Ihan alkuun on todettava, etten kestäisi tätä ilman Jesseä ja läheisiä. Se auttaa jaksamaan seuraavaan päivään, kun tietää, että rakkaat ihmiset on tulossa käymään. On jotain mitä odottaa <3
Läheisten lisäksi saan monenlaista tukea henkilökunnalta. Musiikkiterapiaa, juttuseuraa, sosiaalityöntekijän tapaaminen, fysioterapiaa, synnytysvalmennusta, lastenlääkärin tapaaminen.
Musiikkiterapian aloitin viikko sitten. Terapeutti käy maanantaisin ja tiistaisin ja on noin 30 min per kerta. Terapeutti soittaa lyyrasoittimia (kahta erilaista kannelta) mun kroppaa vasten ja välillä laulaa tai hyräilee ja kaikki tämä resonoi mun kehossa. Vauvat kuulee ja tuntee hyvin sen kaiken. Tuntuu hassulta miten matalat äänet menee syvälle ja pitkälle mun kehoon. Vauvat reagoi erityisesti mataliin ääniin tahdikkailla potkuilla :) Ensin soitetaan pientä kannelta mun masun päällä, soiton jälkeen kokeilen vielä itse rämpyttää. Seuraavaksi paljon isompi kannel tai mikälie laitetaan jalkojen päälle, se tuntuu parhaiten masussa ja vauvat reagoi sen ääneen vahvimmin. Lopuksi iso kannel selkää vasten ja lopetussoinnut. Ennen ja jälkeen soiton mitataan verenpaine ja syke. Joka kerralla mulla laskee verenpaine ja syke merkittävästi. Tykkään musiikkiterapiasta ja niin tykkää vauvatkin :)
Tapasin
sosiaalityöntekijän myös viime maanantaina. Käytiin läpi äitiysavustusasiat, sairaalamaksut ja sairaspäiväraha-asiat. Selkeytti tosi paljon, koska en tiennyt niistä mitään aikaisemmin. Sossu tulee tänään uudelleen ja täytetään hakemukset yhdessä loppuun.
Fyssari tuli neuvomaan mulle pieniä jumppaliikkeitä, joita voin tehdä maatessa. Se näytti myös erilaisia asentoja, jotka voi helpottaa lonkkakipuja ja toi mulle erityislonkkatyynyn. Tyynyssä on reikä keskellä ja se jakaa painoa tasaisesti eikä kaikki tule suoraan lonkalle.
Lastenlääkäri kävi kertomassa keskosten hoidosta ja siitä mitä konkreettisesti tehdään heti, kun vauvat on syntyneet. Kuultiin tietysti myös riskeistä ja vaaroista, joita keskosuuteen liittyy. Se, että synnytyksestä selvitään hengissä, on vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen alkaa taistelu monia uhkaavia asioita vastaan.
Eilen illalla tosi mukava kätilö tuli juttelemaan meidän kanssa
synnytyksestä ja kaikesta mieltä askarruttavasta. Kätilö kertoi johdonmukaisesti sekä alatiesynnytyksestä että sektiosta ja mitä se meidän kohdalla tarkoittaa. En tiennyt, että nyt onkin niin, että jos vauvat päättävät syntyä lähipäivinä, tehdään ilman muuta sektio, koska A on perätilassa.
Nyt tiedetään synnytykseen liittyvät perusasiat ja tietämättömyydestä johtunut synnytyspelko on vähentynyt. Edelleen pelottaa se, että jos vauvat eivät selviä synnytyksestä. En tiedä miten me selvittäis siitä.
Oon avoin molemmille synnytystavoille ja molemmissa on sekä isoja plussia että miinuksia. Tietenkin toivon, että voisin synnyttää alakautta ja säästyä kipeältä leikkaushaavalta ja pitkältä toipumisajalta + vauvoille olisi hyvä syntyä luonnollisesti.
Toisaalta taas sektiossa vauvat olisivat ulkona nopeasti ja tilanne menisi ehkä henkisesti paremmin. Synnytystapa on valitettavasti asia, johon en välttämättä voi itse vaikuttaa. Eniten vaikuttaa A:n asento ja raskausviikot.
Monenlaista tukea ollaan siis saatu täällä. Kätilöt aina välillä kyselee olisiko tarvetta johonkin, taidetaan pyytää lastenlääkäri käymään vielä uudelleen jos päästään pari viikkoa eteenpäin.
Tässä vielä vikat ostokset vauvoille ennen osastoaikaa.
Lindexin Littlephant-malliston pikkupökät koossa 62 ja
hello baby-malliston ihanat bodyt molemmissa väreissä koossa 56 ja 62. Meillä on myös saman kuosin peitot :) xxxx
