Viisi syytä miksen halua olla raskaana

Olen kertonut ikuisesta "raskauskuumeesta" ja siitä miten ihanaa raskaana oleminen on. 

 

Pahimpina raskaus- ja vauvakuumeen aaltoina ajattelen kuitenkin raskauden tuomia negatiivisia asioita, jotta laskeudun taas maan pinnalle... 

(Huom! Kirjoitettu omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin nojaten, en yleistä!)

1. Järkyttävä pahoinvointi

Tämä on niin vahvasti edelleen mielessäni, että saan kylmiä väreitä pelkästä ajatuksesta. Ensimmäiset kolme kuukautta syke oli taivaissa levossakin, kurkussa oli pala, yökötti, heikotti, kaikki ällötti enkä saanut aikaan yhtään mitään. Parhaiten sitä olotilaa kuvaa paha krapula. Siihen ei auta mikään, se ei lopu mihinkään vuorokauden aikaan, se lamaannuttaa ja olo on täysin voimaton. Järkyttävää. 

2. Hormonien aiheuttamat muutokset omassa mielessä - en ole oma itseni 

Tämä on vähintään yhtä ärsyttävää kuin pahoinvointi. Olo on pahoinvoinnin takia kurja fyysisesti ja hormonit saa mielen matalaksi ja henkisesti ei tunnista itseään. Ei jaksa yhtään mitään ja jossain vaiheessa alkaa epätoivo - olenko tällainen nykyään, jääkö tämä pysyväksi olotilaksi ja sitten tulee itsesyytökset - miksen jaksa, miksi ajattelen näin, pitäisi tehdä sitä ja tätä...

3. Jatkuva huoli raskauden sujumisesta

Pelko keskenmenosta, raskauden etenemisestä, ennenaikaisuudesta, supistuksista, mikä kolotus on normaalia ja mikä tarkoittaa mahdollisesti jotakin vakavampaa.

4. Liitoskivut, selkäkipu, unettomuus

You name it.

5. Ei pysty samaan mihin ennen - liikunta, ruokarajoitukset, oman kropan hallinta jne. 

Pitää muistaa ruokasuositukset, kroppa ei jaksa samalla tavalla eikä tunnu omalta, painopisteen muuttuminen ja siitä aiheutuva kömpelyys, liikunta ei tunnu mielekkäältä.

Rakastin ottaa kuvia kasvavasta vauvavatsasta ja pukeutua sitä korostaen. 

Ja lopulta käy kuitenkin niin, että kuvat saa unohtamaan kaiken yllämainitun ja haaveet nostavat päätään. Oikeastihan sitä kestää kaiken mitä yhdeksän kuukautta tuo tullessaan, koska palkinto on mitä ihanin! <3

Millainen raskaus sinulla on ollut?

"Raskaus ei ole sairaus", totesi lääkäri

Ei ole, ei. Raskaus voi silti tuoda mukanaan oireita, jotka saavat olon tuntumaan hyvin sairaalta.

Kuulun niihin, jotka kärsivät raskauspahoinvoinnista. Pahoinvointi on kokonaisvaltaista, jatkuu ympärivuorokautisena ja hallitsee ja rajoittaa elämää. Voimat on loppu, energia on nollassa, pienikin arkinen tekeminen saa sydämen hakkaamaan, kuumat ja kylmät aallot vaeltaa kropassa, etova olo vaihtelee pahasta hyvin pahaan, kaikki ällöttää ja mieli on sumussa.

Omalla kohdallani raskauspahoinvointi oli kaikkea yllämainittua. Olo oli kuin krapulaisella x 100.

Voitte kuvitella miltä tuntui kuulla lääkärin toteavan, ettei raskaus ole sairaus.    

Se oli viimeinen käyntini kyseisellä noin 60-vuotiaalla mieslääkärillä. Jätin palautetta. 

Oman kokemukseni nojalla en voisi koskaan käyttää kyseistä fraasia. Kukaan muu kuin raskaanaoleva itse ei tiedä miltä kropassa tuntuu. Jokainen raskaanaoleva ja jokainen raskaus on erilainen.

Koko ensimmäisen raskauskolmanneksen kummassakin raskaudessa olin kuin kävelevä zombi. Pahoinvointi oli kamalin oire, väsymys ja turvotus hyvänä kakkosena. En todellakaan tuntenut oloani terveeksi ja normaaliksi kertaakaan niinä kuukausina. Koin vain olevani hyvin pahoinvoiva ja väsynyt eikä sen vähätteleminen auttanut asiaa - päinvastoin! 

Paras apu pahoinvointiin ja muihin ikäviin oireisiin on myötätunto ja tsempit!

Oletteko saaneet osaksenne jotain samantyylistä?

Miltä näytti 2018?

1.1.2018 olin raskausviikolla 14 ja voimakas pahoinvointi alkoi pikkuhiljaa helpottaa. Oltiin muutama päivä aiemmin käyty ensimmäisessä virallisessa ultrassa ja vauvalla oli kaikki hyvin. Vietettiin uutta vuotta rauhallisesti kotona ja vuoden ensimmäisenä päivänä jaettiin vauvauutinen! <3

Paras aloitus uudelle vuodelle!

Tavalliset housut puristivat jo ensimmäisen ultran jälkeen ja ostinkin ensimmäiset mammafarkut joulun alennusmyynneistä. Käytiin alkuvuodesta Jessen kanssa Tampereella yhden yön hotellireissulla. Syötiin ravintolassa, pyörittiin kaupungilla ja nukuttiin hyvin. Ollaan yleensä tehty vähintään kerran vuodessa samanlainen kahdenkeskinen reissu. Pojat opettelivat luistelemaan ja Jesse kävi heidän kanssaan ahkerasti pulkkamäessä ja teki pojille pienen jäämäen meidän pihalle.

Helmikuussa päätettiin käydä yksityisellä ylimääräisessä ultrassa. Googlasin eri vaihtoehtoja ja päädyttiin ihanaan Helsingissä sijaitsevaan Perhe-Arteen. Raskausviikkoja oli 19 ja saimme tietää vauvan sukupuolen. Kylmät väreet menivät pitkin kroppaa, kun kätilö kertoi vauvan olevan tyttö. Ihan uskomaton tunne!  

Kuvasin kasvavaa vatsaa päivittäin ja rakastin pukeutua vatsaa korostaen. Mietin inspiroituneena asuja ja käytin edelleen paljon omia vaatteitani, farkkuja lukuunottamatta. Koin oloni kauniiksi ja hyväksi lähestulkoon koko raskauden ajan - lukuunottamatta kamalaa ensimmäisten kuukausien pahoinvointijaksoa. Meikkasin, laittauduin ja pukeuduin samalla innolla kuin ennen raskautta ja tunsin sitä paljon puhuttua raskaushehkua.

Kävin paljon kirppareilla ja ostin vauvalle vaatteita. Pesin ja viikkasin vaatteet lipaston laatikoihin uudelleen ja uudelleen ja kävin hypistelemässä niitä. Ystävälläni oli babyshower -juhlat ja itseasiassa kahdella ystävälläni oli laskettu aika samoihin aikoihin kanssani.

Kävin maaliskuussa vanhempieni kanssa Ruotsin risteilyllä rv 26, jolloin käytin vielä pahoinvointirannekkeita. Uskalsin luopua niistä vasta viimeisellä kolmanneksella, vaikken ollut voinut pahoin enää kuukausiin, just in case. Sain raskausdiabetesdiagnoosin ja aloin mittaamaan verensokeria. Onneksi arvot pysyivät hyvinä oikealla ruokavaliolla.
 

Huhtikuussa järjestin synttäri-illanistujaiset, kävin bloggaajapassilla kahtena päivänä Lapsimessuilla ja tein kivoja löytöjä, hankittiin vaunut, käytiin rakenneultrassa jo tutuksi tulleessa Perhe-Artessa (käynti saatu näkyvyyttä vastaan) ja oli veljeni häät sekä IBA-blogigaala. Toukokuussa kävin Turku-Tukholma -blogiristeilyllä, sää oli jo niin lämmin, että tarkeni shortseissa, saatiin vauvanurkkaus valmiiksi, käytiin Paraisilla viikonloppureissulla ja korkattiin Linnanmäki.

Jäin pois töistä noin kuukautta ennen äitiysloman alkua supistusten ja liitoskipujen takia. Viimeisen kolmanneksen käytin tukivyötä, mikä auttoi liitoskipuihin. Se oli oikea pelastus! Kotoiltiin poikien kanssa, askarreltiin paljon ja oltiin ulkona. Kävin ultrassa kerran kuukaudessa ja vähintään yhtä usein neuvolassa. Touhusin kotona sen mitä jaksoin ja pesänrakennusvietti sai käymään läpi kaikki kaapit ja järkestelemään kotia uudelleen. Viikkojen edetessä aloin uskoa täysiaikaiseen raskauteen ja pelot hälvenivät.

Käytiin ottamassa raskauskuvia rannalla, jonka jälkeen kotona odotti yllätys, nimittäin ihanat babyshowerini!

Viimeinen neuvolakäynti 

Kesä oli aivan mieletön. Pojat lähestulkoon asuivat pihalla ja polskivat terassin lastenaltaassa päivittäin, syötiin jäätelöä ja vesimelonia, käytiin puistossa ja muutaman kerran Linnanmäellä, juhlittiin poikien viisivuotissynttäreitä, vietettiin ensimmäinen kaupunkijuhannus ja käytiin Sea Lifessa, lomailtiin yhdessä koko perhe ja jännitettiin koska tulee lähtö. Pojat olivat kaksi kuukautta kotona. Helteistä huolimatta voin hyvin ja voisin sanoa viimeisen kolmanneksen olleen tavallaan raskauden kulta-aikaa.

Kävin kirpparilla ja shoppailukierroksella Helsingissä vielä rv 41+. Pojat olivat isovanhempiensa kanssa mökillä muutaman päivän, jolloin me saatiin yhteistä aikaa Jessen kanssa ennen vauvan syntymää. Kesä on jäänyt mieleeni erityisen merkityksellinä, ehkä se oli se kaikki jännitys ja odottaminen ja Jessen pitkä kesäloma.

Ellen syntyi heinäkuussa rv 41+5 ja synnytys oli kokemuksena täysi kymppi. Ensihetket vauvan kanssa ja ensimmäiset päivät perhehuoneessa, kotiutuminen, arjen opetteleminen kolmen lapsen äitinä; kaikki on jäänyt todella hyvin mieleeni. Olen niin kiitollinen, että saatiin kokea normaali raskaus ja synnytys oli niin hyvä kokemus perhehuoneineen.

Ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa menivät nopeasti. Käytiin neuvolassa, Ellen nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä kuusiviikkoisena, pojat jatkoivat dagiksessa ja siirtyivät viisivuotiaiden ryhmään, Jesse aloitti uudessa työpaikassa ja päästiin kiinni rutiineihin. Syyskuussa oli Ellenin ristiäiset. Loppuvuosi meni omalla painollaan aika rutiininomaisesti, mutta samalla yrittäen nauttia jokaisesta hetkestä. Pojat kävivät muutamilla kaverisynttäreillä ja Ellen oppi paljon uusia taitoja. Joulukuussa päästiin joulukalenterin myötä kunnolla kiinni joulunodotukseen.

Vuosi oli ikimuistoinen ja kohokohtana oli tietysti tyttäremme syntymä ja perheen kasvaminen neljästä viiteen. Katsotaan mitä tämä vuosi tuo tullessaan!

Hyvää vuotta 2019 kaikille <3  

Ensimmäinen kolmannes, raskausviikot 5-12

Raskausviikko 5 - Sain tietää raskaudesta viikolla 4+. Soitin neuvolaan samana päivänä, kun olin tehnyt positiivisen testin. Ensimmäistä aikaa varatessa terveydenhoitaja luki tekstin, jonka oli kirjoittanut lääkärimme raskauden suunnittelukäynnillä. Siinä ohjeistettiin tekemään lähete alkuraskauden ultraan ja ottamaan kaikki tulehdusnäytteet heti alkuraskaudessa tulehdusten poissulkemiseksi. Rv 5 olin onnesta ja epäuskosta sekaisin. Suunnittelin heti kaikenlaista ja olin vielä autuaan tietämätön tulevista oireista.

Raskausviikko 6 - Väsymys, jatkuva nälkä, etova olo. Otin pahoinvointirannekkeet käyttöön. Ensimmäinen varhaisultra oli tällä viikolla, mutta se ei antanut toivottua tulosta, kun viikkoja olikin vähän vähemmän. Viikko saatiin jännittää kontrollikäyntiä. Yritin pitää mieleni toiveikkaana voimakkaiden raskausoireiden ansiosta. Sykkeeni oli jatkuvasti korkea, hikoilutti, kaikki ällötti, ärsytti, olin turvonnut ja vessassa sai ravata pitkin yötä.

Kaksi viivaa, arkiaamuna ennen töihinlähtöä klo 6.54

 Alun turvotus rv 6

Raskausviikko 7 - Kontrollikäynnillä varhaisultrassa nähtiin oikeassa paikassa oleva alkio ja sydämen syke <3 Pahoinvointi jatkui voimakkaana ja hallitsi elämää. Hajuista ällötti eniten kahvi, jauheliha ja oikeastaan kaikki lämmin ruoka. Sängystä nouseminen oli tuskaa, hereillä oleminen oli raskasta, pienikin liikkuminen nosti sykkeen taivaisiin, tärisin, heikotti ja ällötti. Makasin sohvalla kaiken vapaa-aikani ja keräsin voimia töihin. Pojat oppivat nopeasti, että lepään sohvalla ja he voivat tuoda leluja ja kirjoja luokseni. Alkuun tuntui tosi pahalta, etten pystynyt olemaan heidän kanssaan normaalisti, mutta se oli vain hyväksyttävä ja olla potematta huonoa omatuntoa. Söin parin tunnin välein hedelmiä, jogurttia, paahtoleipää, mehujäitä ja mitä vaan teki mieli, koska se auttoi edes hetkellisesti. 

Raskausviikko 8 - Kerrottiin raskaudesta meidän perheille, kun kahviteltiin meidän viidennen hääpäivän kunniaksi. Tuli ensimmäisen neuvolakäynnin aika, jossa juteltiin edellisestä raskaudesta, käytiin läpi mitä kaikkea neuvolassa tullaan tekemään, mitä tutkimuksia ja käyntejä raskausaikana on ja täytettiin uudistunut äitiyskortti. Saatiin muutama lomake mukaan kotiin, jotka piti täyttää seuraavaa käyntiä varten. Tämän viikon ikävin oire liittyi mielialaan. En tunnistanut itseäni ajatuksistani, olemuksestani enkä kokenut olevani minä millään tasolla. Kaikki ärsytti, en jaksanut ketään ja halusin vaan jäädä omaan maailmaani. Ärsytys ei onneksi yltänyt poikiin tai Jesseen, mutta oikeastaan kaikkeen muuhun/muihin. Itkin pariin kertaan Jesselle, etten halua olla sellainen. Se oli kuluttavaa ja vaikeaa, kun en oikeasti ollut sinut oman itseni kanssa. Ihan hullut hormoniryöpyt.

Varhaisultra 6+3

rv 8

Sitruunavesi, ihan parasta!

Raskausviikko 9 - Sohva. Makaaminen sohvalla jatkui ja toisaalta alkoi kyllästyttää tuijottaa samaa seinää, mutta toisaalta taas muuhun en olisi pystynyt. Yritin jaksaa tehdä jouluvalmisteluja, mutta se oli vaikeaa. Käytiin yhdessä ostamassa joulukuusi ja pojat koristelivat sen minun ihaillessani vieressä. En saanut aikaiseksi lähettää joulukortteja enkä kyennyt lähteä lahjaostoksille. Onneksi sain hoidettua shoppailut netin kautta ja ne muutamat jutut, joita en saanut, kävi Jesse hakemassa.   

Raskausviikko 10 - Kävin seulontaverikokeessa ja samalla käynnillä otettiin tulehdusnäytteet, jotka oli normaalit. Pahoinvointi jatkui, mutta jatkuva vedenjuominen ja pienet välipalat helpotti vähän. Pystyin jo käymään lyhyillä kauppareissuilla ja maailma alkoi taas avartua. Mielialani alkoi tasaantua ja henkinen oloni helpottaa.   

Raskausviikko 11 - Vatsatauti iski juuri ennen joulua. Se oli vihoviimeinen pala raskauspahoinvoinnilleni, kun en pystynyt syömään tai juomaan mitään. Oksensin niin voimakkaasti, että yhtäkkiä naamani oli täynnä läiskiä ja pilkkuja ja näytin ihan kamalalta. Lääkäri kertoi kasvojeni olevan täynnä verenpurkaumia oksentamisen aiheuttamasta paineesta. En ole koskaan kärsinyt vastaavasta, se pelästytti. Olin todella heikossa kunnossa ja pahinta oli moninkertaistunut pahoinvointi. Olin viikon huonona, kunnes alkoi helpottaa sitä mukaa, kun sain syötyä ja näin ollen raskauspahoinvoinnin hallintaan. Huhhuh!

Raskausviikko 12 - Ensimmäisen virallisen ultran aika, jossa tarkistettiin sikiön niskaturvotus. Vauva voi hyvin, oli aktiivinen, vastasi viikkoja ja niskaturvotus oli normaali. Ultran jälkeen lähdin Helsinkiin ostoksille äitini kanssa. Se tuntui erityisen hyvältä muutaman kuukauden kotona olemisen jälkeen. Siitä alkoi hyvä vaihe eli pahinvointi väheni, sain energiat takaisin, olin oma itseni ja jaksoin leikkiä ja ulkoilla poikien kanssa. Turvotus oli vähentynyt ja alavatsalla oli selkeä kumpu. Varasin ajan sokerirasitukseen raskausviikolle 15.

Kerrottiin raskaudesta julkisesti rv13+ vuoden ensimmäisenä päivänä ja silloin aloin kaikkien voimakkaiden ja lamaannuttavien oireiden jälkeen kunnolla nauttia raskaudestani. Viimein oli energiaa ja tulin taas esiin kaikkien niiden oireiden takaa. Olen nyt viimeiset viisi viikkoa nauttinut olostani ihan täysin ja ollut raskauskuplassa. 

Pakko sanoa, että oireiden perusteella kaksi raskauttani eroavat toisistaan melkoisesti. Kuvittelin, että kaksosraskaudessa pahoinvointi oli paha, koska monisikiöinen raskaus voi vaikuttaa siihen. Silloin en kärsinyt samanlaisesta henkisestä myllerryksestä ja pahoinvointini oli asteen lievempänä ja lyhytkestoisempana kuin tällä kertaa. Olen iloinen, että olen päässyt ikävien oireiden yli toiselle kolmannekselle ja kuten edellisestä postauksesta voitte lukea, voin erinomaisesti!

Millaisia oireita teillä on ollut? Onko raskauksissa ollut eroja?