Viikko kuvina

Tämän postauksen kuvista valtaosa taitaa löytyä Instagramista (@rosannahs), mutta innostuin kuitenkin tekemään tällaisen "viikko kuvina" -tyylisen postauksen. 

Viikon aikana olen ollut paljon töissä, nähnyt Jesseä todella vähän, ollut sairaana, koetellut hermojani kahden uhmiksen kanssa, nauttinut auringosta, iloinnut kauniista kukista, intoillut tulevasta, mutta myös ahdistunut syksyllä muuttuvasta arjesta, itkenyt Emmerdalen takia, saanut maistuvan lähetyksen Alprolta, syönyt liian paljon herkkuja ja puuroa mustikoilla, herännyt tavallista aikaisemmin auringon noustessa ja Jimin herätessä valoisuuteen, siirtänyt Jimin sängyn lastenhuoneeseen, laittanut pimennysverhon, tehnyt pieniä kevätmuutoksia kotona, ostanut vihdoin 160cm leveän sängyn, ollut huolissani terveydestäni, hankkinut pojille ihanat kevättakit ja arskat Lindexistä, löytänyt jemmasta poikien 1v.lahjaksi saamat Adidaksen kengät ja todennut ne täydellisen kokoisiksi, katsellut onnellisena poikien yhteisiä leikkejä, kauhistellut uusia kiipeilytaitoja (= tason kautta toiselle tasolle ja siellä seisoskellaan), varannut kampaajan ja suunnitellut tulevia synttäreitäni.

Taidan jatkaa lepäämistä. Palailen ensi kerralla muiden kuin sairastelukuulumisten kera, eikö niin! 

Ristiäiset

Sunnuntaina oli poikien kauan odotetut ristiäiset. Olin jo pitkän aikaa miettinyt kaikkea mitä haluan sinne tarjottavista ohjelmaan, mutta se päivä tulikin niin yllättäen, että se meni ihan omalla painollaan. Hetken aikaa jo mietittiin, että tuleeko ristiäisiä, kun jouduttiin sairaalaan.

Lauantai meni aika pitkälti ristiäisjuttuja valmistellessa. Yksi Jimpan kummitädeistä oli mun ja poikien kanssa melkein koko päivän Jessen viettäessä varpajaisia. Tehtiin kummitädin kanssa (kummitäti teki, minä katoin...) nimikakut ja muutamia muita juttuja valmiiksi. Pakkasin ristiäisissä tarvittavia tavaroita ja kirjoitettiin kummitodistuksia yms. Oli kiireinen päivä!

Olin ihan poikki illalla, harmi vaan, että pojat oli virkkuja ja yö meni mun osalta nukkumatta. Jimppa nukkui - Tepi halusi seurustella. Tepi nukkui - Jimppa halusi seurustella... Jesse oli poissa aamuyön pikkutunneille asti, joten sain selvitä koko yöstä yksin. Oli rankkaa! Huhhuh! 

Aamulla olin kuitenkin yllättävän "virkeä" ja aamukahvin jälkeen meikkasin ja laitoin juhlavaatteet valmiiksi. Laitoin oikeastaan kaiken mahdollisen valmiiksi, että poikien herätessä voin vaan vaihtaa vaipat ja syöttää ja ollaan valmiita lähtöön. Ristiäiset alkoi klo 14 ja me mentiin paikan päälle muutaman kummin kanssa jo klo 12 laittamaan paikkoja kuntoon. Ristiäiset pidettiin läheisellä seurakuntatalolla, ihanassa punaisessa mökissä. Sinne mahtui just hyvin meidän n.30 vierasta.

Saatiin kaikki ajallaan kuntoon ja pojat hoidettua ja vaihdettua vaatteet. Minimiehillä oli aivan ihanat juhla-asut. Mun äiti oli tehnyt huippulöydöt Jesper&Juniorista. Jaloissa Ranskasta ostetut baby Converset (tosin vähän liian isot vielä..) Jimillä oli päällään Jessen suvun ristiäismekko ja Tepillä mun suvun mekko.

Vieraina oli meidän perheet, isovanhemmat, kummit (kummallakin on 5 kummia) ja muutama läheisin ystävä. Pappi oli hauskan rempseä ja tilaisuus kokonaisuudessaan lämmin ja rento. Tarjolla oli kahvin ja mehun lisäksi nimikakut (suklaa ja mansikka), voileipäkakku, kaksi suolaista piirakkaa, Fazerin sinisiä ja keksejä.

 

Pojat saivat nimikseen Jimi Juhani & Theo Daniel 

Ristiäiset onnistuivat hienosti! Pojat oli mallikkaasti eikä edes kastevesi itkettänyt. Päivä meni tosi nopeasti ja jälkeen päin mietin ehdinkö edes juttelemaan kaikkien kanssa. Aina sama juttu vähänkään isommissa juhlissa. Saatiin pojat sai aivan ihania lahjoja! 

En olisi selvinnyt päivästä (nollan yöunilla) ilman rakkaita kummeja ja läheisiä. Sain tosi paljon apua poikien hoidossa, järjestelyissä, tarjoiltavissa, keittiössä, siivouksessa. Iso kiitos siis heille! <3
Onnellisena muistelen poikien ristiäisiä. xxxx

Mökillä

Oli ihan huippukiva viikonloppu Jessen kanssa mökillä. Oli jotenkin niin ihanaa ja kaivattua, että sai vaan olla. Kotona sitä tulee koko ajan tehtyä jotain, vaikka miten ajattelen pitäväni vapaapäivän tai edes vapaahetken. Yhtäkkiä vapaa onkin mennyt kaikenlaiseen tekemiseen ja eniten siinä rasittaa se miten paljon stressaan ajankäytöstä. Mietin jatkuvasti milloin teen mitäkin ja miten ehdin tehdä kaiken. Huh. No, mutta mökillä sain ladattua akkuja. Nautin auringosta; oleilusta; hyvästä ruoasta, pelasin lautapelejä, nukuin pitkään ja uitin jalkoja järveen kauniina kesäiltana. 

Tänään meitä odotti kaksi ihanaa pikkukääröä sairaalassa. Ikävä oli kova! Pojilla on kaikki hyvin. Eilen mun vanhemmat kävi poikien luona ja saivat tehdä klo kolmen hoidot :) Hienosti oli mennyt ja varmasti kaikki nauttivat.

Huomenna aamulla meen taas sairaalaan. Meillä on luvassa kengurumuskari ja musiikkiterapia: paljon laulamista ja sylittelyä luvassa siis. xxxx  
  

Viikon ikäiset rakkaat

Tänään tapahtui suuri edistysaskel: A-poika siirtyi jatkohoitoon. Pojalle menee täydet maidot (pelkästään mun maitoa), hengittää itse hienosti eikä tarvitse enää lisänesteitä. Pojulla ei ole piuhaviidakkoa ympärillään, ainoastaan pulssi ja happisaturaatio sekä nenämahaletku. Pesä on nyt avopöydällä eikä keskoskaapissa! Pojalla on oma huone sairaalassa, johon veli tulee seuraksi toivottavasti viikonlopun aikana. Huone on tosi ihana! Siellä on kaikki mitä vauvanhoitoon tarvitaan, kaksi mukavaa nojatuolia, Nalle Puh-seinäteksti, hoitopöytä ja vaatekaappi. Huoneessa on oma rauha ja saadaan vihdoin olla hetkittäin ihan perheen kesken.

Pojulle puettiin vaatteet tänään ensi kertaa! Lastenklinikalla oltiin pelkässä vaipassa. Poju näytti niin suloiselta pikkuvaatteissaan. Päivä päivältä molemmat pojat alkavat näyttää persoonallisemmilta ja enemmän "omilta pojilta". Rakkaus meidän pieniä tuhisijoita kohtaan on jotain uskomatonta! On ihan mahtavaa olla äiti. 

 B-poika jäi meidän harmiksi vielä Lastenklinikalle. Oli ikävää mennä tänään ensin toisen luo ja sitten toisen. Tuntui pahalta olla toisen luona, kun toinen joutui olemaan yksin. Siihen menee myös enemmän aikaa, kun pitää sukkuloida sairaaloiden välillä. B-pojan on arvioitu siirtyvän viikonlopun aikana veljen perässä. Siihen vaikuttaa miten maidot pysyy. Tänään poika oli oksentanut, mutta onneksi vain kerran. Jonkin verran tuli nenämahaletkusta takaisin päin maitoa eikä poju päässyt jatkohoitoon sen takia vielä tänään. Hengitys kulkee hyvin eikä lisänesteitä mene enää paljoa. Kunhan maidot nyt lähtis menemään ja määrät nousisi.
Pakko sanoa vielä loppuun, että nyt kun pojat näkee kunnolla ilman nasaalia yms. niin ovat tosi samannäköisiä! Saa nähdä miten me erotetaan ne! 

 Meidän rakkaat ovat tänään viikon ikäisiä (32.viikko) <3 xxxx    

Rv 23 "viralliset" masukuvat

Fiilikset

Moikka moi, viikonloppu on menny aika nopeasti, huh. Eilen ja tänään oli kavereita kylässä ja miten se piristääkään :)

Huomenna suunnataan Naistenklinikalle tarkastukseen. Jännittää mikä tilanne nyt on. Mulle on tullu tänään neljä supistusta, sellaista et vatsa on kovettunut ja tuntuu erikoiselta. Ne ei oo kestäny ku hetken.

Päässä pyörii tosi moni asia ja kysymyksiä on vaikka kuinka paljon. Pitää varmaan kirjoittaa ne ylös, etten huomenna unohda kysyä niitä. Jotenkin sitä on aina niin pyörällä päästään lääkärissä, että unohtaa kaiken olennaisen.

Oon varautunut siihen, että saatan joutua jäämään osastolle. Jesse on kaupassa ostamassa vähän evästä (luumuja ja lakuja, ne on must!) ja kun se tulee niin pakataan "sairaalakassi" (parit alusvaatteet, toppi, neukkukortti, eväät, lehtiä, koulutehtävät, lääkkeet ja laturi). Näin hyvin varustautuneena käy varmasti niin, että pääsen tarkastuksen jälkeen kotiin ;)

Toisaalta haluisin olla sairaalassa päivän tai pari epävarmuuden takia. Mietin ja stressaan supistuksia ja tuntemiani oireita jatkuvasti enkä pysty rauhoittumaan kunnolla. Sairaalassa olis joku, joka voi heti kertoa jos jotain on vialla ja katsoa kohdunsuun tilanteen säännöllisin väliajoin.

Huomenna selviää toivon mukaan moni asia, siihen asti jännätään! Xxxx