Elämän mullistava positiivinen

Vuosi sitten, 14.12.2012, kaksi päivää häiden jälkeen tein raskaustestin - positiivinen. 

Jesse oli töissä ja tein kotona ruokaa, se oli perjantai. Tekstailin ystävän kanssa ja mietittiin, että parempi tehdä testi ihan varmuuden vuoksi, kun menkat oli myöhässä. En uskonut hetkeäkään sen olevan positiivinen. Oltiin aikeissa lähteä Jessen kanssa juhlimaan viikonloppuna.

Tein testin ja luulin kuvittelevani siihen myös toisen viivan. Lähetin testistä kuvan ystävälleni, joka näki siinä selvät kaksi viivaa. Kädet alkoi täristä, olin innoissani ja peloissani. Oli tuskallista odottaa Jesseä töistä kotiin. Katoin pöydän ja odotin. Jesse tuli ja kerroin heti, että tein testin ja se on positiivinen. Hymyiltiin. Heti alkoi kuitenkin pelottaa, kun aikaisemmin kaikki on päättynyt huonosti.

Sinä viikonloppuna ei mentykään juhlimaan. Siitä alkoi piinaava odotus. Jatkuvasti odotettiin jotain:

ensimmäistä neuvolaa, keskenmenoriskin selvää pienenemistä, ensimmäistä ultraa, neuvolaa, ultria, seuraavaa päivää, seuraavaa päivää, seuraavaa viikkoa, seuraavaa kuukautta ja lopulta seuraavia 40 minuuttia kuullessani sektiopäätöksestä. 

Tasan vuosi on siitä, kun aloitin elämäni seikkailun, joka mullisti elämäni. Matkan varrella koin kaikenlaista, mutta nyt ollaan tässä ja tässä on hyvä. 

Muisteletteko te usein raskausaikaa?  xxxx

Aurinkoisia päiviä

Sieltä huhuiltiin jo mitä tänne kuuluu. Tänne kuuluu ihan hyvää, oikeastaan niin hyvää kuin sairaala-arkeen voi kuulua. Ulkona paistaa aurinko jo ties monetta päivää putkeen, kesä on täällä. Tänään on eka päivä, kun oon avannut verhot kunnolla. Yleensä Jesse avaa ne mun kielloista huolimatta illalla, etten asu "lepakkoluolassa" :D Nyt oon ihastellut kesäilmaa jo aamusta alkaen. Tänään on hyvä päivä. Oon muuten lisännyt omiin rutiineihini vaatteiden vaihdon. Piristää laittaa päiväksi oma paita päälle sairaalapaidan sijaan. Täällä alkaa vaatekaappi täyttymään, kun Jesse tuo kotoa t-paitoja. Kotiutumisvaatteetkin on valittu: maximekko ja varvastossut :)

Maanantaina oli "neuvolapäivä" eli tsekattiin kaikki sama mitä neuvolassa. Hemoglobiini 118 ja verenpaine 103/66. Kaikki oli kunnossa. Juttelin lääkärin kanssa, joka kertoi miten edetään.
Viikolla 34 kaikki on onnellisia, viimeistään viikolla 36 tehdään sektio. Taas lisättiin loppuun se, että kohdunsuun ei uskota kestävän viikolle 34 asti pelkällä langalla. Päivä kerrallaan (miten turhauttava ja kuultu lausahdus) edetään. Jos lapsivedet menee, niin tehdään sektio saman tien poikien perätilan takia. Silloin on niin suuri riski napanuoran esiinluiskahtamiseen. Jos lanka pettää, niin katsotaan tilanteen mukaan miten edetään. Silloin on mahdollista vielä koittaa jarrutella kohdunsuun avautumista levolla ja supistuksen estolääkkeillä. Yllätyin, että vesienmenon jälkeen toimitaan niin nopealla tahdilla.    

Huomenna päästään taas uudelle viikolle, 29. Pojat voi hyvin, yhtä liikkuvaisia kuin aina. Ultra on oletettavasti ensi tiistaina, jännitän taas paljonko painoa on kertynyt pikkuherroilla.

Kätilöt on ehdottaneet jos muuttaisin useamman hengen huoneeseen. Tässä huoneessa on tuijotettu seiniä nyt 6 viikkoa ja maiseman vaihdos tekisi kuulemma hyvää. Mulla on hieman ristiriitaiset fiilikset muuton suhteen. Tykkään omasta rauhasta, omasta wc:stä ja rajattomasta vierailuoikeudesta. Ihan alussa oli henkireikä saada olla omassa huoneessa (taitaa olla edelleen). Täällä ei ole tarvinnut välittää mistään tai kenestäkään. Voin valvoa niin myöhään kuin haluan, vieraita saa tulla pitkin päivää, kukaan ei ole jatkuvasti vieressä, voin puhua puhelimessa milloin huvittaa, tavarat voi olla vähän levällään, milloinkaan ei tartte huomioida toista.

Useamman hengen huoneessa olisi seuraa ja pääsisin "näkemään maailmaa", kun kävisin käytävän wc:ssä. Erikoislääkäri sanoi, että nyt, kun viikkoja on saatu niin paljon, voisin käydä käytävän wc:ssä (muuttaisin siis wc:n vieressä olevaan huoneeseen).
Tällä hetkellä tuntuu, että viihdyn paremmin omassa huoneessa. Täällä voin keskittyä vaan itseeni ja olla ajattelematta muita. Olis aika masentavaa jos huonekaveri olisi esim. joku kotilomille silloin tällöin pääsevä, ei lepohoidossa oleva, viikkoja reippaasti yli 30. Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta luulen, että se vois masentaa tällaista koti-ikävästä kärsivää lepohoitopotilasta. xxxx

Onko teillä kokemusta, oma vai useamman hengen huone? 

28.VIIKKO!!!!!

VIHDOINKIN, me tehtiin se! 

Osastolle tullessani kaikki puhui jokaisen päivän merkityksestä. Silti loppuun lisättiin, että olisi tosi hienoa jos päästäis 28.viikolle. Totta puhuen en uskonut siihen silloin pätkääkään. Pidin sitä mahdottomana ja tuskastuin aina tuon kuullessani, olinhan silloin vasta viikolla 23, tilanne oli tosi huono ja matkaa tavoitteeseen oli 5 VIIKKOA.

 

Tähän on päästy makaamalla 2 viikkoa kotona, 5 viikkoa osastolla; yhteensä 7 viikkoa vuodelevossa! Se on melkein 2 kuukautta, lempivuodenaikana. Ei tätä ymmärrä kunnolla täällä maatessa. Luulen, että purskahdan itkuun heti, kun astelen ulos ovesta ja haistan raikkaan ulkoilman. Joudun luultavasti nipistämään itseäni herätessäni omasta sängystä Jessen vierestä, kun tää kaikki on takana päin. Tuun olemaan kiitollinen ihan jokapäiväisistä perusasioista varmasti tosi pitkään.
En selviäisi tästä ilman kaikkia rakkaita. Täällä käy joka päivä joku: Jesse, perheenjäsen, anoppila, ystävä. Heidän tuellaan olen jaksanut pysyä koko pitkän ajan suht positiivisena ja omana itsenäni <3

Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille, jotka jaksatte tsempata ja piristää kommenteillanne! Niillä on uskomaton vaikutus <3

Tällä hetkellä kaikki on hyvin, kerätään lisää päiviä ja viikkoja ja kuulostellaan tilannetta, jännitetään. xxxx

Mittailuja

Multa on jäänyt perusneuvolakäynnit välistä alkuraskauden paria käyntiä lukuunottamatta. Näin ollen mittauksia ei ole tehty useamman raskausviikon ajalta eikä esim.sf-mittaa tai hemoglobiinia ole mitattu kertaakaan.

Osastolla maatessa ekat pari viikkoa mitattiin verenpainetta aika tiheään, koska söin verenpainetta alentavaa lääkettä supistuksiin aina supistaessa. Nyt en oo tarvinnut lääkettä kuin ihan satunnaisesti.
Tänään verenpaine oli 103/66.

Pissaa on stixattu alkuun vähän harvemmin, nyt kerran viikossa. Se on ollut puhdas muuten, paitsi kolmisen viikkoa sitten sokereiden ollessa kolmella plussalla. Tänään: puhdas.

Raskausdiabetes on pysynyt hyvin hallinnassa. Arvot ovat olleet normaalit ja ilmeisesti pelkkä ruokavaliohoito riittää! Jee!

Paino katsottiin ekalla neukkukerralla. Painonnousu on ollut paljon mielessä, koska en kuluta juuri mitään vuodelevossa. Olin kauhuissani, kun mut haettiin äsken punnitukseen. Olin varma, että painoa on tullut lisää jo ~20kg. Sanoin siitä myös kätilölle, joka kehotti olemaan stressaamatta painoa, onhan vauvoja kaksi.
Mikä iloinen yllätys olikaan, kun näin lukeman!
Painoa on tullut yhteensä koko raskauden aikana 12kg!
Raskausajasta on mennyt 6 viikkoa vuodelevossa, joten oon tosi tyytyväinen painonnousuun! :) 

Tuntuu, että pojat on kasvaneet vauhdilla parina viime viikkona, ainakin jos masua katsoo! Olisin tosi onnellinen jos pojat painaisivat jo lähemmäs 900gr! Se selviää huomisessa ultrassa. Kaksi viikkoa sitten, 25+5, molemmilla oli painoa 700gr.

A-vauvan syke on 120-150
B-vauvan syke on 130-160

Molemmat ovat perätilassa. B on välillä kääntynyt, mutta A on löytänyt tiukasti oman lempipaikkansa ja tykkää edelleen heilutella varpaitaan epämiellyttävän alhaalla. Tässä oli mamman ja poikien mitat :) xxxx 

27.VIIKKO

Nyt voi taas tuulettaa! Osastolla on selätetty nyt 4 VIIKKOA! Viikko seuraavaan "tavoitteeseen"! 

Ultraodotusta ei palkittu tänään - se siirrettiin ensi tiistaille! Lääkäreillä oli kiire ja on kuulemma parempi ultrata vasta silloin, kun on ollut vähän pidempi väli edelliskertaan. Poikien kasvun näkee siten paremmin.

Petyin aamulla tosi pahasti. Ultra on tyyliin ainoita asioita mitä täällä voi odottaa vieraiden lisäksi. Muuten päivissä ei ole mitään ihmeellistä. Olin sitä paitsi odottanut kuulevani jotain mullistavaa, jotain uutta (kuten mitä muka?). Näin viime yönä unta, jossa lääkäri vei mut pihalle syömään jäätelöä, haha! Olisin saanut jopa kävellä, mutta menin varmuuden vuoksi pyörätuolilla. Harmi, että se oli vaan unta. Eikä edes enneuni, kuten olin toivonut.

Pettymyksen jälkeen kaikki tuntui huonolta. Ruoka tökki (samaa joka viikko, "vaihtelun vuoksi" eri päivinä), läppäri kiukutteli, Täykkäreiden kaikki 8 tuottaria on katottu, käyrääminen ei onnistu millään: kaikki on huonosti. 

Nyt oon päässyt jälleen pahimman yli, olo on oikeastaan ihan sama. 
Jesse kävi äsken. Silitteli ja pussaili tätä masismammaa ja poikia. Jesse tunsi muuten B-vauvan hikan masun läpi ekaa kertaa eilen! Siistiä, kun Jessekin ehtii vielä kokea jotain uutta ja ihmeellistä raskauteen liittyen ennen kuin kaikki on ohi.

Yritän päästä Solsidanissa kärryille, että olis jotain katottavaa. Jos ei muuten, niin on kiva kuulla ruotsia. Potkuterkut pojilta, hyvin täällä voidaan! :) xxxx

26. VIIKKO

Yhteen tavoitteeseen on taas päästy! Seuraava on 28 viikkoa. Silloin voidaan taas pienesti huokaista helpotuksesta.

Osastolääkäri kävi tänään. Mitään uutta ei ollut. Sama jatkuu: vuodelepo, max joka toinen päivä pikasuihku, sänky normiasennossa (ei enää pää alaspäin!). Lääkäri sanoi, että lastenlääkäri tulee joku päivä kertomaan mitä nämä tulevat viikot tarkoittaa vauvojen kehityksen kannalta. Viimeksi vklla 23 lastenlääkäri kertoi lähinnä riskeistä, mitä niin pieniin viikkoihin liittyy. Nyt on vähän parempi tilanne :)

Tiistaina ultrattiin. Poikien painoero on tasaantunut ja molemmat ovat kasvaneet hyvin, nyt molemmat pienokaisista painaa n.700 grammaa! :)

Kaikki näytti muuten hyvältä, mutta yllätyksenä tuli, että B:n toinen aivokammio on vähän laajentunut. Yläraja on 10mm, B:llä on 10,4mm. Lääkäri ei huolestunut, muttei selittänyt sitä mitenkään. Yritin kysyä mitä se voi tarkoittaa ja tutkitaanko sitä tarkemmin, mutten saanut selvää vastausta.

Tänään osastolääkäri sanoi, että seuraavan kerran ultrataan vasta 10 päivän päästä, ellei mulla tule synnytykseen viittaavia tuntemuksia. Silloin katsotaan myös miltä aivokammio näyttää, onko laajentunut lisää vai pysynyt samana. Tätä mammaa huolestuttaa taas...

Pojat potkii jo aika voimakkaasti! Nyt ymmärrän sen, että potkut voi sattua! Molemmat pojista on nyt jalat alaspäin ja sekös lisää tuntemuksia alhaalla. Rakko on kovilla ja potkut muljahtelee tooosi alhaalla. Tänään tunsin ekan kerran vauvan hikan :) voi että miten ihana tunne. Ite luulin hikkaa liikkeiksi, mutta sydänkäyrää ottanut kätilö sanoi sen olevan hikka. Paikallistin hikan tulevan säännöllisesti pienenä "kuplintana", se myös kuului sydänääniä kuunneltaessa. Kauniita unia toivottaa Nanna, J & T xxxx

Maailman kaunein sana on ÄITI

Tänä vuonna "vietän" äitienpäivää 25+3 -viikkoiset pojat masussa. Ensi vuonna herään äitienpäivänä toivottavasti kolmen rakkaani pusuihin ja voin viettää ihkaoikeaa ekaa äitienpäivää äitinä! :)

Harmittaa olla täällä, kun olis ollut kiva lähteä vanhempien kanssa mummille äitienpäiväkaffelle. Äitienpäivä on aina ollut mulle tärkeä. Asuessani vielä kotona, meillä oli tapana viedä äitille aamiainen sänkyyn, laulaa "Paljon onnea" ja antaa lahjoja. Juotiin äitienpäiväkahvit joko kotona omalla porukalla tai isovanhempien luona.

Äiti on elämäni tärkein ihminen ja mun bestis. Meillä on sellainen suhde, että moni on sanonut kadehtivansa sitä ja toivovansa samanlaista. Mulla ei ikinä ollut kamalaa teinivaihetta vaan oon aina "totellut" vanhempiani. Järkytyin, kun kuulin kavereiden huutavan vanhemmilleen, koska en ite ole ikinä huutanut tai riidellyt vanhempieni kanssa. 

Äiti on parasta shoppailuseuraa ja löytää mulle aina kaikkea makeeta ja just mun tyylistä. Äitillä on tosi hyvä tyyli ja sen ansiosta mulla on tosi paljon kivoja koruja, huiveja, laukkuja, kynsilakkoja ja vaikka mitä, vähän kuin ikuisuuslainassa! Meillä on ollut äiti-tytär -päiviä niin kauan kuin muistan, jolloin kierrellään yleensä Helsingissä ja käydään shoppailun lomassa syömässä ja kahvilla.
Äitille voi kertoa kaikesta ja äiti tietää aina parhaiten. Joskus ärsytti, kun äiti sanoi esim."älä laita uusia housuja partioretkelle, ne voi mennä rikki" ja kun itsepäisesti laitoin niin tietty ne meni rikki, haha! 

Äiti rakastaa ehdoitta ja laittaa lastensa hyvinvoinnin omansa edelle. Äiti on mun esikuva ja yksinkertaisesti maailman paras äiti. 

Toivon, että musta tulee samantyylinen äiti kuin omani on. Molemminpuolinen kunnioitus, avoimuus, luottamus, yhdessä oleminen, hyvät elämänarvot ja rakkaus.

Miten te olette viettäneet äitienpäivää?  

Ihanaa äitienpäivää äideille ja tuleville äideille! <3

ps. vau, teitä rekisteröityneitä lukijoita on jo yli 50! Tervetuloa mukaan! <3

Masu 24+5

Masun kasvua ja kokoa on vaikea hahmottaa täällä, kun en näe itteäni peilistä kasvoja lukuunottamatta ja vietän päiväni makuuasennossa. Masu tuntuu erityisesti maatessa aika pieneltä eikä ole vielä "tiellä". Raskausarpia ei ole vielä tullut ja toivottavasti säästynkin niiltä kokonaan. Kotona ollessani rasvasin masun aamuin illoin välillä öljyllä (vauvaöljy&BioOil) ja välillä perusrasvalla (Dove, Ceralan, Tummeli). Pelkkä öljy ei tunnu kosteuttavan tarpeeksi pitkään käytettynä, jonka takia vaihdan välillä perusrasvaan. Eka lempparirasva oli Ceralan, mutta anoppi vinkkas onneksi Tummelista, mikä on ihan mahtava voide, riittoisa ja edullinen!

Sairaalassa rasvailu on haastavampaa, mutta rasvaan vähintään kerran päivässä masun ja Jesse rasvaa muun kropan noin joka toinen tai kolmas päivä.

Haluan ottaa mahollisimman paljon kuvia, että on masumuistoja. Helposti sitä unohtaa, kuten oon jo unohtanut miltä näytin ilman kumpua. Kuvista myös huomaa usein jälkeenpäin jotain mitä ei ollut tajunnut silloin. Xxxx

24 VIIKKOA SAAVUTETTU!

Ensimmäinen raja on ylitetty. Nyt voi huokaista helpotuksesta pienesti ja eikun kohti seuraavaa tavoitetta eli 26 viikkoa. Osa lääkäreistä pitää seuraavana "tavoitteena" viikkoa 26 ja osa 28.

Tänään heräsin hymy huulilla ja toivotin vauvoille hyvää 24.masuviikkoa <3 

 Ps.kuva on otettu vessaan mennessäni, en seiso pelkästään kuvan takia. Nyt on muistona masukuva tältäkin viikolta :)

Rv 23 "viralliset" masukuvat

23+0! <3

Jee! Uusi viikko pyörähtänyt käyntiin! :) Enää viikko ja vauvoilla on jo mahdollisuudet selviytyä jos päättävät syntyä <3 Oon edelleen viettäny päivät kotona pääasiassa makuuasennossa. Käyn vessassa ja joka toinen tai kolmas päivä suihkussa ja joskus teen ite aamupalan. Muuten tosiaan makuullani ja Jesse hoitaa kaiken. Saan olla tosi kiitollinen, että mul on niin ihana ja kärsivällinen mies! En selviäis ilman sitä.

Langasta on nyt viikko. Epäilin aika vahvasti, että pystyn olemaan kotona ja vauvat pysyy masussa tähän asti. Olo oli ahdistunut ja pelkäsin jopa nousta vessaan. Epävarma olo helpotti vähän viikonlopun aikana.

Muutama uusi tuntemus on tullut tän viikon aikana:

välillä alaselkää on vihlonut menkkamaisesti ja on tuntunut siltä kuin joku työntäis puukkoa alapäähän. Viikon aikana on tullut 3 kovettumissupparia (ne on onneks pysyny poissa). A:n potkut tuntuu tosi alhaalla, nivusen alapuolella. Saan käydä jatkuvasti vessassa, kun pikkunen monottaa suoraan rakkoon. Pelottaa, että vauva on jo laskeutunut. Mistä laskeutumisen tietää?

Muuten oireet on pysyneet samana; paikat puutuu ja kipeytyy helposti ja turvottaa. Nyt huomaan miten liikkumisesta on tullut vaivalloisempaa. On vaikea kääntää kylkeä ja nousta ylös. Liikkeet on hitaita. Olo tuntuu isolta! Mahtavaa, että pääsin viikon eteenpäin. 23 <3 xxxx

23

Kahvia, herkkuja, ihana auringonpaiste, kukkia ja 23 vuotta täynnä. Nyt jo tuntuu siltä, että mihin tää aika häviää..? Viime vuonna sain toisen keskenmenon 4 päivää ennen synttäreitä eikä juhlafiilistä juurikaan ollu.

Tänä vuonna kaikki meni paremmin ku hyvin! Meille tuli kavereita kahville pitkin päivää ja oli ihana nähdä kaikkia! Olo pysyi hyvänä koko päivän :)

Tänään meidän porukat ja mun isovanhemmat tulee kahville. Aurinko paistaa taas ja mieli on virkeä :) xxxx

Masu 22+1

Oli pakko tulla laittamaan pikakuulumiset ennen varsinaista postausta (oon kirjoitellut langanlaitto-operaatiosta). Oon päässyt kotiin ja vointi sekä itsellä että pikkuisilla on tällä hetkellä hyvä :) nyt pitää vaan toivoa ja peukuttaa sen puolesta, että selviän ainakin 2 viikon päästä olevaan kontrolliin, jolloin saan kortisonia ja siitä taas päivä kerrallaan eteenpäin mahdollisimman pitkälle!

Oon menossa nukkumaan ja äsken rasvailun ohessa Jesse sanoi masun kasvaneen. Sairaalassa tunsin olevani pienimmästä päästä, mut kyl tää rakkausmasu vaan kasvaa ja kasvaa <3

Huomenna juhlitaan pienimuotoisesti mun synttäreitä, emäntänä sohvalta käsin ;) piristävää nähdä kaikkia rakkaita!

Loppuun pari kuvaa masusta. Otettu hämärässä, sorry! Kyl niistä vähän näkee, ehkä. Xxxx

Osastolla

Aamulla käytiin taas tarkastuksessa Naikkarilla ja tutun lääkärin lisäks paikalla oli toinen lääkäri antamassa oman näkemyksen tilanteeseen. Tuli ihan yllärinä, että ne haluaa ottaa mut osastolle jo tänään (tietty heti ku siihen ei oo varautunut;)). Saatiin käydä vielä kotona. Menin suihkuun, söin hyvin ja ylidramaattisesti hyvästelin kodin :D

Nyt makaan osastolla 42. Matkalla tänne olin kauhuissani. Lääkäri nimittäin sanoi, että makaan leikkaukseen asti liikkumatta pää alaspäin ja jos hätä iskee niin se tehdään alusastiaan. En tiedä voiko pahempaa olla... Järkytyin aikalailla.

Sain yllättyä positiivisesti heti osastolle tullessani. Kätilöt oli tosi mukavia ja kyseli voinnista, selitti käytännöistä ja osasto vaikutti hiljaiselta ja rauhalliselta. Kaiken lisäksi sain oman huoneen!!! Oma tv, wc ja rauha. Kyllä kelpaa! Kätilö huojensi mun mieltä sanomalla, että keskiyöhön asti saan käydä vessassa! Luksus! Parhaassa tapauksessa astiaa pitää käyttää vaan kerran aamulla ennen leikkausta. Pää alaspäin makaamiseenkin tottuu, vähän särkee päätä, mut ei tää niin pahalta tunnu ku mitä kuvittelin.

Jesse ja äiti lähti äsken, nyt kattelen telkkaa ja syön viinirypäleitä. Kohta tulee iltapala ja Salkkarit. Huominen jännittää tosi paljon! Heti aamusta verikokeet ja sit leikkaukseen..! Xxxx

Naistenklinikalla tarkastuskäynnillä

Meillä oli aika 12.30 Naistenklinikalle. Lähdettiin tuntia ennen eli siis tosi hyvissä ajoin. Onneks, koska auto ei lähtenyt käyntiin... Hetken jo meinas paniikki iskeä, mutta sisko tuli ja pelasti. Ehdittiin hyvin ja loppupeleissä istuttiin aulassa 2 tuntia lääkärin muiden kiireiden takia. Vihdoin päästiin sisään ja vastassa oli mukava naislääkäri. Ultrattiin mahan päältä ensin ja vauvat voi loistavasti :) iloiset potkuttelijat!

Tarkastettiin kohdunsuu ja tilanne oli pysynyt samana. Lääkäri kuitenkin sanoi, ettei tilanne oo toivoton ollenkaan.

Hoitosuunnitelma kuulosti hyvältä. Ylipäänsä se, että jotain tehdään. Sain hormonipiikin mikä vahvistaa kohdunsuuta ja huomenna mennään uudelleen ja saan toisen samanlaisen piikin. Huomenna tarkastetaan myös kohdunsuun tilanne ja keskustellaan keskiviikon kulusta, jolloin laitetaan tukilanka. Lankaa ei yleensä laiteta monikko-odottajille korkeiden riskien takia, mutta meidän tilanteessa siitä on kuulemma enemmän hyötyä ku haittaa.

Lääkäri sanoi, että kunhan päästään viikolle 23 niin saan kortisonipiikkejä vauvojen keuhkojen kypsyttämiseen. Se on parempi aloittaa hyvissä ajoin. Jokainen päivä ja viikko on plussaa :) nyt on rauhallisempi mieli ja toiveikkuutta! <3 xxxx

20+4

YLI PUOLEN VÄLIN! <3

Oon lukenut Liberokerhon sivuilta muiden monikko-odottajien oireista ja kuulumisista. Tosi monella tuntuu olevan vaikka mitä vaivaa ja osa on näihin viikkoihin mennessä ollut jo muutaman viikon saikulla. Koputan isosti puuta, koska mulla on nyt tosi hyvä olo. Alkuraskauden pahoinvointi ja väsymys on ollut jo pitkään poissa, jalat ei väsy niin helposti ja jalkapohjan tulehduksesta aiheutunut kipu ei oo enää kuin ajoittaista.

Mitä raskauteeni kuuluu?

Hyvää! Masu on kasvanut taas aika paljon.
Havaitsin torstaina, että mulla on haalea linea negra! Viiva menee navasta alaspäin :)

Torstaina tapahtui myös jotain suurta ja vaikuttavaa: tuleva isi tunsi ekat potkut! Niitä on kuulkaa odotettu! Jesse on ollu tosi surkeana, kun "vauvat ei puhu mulle", vaikka se on kuinka tunnustellu. Torstai-iltana makasin selälläni ja sanoin, että nyt on bileet käynnissä. Jesse piti kättään masulla pari minsaa ja sit tuli iso potku. Jessen ilme oli näkemisen arvoinen: pelästynyt ja onnellinen :D Sen jälkeen tuli vielä toinenkin kova potku. Nyt täällä ollaan tosi onnellisia!

Liikkeet tuntuu säännöllisesti ja tunnistan jo selkeitä potkuja. Yleensä syömisen yhteydessä ja sen jälkeen ja nukkumaan mentäessä poitsut on aktiivisimpia.

Kevyitä supistuksia on tullut jo muutama. Ne tuntuu tosi oudoilta, mutta on aika kivuttomia.

Tällä hetkellä "pahin" oire on akne. Mulla on ollut lievä akne vuodesta 2010 asti, mutta nyt se tuntuu pahentuneen eikä siihen ole saatavilla kunnon lääkettä raskausaikana. Se on tosi turhauttavaa. Hoidan ihoa tosi hyvin ja oon aina hoitanutkin, mutta mikään ei auta.

Näen painajaista joka yö. Oon aina nähnyt unia ja muistan ne jälkeenpäin, mutta raskauden aikana unet on muuttuneet painajaisiksi. Näen painajaista kaikesta mahdollisesta: vauvojen hyvinvoinnista, läheisen menettämisestä, surusta, kuolemasta, pahoinpitelyistä, katolta putoamisesta... Painajaiset etenee johdonmukaisesti ja niissä on aina joku tarina. Pahinta on se, kun yrittää unessa huutaa apua, mutta ääntä ei lähde. Välillä ku itken unessa, herään siihen, että itken oikeasti. En tiiä miten mun psyyke kestäisi jos Jesse ei olis vieressä, kun herään. Painajaiset raskausaikana ja ylipäänsä unien näkeminen on kuulemma aika yleistä?

Yleiskunto on tosi hyvä! Saan unta helposti, nukun sikeästi (ainoa miinus painajaiset), pystyn käymään töissä ja koulussa, ruokahalu on hyvä ja mieliteot hallittavissa (ei mikään överi epäterveellinen ruokavalio vaan hyvässä suhteessa terveellistä ruokaa ja herkkuja), voin liikkua suht normaalisti, ei närästä tai satu selkään eikä raskausarpia ole tullut (vielä...).

Perjantaina mennään ultraan ja ensi viikolla neuvolaan :) xxxx 

Kotiuduttu lomalta

Tultiin eilen Suomeen. Lennot meni hyvin! Ei supistellut tai muutakaan. Ainoa mikä vaivasi, oli lukkoon menevät korvat. Koskaan ennen korvissa ei oo tuntunut mitään, mutta nyt ne oli lukossa koko lennon ajan. Oslosta Nizzaan eli vajaat 3 tuntia nukuin koko lennon :D Heräsin just, kun landattiin. Helsinkiin lennettäessä nukuin tunnin. Kätilö oli varoittanut supisteluista yms. lennon aikana, mutta onneksi niiltä vältyttiin :)

Oli ihan mahtava reissu! Nizzassa oli pääosin tosi kiva ilma, yhtenä päivänä satoi ja silloin shoppailtiin ;) Muuten oli noin 20 astetta ja aurinkoa. Asuttiin mun isovanhempien luona Antibesissa, ihan Nizzan vieressä.

Keskiviikkona käytiin syömässä tuttujen kanssa ja käveltiin Nizzassa. Nautittiin auringosta parvekkeella. Ihana olo.

Torstai oli sadepäivä ja vietettiin se shoppaillen ostoskeskuksessa. 6 tuntia meni tosta noin vaan ja löydettiin kivoja juttuja! Käytiin H&M:ssä mamavaatteiden takia, josta ostin mustat mamafarkut ja raitatunikan. Sephorasta Bare Mineralsin puuteri paljon Suomen hintoja halvemmalla, Kikosta huulipuna, 2 kynsilakkaa, kynsilakan poistoaine ja päällislakka, Moasta muutama koru, Pimkiesta 2 timantti t-paitaa ja parit kuoret Iphoneen. Oliskohan ollut vielä joitain pieniä juttuja, jotka nyt unohdin...

Perjantaina kierreltiin kahdestaan Nizzassa, kun isovanhemmat oli pelaamassa petankia. Käveltiin rannalla ja vanhassa kaupungissa. Käytiin syömässä ja kierreltiin keskustassa. Siellä tehtiin parhaat löydöt! Valkoiset nahkaiset baby Converset!!!! <3

Girls-nimisessä kenkäkaupassa myytiin pääasiassa Converseja ja siellä oli myös minit hintaan 20€! Mietin pitkään raaskinko ostaa, kun niihin menee 40€, onneks Jesse patisti ostamaan. Suomessa vastaavat on paljon kalliimmat. Oltais ostettu valkoiset ja siniset, mutta sinisistä ei ollut hyvää kokoa. Niinpä ostettiin kahdet valkoiset koossa 0-3kk.
Toinen superjuttu oli kello. Simppeli, mutta blingi ;)

Nizzasta ajettiin Monacoon, jossa oltiin keskiyöhön asti. Monaco oli täynnä luksusta. Siellä ei ollut mitään normaalikauppoja vaan kaikki oli merkkiliikkeitä. Käytiin Monacon Grand Casinossa ja istuttiin iltaa Cafe de Parisissa Casinon vieressä, jossa kahvi maksoi 6,50€ ja Monaco olut 20€... Monacon satama oli kaunis jahteineen, mutta vähän ärsytti se snobbailu.

Lauantaina kierreltiin Antibesin vanhassa kaupungissa ja käytiin paikallisessa supermarketissa. Rakastuin ranskalaisten hedelmä-vihannesosastoon. Se oli niin iso ja täynnä herkullisia ja tuoreita hedelmiä, joita ei saa Suomesta. Syötiin joka aamu ihana brunssi, joka sisälsi mm.hedelmäsalaattia <3

Carrefour-marketista ostettiin ruokien lisäksi vauvoille vaatteita. Siinä toinen juttu, jonka haluaisin Suomen marketteihin: yhtä laaja ja kutsuva babyosasto! Sieltä sai vaikka mitä! Isovanhemmat halus ostaa poitsuille vaatteita ja saatiin tossut, pehmeitä velourpukuja ja bodyja. Laitan niistä kuvia myöhemmin. Lauantai-ilta meni "jäähyväis"dinnerin ja Voice of Francen merkeissä :D

 

 Vähän masensi tulla kotiin, erityisesti eilisen lumisateen takia. Nyt laitan pesukoneen pyörimään ja inventoin vaatekaappia. xxxx 

Pääsiäinen

Pääsiäinen on menny tosi kivasti, vaikken olekaan tehnyt mitään erityistä. Perjantaina näin kavereita, lauantain olin töissä ja tänään meen Jessen kanssa käymään vanhempieni luona (siellä on kuulemma jotain sekä poitsuille että mammalle;)). Illalla lähdetään Jessen kanssa käymään joko Hyvinkäällä tai sit meen kahville kaverin kanssa. Huomenna vaan lötkötän kotona ja rakennan meidän pesää, heh.

Meidän kylppärissä tapahtui kauan kaivattu, mahtava muutos eilen! Sillä aikaa, kun mä olin töissä niin täällä touhusivat Jesse ja appivanhemmat kylppärin ja verkkokellarin varaston kimpussa! Nyt meillä on valoisan tuntuinen ja oikeasti ihan kiva kylppäri, kun karmean näköinen ja likainen suihkukaappi lähti kaatopaikalle! Nyt kylppärissä mahtuu kuivaamaan pyykkejä, lasten amme mahtuu suihkuun ja tilaa tuntuu olevan ihan valtavasti! Kyllä tekee iloiseksi :)
Varastosta taas hävitettiin kaikki ylimääräinen roina, mitä oli paljon. Siellä oli vielä vanhan asukkaan tavaroita. Nyt kaikki on järjestyksessä.

Pesin äsken kaikki poitsujen vaatteet. Oli ihanaa laittaa niitä kuivumaan ja nyt ihailen niitä. Niin pieniä ja suloisia. Myöhemmin viikkaan ne kaappiin ja alan suunnittelemaan lastenhuonetta. Kuten varmaan huomaa, oon tosi innostunut nyt kaikesta kotiin liittyvästä. Haluaisin vaan koko ajan tehdä jotain..! Loppuun vielä kuvat aamupalasta NAM ja masusta 19+3! <3 Hyvää pääsiäisen jatkoa! xxxx

ARVATKAA MITÄ!

 Oltiin äsken ultrassa ja kätilö ja lääkäri oli molemmat ihania! Päästiin vähän etuajassa sisään ja mun vointia kysyttiin ja oli aikaa jutella. Kohdunkaula oli tosi hyvä ja kaikki muutenkin kunnossa! <3

 MEILLE TULEE KAKSI POIKAA! <3

Lääkäri katsoi ensin A-vauvan ja sitten B-vauvan. Mitat oli just niinku pitääkin. Hassua, nyt A ja B oli vaihtaneet paikkoja, ennen toinen oli pää alaspäin oikealla ja nyt sitten toinen :D Vielä mahtuu hetken möyrimään. Heti alussa lääkäri sanoi innoissaan, että näkee vauvojen virtsarakot ja saatiin arvata kumpia siellä köllöttelee. En ymmärtänyt kuvasta mitään, vaikka se oli lääkärin mielestä ihan selvä, haha. Ihan selvät pojat! Molempien pippelit näkyi tosi selvästi, heti kun tajusin mihin katsoa! Saatiin mukaan kaksi kuvaa, yksi kummastakin. Kuvissa on pääosassa lähinnä pippeli! :D 

Oltiin Jessen kanssa jo aika varmoja siitä, että saadaan tyttöjä. Kaikki tekemäni hömppätestit ja oma tuntemus oli ihan tyttöä. Melkein kaikki, lukuunottamatta mun isovanhempia, olivat sitä mieltä, että tyttöjä tulee. 

Yllätys oli aika iso, kun kuulin pojista. Tuntuu vähän pahalta, etten pakahtunut onnesta heti vaan vasta nyt, pari tuntia sen jälkeen, olen innoissani! Heti ekana tuli mieleen, etten pääse nyt toteuttamaan itseäni vaaleanpunaisten timanttijuttujen kanssa mistä oon aina haaveillut (siis tyyliin koko elämäni) ja miten pärjään poikien kanssa. Oon itse 100% tyttömäinen ja inhoan kaikkia poikien juttuja: autoja, lätkää, pleikkaria yms... Jessellä ei ollut samanlaista päähänpinttymää ku mulla ja tuleva isi oli heti ihan intona.

Tottakai oon onnellinen! Meidän vauvat voi hyvin ja meitä on siunattu kahdella pojalla. Ihanaa! Nyt vaihdan vaaleanpunaisen vaaleansiniseen ja timanttiConverse-haaveet mini-Niken kenkiin. 

Raskaus ja äidiksi tuleminen tuntuu taas vähän todellisemmalta, kun tietää vauvojen sukupuolen. Huomenna mennään Jessen kanssa ostoksille ja ostetaan jotain ihanaa meidän pojille <3 xxxx