Raskausviikko 29 - raskauskuplassa

Raskausviikko: 30+5

Painonnousu: +11kg, paino ei ole noussut nyt noin kuukauteen.

Mieliteot: Varsinaisia mielitekoja ei ole ollut. Rakastan edelleen mansikoita, appelsiineja, Golden Delicious -omenoita ja kestosuosikkiani Polar -juustoa. Onneksi niistä ei ole tarvinnut luopua. Mansikkaviili, se yksi suurimmista herkuistani, vaihtui tavalliseen vähärasvaiseen viiliin. Polarista käy kaikista kevyin versio. Raskausdiabeteksen ruokavalio tulee jo luonnostaan ja myös Jesse osaa ostaa kaupasta minulle sopivia tuotteita.

Muuta: Kävin viime viikolla kontrollissa äitiyspolilla. Kaikki oli erinomaisesti, kohdunkaulaa oli edelleen 4cm. Ainoa muutos oli, että kohdunsuu oli pehmeä, kun aiemmin se on ollut kiinteä. Lääkäri kertoi sen olevan tavallista uudelleensynnyttäjällä näillä viikoilla. Vauva oli jatkanut kasvua omalla käyrällään. Hän oli raivotarjonnassa ja liikkeistä päätellen tuntuu olevan edelleen. Toivottavasti malttaisi jäädä niin, vaikka mahtuukin vielä hyvin kääntyilemään. Synnytystapa-arvio on kuukauden päästä (apua, siis kuukauden!), jolloin selviää synnytänkö alateitse vai sektiolla. Toivon alatiesynnytystä, mutta tarpeen vaatiessa olen valmis myös sektioon.

"Fun fact": Pesänrakennus. Viikon sana. Meillä ei ole kotona varmaan mitään kohta jäljellä, kun järjestelen kaappeja niin innoissani ja laitan tavaraa ja vaatteita eteenpäin. Olen käynyt läpi melkein kaikki kaapit ja seuraavaksi siirryn laittamaan neidin nurkkausta valmiiksi. Olen pessyt suurimman osan hänen vaatteistaan, mutta mm. harsot ja lakanat odottaa pesuvuoroaan. Muutama yöpuku ja jumpsuit pitäisi ainakin vielä hankkia, koska yöpukuja on vain yksi koossa 56cm ja yksi 62cm eikä käteviä jumpsuiteja ollenkaan. Vauvanvaatteiden hypistely on parasta mitä tiedän. Hoitotarvikkeista pitäisi tehdä lista, jotta näkee konkreettisesti mitä puuttuu.  

Yleisesti: Olen voinut fyysisesti paljon paremmin kuin kuukausiin. Olen energinen, jaksan touhuta kotona, en tunne oloani enää raskaaksi eikä liitoskivut vaivaa jatkuvasti. Tunnen oloni kaikinpuolin hyväksi, olen tavallista rauhallisempi ja hassulla tavalla täynnä rakkautta. Elän raskauskuplassa. En voi uskoa, että raskausviikkoja on jo yli kolmekymmentä ja voin näin hyvin. Alan vihdoin uskoa, että raskaus voi todellakin mennä täysiaikaiseksi tai ainakin lähelle sitä. Aika tuntuu loppuvan kesken enkä olisi vielä valmis luopumaan raskaana olemisesta, vaikka samalla odotankin innoissani tyttömme syntymää ja vauva-arkea.     

Tänään menen neuvolaan. Viime kerrasta tuntuu olevan pitkä aika, vaikkei siitä ole todellisuudessa kuin vajaa kuukausi ja tässä välissä on ollut muita raskauteen liittyviä käyntejä. Mukava aloittaa viikonloppu vauvasta juttelemalla. 

Raskausviikko 28 - verensokereiden mittaamista

Raskausviikko: 29+4

Painonnousu: +11kg, paino ei ole noussut muutamaan viikkoon, mikä on kuulemma hyvä juttu diabeteshoitajan mielestä. Painon olisi hyvä pysytellä samassa lukemassa tai jopa tippua loppuraskauden ajan. Kuulostaa hurjalta, koska yleensä painoa/turvotusta tulee juuri loppua kohden. Ensin ahdistuin ajatuksesta, että painoakin pitää alkaa seurata tarkasti, mutta aion keskittyä ruokavalioon ja olla murehtimatta painostani, vaikka muutama kilo vielä tulisi.

Mieliteot: appelsiinit, mansikat, mustikat ja vadelmat. Tiukennetun ruokavalion myötä ruoka ja syöminen aiheuttaa stressiä enkä enää juurikaan nauti syömisestä vaan lasken mielessäni kokoajan hiilareita ja kuituja, punnitsen vaihtoehtoja ja pelkään verensokerilukeman katsomista.

Muuta: Mittasin koko viime viikon verensokereita ja opettelin laskemaan päivän hiilarit, jakamaan ne oikein eri aterioille ja vaihtelemaan ateriakoostumuksia oikeaoppisesti. Ruoanlaittoon menee enemmän aikaa kuin ennen ja kaupassa saa tarkistaa kaikesta hiilarimäärät. Olen oppinut perusjutut jo aika hyvin ja verensokerit on pysyneet raja-arvojen alapuolella joka mittauksella. Kuvittelin syöväni terveellisesti ja hyvin jo ennen raskausdiabetesta, mutta tavatessani diabeteshoitajan... Perusteet oli kunnossa, mutta söin väärässä suhteessa tiettyjä ruokia ja esim. liian paljon aamiaisella. Alkuun podin nälkää ruokavalion tiukentamisen jälkeen, mutta nyt olen jo tottunut ja osannut myös itse lisätä kuidun ja proteiinin määrää. 

"Fun fact":  Herään melkein joka aamu pohkeen suonenvetoon, se on niin voimakas, että pelkään jotain hajoavan jalassa. Suonenveto herättää kellontarkasti seitsemältä, jolloin starttaan päivän mittaamalla paastoarvon ennen aamiaisen syömistä. En osaa enää kuvitella millaista elämä on ilman raskausvaivoja. Kroppa tuntuu niin erilaiselta nyt, mutta siitä huolimatta olen jo tottunut tähän kaikkeen: kipuihin, suonenvetoihin, raajojen puutumiseen, hengästyneisyyteen, tihentyneeseen sydämensykkeeseen ja supistuksiin.  

Yleisesti: Voin ihan hyvin. Liitoskivut vaivaa ja supistukset on muuttuneet voimakkaammiksi, mutta tukivyöstä on ollut apua pahimpaan särkyyn. Minulla on ollut vajaan viikon käytössä Anita- merkkinen tukivyö, mikä kiristetään tiukasti vatsan ympärille tukemaan vatsaa ja helpottamaan ristiselkään kohdistuvaa painetta. Vyö ei tunnu lainkaan epämukavalta, vaan se tuo mukavaa pitoa ja tukea. Ilman vyötä lantio tuntuu olevan "poissa paikaltaan" ja jokainen askel ja kyyristyminen on tuskaa. Kannattaa ehdottomasti kokeilla jos kärsii liitoskivuista tai selkäsärystä.

Sunnuntaina tulee täyteen 30 viikkoa ja alkaa raskausviikko 31! Silloin on vuorossa mm. kuulumisia äitiyspolikontrollista ja juttua meidän käynnistä 4D-ultrassa.    

Raskausdiabetes

Kyllä vaan - kaksi poikkeavaa arvoa, joten tuomiona raskausdiabetes. 

Ensimmäinen sokerirasitus tämän raskauden aikana oli rv 14 ja peloista huolimatta arvot eivät ylittyneet. Minulla oli raskausdiabetes viime raskaudessa, joten sen takia jouduin käymään nyt kaksi kertaa sokerirasituksessa. Osasin odottaa radi-diagnoosia, koska se tuli niin yllättäen viimeksikin, mutta silti harmittaa.  

Sokerirasitus kestää kaksi tuntia ja sitä ennen on paastottava 10-14 tuntia (vettä saa juoda). Sokerirasitus tehdään heti aamulla ja se alkaa verinäytteen ottamisella, jotta saadaan paastoarvo. Sen jälkeen juodaan pullollinen kaukaisesti vadelmalta maistuvaa sokeriliuosta. Tunnin ja kahden päästä sokeriliuoksen nauttimisesta otetaan verinäytteet, jotta saadaan 1h ja 2h arvot.

 Kuva vuodelta 2013, jolloin sairastuin ensimmäisen kerran raskausdiabetekseen

Tuttiostokset vauvalle

Minulla ylittyi sekä paastoarvo että 1h arvo, ei paljon mutta kuitenkin. Pienikin yhden arvon ylitys tarkoittaa automaattisesti raskausdiabetesta. Sain heti seuraavana päivänä soiton neuvolasta, että minulla on raskausdiabetes ja tulen saamaan kiireellisen ajan diabeteshoitajalle, koska kaksi arvoista ylittyi. Yhden arvon ylityksellä ei diabeteshoitajan tapaamisella ole kuulemma yhtä kiire. Minulle avattiin omaneuvola -palveluun diabetessivu, mistä löytyy tietoa ruokaan liittyen, hyvistä ateriamääristä ja ateriasisällöistä, hiilareista ja ruokapäiväkirjan pohja. Täytän jokaiselta päivältä tarkan ruokapäiväkirjan, johon kirjaan kaiken suuhun laittamani ja sitä tarkastellaan yhdessä diabeteshoitajan kanssa. Diabeteshoitaja ehdottaa tarvittaessa muutoksia ateriarytmiin ja ateriasisältöihin, jotta saadaan mahdollisimman hyvä pohja tasaiselle verensokerille ja raskausdiabetes pysyy kurissa ruokavaliohoidolla.

Sain eilen puhelun diabeteshoitajaltani ja hän vaikutti ihanalta tyypiltä eikä enää lainkaan jännitä mennä tapaamiseen. Sain ajan ensi viikolle, jolloin saan mukaani verensokerimittarin ja muut tykötarpeet kotiseurantaa varten. Pakko myöntää, että verensokereiden mittaaminen jännittää, koska en yhtään tykkää pistää itseäni, en edes sormenpäähän. En tottunut viime kerrallakaan pistoihin enkä usko tottuvani nytkään. Diagnoosin saatuani olin harmissani ja pettynyt, mutta nyt parin päivän tiedon sulattelun jälkeen olen hyväksynyt asian. Ruokavalioni ei loppupeleissä muutu kovinkaan paljon, koska olen aina syönyt perusterveellisesti lautasmallin mukaan. Säännöllinen ateriarytmi on ehkä kohdallani se, mihin täytyy kiinnittää huomiota. Nyt odottelen ensi viikon tapaamista ruokapäiväkirjaa täytellen ja alan tapaamisen jälkeen mittaamaan verensokereita ja raskauden seuranta laajenee taas yhden osa-alueen verran.
     

Kohtalotovereita?

Sokerirasituskoe ja raskausdiabetes

Tämä tästä nyt vielä puuttui. Raskausdiabetes.

Tänään tehtiin sokerirasituskoe, kun eilen pissassa oli sokerit +++. Koe tehdään muutenkin kätilön mukaan valtaosalle raskaana olevista, erityisesti monikko-odottajille. Olin eilisen ilman herkkuja ja "ylimääräisiä" naposteltavia. Paastosin 12 tuntia ennen koetta.

Aamu alkoi verikokeella. Katsottiin paastoarvo ennen litkun juomista, 4,2. Kuulemma tosi hyvä arvo. Siinä vaiheessa olin jo varma, että ei mulla raskausdiabetesta ole, kunhan tarkistetaan.

Join 2 mukillista överimakeaa, onneksi kylmää, vadelmanmakuista nestettä. 1 ja 2 tunnin kuluttua nesteen juomisesta otettiin verikoe ja katsottiin sokeriarvot.
Sokerirasituskoe ei ollut paha juttu, pieni ällöheikotus ekan tunnin ajan. Aamiainen maistui taivaalliselta kokeen jälkeen!

Tulokset tuli parin tunnin kuluttua: kaksi poikkeavaa arvoa. Molemmat litkun jälkeiset arvot poikkeavat. Jo yksi poikkeava viittaa raskausdiabetekseen.

Sain infolapun luettavaksi ja myöhemmin päivällä tuli diabeteskätilö käymään. Kätilö neuvoi oikean ruoan valinnassa ja kertoi mitä tarkoittaa olla raskausdiabeetikko. Opettelin mittaamaan sokeriarvot. Olin kauhusta kankeana, kun piti pistää. Kai se onnistuu ja siihen tottuu.

Ruokavalio meni uusiksi ja suoraan sanottuna raivostuttaa katsoa sitä ruokataulukkoa. Kaikki vähänkin hyvä on kielletyllä listalla ja esim.karkkeja voi syödä 20 grammaa VIIKOSSA?! Inhottavaa miettiä jokaista suupalaa. Hedelmähimo joutuu koetukselle, kun niidenkin syöntiä rajoitetaan. Jesse tyhjensi mun "herkkulaatikon" ja jätti pelkästään pari omppua...

Mittaan viikonloppuna arvot ennen ja 1h ruokailun jälkeen. Maanantaina diabeteskätilö tarkistaa ne ja miettii pitääkö ruokavaliota muuttaa vielä jotenkin ja tarttenko insuliinihoitoa. Koko loppuraskaus menee uudella ruokavaliolla ja sokeriarvojen mittauksella. Synnytyksen jälkeen pitää olla tarkkana, ettei kehity 2.tyypin diabetesta. Siitä tulee lisätietoa synnytyksen jälkeen.

Itkin Jesselle, että taasko kuulutaan siihen hemmetin prosenttilukuun asiassa, minkä ei ikinä usko sattuvan omalle kohdalle. Pienten itkupotkuraivarien jälkeen ei voitu enää ku nauraa: siis oikeasti, mitä meille voi enää käydä? Kaikki alkaa olla koettu. Tähän tilanteeseen ei oltais tarvittu nyt vielä diabetestakin riesaksi. Enää en ylläty mistään.

Onko teillä kokemuksia raskausdiabeteksesta? 

ps. Kiitos kommenteista, te lukijat olette ihania ja teette päivästä paremman! <3