Kaksosten äitinä tuntuu hyvältä saada välillä huomioida vain yhtä vauvaa. On ainakin hetkittäin olo, jolloin ei tunne riittämättömyyttä. Pystyn vastaamaan vauvan tarpeisiin heti. Siihen ei todellakaan aina kykene, kun vauvoja on kaksi.
Nyt totuteltuani kaksi iltaa vain yhden vauvan kanssa olemiseen, voin jo olla huolehtimatta liikaa. Autossa ei enää hyppää sydän kurkkuun, kun tarkistuksessa näkee vain yhden kaukalon. Ikävä on silti kova. Pojistakin huomaa, että he tajuavat milloin veikka on muualla ja äiti/isi pelkästään hänen.
Odotan jo kotiinpaluuta, muutama tunti erossa muusta perheestä ja voisin juosta kotiin...
Pitävätkö muut samankaltaisia "laatuaikaa äidin/isin kanssa"- iltoja?
Ps. Jesse kiittää hyvistä kysymyksistä ja vastaa niihin mahd.pian ;)

