Ikävä äitiyslomaa

Kotona, kotona, kotona. Koko perhe toista poikaa lukuunottamatta on ollut vuorollaan flunssassa ja Jessen kanssa ollaan vuoroteltu kotona olemista. Flunssa on ollut sitkeä ja itselläni oireet alkavat vasta pikkuhiljaa helpottaa. 

Pojat ovat onneksi päässeet kouluun tällä viikolla, mutta Ellen on ollut koko viikon kotona. Hän on onneksi jaksanut leikkiä ja syödä ja juoda aika normaalisti, joten ylimääräistä huolta ei ole ollut. 

Kotona oleminen on väistämättä tuonut mieleen kotiäitiajat ja sitä aikaa on ikävä. Nautin kotona olemisesta todella paljon. Olen katsellut valokuvia Ellenin vauvavuodesta ja meidän tekemisistä. Sellainen tietty rauha muistui mieleen. Vapaus valita päivän ohjelma ja mennä fiiliksen mukaan. 

Kävin Ellenin kanssa aika paljon Helsingissä pyörimässä ja tapaamassa ystäviä, tehtiin vaunulenkkejä siellä ja nautin take away -kahvista ja toisinaan otin keskustasta lounaan mukaan kotiin, mitä luksusta! 

 

 

En käynyt asukaspuistotoiminnassa tai perhekerhossa yhtä paljon kuin kaksosten kanssa, koska Ellenin kanssa en kokenut samanlaista yksinäisyyttä eikä kotona oleminen ollut selviytymistä. 

Olen ehdottomasti kotona viihtyvää tyyppiä, vaikka toki rakastan vastapainona nähdä ystäviä, käydä ostoskeskuksissa ja kahvilla ja kaipaan toisinaan pois samojen seinien sisältä. 

Kulunut viikko on ollut kurja sairastelujen takia, mutta olen myös onnellinen, että sain tällaisen "kotiäitiviikon" tavallisen arjen keskelle. Maanantaina kiinni arkeen ja töihin, johan sitäkin on ikävä!  

Ihanaa viikonloppua!  

Yksivuotias Ellen

Vauvamme täytti vuoden heinäkuun loppupuolella ja vauvavuosi on virallisesti ohi. Meillä menee todella hyvin. Ellen on aivan ihana ja tekee perheestämme täydellisen. Hän on meidän puuttuva palanen, joka tekee perheestämme meille täydellisen.  

Isoveli: "Olen aina halunnut sellaisen vauvan kuin Ellen, onneksi me saatiin Ellen". 

Yksivuotias Ellen on hyväntuulinen touhottaja, joka lähti kunnolla kävelemään yksivuotispäivänään.  Hän ymmärtää sekä suomea että ruotsia ja sanoo "mamma" ja "tack" sekä liudan omia sanojaan. Hän näyttää pyydettäessä perusjuttuja, kuten lamppu, koira, kissa, mamma, isi, Ellen, ruoka, ulos. Tämän hetken paras juttu on ruoan jälkeen saatava xylitol-pastilli. Hän näyttää pastillihyllylle jo ennen viimeistä lusikallista.

Ellen kujeilee veljiensä kanssa, kipittää kikattaen vaipanvaihtoa karkuun, rakastaa leikkiä hippaa ja piilosta, lukee mielellään kirjaa ja viihtyy sylissä. Hän hymyilee paljon, nauraa parhaiten veljiensä jutuille ja seuraa heitä kaikkialle. Ellen leikkii duploilla, kaukosäätimellä, nukella ja viihtyy hyvin itsekseen omissa leikeissään.

Hän on nukkunut koko yön heräämättä jo noin kuukauden ajan. En osaa sanoa muuta siihen vaikuttanutta tekijää kuin aika. Jimi ja Theo alkoivat myös ihan yhtäkkiä vuoden iässä nukkua yöt ja pikkusisko seurasi näköjään samaa kaavaa.

Ellen menee nukkumaan klo 20 ja herää klo 07-08. Hän tulee viereeni herättyään ja imetän, jolloin hän yleensä jatkaa unia vielä tunnin verran vieressäni. Päiväunet hän nukkuu ulkona rattaissa, yhdet aamupäivällä 10.30-12 ja toiset iltapäivällä 15-17. Päiväunien pituus saattaa vaihdella jonkin verran, mutta hän tarvitsee edelleen kahdet unet jaksaakseen koko päivän.

Hän on oppinut osoittamaan mieltään jos jokin ei mene hänen haluamalla tavalla. Hän "heittäytyy" lattialle kierimään ja nyyhkii dramaattisesti. Vaikkei näin kai saisi sanoa; hän on todella suloinen ollessaan "tiukkis"... Tunteenpurkauksen jälkeen hän viihtyy sylissä ja oikein kaivautuu halittavaksi.  Ihanaa, että hän näyttää kaikki tunteensa!  
 
Ellen kasvaa hyvin keskikäyrällä (10kg ja 79cm). Kaikki ruoka maistuu, mutta suosikkeja ovat parsakaali, puuro, leipä, pasta, raejuusto, makaronilaatikko, kaikki hedelmät ja marjat. Ruokapöydässä Ellen katsoo mitä pojat syövät ja haluaa samaa. Pojat ovat ihmeissään, kun hän saa syödä kaikkea samaa kuin he.

Isoveli: "Mamma, missä se meidän vauva on, saako Ellen oikeasti syödä tota?"

Yksi on jotenkin todella ihana ikä. Koko ajan oppii uutta, ymmärtää jo paljon, ilmaisee omia mielenkiintojaan. Yksivuotiaan kanssa voi ihan kunnolla hassutella ja höpöttelyyn saa vastakaikua. Ellen ei enää virallisesti ole vauva ja vaikka se on tavallaan haikeaa (!), niin sen hyväksyttyäni hän tuntuu taas pieneltä.

Hän on kuitenkin vasta vuoden, vaikkei enää vauva olekaan.

Isoveli: "Ellen on vieläkin meidän pikkusisko, vaikka osaa kävellä jo."

ELLEN 6-8 KUUKAUTTA

Kehitys on ollut huimaa 6-8 kuukauden iässä. Ellen on oppinut paljon uutta, hän ottaa kontaktia eri tavalla, hassuttelee ja nauraa. Hän on tyytyväinen, kiinnostunut ympäristöstään, nauttii "kukkuu" -leikistä, kylpee mielellään ja viihtyy rattaissa.

Hän kulkee isoveljien perässä, seurassa heidän tekemisiään tarkasti, kiljaisee jos häneltä viedään jotain kädestä ja pussaa jos hän pääsee lähelle poskea. Toinen lempileikki on "ole hyvä - kiitos" eli hän antaa jotain ja sanon kiitos, annan hänelle ja sanon ole hyvä. Sillä saa hyvät kikatukset aikaan!

6 KUUKAUTTA & 70cm

Puolivuotiaana Ellen alkoi istua. Hän pääsi korkkaamaan syöttötuolin ja alkoi syödä kiinteitä. Soseiden maistelu meni hyvin eikä herkkyyttä ilmennyt millekään ruoka-aineelle. Hän ymmärsi heti lusikan tarkoituksen ja söi hienosti sosetta.

Otettiin soseiden rinnalle myös sormiruokailu. Ellen rakastaa syödä itse, kokeilla ja laittaa suuhun. Hän syö puuroa aamuin illoin, kaksi lämmintä ateriaa ja toisinaan (riippuen päiväunirytmistä) myös välipalan.

Istumisen lisäksi Ellen nousee karhukävelyasentoon, pyörii, kääntyy molempiin suuntiin, liikkuu oman akselinsa ympäri ja etenee peruuttamalla. Hän tutkii leluja käsissään, heiluttaa ja vaihtaa kädestä toiseen.

7 KUUKAUTTA & 71cm

Ellen oppi ryömimään ja konttaamaan! Hän nousi konttausasentoon jo vajaa puolivuotiaana ja "nytkytti" paikoillaan pitkään ennen kuin lähti liikkeelle. Ellen lähti ensin ryömimään, mutta vaihtoi pian konttaamiseen. Hän on ryöminyt oikeastaan todella vähän, koska konttaaminen on selkeästi hänen juttunsa.

Konttaamisen oppiminen rauhoitti yöunia merkittävästi! Hän nousi öisin useamman kerran unissaan konttausasentoon eikä ymmärtänyt laskeutua takaisin alas ilman apua. Liikkeelle lähtemisen jälkeen hän ei ole enää tehnyt sitä.

Hän alkoi tutkia kotona kaikkea nyt, kun pääsi itse sinne minne halusi. Hän kävi testaamassa mm. lattialla seisovaa jättilyhtyä ja aloin jo mielessäni järjestää kodin sisustusta uudelleen. Lyhty ei kuitenkaan kiinnostanut kauaa ja se seisoo edelleen olohuoneen nurkassa!

Kaksista päiväunista siirryttiin yhtäkkiä kolmiin.

Ellenille puhkesi ensimmäiset hampaat! Kaksi hammasta kerralla, alaetuhampaat. 

8 KUUKAUTTA & 73cm 

Kuukausi on ollut jälleen yhtä uuden oppimista. Ellen nousi seisomaan ja otti ensimmäiset askeleet tukea vasten. Hän oppi onneksi parissa viikossa laskeutumaan niin, ettei enää kaatuile. Hän rakastaa olla pystyasennossa ja hänen lempipaikkansa on seistä sohvaa vasten ja katsella sieltä ympärilleen.

Ellen vilkuttaa, kun sanotaan heihei. Hän oppi taputtamaan ja teki sitä myös muutamana yönä unissaan, kyllä nauratti! Hän taputtaa aina jos joku sanoo "jee".

Ellen syö enimmäkseen itse sormiruokaillen. Puuro syötetään ja välillä jotain sosetta, mutta pääsääntöisesti hän syö itse meidän kanssa samaa ruokaa. Pinsettiote tulee vahvana ja Ellen on kärsivällinen syöjä. Suurinta herkkua on mandariini, viinirypäleet, talk-murot, avokado, keitetty kananmuna, spagetti, tomaatti ja omena.

Kolmas hammas puhkesi ja neljäs ja viides kuultavat jo ikenen läpi. Ellen makustelee ikeniään jatkuvasti, tekee pörinä-ääntä ja kaivelee sormillaan suuhun eli hampaat varmasti kiusaavat. Olen huomannut, että juuri ennen hampaiden puhkeamista hänen imuotteensa muuttuu muutamaksi päiväksi.

Ensimmäiset puraisut koin myös vähän aikaa sitten, kun Ellen päätti testata naskaleitaan rintaani. Vihlaisi niin paljon, että syöminen loppui siihen. Siitä ei onneksi tullut tapaa, vaan rauhallinen imetys on voinut jatkua.

Uskomatonta, että lauantaina Ellen on jo yhdeksän kuukautta ja pian vietetään hänen ensimmäistä syntymäpäiväänsä. Pieni rakas!