Positiivinen imetyskokemus

Imetystaivalta on takana yhdeksän kuukautta. Ensimmäiset 5,5 kuukautta täysimetin, jonka jälkeen Ellen alkoi maistella kiinteitä imetyksen ohella. Imetys jatkuu edelleen Ellenin tahtiin.

Keskusteltiin imetyksestä paljon raskausajan neuvolakäynneillä. En kuitenkaan stressannut tai jännittänyt asiaa, koska siitä keskustelemisen ja faktatiedon hankkimisen lisäksi imettämiseen ei oikein voi valmistautua mitenkään muuten. Luin mm. Imetyksen tuki ry sekä neuvolan suositteleman Naistalo -sivustot läpi.

Sain Ellenin heti rinnalle, jossa hän oli pitkään. En huomannut hänen selvästi syövän, mutta yllätys oli suuri, kun myöhemmin yöllä vaipassa olikin jo jotain. Vastasyntynyt ei syö kuin joitain tippoja alkuun. Jännitin eniten Ellenin verensokereita raskausdiabeteksen takia, mutta ne pysyivät onneksi hyvinä kokoajan.

Oikean imuotteen kanssa oli alkuun hakemista, koska vauva tuntui niin kovin pieneltä rintaan suhteutettuna. Pyysin kätilöä tarkistamaan imuotteen joka kerta, kun joku tuli käymään huoneessa. Sain ohjeistusta kädestä pitäen ja vauvaa neuvottiin pitämään mahdollisimman paljon ihokontaktissa ja lähellä rintaa.

Minulle tarjottiin rintakumia avuksi alkuun pääsemisessä, mutten halunnut sitä. Yritin säätää sen kanssa kaksosten vauva-aikana, mutta se vain vaikeutti kaikkea. Lopulta imuote löytyi nopeasti ja kotiutuessamme sairaalasta tunsin oloni imettäjänä itsevarmaksi.

Syötin alusta alkaen vauvantahtisesti ja löydettiin oma rytmimme. Ellen on ollut helppo vauva, joka on syönyt kerrallaan noin vartin eikä ole koskaan pitänyt rintaa tuttinaan tms. En ole kokenut jämähtäneeni sohvalle syöttämään eivätkä ensimmäiset kuukaudet pyörineet lainkaan niin paljon imettämisen ympärillä kuin olin olettanut.

Ellen söi ensimmäiset kuukaudet päivisin noin kolmen tunnin välein ja öisin 0-2 kertaa. Hänelle tuli tiheän imun kausia, jolloin muutaman päivän ajan syötiin useammin kuin mihin oli totuttu. Olen onnekas siinä suhteessa, että imetys on sujunut niin ongelmitta enkä ole saanut yhtäkään rintatulehdusta. Ei ole ollut rikkinäisiä rinnanpäitä tai muitakaan "klassisia" ongelmia. Toisinaan mietin saako vauva varmasti tarpeeksi maitoa, mutta hänen tasainen kasvunsa vahvisti asian.

Kokeiltiin pumpattua maitoa tuttipullosta Ellenin ollessa neljän kuukauden ikäinen. Hän joi pullosta hienosti aina seitsenkuiseksi, jolloin iski kieltäytymisvaihe. Kokeillaan aina välillä uudelleen ja se onnistuu vaihtelevalla menestyksellä. Olemme antaneet Ellenille pumpattua maitoa noin kerran viikossa jos olen ollut jossain.

Jesse on välillä harmitellut sitä, ettei voi syöttää Elleniä yhtä paljon kuin minä. Olen toisinaan pumpannut maitoa vain, jotta hekin saavat sen oman hetkensä. Aika hellyyttävää miten he tuijottelevat toisiaan Ellenin juodessa pullosta.

Voisin sanoa olevani imetyksen ensikertalainen, koska siitä ei koskaan tullut sujuvaa kaksosten kanssa ja lopulta keskityin maidon pumppaamiseen heidän kohdallaan. Olen kokenut sekä korvikepullovauvat että rintavauvan. Kummassakin on puolensa jos niin voi sanoa. Kaksosten kanssa olin oikeastaan helpottunut tehdessäni päätöksen siirtyä kokonaan pulloruokintaan. Se tuntui ainoalta oikealta, meille sopivalta vaihtoehdolta siinä tilanteessa. Jäin kuitenkin kaipaamaan onnistunutta imetyskokemusta, joten olen onnellinen, että sain sellaisen nyt.

Imettäminen on kohdallani ollut helppo tapa syöttää vauva, maito on aina mukana ja oikean lämpöistä. Ei tarvitse pestä (niin usein) pulloja ja ostaa korviketta, kokeilla eri korvikkeita ja etsiä sitä parhaiten sopivaa. Toisaalta imetys sitoo ja ruokavaliota, kahvinjuontia sekä lääkkeitä täytyy miettiä tarkemmin.

Imettäminen on ollut ihanaa. Olen onnellinen, että se on onnistunut niin hyvin. Ihania hetkiä Ellenin kanssa! Aion imettää ainakin vuoden ikään asti ellei Ellen itse halua lopettaa sitä ennen. Imetän edelleen öisin kerran tai kaksi. Yöimetys on tarkoitus lopettaa ihan lähiaikoina.

Miten te olette lopettaneet imetyksen? 

Vähentäneet kertoja pikkuhiljaa vai kerrasta poikki?    

Kaksosten imetys

Sain kysymyspostaukseen kivan ehdotuksen kertoa miten meillä meni imetyksen suhteen, erityisesti kun imetettäviä oli kaksi. Hassua, etten ole aikaisemmin tajunnut kirjoittaa tästä. Kiitokset ideasta lukijalle! :)

Raskausaikana mietin imetystä paljon. Miten se onnistuu kahden kanssa? Miten se onnistuu kahden keskosen kanssa? En ottanut asiasta kuitenkaan stressiä.

Pojat syntyivät sektiolla ja maidontulon hitaasta noususta varoiteltiin. Sektiosta oli kulunut jokunen tunti, kun kätilö tuli neuvomaan lypsytekniikassa ja esitteli eri rintapumppuja. Kaikki alkoi muutamasta pienestä pisarasta. Tuntui hassulta viedä kaksi vaivaista maitopisaraa pojille Lastenklinikalle. Mennessäni katsomaan ensimmäistä kertaa pikkuisiani, olin mahdottoman ylpeä niistä kahdesta pisarasta. Lastenklinikalla hoitajat kertoivat miten tärkeitä juuri ne ekat pisarat ovat.

Sain Jimin heti päivän ikäisenä paljasta rintakehääni vasten. Se sai maidon virtaamaan ja pian olinkin litimärkä. Jimi maiskutteli ja nuuhki, ihan mielettömän suloisesti. Olin vielä hämilläni koko tilanteesta. Siinä oli pieni poikani, niin käsittämättömän pieni. Hoitaja tuntui painostavan imettämään, vaikka hädin tuskin uskalsin liikuttaa itseäni Jimi sylissäni. Sitä tunnetta on vaikea selittää, mutta ahdistuin.  

 Aloin pumppaamaan maitoa ahkerasti 2-3 tunnin välein. Ensin sitä tuli pari tippaa, sitten jo 10ml, 30ml, 50ml jne. Nopeasti määrä nousi satasiin. Pumppasin heti, kun tulin poikien luota. Se on totta, että jo omien vauvojen näkeminen saati sylissä pitäminen kiihdyttää maidontuloa. Olin aina märkänä maidosta pitäessäni vauvaa sylissä. Se oli rasittavaa, kun en tietenkään voinut pitää yläosaa lainkaan vauvan ollessa kenguruhoidossa, joten olin sitten märkänä.

 

Päästessäni kotiin jatkoin samaa pumppaustahtia. Heräsin yöllä pumppaamaan kaksi kertaa. Pidin poikia vuorotellen rinnalla päivittäin. Teho-osastolla en vielä imettänyt, kun pojat olivat niin pieniä ja heikkoja. Jatkohoitoon siirtyessä imetin ensimmäisen kerran, pojat olivat reilun viikon ikäisiä. Ei siitä tullut alkuun mitään. Pientä luputusta, mutta ei puhettakaan kunnon imuotteesta. Kätilöt neuvoivat hyvin ja otin avuksi rintakumin. Ajoittain koin painostusta imetykseen. Muutaman viikon iässä imetys alkoi sujua suht hyvin. Välillä puolen tunnin imetyssession jälkeen masuun oli mennyt vaivaiset 5ml, välillä vartin jälkeen 20ml. Imetin vuorotellen, toinen rinnalla ja toinen pullolla. Pitkään osa maidosta meni nenämahaletkusta, koska pojat eivät jaksaneet imeä tarpeeksi pitkään.

Ongelmaksi muodostui se, etteivät pojat yksinkertaisesti jaksaneet imeä eivätkä pysyneet hereillä, kun imetin tai syötettiin pullosta. Kotona tehtiin niin, että minä imetin toisen ja Jesse syötti pullosta toiselle ja seuraavalla syötöllä vaihdettiin poikia. Ensimmäiset muistaakseni pari kuukautta pojilla oli nenämahaletkut. Ne pidettiin niin pitkään, että kaikki maito varmasti saatiin menemään normaalisti.

Kunnollista imuotetta pojat eivät mielestäni koskaan oppineet ja käytin koko imetysajan rintakumia. Molemmat olivat melko samankaltaisia syöjiä. Samat hankaluudet molempien kanssa, muistaakseni Jimi kuitenkin oppi nopeammin alussa, mutta Theolla oli enemmän kärsivällisyyttä imeä. Koin hankalaksi saada hyvän asennon minijäbän kanssa, rintakumin kanssa oli yhtä säätämistä ja jäbän nukahtaminen kesken syötön stressasi (sitten oli vaikea arvioida paljonko maitoa pitäisi nenämahaletkun kautta laittaa). Neuvolatädin kotikäynnillä neuvottiin tuplaimetys, mutta se tuntui tosi haastavalta enkä parin kokeilukerran jälkeen ruvennut siihen. Kaiken lisäksi pojat tarvitsivat pienuutensa vuoksi paljon tukemista ja helpointa oli keskittyä vain yhteen poikaan kerrallaan.

Imetin kolme kuukautta sinnitellen, helppoa se ei ollut. Pikkuhiljaa alettiin antaa enemmän pullosta ja koska se sujui helpoiten kaikkien osalta, niin päädyin pumppaamaan imettämisen sijaan. Juuri diagnosoitu refluksi oli osasyy pullosta antamiseen, maito oli helppo sakeuttaa. Jatkoin maidon pumppaamista reilun viiden kuukauden ikään saakka, kunnes maidontulo lakkasi. Premilon-korviketta alettiin antaa pojille äidinmaidon ohella noin kolmikuisina, kun maitomäärät nousivat niin isoiksi, ettei pelkkä oma maitoni riittänyt molemmille. Alkuun meni vain hieman korviketta, mutta maitomäärien noustessa, suhde muuttui. Siitä siirryttiin tavalliseen korvikkeeseen aika nopeasti. Viiden kuukauden iästä eteenpäin pojat saivat pelkästään korviketta.

Imettämisen lopettaminen ei siinä kaikessa hässäkässä tuntunut juuri miltään. Koin saavani samaa läheisyyttä pulloruokinnalla, Jesse sai myös koko ajan osallistua syöttöihin (no okei, kaksoset=melkein pakko;)) ja pojat saivat silti äidinmaitoa. Pumppaaminen vei tuhottomasti aikaa ja vaikeutti arkea. Kaikki vapaahetkeni meni pumppaamiseen. Se oli kuitenkin tärkeää, että pojat saivat edes osan maidostaan minun maitoani. Pakotin itseni jaksamaan. 

Niin hassua kuin onkin; imetyskaipuu on iskenyt nyt. Antaessani iltamaidon sylissä "imetysasennossa", tekee mieli vaihtaa pullo rintaan :D En tiedä mistä tällainen fiilis on yhtäkkiä iskenyt, mutta imetystä on ikävä. Imettämisestä jäi lähinnä hyvä kuva, vaikkei se onnistunutkaan, kuten olin toivonut. Laskin rimaani kuullessani kaksosista, imetys sujuu jos sujuu. Toivon voivani imettää mahdollista seuraavaa vauvaamme. Siihen onkin aivan erilaiset lähtökohdat jos vauvoja tulee yksi ja vauva on täysiaikainen. xxxx         
  
Kuulisin mielelläni myös teidän imetyskokemuksista!