Kaikki kävi oikeastaan todella nopeasti enkä periaatteessa edes etsinyt uutta työtä. Aika muutokselle tuntui kuitenkin olevan oikea mahdollisuuden tullessa eteeni ja mikä tärkeintä; nyt minulla on säännöllinen arkityö ja kiinteä kuukausipalkka. Teen oman alani työtä varhaiskasvatuksen parissa kunnallisella puolella.
Olin edellisessä työpaikassani vaatekaupassa melkein kymmenen vuotta, joten muutos on ollut iso. Siististä sisätyöstä pihalle lasten kanssa säällä kuin säällä ;)
1,5 viikkoa takana. Ensimmäinen viikko meni lapsiin tutustuessa ja rutiinien oppimisessa. Olen tehnyt sekä aikaista että myöhempää aamuvuoroa ja molemmissa on puolensa. Olen nauttinut siitä, että joinain aamuina Jesse on vienyt Ellenin dagikseen, koska olen joutunut lähtemään jo ennen seitsemää töihin. Luksusta, kun välillä pitää huolehtia vain itsestään!
Ellen on tottunut uuteen arkirytmiin hyvin. Hän jää yhtä hyväntuulisena hoitoon, vaikka menisi sinne jo seitsemäksi. Ellenin aamuja enemmän jännitti miten pojat pärjäävät kahdestaan aamuisin. Herätän heidät ennen kuin lähden, teen aamiaisen ja katson reput yms. ulko-ovelle valmiiksi. Jesse soittaa pojille, kun heidän täytyy alkaa pukea ja lähteä kouluun. Kaikki on mennyt hienosti.
Välillä aamu tuntuu pitkältä etenkin toisella, jolla alkaa koulu yhtenä päivänä vasta kymmeneltä ja me ollaan lähdetty töihin jo 7. Silloin Jesse saattaa saada useamman "joko saa lähteä" -puhelun...
On ollut mieletöntä olla joka ilta kotona perheen kanssa. Jo se, että me syödään yhdessä päivällistä joka ilta! Vuorotyössä oli puolensa ja sain enemmän omaa aikaa ja hitaita aamuja, mutta sitä fiilistä ei voita mikään kun työpäivä on pulkassa jo kahden jälkeen iltapäivällä!
Tulevaisuudesta en tiedä, mutta just nyt tuntuu hyvältä ja uusi arki on lähtenyt hyvin käyntiin.
