I love me -messuilta Ellenille Kaikon Bambi -panta ja minulle Woolbergin villapanta <3
Ellen on päiväunilla, joten nyt on hyvä aika kirjoitella. Koen tällä hetkellä suurta mielihyvää siitä, että kello on vasta vähän yli 11 ja sekä pesukone että astianpesukone on päällä ja alakerta imuroitu. Lounas on onneksi tehty jo eilen, joten siihen ei tarvitse käyttää aikaa. Voittajafiilis!
En tiedä mikä vaivaa, mutta olen alkanut unohdella asioita eikä se ole ollenkaan tapaistani. Ärsyttää! Suurin osa liittyy eskariin ja olen järkeillyt siihen kaksi syytä.
- Se, että pojat ovat eri ryhmissä ja on muistettava eri asioita eri päivinä: kummalla oli eilen kumisaappaat ja missä hänen lenkkarinsa on nyt ja kumpi lähtee metsäretkelle, jumppavaatteet, täydennettävät vaihtovaatteet jne.
- Se, että minä vien ja Jesse hakee, jolloin en tiedä mitä vaatteita on otettu kotiin ja missä ne seuraavana aamuna on. Tässä yritetään petrata Jessen kanssa, koska mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että aamulla yrittää etsiä puuttuvia ulkovaatteita. Tätä käy eniten jos olen iltavuorossa enkä siis kotona, kun he tulevat kotiin.
Olen ottanut oman taskukalenterin käyttöön, johon merkitsen kaiken mahdollisen. Ehkä osasyy unohtelulle on väsymys, nimittäin Ellen heräilee öisin edelleen silloin tällöin ja me mennään Jessen kanssa ihan liian myöhään nukkumaan. Iltaisin on niin kiva tehdä omia juttuja rauhassa, katsoa sarjoja, lukea blogeja ja olla vaan.
Onneksi kaikki menee aalloittain, kuten Ellenin yöheräily, unohteleminen ja kuusivuotiaiden uhma. Paremmat hetket antaa voimaa ja uskoa seuraavaan huonompaan hetkeen.
Unohteleeko joku muukin
ihan perusasioita?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! <3