Me ollaan nautittu kahdenkeskisestä ajasta. Nukuttiin eilen aamupäivän päikkärit, kun pojat olivat lähteneet. Vähän ennen yhtä lähdettiin ajamaan Helsinkiin. Mentiin ensimmäisenä syömään lounasta Erottajan Skifferiin. Paikka on aika pieni ja sinne oli jatkuvasti jonoa ovella. Me saatiin onneksi samantien pöytä. Söin tosi maukkaan vuohenjuusto-mansikkapizzan, vaikka alkuun epäilin mansikoiden sopivuutta pizzaan. Lounaan jälkeen otettiin muutamat kuvat viereisessä Diananpuistossa. Helsingissä käydessä on kiva ottaa samalla kuvia, koska miljöö on niin erilainen kuin paikoissa, joissa yleensä olen (=kotipiha).
aurinkolasit - Ray-Ban / takki - H&M / mekko - KappAhl / korvakorut - Pieces /
laukku, karvapallo & kello - Michael Kors / kengät - DKNY
Kuvailun jälkeen lähdettiin kävelemään kohti Stockmannia ja samassa tunsin ensimmäisen kipeän supistuksen. Oikeastaan se oli jo päivän toinen, koska en ollut tajunnut, että aamulla tuntemani järkyttävä hetkellinen kipu oli supistus. Nyt se tuli toistamiseen ja jouduttiin pysähtymään. Roikuin Jessessä ja yritin hengittää. Sitä kesti noin minuutin ja olo palautui normaaliksi. Alaselkää jomotti ja kipeitä supistuksia tuli tasan puolen tunnin välein kolmen tunnin ajan. Kierreltiin Stockalla ja käytiin vaihtamassa pojille jo aiemmin ostamani Niket toiseen kokoon. Katsottiin läpi lastenvaatealet, muttei ostettu mitään. Stockalta mentiin Lindexille, josta löydettiin hyvästä alesta muutama vaate sekä vauvalle että pojille. Helsingissä vierähti lopulta monta tuntia ja kotimatkalla käytiin vielä ruokakaupassa ostamassa viikon ruoat. Kotona supistukset laantui ja muuttui tavallisiksi harjoitussupistuksiksi.
Illalla käytiin saunassa ja panostin iltapalaan. Ykkösherkukseni on noussut kirsikat, nam. Menin ajoissa nukkumaan, koska olin väsynyt pitkän päivän jäljiltä ja halusin mahdollisimman hyvät yöunet jos supistukset alkaisivatkin taas. Tänään heräsin pirteänä eikä supistuksista ole tietoakaan. Mennään kohta rannalle piknikille ja loppupäivä puuhastellaan kotona siihen asti, että pojat tulevat kotiin. Takapihan aita odottaa maalaamista. Nämä kaksi päivää ovat tuntuneet tosi pitkiltä ja on ollut ihana viettää aikaa kahdestaan ja tehdä jotain tavallisesta poikkeavaa. Nyt viimeistään on sellainen tunne, että ollaan valmiita vauvantuloon, kun ollaan saatu ladata akkuja ja olla rauhassa toistemme kanssa.
Rentoa sunnuntaita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista! <3