Positiivinen imetyskokemus

Imetystaivalta on takana yhdeksän kuukautta. Ensimmäiset 5,5 kuukautta täysimetin, jonka jälkeen Ellen alkoi maistella kiinteitä imetyksen ohella. Imetys jatkuu edelleen Ellenin tahtiin.

Keskusteltiin imetyksestä paljon raskausajan neuvolakäynneillä. En kuitenkaan stressannut tai jännittänyt asiaa, koska siitä keskustelemisen ja faktatiedon hankkimisen lisäksi imettämiseen ei oikein voi valmistautua mitenkään muuten. Luin mm. Imetyksen tuki ry sekä neuvolan suositteleman Naistalo -sivustot läpi.

Sain Ellenin heti rinnalle, jossa hän oli pitkään. En huomannut hänen selvästi syövän, mutta yllätys oli suuri, kun myöhemmin yöllä vaipassa olikin jo jotain. Vastasyntynyt ei syö kuin joitain tippoja alkuun. Jännitin eniten Ellenin verensokereita raskausdiabeteksen takia, mutta ne pysyivät onneksi hyvinä kokoajan.

Oikean imuotteen kanssa oli alkuun hakemista, koska vauva tuntui niin kovin pieneltä rintaan suhteutettuna. Pyysin kätilöä tarkistamaan imuotteen joka kerta, kun joku tuli käymään huoneessa. Sain ohjeistusta kädestä pitäen ja vauvaa neuvottiin pitämään mahdollisimman paljon ihokontaktissa ja lähellä rintaa.

Minulle tarjottiin rintakumia avuksi alkuun pääsemisessä, mutten halunnut sitä. Yritin säätää sen kanssa kaksosten vauva-aikana, mutta se vain vaikeutti kaikkea. Lopulta imuote löytyi nopeasti ja kotiutuessamme sairaalasta tunsin oloni imettäjänä itsevarmaksi.

Syötin alusta alkaen vauvantahtisesti ja löydettiin oma rytmimme. Ellen on ollut helppo vauva, joka on syönyt kerrallaan noin vartin eikä ole koskaan pitänyt rintaa tuttinaan tms. En ole kokenut jämähtäneeni sohvalle syöttämään eivätkä ensimmäiset kuukaudet pyörineet lainkaan niin paljon imettämisen ympärillä kuin olin olettanut.

Ellen söi ensimmäiset kuukaudet päivisin noin kolmen tunnin välein ja öisin 0-2 kertaa. Hänelle tuli tiheän imun kausia, jolloin muutaman päivän ajan syötiin useammin kuin mihin oli totuttu. Olen onnekas siinä suhteessa, että imetys on sujunut niin ongelmitta enkä ole saanut yhtäkään rintatulehdusta. Ei ole ollut rikkinäisiä rinnanpäitä tai muitakaan "klassisia" ongelmia. Toisinaan mietin saako vauva varmasti tarpeeksi maitoa, mutta hänen tasainen kasvunsa vahvisti asian.

Kokeiltiin pumpattua maitoa tuttipullosta Ellenin ollessa neljän kuukauden ikäinen. Hän joi pullosta hienosti aina seitsenkuiseksi, jolloin iski kieltäytymisvaihe. Kokeillaan aina välillä uudelleen ja se onnistuu vaihtelevalla menestyksellä. Olemme antaneet Ellenille pumpattua maitoa noin kerran viikossa jos olen ollut jossain.

Jesse on välillä harmitellut sitä, ettei voi syöttää Elleniä yhtä paljon kuin minä. Olen toisinaan pumpannut maitoa vain, jotta hekin saavat sen oman hetkensä. Aika hellyyttävää miten he tuijottelevat toisiaan Ellenin juodessa pullosta.

Voisin sanoa olevani imetyksen ensikertalainen, koska siitä ei koskaan tullut sujuvaa kaksosten kanssa ja lopulta keskityin maidon pumppaamiseen heidän kohdallaan. Olen kokenut sekä korvikepullovauvat että rintavauvan. Kummassakin on puolensa jos niin voi sanoa. Kaksosten kanssa olin oikeastaan helpottunut tehdessäni päätöksen siirtyä kokonaan pulloruokintaan. Se tuntui ainoalta oikealta, meille sopivalta vaihtoehdolta siinä tilanteessa. Jäin kuitenkin kaipaamaan onnistunutta imetyskokemusta, joten olen onnellinen, että sain sellaisen nyt.

Imettäminen on kohdallani ollut helppo tapa syöttää vauva, maito on aina mukana ja oikean lämpöistä. Ei tarvitse pestä (niin usein) pulloja ja ostaa korviketta, kokeilla eri korvikkeita ja etsiä sitä parhaiten sopivaa. Toisaalta imetys sitoo ja ruokavaliota, kahvinjuontia sekä lääkkeitä täytyy miettiä tarkemmin.

Imettäminen on ollut ihanaa. Olen onnellinen, että se on onnistunut niin hyvin. Ihania hetkiä Ellenin kanssa! Aion imettää ainakin vuoden ikään asti ellei Ellen itse halua lopettaa sitä ennen. Imetän edelleen öisin kerran tai kaksi. Yöimetys on tarkoitus lopettaa ihan lähiaikoina.

Miten te olette lopettaneet imetyksen? 

Vähentäneet kertoja pikkuhiljaa vai kerrasta poikki?    

Ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa

 Moments Blocks -palikka saatu Kiddexiltä

Uskomatonta ajatella, että vauvan syntymästä on jo neljä viikkoa. Tuntuu siltä kuin hän olisi ollut kanssamme aina. Pienestä vastasyntyneestä on kasvanut ympäristöään tarkkaileva, tiukasti silmiin tuijottava neiti. Ensimmäinen kuukausi on mennyt todella hyvin. Vauva on nukkunut ja syönyt alusta asti hyvin, hän on perustyytyväinen ja tuntuu tottuneen pojista lähtevään meteliin jo kohdussa. Hän nauttii kylpemisestä, pitää unissaan pientä piipittävää ääntä, näprää mielellään harsoa ja viihtyy autossa ja vaunuissa. Käytiin tällä viikolla neuvolassa ja vauvalla oli kaikki kunnossa. Hän on kasvanut hienosti, alla 1kk-mitat ja suluissa syntymämitat.

paino: 4520g (3645g)
pituus: 55,7cm (50cm)

Ajoittain tuntuu jopa vähän pahalta, kun ei ole aikaa uppoutua vauvakuplaan siten miten haluaisi ja vauva vaan "kulkee mukana" meidän arjessa. Ei meillä kaksosuudesta johtuen ollut poikienkaan kanssa mahdollista keskittyä sataprosenttisesti vain yhteen vauvaan, joten toisaalta tähän on tottunut ja sitä antaa itsestään sen mitä pystyy. Siitä huolimatta harmittelen asiaa välillä ja yritän panostaa saamiini hetkiin esimerkiksi vauvan valvoessa poikien ollessa jo yöunilla. Vauva nukkuu päivisin vielä niin paljon, että olen voinut touhuta poikien kanssa lähes entiseen tapaan.

Vauva nukkuu meidän välissä unipesässä, koska siten saamme kaikki nukuttua parhaiten ja imetys on helppoa. Yöherätyksiä on ollut jo pitkään kaksi, mutta nyt kahtena viime yönä vauva on herännyt vain kerran viiden aikaan syömään ja jatkanut uniaan. Aamu alkaa yleensä yhdeksän aikaan, jolloin ensin heräävät pojat ja sen jälkeen minä ja vauva. Ehdin yleensä tehdä omat aamutoimeni ennen kuin vauva herää kunnolla. Jimi ja Theo ovat olleet todella innokkaita hoitamaan siskoaan. He antavat tuttia, haluavat pitää sylissä, käyvät silittämässä häntä vähän väliä, haluavat työntää vaunuja ja kertovat heti jos vauva päästää pienenkään inahduksen. He ovat siis sopeutuneet uuteen elämäntilanteeseen hienosti.

Päivät yksin kolmen lapsen kanssa on menneet paremmin kuin odotin. Pojat ovat olleet rauhallisempia kuin Jessen ollessa isyyslomalla ja itse olen jaksanut hyvien öiden ansiosta. Olen huomannut kaiken sujuvan parhaiten, kun ei suunnittele liikaa etukäteen. Aamulla katsotaan mikä on fiilis ja mennään sen mukaan. Kahden viikon päästä tosin alkaa dagis ja silloin on oltava liikkeellä jo yhdeksältä.

Kulunut kuukausi on ollut ikimuistoinen ja täynnä rakkautta. Tästä tuli aikamoinen hehkutuspostaus, mutta tällaisena koen vauva-arkemme alkaneen. Tiedän, että vauvan kanssa saa tottua vaiheisiin ja huonoja unijaksoja yms. tulee, mutta me eletään hetkessä. Nyt nautitaan helposta ja kaikinpuolin ihanasta ajasta kolmen lapsemme kanssa.  

Asioita, jotka haluan muistaa

Aika tuntuu menevän nyt paljon tavallista nopeammin. Vauva on perjantaina jo kaksiviikkoinen, Jessen isyysloma loppuu pian ja arki alkaa. Yritän imeä itseeni vauvantuoksua, keskittyä hetkeen, ottaa rennosti kotona ja nauttia tästä ainutlaatuisesta elämänvaiheesta.

 Imetyskoru saatu: Raskauskeiju

Mietin aina, että "tämän haluan muistaa" ja se fiilis on tullut mm. seuraavasti: 

Haluan muistaa, miten hienolta ja koskettavalta tuntui saada vauva heti syntymänsä jälkeen syliin. Aika tuntui pysähtyvän ja kaikki muu unohtui.

Haluan muistaa sen hetken, kun katseemme kohtasivat Jessen kanssa vauvan tultua maailmaan.

Haluan muistaa ensihetket sairaalassa, kun kaikki oli tavallaan uutta, mutta silti niin tuttua.

Haluan muistaa, miten isoveljet käyvät halaamassa siskoa monta kertaa päivän aikana.

Haluan muistaa, miten vauva pitää käsiään ristissä rinnalla ollessaan.
 
Haluan muistaa, miten vauvan tuhina yltyy yöllä hänen ollessa nälkäinen. Paras tapa herätä!

Haluan muistaa pitkät katsekontaktit vauvan kanssa imetyksen ohessa. Kauniit tummansiniset silmät.

Haluan muistaa miltä tuntuu, kun ei löydä tarpeeksi hienoja sanoja kuvaamaan onnellisuuttaan.

Haluan muistaa, kun isoveljet viimein tapasivat kauan odottamansa pikkusiskon sairaalassa, he olivat samaan aikaan iloisia, jännittyneitä ja vähän hämmentyneitä.

Haluan muistaa, miten kokonaiselta kaikki yhtäkkiä vauvan syntymän myötä tuntui.

Haluan muistaa sen ihmetyksen, kun aamulla tajuaa vauvan heränneen syömään vain kerran. Olemme päässeet helpolla ensimmäiset puolitoista viikkoa.

Haluan muistaa sen helpotuksen tunteen, kun vauva kasvaa hyvin pelkällä imetyksellä.

Haluan muistaa kiireettömät päivät yhdessä, aamukahvin Jessen kanssa, aamupäivän ulkoilut, takapihalla hengailemisen ja poikien leikit uima-altaassa ja sen rennon tekemättömyyden tunteen.

Haluan muistaa, miten hellästi Jesse hoitaa vauvaa ja omaa kyvyn saada hänet helposti nukahtamaan...  

Millaisia muistoja 

teillä on vauva-ajalta?

Ensimmäiset päivät vauvan kanssa

Terveiset vauvakuplasta! 

Vauva on tänään kuusi päivää vanha. Uskomatonta, että huomenna on jo viikko hänen syntymästään. Ensimmäinen viikko vauvan kanssa on mennyt hyvin. Ensimmäiset kaksi päivää kotona hän nukkui lähes koko päivän syöttöjä lukuunottamatta ja oli hereillä yön syöden oikeastaan kokoajan. Sitten hän vaihtoi vuorokausirytmin päälaelleen ja on ollut nyt valveilla pitkiä pätkiä päivästä ja nukkunut öisin hyvin heräten syömään kolmen tunnin välein.

Vauva on ihana ja tyytyväinen, viihtyy sylissä ja lähellä ja ilmoittaa nälästään syömällä sormiaan ja lopulta kiljahtamalla. Hän nukkuu päivisin joko unipesässä tai mooseskorissa, mitkä viedään alakertaan heti aamusta. Ollaan käyty vasta kerran vaunuilemassa ja vauva nukkui tyytyväisenä. Pojat halusivat työntää vuorotellen ja tarkistivat vähän väliä, että sisko nukkuu. 

Milestone Blocks -palikat saatu Kiddexiltä

Elämä tuntuu nyt pyörivän sohvalta käsin, koska imetys vie paljon aikaa. Olen iloinen siitä, että imetys on lähtenyt sujumaan niin hyvin ja vauva kasvaa rintamaidolla, mutta on se näin alkuun myös raskasta. Olen periaatteessa imetyksen ensikertalainen, koska poikien kanssa se ei koskaan lähtenyt sujumaan toivotulla tavalla. Maidonnouseminen on aiheuttanut ikäviä oireita ja vointini on heikko. Olen lähinnä levännyt vauvan kanssa ja imettänyt paljon toivoen välttäväni rintatulehduksen. Oireisto viittaa nimittäin siihen suuntaan ja muistan tämän olon poikien vauva-ajalta.

Käytiin ensimmäisellä neuvolakäynnillä eilen. Vauvan paino on noussut hienosti, pituutta on tullut lisää ja kaikki oli oikein hyvin. Sain neuvoja imetykseen liittyen ja juteltiin synnytyksestä ja vauva-arjen alkamisesta. Seuraava käynti on parin viikon päästä vauvan ollessa kolmiviikkoinen. Silloin on ensimmäinen kerta, kun menen yksin kolmen lapsen kanssa neuvolaan, aika jännää. Jesse on isyyslomalla vielä ensi viikon ja palaa sitten töihin. Sitä ennen nautitaan täysillä yhdessäolosta ja kesästä!