja koko viikko edessä; olen onnellinen. 

Arki on parasta ja kaikki muu plussaa. Lasten saamisen myötä olen alkanut arvostaa arkea, kun taas ennen lapsia elin pari vuotta lähinnä viikonloppuja varten (kuten moni muu nuori). 

Terveet lapset, omat rutiinit, aamukahvi, rauhalliset nukkumaanmenot, kahdenkeskeiset illat Jessen kanssa lasten nukahdettua, aamupäivän ulkoilut Ellenin kanssa ja kaikki pienet asiat, joita yleensä muistaa arvostaa vasta kun ne hetkeksi "menettää" esim. lasten sairastelun takia.

Tietysti välillä ärsyttää olla aina yksin vastuussa aamuista ja eskariin viemisestä, laittaa ruokaa, taistella päiväunille menemisestä ja siivota hetkessä sotkuiseksi menevää kotia, mutta silti.

Olen iloinen kyvystä nauttia pienistä asioista ja arvostuksestani arkea kohtaan. Se helpottaa paljon, pitää mielen positiivisena ja auttaa vastoinkäymisten selättämisessä.  


Tämänhetkisessä arjessa parasta on mahdollisuus olla kotona Ellenin kanssa. On ihanaa, ettei koskaan ole kiire jättää poikia eskariin, vaan voidaan käyttää siihen heidän tarvitsemansa aika. Jään yleensä aamuisin hetkeksi juttelemaan poikien ryhmien aikuisten kanssa, johon toinen pojista on sanonut sen tuntuvan kivalta.

Voin käytännössä tehdä päivisin mitä haluan, nukkua päiväunet Ellenin kanssa jos väsyttää, käydä lenkillä keskellä päivää ja yllättää pojat pannarilla eskaripäivän jälkeen. Asioita, joihin ei joskus tule olemaan samalla tavalla aikaa ja mahdollisuuksia.

Parasta on tietty rauhallisuus ja lapsille jäävä aika. Eskaripäivän jälkeen ei tarvitse tehdä kotitöitä tai ruokaa, koska olen tehnyt ne jo päivän aikana. Tämänhetkistä arkea tulen ikävöimään!

Mitkä teidän fiilikset on arjesta?

tiistai 27. helmikuuta 2018

Meidän päivä - arkivapaa

En ole pitkään aikaan tehnyt meidän päivä -postausta. Sain idean postaukselle eilen niin myöhään, että käytän kuvia meidän muutamalta viimeisimmältä arkivapaapäivältä. Meidän päivien raamit koostuu rutiineista ja ruoka-ajoista pidetään kiinni, mutta päivien sisältö vaihtelee fiiliksen ja poikien toiveiden mukaan.

6.10 Jessen herätyskello soi ja tökin häntä hereille.

6.15 Torkku, tökin häntä hereille ja hän nousee.

6.30 Ulko-ovi sulkeutuu, kuulen ääntä lastenhuoneesta ja toivon mielessäni edes muutamaa lisäminuuttia "unta".

7.32 Toinen pojista on herännyt ja iloisena herättää myös veljensä laittamalla valot päälle ja julistamalla, että on jo aamu. Herään aina samantien, kun pojat heräävät, mutta jään makoilemaan sänkyyn ja odottamaan poikia. Pojat leikkivät yhdessä, vaihtavat vaatteet ja petaavat sänkynsä. Sängyn petaaminen on uusi kiva juttu, mistä he ovat ylpeitä. Leikkien jälkeen he yleensä siivoavat huoneensa oma-aloitteisesti ja tulevat sitten herättämään minut kertoen mitä kaikkea ovatkaan jo itse tehneet aamun aikana.

8.17 Pojat tulevat herättämään ja leikin nukkuvaa. Jutellaan siitä, mitä tehdään päivän aikana, onko dagispäivä, mikä viikonpäivä on, montako päivää on viikonloppuun, onko isi töissä, ketkä kaikki muut on töissä jne. Joka aamu käydään ihan samat asiat läpi.

8.25 Pojat lähtevät alakertaan ja minä menen pesemään hampaani ja hoidan muut aamutoimet ja vaihdan oloasun päälle.

8.40 Teen aamupalaa, keitän kahvia ja höpöttelen pojille. Pojat katsovat Yle Areenasta aamun Pikkukakkosta. Aamiainen on yksi lempihetkistäni ja tykkään käyttää siihen aikaa ja nautiskella runsaasta aamiaisesta. Meidän yhteinen suosikki on banaaniletut ja mansikat. Poikien syötyä juon aamukahvini rauhassa ja luen samalla blogeja. Pojat katsovat Pikkukakkosen loppuun.


10.00 Pojat leikkivät vastikään ostamillaan pikkuleluilla ja vähän väliä on erimielisyyttä siitä, mikä on kenenkin lelu. Aika hyvin he pääsevät itse sopuun asiassa. Laitan tiskikoneen ja pesukoneen päälle. Pojat käyvät välillä yläkerrassa ja tutkivat yläkerran leluja ja raportoivat niistä minulle. Vasta ihan viime aikoina ovat pojat alkaneet viihtyä keskenään heidän huoneessaan pitempiä aikoja.

11.30 Teen lounaaksi makaronilaatikkoa ja sen kypsyessä uunissa laitan pyykit kuivumaan. Käydään muutama lastenhuoneen pieni lelukori läpi ja järjestellään leluja. Pojille kertyy tosi paljon roskaa lelujen sekaan, kun he haluavat leikkiä esim. tyhjällä pastillipurkilla tai wc-paperihylsyllä ja hetken päästä ne hylätään lelukoriin. Laitan toissapäivän puhtaat pyykit kaappeihin.

12.20 Syödään lounasta. Pojat toivovat paprikaa ja kurkkua lämpimän ruoan kylkeen.

13.00 Lähdetään ulkoilemaan. Käydään kävelyllä kirpsakassa pakkassäässä ja pojat laskevat läheisen jättilumikasan päältä monta kertaa. Ulkoilun jälkeen lähdetään käymään Nella&Nuttu -kirpparilla.

15.00 Kirpparilta löytyi vaatteita vauvalle, poikien koossa ei valitettavasti löytynyt meille tällä kertaa mitään.


16.15 Jesse tulee kotiin ja jää hetkeksi ulos leikkimään poikien kanssa. Keitän kahvia ja lepään sohvalla.

17.00 Pojat ja Jesse tulevat sisään, syödään päivälliseksi samaa kuin lounaalla, se oli niin hyvää.

18.00 Mennään käymään ystäväpariskunnan luona kahvilla. 

20.00 Kotona. Pojat vaihtavat heti yökkärit, laitetaan iltapalaa ja Jesse lukee iltasadun samalla, kun laitan lastenhuoneen valmiiksi.

20.50 Siirrytään lastenhuoneeseen, sanotaan hyvät yöt ja jään istumaan huoneeseen, kunnes pojat nukkuvat.

21.15 Hiljaista. Käyn suihkussa, teen iltapalaa ja katsotaan X-Factor yhdessä Jessen kanssa.

22.50 Kello on taas liikaa, ajattelen. Pesen hampaat ja menen sänkyyn. Nukahdan niin nopeasti, etten huomaa milloin Jesse tulee perästä. Herään pari kertaa yön aikana jostain syystä.

Kivaa tiistaita! 

tiistai 14. tammikuuta 2014

Meillä NUKUTAAN!

Pojat ovat vedelleet sikeitä jo TUNNIN! Voitteko kuvitella!

Olen niin onnellinen, että melkein itkettää! Siis voiko olla mahdollista, että nyt on myös hieman omaa aikaa päivisin ilman, että tänne tarvitaan extrakäsiä! Päätin eilen, että nyt loppu. Teen mitä tahansa, kunhan saan pojat ulos nukkumaan. Mietin melkein koko yön tätä uniasiaa ja miksei meidän vauvat nuku. Mitä me voitaisiin tehdä toisin.


Tänään puuron jälkeen sanoin pojille, että nyt roudataan vaunut parvekkeelle. Jos ne ei mahdu sellaisenaan, laitan ne osiin ja kokoan parvekkeella uudelleen (onneksi siihen ei jouduttu, koska mulla ei ole hajuakaan siitä miten ne saa kasaan...). Pienellä survomisella sain vaunut partsille ja vähän isomman huudon saattelemina pojat vaunuihin. Pakkasessa on se huono puoli, että vaatetta täytyy olla niin paljon. Tähän asti selvittiin vielä äitiyspakkauksen vanupuvulla ja makuupussilla, mutta nyt täytyi laittaa villapukua, toppatöppöstä ja toppapukua. Kauhistelin parvekkeella sitä huudon määrää ja mietin jo milloin ovikello soi. Pojat olivat jo ehkä vähän yliväsyneitä, kun laitoin unille eli oma moka osittain. Huuto kesti onneksi vain muutaman minuutin ja sitten tuli uni.

Nyt on mennyt tosiaan jo yli tunti! Kerran kävin hyssyttelemässä, kun Jimppa ähisi masuaan. Oletan, että kohta on nälkä, joten siellä heräillään. En osaa sanoinkuvailla tätä fiilistä! Lähes puoli vuotta on mennyt siinä, kun kuuntelen väsykitinää ja itkua aina päikkäriaikaan, kun ei suostuta nukahtamaan. Olin melkein pakotettu kävelemään parin tunnin lenkkejä päivittäin, että sain pojat nukkumaan. Aion kävellä jatkossakin, muttei se ole enää niin välttämätöntä ihan joka päivä, kun on vaihtoehtokin.
Mitähän teen tällä kaikella vapaa-ajalla!?!! <3

Siinä oli oma hommansa saada vaunut parvekkeelle, mutta tällaisen unipätkän ja oman ajan takia teen sen vaikka joka päivä! Pitäkää peukkuja, että partsinukkuminen sujuu myös jatkossa! Kokeilen seuraavan kerran heti muutama tunti poikien heräämisestä, jos Jesse saisi tulla hiljaiseen kotiin ;)

Happyhappyhappy! xxxx