Miten arki jatkuu vauvan synnyttyä?

Minulta on kysytty paljon sitä, miten arkemme jatkuu vauvan synnyttyä. Ovatko pojat kotona, miten pitkään, mitä syksyllä? Tiedän, että aihe jakaa paljon mielipiteitä, mutta muistetaan, että jokainen tekee kuitenkin perheensä kannalta omat päätöksensä ja kunnioitetaan sitä. 

Vauvan laskettu aika on 8.7.2018, mutta uskon hänen tulevan jo kesäkuun aikana. Jesse pitää isyyslomaa ja viikon kesälomaa vauvan synnyttyä eli hän on kotona noin kuukauden. Pojat jäävät kesälomalle kokonaan kesäkuun lopulla ellei vauva synny jo sitä ennen. Heillä on lyhyitä hoitopäiviä myös kesäkuussa, jotta saan levätä mikäli loppuraskauden olotilani sitä vaatii.

Pojat jatkavat dagiksessa jälleen syyskuun alussa, jolloin he siirtyvät viisivuotiaiden ryhmään tuttujen kavereidensa kanssa. Tähän asti poikien hoitoaika dagiksessa on ollut aina alle 25h viikossa ja pysymme siinä samassa. Poikien ryhmän lastentarhanopettajan kanssa keskusteltuani tulimme siihen lopputulokseen, että pojat voisivat olla 3-4 päivää viikossa dagiksessa klo 9-13. Se tuntuu hyvältä ja meille sopivalta.

Olisimme hakeneet pojille seurakunnan päiväkerhopaikkaa, mikäli olisimme päättäneet, etteivät he jatka dagiksessa. En kuitenkaan koe järkevänä, että he vaihtavat vuodeksi paikkaa ja ensi vuonna olisi jännitettävä mihin esikouluun he pääsevät. Nyt he saavat jatkaa tutussa paikassa kavereiden ja tuttujen aikuisten kanssa, mutta lyhyiden päivien ansiosta myös meille jää paljon yhteistä aikaa. Jimi ja Theo ovat jo niin isoja, että he odottavat päiviä kavereidensa kanssa ja nauttivat niin dagiksen toiminnasta kuin vapaapäivistään kotona. Olen varma, että meidän perheelle toimii parhaiten "kultainen keskitie" eli sopivassa suhteessa sekä dagista että kotona olemista, kuten tähänkin asti.    

Miten te olette toimineet sisaruksen syntyessä?

Tulevat isoveljet - vauvaan suhtautuminen odotusaikana

Theo ja Jimi täyttävät ensi kuussa viisi vuotta. He ovat monessa asiassa taitavia, omatoimisia, reippaita ja avuliaita. He auttavat mielellään mm. ruoanlaitossa, pihan kunnostamisessa, kotihommissa ja pyytävät itselleen pieniä tehtäviä, kuten kukkien kastelua. Läheisyys on heille tärkeää, toinen kaipaa enemmän sylissä istumista ja toiselle riittää satunnaiset halit kesken leikin. Saan paljon pusuja ja haleja pitkin päivää, se on ihanaa. "Rakastan sinua mamma" on saanut lisäkseen "ja vauvaa".

Pojat tietävät, että vatsassani on vauva, heidän pikkusiskonsa ja kyselevät päivittäin jotain häneen liittyvää. Vauvan liikkeiden tunteminen vatsan päältä, liikkuvat ultraäänikuvat (4D) ja vatsani kasvu on konkretisoinut heille vauvan tuloa. He eivät millään malttaisi odottaa vauvan syntymää ja kesä tuntuu heistä vielä kaukaiselta, kun sitä on talvesta saakka odotettu eikä vauvaa ole vieläkään. Erityisesti toinen pojista on todella kiinnostunut vauvan tarpeista ja oikeastaan kaikesta vauvaan liittyvästä. Puhutaan vauvasta yleensä poikien aloitteesta; siitä mitä vauva tarvitsee ja miten häntä hoidetaan. Ollaan kerrottu konkreettisia asioita, joissa pojat voivat auttaa. He voivat esimerkiksi tuoda vauvalle vaipan, antaa tutin tai auttaa työntämään vaunuja. Mietitään poikien kanssa missä vauvan on paras nukkua, mitä vaatteita hän tarvitsee ja millaisia tutteja hänelle ostetaan. Käytiin yhdessä läpi Jimin ja Theon vanhoja säästettyjä vaatteita ja valittiin niistä vauvalle sopivia. Pesin valmiiksi muutaman ihanan myssyn, farkkupaidan ja parit housut. Muut säästössä olevat on keskoskokoa, joita ei toivottavasti tällä kertaa tarvita, ne on lähinnä muistojen takia säästetty.

On hellyyttävää, miten tulevat isoveljet silittävät vatsaani ja antavat vauvalle pusuja, sanovat heipat minun lisäkseni vauvalle, lupaavat hänelle omia lelujaan lainaan ja laskevat perheemme nykyään viisihenkiseksi. Piirroksiin vauva piirretään vatsaani. Olen laittanut muutaman piirroksen talteen poikien vauvakirjojen väliin. Pojat kertovat, että vatsassani on vauva ja heille tulee pikkusisko aina jos mennään kyläilemään jonnekin.

Olen varma, että Jimistä ja Theosta tulee upeita ja huolehtivaisia isoveljiä. Vauvan synnyttyä pidämme huolen siitä, että he saavat edelleen aikaa kummankin vanhemman kanssa ja huomioimme heitä parhaamme mukaan. Teemme asioita, mitkä on heille tärkeitä ja rutiinimaisia, kuten toiselle kaupassakäynti kahdestaan Jessen kanssa ja toiselle kylpyhetki Jessen laulaessa ja soittaessa taustalla kitaraa. Toinen haluaa aina tulla auttamaan minua pyykkien kuivumaan ripustamisessa ja toinen tehdä kanssani palapeliä tai lukea koirakirjaa. Pojat ovat kaksosuuden myötä tottuneet alusta asti jakamaan vanhempien huomion ja tietävät, että välillä omaa vuoroa on odotettava. En usko, että vauvan syntymä aiheuttaa heissä mustasukkaisuutta tai muita negatiivisia tunteita, mutta sen näkee sitten. Vauvan syntymä on iso, elämää mullistava asia meille kaikille, mutta tiedän, että löydämme tasapainon ja saamme arjen viisihenkisenä perheenä toimimaan hyvin.

Tärkeintä, että kaikkien on hyvä olla.