Kokemuksia 3D/4D-ultrasta

Yhteistyössä Perhe-Arte

Me puhuttiin jo raskauden alussa 3D/4D-ultraan menemisestä tämän raskauden aikana, koska se oli meillä suunnitelmissa myös kaksosraskauden kohdalla, mutta jäi kokematta osastovuodelevon takia. Viikot meni eteenpäin ja raskausviikolla 19 päätettiin käydä tavallisessa ultrassa yksityisellä katsomassa vauvaa ajan kanssa. Googlasin ja vertailin pääkaupunkiseudun eri yksityisiä lääkäriasemia, luin kokemuksia ja varattiin aika Helsingin Käpylässä sijaitsevasta Perhe-Artesta. Helsingin lisäksi heillä on toimipiste myös Lahdessa. Perhe-Arte tarjoaa monipuolisesti äitiysneuvolapalveluita, kuten raskauden eri vaiheen ultria, synnytysvalmennusta, äitiysneuvolaseurantaa, imetysohjausta ja synnytyspelkokeskusteluapua. Sieltä on mahdollista myös vuokrata TENS-laite tai EmeTerm-pahoinvointiranneke. Ajanvaraus on helppo tehdä suoraan sähköisen ajanvaraussysteemin kautta tai soittamalla asiakaspalveluun.

Päädyttiin Perhe-Arteen, koska heistä oli netissä positiivisia kokemuksia, mahdollisuus myös ilta- ja viikonloppuaikoihin, hinta oli yksi edullisimmista ja jo nettisivuja selatessa huokui paikasta lämminhenkisyys ja asiakkaan arvostaminen. Käynti oli kaikinpuolin onnistunut ja oltiin molemmat tyytyväisiä valintaamme. Saimme veikkauksen vauvan sukupuolesta, mitat ja paljon kuvia mukaan. Kirjoitin (omakustanteisesta) käynnistä postauksen, tästä pääset lukemaan, mikäli se kiinnostaa.

Myöhemmin käynnin jälkeen sain yhteydenoton ultranneelta kätilöltämme Katilta, jossa hän kysyi halukkuudestamme käydä yhteistyönä 3D/4D-ultrassa. Se sopi meille loistavasti hyvien kokemustemme jälkeen, oli kiva mennä jo tutuksi tulleeseen paikkaan samalle kätilölle. Perhe-Artella suositellaan 3/4D-ultraa tehtäväksi raskausviikoilla 22-28, koska myöhemmillä viikoilla kuvista tulee pehmeämpiä ja vauvamaisempia. Ultrassa tallennetaan mahdollisuuksien mukaan sekä pysäytyskuvia (3D) että liikkuvaa kuvaa (4D) ja materiaalin saa mukaansa muistitikulle. Helsingin toimipisteessä on myös mahdollista kokeilla 5D:tä, jossa vauva näyttää vielä "todellisemmalta". Värit ovat sellaiset, että tuntuu kuin katsoisi ihan oikeaa vauvaa.    

Käytiin 3D/4D-ultrassa raskausviikolla 27. Alkuun juteltiin hetki kuluneesta raskausajasta ja saatiin kuulla mitä ultrauksessa tehdään ja mitkä asiat kuvien onnistumiseen vaikuttaa. Vaikuttavia tekijöitä ovat istukan paikka, vauvan asento, lapsiveden määrä, raskausviikot ja äidin vatsanpeitteiden paksuus. Asetuin mukavalle pedille ja aloitettiin. Otettiin mitat ja katsottiin vauvaa kokonaisuudessaan. Vauvan kasvot näkyivät aina osittain, mutta hän tykkäsi selvästi pitää käsiä kasvoillaan ja vetää eteensä kasan napanuoraa. Vauva painautui lähelle vatsanpintaani eikä vauvan ja vatsani väliin jäänyt juuri lainkaan lapsivettä, mikä parantaisi kuvia. Meidän neiti teki siis kaikkensa, ettei tarkkoja kuvia saatu otettua. Nähtiin siitä huolimatta ihania piirteitä hänestä, mm. huulet ja nenä ja hän näyttää ihan minulta! Ihan uskomatonta, miten paljon vauvasta voi nähdä jo kohdussa.

Kätilön mielestä kuvista ei tullut kaikista onnistuneimpia ja hän ehdotti uusintakäyntiä, jos vauva olisi silloin yhteistyökykyisempi. Varattiin uusi aika muutaman viikon päähän ja lähdettiin kotiin muistitikku täynnä materiaalia vauvastamme. Saimme sekä pysäytyskuvia että liikkuvaa kuvaa ja muutaman 5D- kuvan paperisena. Uusintakäynti oli rv 29, vaikka ultraukselle suotuisimmat viikot olivatkin jo ylittyneet. Vauva on viikkoihin nähden pienehkö, joten viikon ylitys suositellusta ei haitannut lainkaan. Uusintakäynnillä saatiin lisää materiaalia, mutta vauva oli jälleen kädet kasvoilla ja lopuksi saatiin vielä keskisormesta. Voi että me naurettiin! Siihen oli hyvä lopettaa.   

3D/4D-ultra on ihana tapa päästä tutustumaan vauvaan lisää jo raskausaikana. Se konkretisoi käsittämättömällä tavalla tulevaa ja näyttää vauvasta jo kasvonpiirteitä ja hänelle ominaisia tapoja. Näimme ultrassa mm., että vauva piteli lähes kokoajan kiinni napanuorasta ja kasasi sitä eteensä ja hänelle on selvästi tärkeää saada pitää jotain lähellä kasvojaan. Siitä tuli heti mieleen sellainen virkattu turvalonkeropehmo, minkä lonkeroista vauva voi pitää kiinni. Jimillä ja Theolla on sellaiset ja nyt on varmaan pakko hankkia samanlainen myös pikkuneidille. Tulevat isoveljet olivat ultrakuvista ihmeissään eivätkä meinanneet uskoa, että kuvissa todella on sama tyyppi, jota he silittelevät vatsani päältä. Nenä on kuulemma sama kuin mammalla, se on totta! Ollaan katsottu poikien kanssa erityisesti liikkuvia pätkiä vauvasta, niistä he ovat erityisen innoissaan. Olen onnellinen, että saimme kokea 3D/4D-ultran ja siitä jäi meille kuvia ja liikkuvaa kuvaa muistoksi muistitikulle. Voin ehdottomasti suositella Perhe-Artea ja Katia! 

Oletteko te käyneet 

3D/4D-ultrassa?   

Kontrollikäynti & sairasloma

Pelkäsin tätä päivää. Kontrollikäynti äitiyspolilla, näillä viikoilla olin jo sairaalassa vuodelevossa viime raskaudessa. Pahinta tänään oli, ettei Jesse päässyt töidensä takia ultraan mukaan. Kamalaa sanoa, mutta halasin aamulla poikia kahta kauheammin jättäessäni heidät dagikseen, otin mukaani puhelimen laturin, kalenterin ja tabletin - jos joutuisin jäämään osastolle. Fiilikseni johtuu varmasti siitä, että loppuviikosta supisteli taas enemmän, mikä rasitti kroppaa ja mieltä ja viikot ovat tosiaan niin samat kuin viimeksi.

Onnekseni minut otti vastaan ihana lääkäri ja mukavat kätilöt. Juteltiin voinnistani, tulevista käynneistä ja toiveistani raskauden seurannan suhteen. Lääkäri aloitti ultraamalla ja vauva heräsi haukotellen. Sain nähdä hänen kasvonsa ja kaksi pitkää haukotusta, käsittämättömän suloista! Vauvasta otettiin mitat, mitkä oli vähän viikkoja pienemmät. Vauva on pienikokoinen, mutta onneksi sopusuhtainen. Virtaukset tarkistettiin ja kaikki oli kunnossa. Lapsivettä on hyvä määrä, vauva on aktiivinen liikkuja ja oleskeli perätilassa potkien virtsarakkoani. Lääkäri vahvisti myös sukupuolen, mitä ei tehty rakenneultrassa. Alakautta ultratessa tuli vastaan tuttu näky, kun pienet jalat venyttivät kohdun sisäsuuta. Lääkäri pysähtyi siihen, mittaili ja minun piti ponnistaa muutaman kerran. Kaikeksi onneksi sisäsuu pysyi kiinni eikä muutoksia näkynyt. Kohdunkaulaa on vielä hyvä määrä jäljellä.

Lääkäri antoi uuden kontrolliajan muutaman viikon päähän, jossa tehdään rutiinitutkimukset ja niiden lisäksi tarkistetaan vauvan kasvu. Kasvussa on tärkeintä, että vauva kasvaa omalla käyrällään tasaisesti, vaikka keskiarvoon verraten onkin alakäyrällä. Neiti painoi tänään 550g! Käynnistä jäi todella hyvä ja huojentunut mieli. Olen joka käynnin jälkeen yhtä häkeltynyt siitä, miten hyvin ja kokonaisvaltaisesti raskautta seurataan. Sain viikon sairaslomaa, jotta supistukset saataisiin rauhoittumaan. Nyt muutama päivä täytyy olla levossa, koska vauva on sen verran alhaalla "ärsyttämässä" paikkoja ja loppuviikko on otettava rauhallisesti.

Mukavaa uutta viikkoa!

Tuleeko meille tyttö vai poika?

Me käytiin eilen ylimääräisessä ultrassa Perhe Artella Helsingissä (ihan omakustanteisesti, hehkutan paikkaa tyytyväisenä asiakkaana). Haluttiin päästä kurkkaamaan vauvaa ihan ajan kanssa ja tiedettiin, että yksityisellä on siihen mahdollisuus ja saamme varmasti nähdä kaiken yksityiskohtaisesti. Varattiin aika klo 16, jotta Jesse ehtii hyvin töistä mukaan. Perhe Arte on lämminhenkinen ja kotoisa koko perheen yksityinen terveysasema., joka tarjoaa mm.äitiysneuvolapalveluita. Meidät otti vastaan todella mukava ja ihana kätilö, joka puhutteli minua nimelläni. Hassua, että niinkin pieni asia vaikuttaa niin paljon ja jää mieleen. Alku"haastattelussa" meiltä kysyttiin kuulumisia ja toiveita käynnille. Kätilö kertoi tekevänsä samalla painoarvion ja kysyi halustamme tietää vauvan sukupuoli mikäli sen näkee. Vastasimme myöntävästi ja ultraus aloitettiin.

Vauva oli ihana, siro ja voi hyvin. Näimme kaiken sormista varpaisiin, pienen nöpönenän, hassut asennot ja heilumiset. Vauva oli aktiivinen ja viihtyi enimmäkseen pää alaspäin, selkä hieman mutkalla. Katsottiin käsiä, jalkoja, selkärankaa, mitattiin vauva ja kätilö vaihtoi vielä 3/4D-kuvaan, jolloin näimme vauvan eri tavalla. Selkeitä kasvonpiirteitä ei vielä voinut tunnistaa, mutta nenä on ainakin kuin veljillään. Ihan mieletöntä, miten vauvaan voi tutustua ultran kautta. Olen tuntenut alusta asti vahvan yhteyden vauvaan ja jutellut hänelle ja kokenut ihan valtavaa rakkautta. Siitä huolimatta vauvan näkeminen ultran kautta on aina yhtä ihanaa. Kaikki liikkeet, pienet varpaat, vilkuttelut ja sydämensykkeen näkeminen ja kuuleminen vahvistavat sidettä.

 
Käynnin aikana selvisi myös vauvan sukupuoli. Arvaatteko? 

Olin raskauden alussa sitä mieltä, että vauva on poika. Oli tunne, että me saamme kolme poikaa. Syke on ollut kokoajan tismalleen sama kuin veljillään ja ultrakuvasta tuli poikafiilis. Siinä vaiheessa, kun raskausoireisiin tuli mukaan vahvat mielialamuutokset ja hormoniryöpyt, jokin muuttui. Huomasin alitajuisesti puhuvani tytölle ja välillä saatoin puhua vauvasta pojille käyttäen "hon" eli ruotsiksi hän tytöstä. Minulla tuntui olevan selvä yhteys tyttöön ja ihan käsittämätön tyttöolo. Jesse on ollut kokoajan sitä mieltä, että vauva on tyttö. Moni meidän ystävistä on myös liputtanut tytön puolesta. Kiinalaisen syntymäkalenterin mukaan meille tulee poika, mutta tekemäni leikkimielinen Gender Reveal -testi näytti tyttöä.

Tyttö vai poika?   

Kaksi käyntiä varhaisultrassa

15.11.2017

Tätä päivää oli jännitetty. Vietiin pojat dagikseen ja jatkettiin matkaa Kätilöopistolle. Viikkoja oli laskettu olevan 6+0 ja tarkoituksena oli nähdä raskauden sijainti, jotta voidaan poissulkea kohdunulkoinen raskaus. Voin pahoin odotustilassa ja kädet tärisi. Meidät kutsui sisään mukava naiskätilö ja rentouduin heti. Alkuun hän kyseli taustoista ja kertoi mitä käynnillä tehdään. Sisätutkimuksen mukaan kaikki oli mallillaan ja kätilön positiivisuus sai niin hyvälle tuulelle, että teki mieli heittää ylävitoset. Ultraus ei kestänyt kuin hetken ja saimme nähdä kohdussa olevan rinkulan. Ultralla tarkistettiin, ettei raskausmateriaalia ollut muualla kuin kohdussa ja sen suhteen kaikki oli hyvin. Sikiökaikua ei kuitenkaan tullut ja meille sanottiin heti, että viikon päästä tarkistetaan uudelleen, koska viikot oli hankala määrittää epätavallisen kierron takia. Viikkoja oli mahdollista olla vasta päälle viisi, jolloin on ihan tavallista, ettei vielä näy mitään enempää. Huolestuin tietysti enkä tiedä mitään pahempaa kuin odottaminen tällaisessa tilanteessa, mutta olin silti luottavaisin mielin. Tämä raskaus on alusta asti tuntunut erilaiselta kuin esimerkiksi aiemmat keskenmenoraskaudet. Minulla on jatkuva etova olo, mistä olen sikäli iloinen, että se kertoo jotain tapahtuvan kropassani. Sanoinkin kätilölle ottavani vastaan kaikki oireet mitä tulee, jos raskaus vaan menee hyvin.

 rv 8

22.11.2017

Lähdettiin taas aikaisin aamusta kohti Kätilöopistoa. Juteltiin matkalla niitä näitä ja jännitettiin kumpikin. Odotustilassa kädet tärisi tuttuun tapaan ja pahoinvointi tuntui tuplaantuneen. Meidät pyydettiin sisään, lääkäri kysyi mahdollisista oireistani ja seuraavaksi ultrattiin. Näytölle ilmestyi heti pienen pieni möykky, jonka keskellä vilkkui sydämensyke. Lääkäri varmisti, että kyseessä on yksösraskaus. Meitä onniteltiin ja alkiota mitatessa raskausviikoiksi saatiin noin 6+1 eli viikkoja oli tosiaan päälle viisi edelliskerralla. Ultran jälkeen luottavainen oloni sen kuin voimistui - samaten kuin pahoinvointikin. Parin viikon päästä ultrasta kerrottiin meidän vanhemmille ja sisaruksille, jotka olivat meillä kahvittelemassa meidän hääpäivän kunniaksi. Olen kiitollinen, että päästiin varhaisultraan ja raskauden paikka ja alkion sydämensyke varmistettiin. Se helpotti henkisesti todella paljon.

Oletteko te käyneet varhaisultrassa kunnallisella 

tai yksityisellä?

Ultra 29+5

Eilen oli taas osastoajan kohokohta, ultraus! Aamupäivällä oli ihania kavereita käymässä ja aika meni nopeasti. Pääsin ultrattavaksi vasta 15.30 ja ehdin jo pelätä, että sitä siirretään.
Ultraaja oli uusi lääkäri, joka aloitti sukupuolen katsomisella? En tiedä oliko tutustunut mun papereihin kunnolla. Kuulemma A näyttää selvältä pojalta, mutta B oli sellaisessa asennossa, ettei voi varmasti sanoa. Haha, identtiset pojat sieltä on ollut tulossa jo monta kuukautta... Lääkäri oli mukava ja kaikki on kunnossa.

Napavirtaukset hyvät molemmilla, lapsivettä normaali määrä, aktiivisia liikkujia, hyvät sykkeet, B:n aivokammio näyttää edelleen samalta. Molemmat perätilassa ja 
A painaa 1250 grammaa
B painaa 1200 grammaa 

Molemmat on kasvaneet hienosti! <3 

Ultrakuvista on kerta kerralta vaikeampi saada selvää. A:lla on käsivarsi kasvojen vieressä ja B:llä näkyy kasvojen piirteitä sivuprofiilissa.

Sisätutkimuksessa tarkastettiin kohdunkaula ja tukilanka. Kerroin, että välillä on puristavaa tunnetta ja pientä särkyä. Lääkäri ihmetteli, että oireita on niin vähän, kun tukilanka on tosi tiukalla ja selvästi puristaa. Langan lisäksi´näytöllä ei näkynyt kuin mustaa aukkoa eli auki ollaan sen verran mitä tukilanka on antanut periksi eli sisäsuulta kokonaan ja ulkosuulta 2cm! A:n jalka oli suoraan kanavassa ja langan päällä. Siitä olis pitänyt saada kuva, se näytti niin hassulta. Jalka on selkeästi löytänyt paikkansa, ei millään lähtenyt pois sieltä, vaikka kuinka hytkyteltiin. Jalka kanavassa ei tunnu mukavalta.

Langan poistamisesta ei puhuttu, vielä se sai jäädä paikalleen. Jos oireet pahenee tai synnytys käynnistyy niin se poistetaan. Kalvot oli tulleet jalan mukana sinne kanavaan asti ja nyt pitää vaan toivoa, ettei lapsivedet mene. Lääkärin mukaan sieltä tultais jo aika vauhdilla jos lankaa ei olisi. 
Nyt sain tavoitteeksi pari viikkoa, jos sinne 32 viikolle pääsisi. xxxx

Huomenna rikotaan 30 viikon raja!!!!

Ultra 27+5

Onnellisuus, iloisuus ja huojentuneisuus on vallannut mun mielen!

TÄNÄÄN VIETETÄÄN KILOJUHLIA!!!!!
Meidän rakkaat, reippaat poikaset painaa 1 kg! <3

Pojilla on kaikki erinomaisesti. Painoeroa on tarkalleen 4 grammaa. Lääkäri sanoi, että mulla on tosi tarkka tehdas käynnissä haha!
Molemmat liikkuu aktiivisesti, sydänäänet on hyvät, molemmilla on lapsivettä hyvä määrä, napavirtaukset on hyvät ja kaikki näyttää tosi hyvältä. B:n aivokammio (viime kerralla huomattiin pieni laajentuma) tarkastettiin ja se oli pysynyt samanlaisena. Ei huolta, lääkäri "syyttää" tästä löydöksestä liian tarkkoja laitteita. 2 viikon päästä seuraavassa ultrassa mitataan aivokammio taas, mutta ihan seurantamielessä.

Oon niin iloinen poikien hyvästä voinnista ja kasvusta, että edes kohdunkaula ei masenna mua! Kohdunkaulaa ei siis enää ole jäljellä yhtään. Paikat on valmiina synnytykseen, mutta tukilanka pitää vielä kasassa. Tukilanka on pysynyt paikallaan. Se ei voi lääkärin mukaan katketa, mutta se voi repeytyä irti limakalvosta ja näin ollen pettää. Tukilanka poistetaan vasta, kun näyttää siltä, ettei synnytystä voida enää estellä tai tulee merkkejä tulehduksesta. Supistukset on tärkeä pitää poissa myös tukilangan kannalta; supparit saattaa edistää repeytymistä.

Vuodelepo jatkuu. Synnytys saattaa alkaa tänään tai kuukauden päästä. Lääkäri ei voinut sanoa muuta kuin tuskin pelkän tukilangan varassa päästään enää kovin pitkälle. Toisaalta, edelleen oon yhtenä kappaleena vastoin kaikkien odotuksia ja ylihuomenna toivottavasti juhlin 28 viikkoa! ;)

Ekat viikot osastolla olin sydän syrjälläni pelosta, miten pojat selviytyisivät niin pieninä. Enää ei tarvitse pelätä niin paljoa. Lääkäri huojensi mua sanomalla, että pojat on jo sen verran hyville viikoille päässy, että suurella todennäköisyydellä selviäisivät, vaikka tänään syntyisivät.
Loppuun päivän ultrakuvat. Niissä näkyy molempien sydämet ja lähinnä päät. xxxx

Mitenköhän pitkälle pojat jaksaa kasvaa masussa? Jännittää!    

Tilanne ultran jälkeen

Jännäsin koko aamun. Jessellä oli työhaastattelu ja se sai töitä! Superjee! Nyt on yksi iso huoli vähemmän. Odotin ultrausta monta tuntia, Jesse ehti onneksi mukaan. Olipa muuten virkistävää päästä pois huoneesta. Menin pyörätuolissa kokonaisen käytävän läpi tutkimushuoneeseen ja näin matkan aikana vaikka mitä ja ulkonahan on jo ihan kevät! :D

Tutkimushuoneessa oli paikalla lääkäri ja ilmeisesti kätilöopiskelija. Ihan alkuun lääkäri tokaisi, ettei olis uskonut, että päästään näin pitkälle. Tilanne oli niin toivoton jo osastolle saapuessani. Lääkäri kiitteli motivaatiotani maata ja hienosti olen kuulemma pärjännyt.

Lääkäri teki sisätutkimuksen ja kaikki näytti ihan hyvältä. Tukilanka oli paikoillaan tiukasti eikä mikään painanut.

Alhaalta ultratessa lääkäri höpisi salakieltä opiskelijan kanssa ennen kuin selvensivät meille mitään. Ensin lääkäri sanoi, että hyvältä näyttää, kun kaulaa onkin aika hyvin jäljellä ja oli ihan innoissaan. Vähän ajan päästä joutui kuitenkin syömään sanojaan, kun kaulaa on hävinnyt vasemmasta nurkasta funnelimaisesti ja lanka on antanut vähän periksi siitä kohtaa.

Tiivistettynä mieleen jäi tämä: levolla on saatu paljon hyvää aikaan ja monta lisäpäivää. Tilanne on pysynyt suht samana kuin osastolle tullessani, miinuksena se vasemmanpuoleinen funneloituminen ja plussana se, että viimeksi kohdunkaulaa oli n.4mm niin nyt 10mm! Eli siinä on tapahtunut parannusta :) Kalvot pullottaa edelleen, mutta vauvat ei näytä painavan mitään. 

Vauvojen painoarvio jäi vähän mietityttämään. Opiskelija mittasi A:lle noin 550grammaa ja B:lle 602grammaa. Hassua, koska koko raskausajan A on ollut aika tuntuvasti veikkaansa isompi, myös viimeksi 26.4. tehdyssä painoarviossa, jolloin A oli noin 60grammaa B:tä painavampi. Voiko se tosiaan muuttua noin paljon näin lyhyessä ajassa? Pitää muistaa kysyä asiasta, kun näen osastolääkärin... Pojat ovat -1 käyrällä eli siroja ja pikkuisia kavereita. Pojilla on kuitenkin kaikki kunnossa, lapsivettä on hyvin ja nyt molemmat ovat perätilassa eli tuplasti potkuja alas.   

Lääkäri pitää tavoitteena päästä raskausviikolle 28, se olisi loistavaa. Skeptisesti kuitenkin sanoi, että siihen on vielä reilu 3 viikkoa ja synnytys voi käynnistyä milloin vain. Synnytyksen käynnistyessä tukilanka otetaan kiireesti pois, ettei mitään ehdi revetä. Mulle jäi yllättävän hyvä mieli, koska olin varma, että ollaan menty pelkästään huonompaan suuntaan. Ihanaa, että pojat voi kaikesta huolimatta hyvin, se on tärkeintä <3  

Toivepostaus: kaksosraskaus

Toivottiin tietoa kaksosiin liittyen, joten otin faktaosuuden Helsingin seudun monikkoperheet ry:n nettisivuilta, koska siellä on niin hyvin tiivistetty kaikki oleellinen. Kerron omasta kaksosraskaudesta ja siihen liittyvistä ajatuksista ja tunteista.   

"Monikkolapset - mistä ja kuinka ne tulevat

Kaksos- eli geminiraskaus on tavallisimmin puhtaasti sattumaa, sitä ei voi ennustaa. Tosin, jos äidin puolella on epäidenttisiä kaksosia, on suurempi todennäköisyys saada monikkolapset.
Aika usein monikkolapset syntyvat hedelmättomyyshoitojen seurauksena. Juuri hoitojen yleistymisen seurauksena kaksosvauvojen määrä lisääntyi huimasti 1990-luvulla. Kaksosten määrää kasvattaa myös synnyttäjien noussut keski-ikä, sillä todennäköisyys saada kaksoset kasvaa naisen iän myötä. Jatkossa hedelmättömyyshoitojen avulla syntyneiden kaksosten määrä tulee pienenemään, mikäli hoidoissa siirrytään yhden alkion siirtoihin.

Monikkolapset voivat saada alkunsa normaalisti alkaneen raskauden kohdalla kahdella tapaa. Tavallisimmin monikkolapset tulevat siitä, että äidin sisällä hedelmöittyy yhtäaikaisesti kaksi samaan aikaan munasarjoista irronnutta munasolua, jotka kumpikin kehittyvat oman istukan varassa omissa pusseissaan yksilöiksi. Tällöin puhutaan epäidenttisistä, ditsykooteista eli erimunaisista kaksosista, jotka voivat olla joko samaa tai eri sukupuolta. Joskus jo hedelmöittynyt munasolu jakaantuukin jostain syystä kahtia ja molemmat puoliskot kehittyvat edelleen identtisiksi, monotsykooteiksi eli samanmunaisiksi kaksosiksi, joilla on yhteinen tai erilliset istukat. Sen takia heilla on yhteinen perimä eli samat geenit - ja tietenkin myös sama sukupuoli.

Kaksosista kaksi kolmasosaa on epäidenttisiä ja yksi kolmasosa identtisiä kaksosia.
Kohdussa monikkolapset voivat olla useassa eri asennossa; puhutaan päätilasta, perätilasta sekä poikkitilasta. Ensimmäisen kohdalla lapsi on pää alaspäin kohdussa, toisessa taas pää ylöspäin ja viimeisen kohdalla poikittain, eli pää toisessa kyljessä ja jalat toisessa.

Monikkolasten ollessa kyseessä voi yhdistelmiä olla useita, sillä molemmat sikiöt pyörivät omaan tahtiinsa kohdussa. Suurin osa kaksosista on synnytykseen mennessä molemmat asettuneet päät alaspäin, mutta yhtä lailla ne voivat olla toinen pää, toinen jalat alaspäin. Toinen kaksosista voi olla poikkitilassakin toisen ollessa joko pää- tai perätilassa. Synnytysmuoto riippuukin osin vauvojen asennosta kohdussa synnytyshetkellä esim. poikkitilassa oleva vauva tulee maailmaan poikkeuksetta keisarinleikkauksella.

Kaksosraskaus - tuplasti odotusta

Kaksosraskaus on useimmiten äidille fyysisesti raskaampaa kuin yhden lapsen odottaminen - onhan masussa kaksi vaativaa pikkuelämää alullaan, jotka vaativat yhtä lailla tilaa, ravintoa ja huolenpitoa jo raskausaikana. Tämän takia kaksosraskauksia seurataan tarkemmin neuvolassa ja äitiyspoliklinikalla - on useammin käyntejä ultraäänitutkimuksissa, neuvolassa ja "mammalomallekin" jäädään tavallisesti jo reippaasti aikaisemmin kuin yhtä vauvaa odotettaessa, hyvin yleisesti 26. raskausviikon huitteilla työnkuvasta riippuen.

Kaksosraskaus alkaa näkyä ulospäin pikemmin kuin yhden kanssa. Vyötärönympäryksen kasvu on erittäin yksilöllistä, mutta tavallisesti juuri mammalomalle jäätäessä on jo sellainen tunne, ettei kyllä jaksaisikaan enää työelämän vaatimuksia samalla tavalla kuin muutamia viikkoja aiemmin. Samoin muut etenkin raskauden alkuaikoina esiintyvät "lieveilmiöt" saattavat tuplaantua; tuplasti kamala pahoinvointi, myöhemmin raskausarvet, suonikohjut, närästys... Toisilla kaikki kamaluudet kiteytyvät kaksosraskauden aikana, kun taas joku kokee koko raskausajan olleen yllättävän leppoisa ja helppo, jolloin ainoa riesa oli yli kaksikymmentä lisäkiloa ja hurja raskausarpien verkosto lantion alueella. 

Raskausaikana kehoitetaan syömään fiksusti ja liikkumaan itselleen sopivalla tavalla, jotta kestää sekä raskauden että synnytyksen tuoman rasituksen. Kaksosraskauden aikana helposti oman kehon rajat hämärtyvät - ei tiedä, minkä suuruinen painonnousu ja mihin tahtiin on "normaalia". Itsestä saattaa tuntua, että pitäisi syödä kolmen edestä, ettei vaan vauvat jää ravinnotta. Mutta samalla taas paisuva keho pakottaa lepäämään enemmän ja tällöin myös energiankulutus on pienempi kuin fyysisessä rasituksessa vrt. mattojen tamppaaminen. Usealta saralta saa lukea ja kuulla, että parhaiten pitää masussa pyörivistä veitikoista huolta, kun syö kasvispainotteisesti, juo paljon (mieluiten sokeritonta) nestettä ja esim. ulkoilee/kävelee tai ui paljon. Raskauden loppupuolisko onkin jo niin rankkaa monelle kaksosia odottavalle, ettei sängystäkään pysty viimeisillä viikoilla edes suosiolla nousemaan - puhumattakaan pitkänhuiskeista kävelylenkeistä tai runsaista pihviaterioista kermaperunoiden kera. Lepo onkin erityisen tärkeää etenkin viikkojen 30.-34. välillä, koska kaksosraskauden kohdalla ennenaikaisen synnytyksen riski on huomattavasti suurempi kuin yhden lapsen kohdalla. On jopa sanottu, että parin tunnin iltapäivätorkut hämärässä huoneessa päivittäin aina 28. viikosta alkaen on enemmän kuin suotavaa. Jälleen mainittakoon, että kukin tuntee oman kehonsa parhaiten ja oma hoitava neuvolatäti ja -lääkäri tietää kertoa tarkemmin, mikä sopii, mikä ei.

Keho joutuu toimimaan yliteholla kaksosraskauden aikana, joten monelle monikkolasten odottajalle ovat tuttuja munuaisten ja maksan toiminnan muuttuminen, muutokset sokeriaineenvaihdunnassa, turvotus, raskausmyrkytyksen riski sekä hormonaaliset ihomuutokset. Munuaiset saattavat päästää sokeria läpi virtsaan, mikä näkyy neuvolan virtsakokeissa tai raskauden aikana voi kehittyä ns. raskausajan diabetes eli gestaatiodiabetes, jolloin kehon sokeriaineenvaihdunta ei toimi normaalisti. Tämä todetaan kahden tunnin mittaisella sokerirasituskokeella. Useimmiten gestaatiodiabeteksen hoitoon riittää tiukan dietin noudattaminen, joskus joudutaan turvautumaan insuliinihoitoon.

Raskausmyrkytyksen riski on jonkin verran suurempi kaksosraskauksissa. Tästä voivat ennakoivia merkkejä olla huomattava turvotus, äkillinen ja runsas painonnousu. Nämä tilanteet kuitenkin pystytään erittäin hyvin ennakoimaan neuvolassa, missä seurataan verenpainetta, virtsan valkuaista sekä painonnousua. Pahaksi äityessään raskausmyrkytys voi olla hengenvaarallinen sekä äidille että vauvoille ja siksi neuvolasta saatetaan äiti passittaa sairaalaan vuodelepoon. Raskausmyrkytykseen paras ja ainoa kunnon lääke on synnytys itsessään.
Iho saattaa kukkia tai kuivahtaa raskauden aikana ja siihen ei auta muu kuin kärsivällisyys, hygienia ja hyvä ihonhoito miedoilla tuotteilla. Tilanne kyllä normalisoituu synnytyksen jälkeen.

Synnytys - kaksin verroin punnertamista

Kaksossynnytykset pyritaan hoitamaan ensisijaisesti ns. alatiesynnytyksina. Eri syista johtuen saatetaan kuitenkin paatya keisarinleikkaukseen eli sektioon; ensinna tarjoutuva eli A-vauva voi olla peratilassa, lantio voi olla liian ahdas vauvan mentavaksi, vauvojen tilasta johtuen on kiire saada lapset maailmaan mahdollisimman nopeasti jne.
Monikkolapset syntyvät usein ennen laskettua aikaa, keskimäärin 36. raskausviikon seutuvilla monista eri äidin tai lasten tilaan liittyvistä syistä. Suomessa varhain syntyneiden lasten hoito on erittäin korkealla tasolla, jopa puolikiloisia keskosia on saanut itselleen elämän ja pyristellyt terveen kirjoihin sairaaloiden laadukkaassa hoidossa.
  Usein ennen 34. raskausviikkoa käynnistyneet synnytykset ja lastenhoito hoidetaan keskussairaaloissa esim. espoolainen "joutuu" synnyttämään Naistenklinikalla Jorvin sijaan, mikäli raskausviikkoja on alle tuon 34:n. Tämä siksi, että suuremmat sairaalat on varusteltu paremmin ottamaan vastaan hentoja pikkuisia."

*****

Meidän kaksosraskaus

Sain tietää odottavani kaksosia muutama viikko positiivisen testin jälkeen. Menin käymään päivystyksessä keskenmenoepäilyn takia ja pääsin ultrattavaksi. Yllätys oli todella iso, kun lääkäri sanoi, että näkee kaksi elävää pikkuista. Mun sydän jätti muutaman kerran lyömättä ja eka ajatus oli "ei voi olla totta, kaksi yhdellä kertaa". Tunteet oli pinnassa, olin hämmentynyt, vähän peloissani ja suunnattoman onnellinen! Lähdin hymyillen kotiin.

Kotona odotin, että Jesse tulee töistä ja pääsen kertomaan ilouutisen! Heti Jessen tullessa ovesta sisään pyysin sen olkkariin. Sanoin suoraan, että saadaan kaksoset. Jesse ei uskonut vaan nauroi. Vakuuttelin monta kertaa, kunnes Jesse meni ihan hämilleen ja oli naama peruslukemilla hetken. Sit se hymyili, nauroi ja sanoi suunnilleen saman minkä minä ensireaktiona :D Tiesin, että Jesse on toivonut kaksosia. Sanomattakin selvää, että se oli ihan innoissaan! Meillä meni monta päivää ennen kuin edes käsitettiin sitä kunnolla. Kysyin aina välillä "voitko vieläkään uskoa", ekassa ultrassa se vasta jotenkin meni tajuntaan, kun näki ne kaksi söpöliiniä vilkuttamassa.

Ollaan joskus puhuttu, että olis jännää, ihanaa ja erikoista saada kaksoset. En kuitenkaan ikinä uskonut, että niin käy meille. En, vaikka äitini on saanut kaksoset ja kaksosuus kulkee suvussa joka toisella sukupolvella. Sen mukaan kaksosuus olisi hypännyt mun yli ja ennemmin olisin kaksosten isoäiti. Mutta tosiaan, kerrankin kuulutaan siihen pieneen prosenttiryhmään :)

Kaikki on ollu tosi innoissaan meidän tuplista! Mun perheessä kaksoset ja isovanhemmuus on tuttu juttu, mutta Jessen vanhemmat tulee kerralla kaksinkertaisiksi isovanhemmiksi "kylmiltään" :) Hoitajaehdokkaita on vaikka muille jakaa ja vahva tukiverkosto. 

Ensimmäisessä virallisessa ultrassa meille selvisi, että raskaus on todennäköisesti monotsykoottinen eli samanmunainen ja vauvat ovat identtisiä. Istukka on yhteinen, mutta molemmat ovat omissa pusseissaan (monokoriaalinen raskaus). Kaksosraskaus on jo sinällään riskiraskaus ja meillä riskiä lisää monokoriaalisuus. Vauvoille voi kehittyä TTTS (verenkiertohäiriö sikiöiden välillä -> toinen sikiöistä vie toisen eväät ja kehittyy merkittävä kokoero. Häiriö on hengenvaarallinen). Onneksi molemmilla todettiin olevan sentään oma vesipussi. 
Meidän kaksosraskauden luonteen takia raskausviikolta 16 alkaen tarkastettiin vauvojen hyvinvointi ultralla äippäpolilla joka toinen viikko. Riskiraskauksissa seuranta on tiiviimpää kuin normaaliraskaudessa, ihan raskaustyypistä riippuu kuinka tiivistä.

Meillä oli kaikki loistavasti sinne 21 viikolle saakka, jolloin todettiin kohdunkaulan tilanteen huonontuneen yhtäkkiä tosi paljon. Merkkejä TTTS:stä ei ole ollut ja koko tämän ajan vauvat ovat voineet mainiosti! <3

Tällä hetkellä A-vauva on perätilassa ja B-vauva päätilassa. Pari viikkoa sitten ne oli just toisin päin, saa nähdä kääntyykö ne vielä ennen synnytystä.  

 

Alusta asti vauvojen kummit on olleet kutakuinkin selvillä. Molemmille tulee viisi kummia. Kaikkia ei olla vielä kysytty tähän tehtävään, mutta askartelin eilen (aika vaatimattomat) "kummikortit", joissa oli jokaiselle kummille jokin henkilökohtainen juttu ja suostuisitko kummiksi-pyyntö sekä ultrakuva.

Nimet on myös päätetty. A-vauvan toisen nimen kanssa ollaan vielä vähän kahden vaiheilla. Etunimet alkaa J:llä ja T:llä ;) Meille sanottiin pari päivää sitten, että nimet kannattaa olla päätettynä mahdollista hätäkastetta varten. 
Jos ja kun kaikki menee hyvin, pidetään ristiäiset. 

Ennen osastolle joutumista pohdiskelin aika usein tulevaa vauva-arkea. Miten pärjätään taloudellisesti, miten mahdutaan suht pieneen kaksioon nelistään, miten osaan olla äiti, mitä jos ei selvitä jostain tilanteesta, tuleekohan tää liian äkkiä... Seuraavassa hetkessä pyykkäsin vauvanvaatteita onnenkyyneleet silmissä, sisustin mielessäni makkaria uudelleen, tsekkasin asuinalueen perhekerhojen kokoontumisaikoja, juttelin vauvoille ja olisin jo halunnut halia niitä pieniä. Kaikenlaista ääripäästä toiseen on tullut mietittyä tässä matkan varrella, kuten varmaan monella muullakin. 

Nyt osastolla oon ainoastaan toivonut, että kerrankin meille tapahtuisi jotain hyvää ja saataisiin monta lisäviikkoa masuun ja terveet pojat maailmaan. Kuten oon jo aikaisemminkin sanonut, tää raskaus tuntuu jo tavallaan päättyneen ja oon surullinen ja vähän vihainen, että se päättyi näin aikaisin ja kuin seinään. Olisin halunnut nauttia raskausajasta ja tehdä vielä vaikka mitä masun kanssa. 

Meidän "kasvu" ja valmistautuminen vanhemmuuteen ja monikkoperheeksi tuloon kärsii tietysti tästä. Eräs lukija juuri kysyi meidän valmistautumisesta kaksosten tuloon. Se taitaa tapahtua kunnolla vasta, kun vauvat ovat jo syntyneet. Tämä kaikki vaatii aika pitkän henkisen prosessin sekä nyt että vauvojen syntymän jälkeen. Hankintoja vauvoille aletaan tekemään kunnolla vasta, kun molempien tila on vakaa. Meillä on luultavasti koko kesä aikaa ostaa kaikki tarvittava ja valmistella kotia pienten kotiutumista varten. Luulen, että silloin tapahtuu kaiken tapahtuneen jälkipuintia ja samalla vanhemmuuteen "kasvamista". Silloin pääsen myös vähän jälkikäteen vauvaostoksille Jessen kanssa.        

Loppuun aivan ihana video kaksosista, jotka käy kovaa keskustelua jostain ;)<3 Jessen ehdoton suosikki! xxxx video täältä
 

Naistenklinikalla tarkastuskäynnillä

Meillä oli aika 12.30 Naistenklinikalle. Lähdettiin tuntia ennen eli siis tosi hyvissä ajoin. Onneks, koska auto ei lähtenyt käyntiin... Hetken jo meinas paniikki iskeä, mutta sisko tuli ja pelasti. Ehdittiin hyvin ja loppupeleissä istuttiin aulassa 2 tuntia lääkärin muiden kiireiden takia. Vihdoin päästiin sisään ja vastassa oli mukava naislääkäri. Ultrattiin mahan päältä ensin ja vauvat voi loistavasti :) iloiset potkuttelijat!

Tarkastettiin kohdunsuu ja tilanne oli pysynyt samana. Lääkäri kuitenkin sanoi, ettei tilanne oo toivoton ollenkaan.

Hoitosuunnitelma kuulosti hyvältä. Ylipäänsä se, että jotain tehdään. Sain hormonipiikin mikä vahvistaa kohdunsuuta ja huomenna mennään uudelleen ja saan toisen samanlaisen piikin. Huomenna tarkastetaan myös kohdunsuun tilanne ja keskustellaan keskiviikon kulusta, jolloin laitetaan tukilanka. Lankaa ei yleensä laiteta monikko-odottajille korkeiden riskien takia, mutta meidän tilanteessa siitä on kuulemma enemmän hyötyä ku haittaa.

Lääkäri sanoi, että kunhan päästään viikolle 23 niin saan kortisonipiikkejä vauvojen keuhkojen kypsyttämiseen. Se on parempi aloittaa hyvissä ajoin. Jokainen päivä ja viikko on plussaa :) nyt on rauhallisempi mieli ja toiveikkuutta! <3 xxxx

Huonoja uutisia

Tänään oli rakenneultra. Aloitettiin ultraus masun päältä ja kaikki näyttää olevan kunnossa. Ensin tutkittiin A-bebe kokonaisuudessaan ja kaikki on pienellä hyvin. Nähtiin tarkasti sydämen rakenne ja kaikki mahdollinen.

B-bebellä on myös kaikki hyvin. Ainoa mikä oli hieman poikkeavaa, oli navan kaksi suonta(?) kolmen sijasta. Se on kuulemma erityisen outoa, koska vauvoilla on samat kromosomit eikä toisella pitäisi olla jotain mitä toisella ei oo. Lääkäri oli vähän ihmeissään. Tärkeintä on, että tästä ei oo mitään haittaa yksittäisenä löydöksenä :) molemmat vauvat voi hyvin ja on tosi innokkaita liikkujia. Pikku futarit.

No ne huonot uutiset :( Mulle on tullut muutamia supistuksia tän viikon aikana, muttei niin kipeitä tms.,että olisin huolestunut hirveesti. Mainitsin siitä lääkärille ja rakennetsekkauksen jälkeen tarkistettiin kohdunsuu. Lääkäri meni ihan vakavaksi ja sanoi, että huonolta näyttää.

Pelästyin tosi paljon. Lääkäri oli tosi huolissaan ja sanoi, että kohdunsuuta (vai kohdunkaulaa? en tarkalleen muista kaikkia oikeita termejä, ku olin niin järkyttynyt sillä hetkellä) on 1,3cm jäljellä. Kohtua painettaessa se ei pidä ollenkaan ja näyttää tosi heikolta. Otettiin tulehdusnäytteet ja lääkäri alkoi soittelee ja konsultoimaan.

Päädyttiin siihen, että meen maanantaina Naistenklinikalle tarkastukseen. Luultavasti otetaan lapsivesinäyte (ettei siellä ole tulehdusta) ja laitetaan kohdunkaulan tukilanka. Nyt oon täysin vuodelevossa ja saikulla koko loppuraskauden. Ainakin vielä saan olla kotona lepäämässä.

Päällimmäisenä jäi mieleen lääkärin huolestuneisuus ja se, ettei saatu paljoa toivoa. Lääkäri kehotti varautumaan siihen, että synnytys voi käynnistyä eikä silloin voida tehdä mitään. Ennen 24 viikkoa ei vauvoilla juuri oo mahdollisuuksia selviytyä ulkomaailmassa. Tuntui tosi pahalta, kun lääkäri sanoi noin. Nyt pelkään liikkua ja mietin heräänkö yöllä lapsiveden menoon. En halua menettää mun pieniä rakkaita! <3

Maanantaihin pitää sinnitellä. Silloin näkee taas vauvat ja sen mihin suuntaan tilanne on mennyt. Toivottavasti jo pelkkä lepo auttaa! Nyt tarvitaan paljon onnea! Xxxx

Kuvassa herra A, B ei halunnut kokokuvaan :)

ARVATKAA MITÄ!

 Oltiin äsken ultrassa ja kätilö ja lääkäri oli molemmat ihania! Päästiin vähän etuajassa sisään ja mun vointia kysyttiin ja oli aikaa jutella. Kohdunkaula oli tosi hyvä ja kaikki muutenkin kunnossa! <3

 MEILLE TULEE KAKSI POIKAA! <3

Lääkäri katsoi ensin A-vauvan ja sitten B-vauvan. Mitat oli just niinku pitääkin. Hassua, nyt A ja B oli vaihtaneet paikkoja, ennen toinen oli pää alaspäin oikealla ja nyt sitten toinen :D Vielä mahtuu hetken möyrimään. Heti alussa lääkäri sanoi innoissaan, että näkee vauvojen virtsarakot ja saatiin arvata kumpia siellä köllöttelee. En ymmärtänyt kuvasta mitään, vaikka se oli lääkärin mielestä ihan selvä, haha. Ihan selvät pojat! Molempien pippelit näkyi tosi selvästi, heti kun tajusin mihin katsoa! Saatiin mukaan kaksi kuvaa, yksi kummastakin. Kuvissa on pääosassa lähinnä pippeli! :D 

Oltiin Jessen kanssa jo aika varmoja siitä, että saadaan tyttöjä. Kaikki tekemäni hömppätestit ja oma tuntemus oli ihan tyttöä. Melkein kaikki, lukuunottamatta mun isovanhempia, olivat sitä mieltä, että tyttöjä tulee. 

Yllätys oli aika iso, kun kuulin pojista. Tuntuu vähän pahalta, etten pakahtunut onnesta heti vaan vasta nyt, pari tuntia sen jälkeen, olen innoissani! Heti ekana tuli mieleen, etten pääse nyt toteuttamaan itseäni vaaleanpunaisten timanttijuttujen kanssa mistä oon aina haaveillut (siis tyyliin koko elämäni) ja miten pärjään poikien kanssa. Oon itse 100% tyttömäinen ja inhoan kaikkia poikien juttuja: autoja, lätkää, pleikkaria yms... Jessellä ei ollut samanlaista päähänpinttymää ku mulla ja tuleva isi oli heti ihan intona.

Tottakai oon onnellinen! Meidän vauvat voi hyvin ja meitä on siunattu kahdella pojalla. Ihanaa! Nyt vaihdan vaaleanpunaisen vaaleansiniseen ja timanttiConverse-haaveet mini-Niken kenkiin. 

Raskaus ja äidiksi tuleminen tuntuu taas vähän todellisemmalta, kun tietää vauvojen sukupuolen. Huomenna mennään Jessen kanssa ostoksille ja ostetaan jotain ihanaa meidän pojille <3 xxxx   
 

17+4

Oltiin viime tiistaina ultrassa. Nyt ultrataan joka toinen viikko ja seuraava kerta onkin jo 26.3.

Onneksi, koska ultratäti sanoi, että nyt on se suurin riskiaika TTTS:n kehittymiselle. TTTS on siis se pääpointti minkä takia ultrakertoja on niin tiheään nyt. Se on syndrooma, mikä voi kehittyä identtisissä kaksosraskauksissa. Selkeimmin meille selitettiin se niin, että toinen vauvoista alkaa syömään toisen eväitä, jolloin toinen ei kasva ja molemmille tulee ongelmia. Se on vakavaa ja pelottaa meitä.

Ultrassa kaiken todettiin olevan hyvin eikä syndroomasta ollut merkkejä. Molemmat liikkui hyvin ja rakenteet oli kunnossa.

Ainoa mikä jäi harmittaa, oli ultraaja. Ankea, vähäsanainen vanhempi nainen. Huoneeseen tullessa käski heti makaamaan ja tokaisi "paita ylös". Tutki tosi pitkään sanomatta mitään. Lopulta alkoi vähän selittää mitä katsoo ja miltä näyttää. Kysyin hienovaraisesti jos näkisi sukupuolen, johon vastasi ettei sitä katsella nyt. Harmitti ja nainen varmaan näki sen, koska lopussa sanoi, että katsotaan sit ensi kerralla. Noh, taas odotellaan.

Oireita tällä hetkellä:

- alavatsakipu ja viiltävä kipu nivusissa
- alaselkäkipu
- turvotus
- röyhtäily
- jalkakipuilu (en jaksa seistä kauaa, jalat turpoaa ja sattuuu!)
- puutuminen (jalat, kädet, peppu; yli tunnin istumisen/makaamisen jälkeen) xxxx

Ps. Ultrakuvissa murut 16+5. Toisessa kuvassa näkyy vauvojen päät.

Np-ultra

Huh, jännitys ohi. Kaikki on hyvin! Pikkuiset siellä nukkui, mun piti yskäistä ja ultraaja koputti masua, että pienet heräisivät :-D Yläkerran kaveri aloittikin heilumisen ja vilkutteli taas, alakertakin heräsi yläkerran jumppailuun. On ne niin ihania!

Viikkoja on tänään 12+0. Ultraajia oli kaksi; toinen perehdytyksessä ja toinen ihan vakkari. Vauvojen mitat oli niinku pitääkin, sydämet sykki, rakenteet kunnossa ja liikkeet oli tosi hyvät. Aika kauan kesti, että pystyttiin näkemään niskaa, kun vauvat vaihtoi asentoa koko ajan. Ultraajalle oli myös haaste pysyä vauvojen mukana, kumpi on A ja kumpi B. Todella mukavia olivat molemmat kätilöt! Saatiin kuviakin mukaan yli 10! :-)

Varmistui, että kyseessä on mono... .. jotain eli suomeksi sanottuna identtiset vauvat, jotka majailevat samassa istukassa. Tässä vaarana on, että toinen alkaa syömään myös toisen eväitä ja toisesta tulee aliravittu. Meidät siirretään Naistenklinikalle seurantaa ja synnytystä varten, uusista säädöksistä johtuen. Sinne kuulemma menevät kaksosodottajat, erityisesti riskiraskaudet, joissa on sama istukka molemmilla. Seuraava lääkärin tekemä ultratutkimus on viikolla 16, jonka jälkeen lääkäri tutkii ja ultraa joka toinen viikko raskauden loppuun asti. Hyvä, että seuranta on tiivistä, jotta tilanteen niin vaatiessa, pystytään reagoimaan nopeasti ja mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Täällä on nyt yksi todella onnellinen mama (& isi)! xxxx

Ensimmäinen virallinen ultra

Tänään se oli! Jännitti koko päivän, olis ollut fiksua varata aika ihan aamusta, ettei olis tarvinnut jännittää aamupäivää töissä.  Meitä vastassa oli tosi mukava kätilö. Ensin juteltiin raskaudesta ja voinnista. Sitten ultrattiin vatsan päältä. Pikkuinen tuli heti näkyviin ja kätilö oli iloinen (oltiin just puhuttu aiemmista keskenmenoista). Hetken päästä kätilö näytti pelkkää harmaata kohtaa ja sanoi: "arvaatteko mitä!", ei tietenkään tajuttu mitä se harmaa oli tai mitä kätilö ylipäänsä tarkoitti. Kätilö vei laitteen takaisin kohdun päälle ja sanoi, että siellähän on kaksi vauvaa. Kätilö ei siis tiennyt edellisestä ultrauskerrasta ja kaksosista. Pelästyin ensin, kun kätilö tutkaili vaan yhtä vauvaa eikä toista näkynyt alkuun missään.

Molemmat vauvat liikkui ja sydämen sykkeet oli just niinku pitää. Toinen vauvoista vilkutti ja heilutti jalkoja ja veti kuperkeikkaa :´') Se oli suloista! Naureskeltiin miehen kanssa onnenkyyneleet silmissä.

Vauvojen mitat vastaa viikkoja 10+4 eli mennään vähän taaksepäin viikoissa. Saatiin uusi ultra-aika parin viikon sisään, jolloin katsotaan niskaturvotus ja varmistetaan onko kyseessä identtiset kaksoset, kuten kätilö tänään arveli.

Oon niin onnellinen ja huojentunut! Ja tyytyväinen uudesta ajasta, jotta saadaan vauvojen hyvinvoinnille varmistus vielä viikoilla 12+. Ihanaa ihanaa! xxxx

Oh baby, baby!

Arvatkaa mitä! Tänään päivä sai onnellisen käänteen!

Kaikki alkoi siitä, kun vetämääni kerhoon tuotiin rokkoinen poika viime viikon lopulla. Äidin hakiessa poikaa, kävi ilmi, että pojalla on parvorokko. Ohjaajakollegat arvuutteli olikohan se just parvorokko, mikä on toinen haitallinen rokko raskaana olevalle (jos sitä ei ole vielä itse sairastanut). Näinhän se oli, selvisi seuraavana päivänä. Googletin rokon ja se voi mm.lisätä keskenmenoriskiä näin alkuraskaudessa. :( Soitin neuvolaan, josta kuitenkin rauhoittelivat ja pyysivät verikokeisiin. Verikokeissa näkyy onko mulla vasta-aineet rokkoon.

Kävin verikokeissa tänään. Vaadin samalla ultraa, kun viikonloppuna tuli outoja, kovia kipuja sekä alavatsaan että selkään ja vähän rusehtavaa vuotoa. Pelästyin tietty tosi paljon ja vaati voimia jaksaa odottaa tähän päivään. Menin naistentautien päivystykseen, jossa sain vakuutella ja liioitella oireita, jotta ottivat todesta ja edes harkitsivat ultrausta?! Se on iso epäkohta, johon oon törmännyt myös kahden keskenmenon aikana. Käsittämätöntä.

Pääsin lopulta ultraan ja kerrankin mua oli vastassa todella mukava hoitaja ja kätilö. Molemmat olivat rauhallisia ja käyttivät minuun aikaa. Kyselivät tarkasti ja sitten ultrattiin.

Olin jo varma, että taas meni kesken, kun kätilö ultrasi niin kauan sanomatta sanaakaan. Aloitti sit hiljaisuuden jälkeen näin: "Näen kyllä pussin.... *nimi* soitatko ylilääkärille?"
Sydän alkoi takoa tuhatta ja nielin kyyneliä. Kätilö käänsi monitorin muhun päin ja sanoi, että näkee

KAKSI VAUVAA JA KAKSI SYDÄMEN SYKETTÄ! 

Siinähän ne oli! Pikkuiset köllötteli vierekkäin ja pienet sydämet sykki! Ei sitä tunnetta voi sanoin kuvailla! Sellaista onnea, huojennusta ja rakkautta.

Siis ihan oikeasti, meille tulee kaksoset. Kaksi pientä vauvaa.
Kätilö sanoi, että vauvojen koot vastaavat 9+ viikkoja ja tarkemmat tiedot ja tutkimukset saadaan ensi viikolla, kun meillä on se eka virallinen ultra. Aivan ihanaa! Vaikka nyt pelottaakin (taas), kun kätilö sanoi loppuun, että monikkoraskaudet on aina riskiraskauksia. Lisäsi kuiteski, että voin viedä positiivisia uutisia tällä kertaa kotiin :)) Kohta, kun mies tulee kotiin niin pääsen kertomaan! xxxx