Tiesin sisimmissäni heti Jimin ja Theon synnyttyä, että haluan vielä kerran kokea raskauden, ensi hetket vastasyntyneen kanssa, vauvavuoden ja onneksi yhteinen toiveemme kahdesta lapsesta kasvoi kolmeen. Ensimmäinen vuosi paljon sairastavien kaksosten kanssa oli niin raskas sekä fyysisesti että henkisesti, että aloimme Jessen kanssa puhumaan kolmannesta vasta poikien ollessa melkein kolmevuotiaita. Silloin sairastaminen normalisoitui, pojat nukkuivat täysiä öitä ja arki rullasi hyvin. Silloin tuntui, että meillä on aikaa ja jaksamista kolmanteen. Mentiin kuitenkin vielä puolitoista vuotta eteenpäin ennen kuin tehtiin päätös ehkäisyn lopettamisesta. Sen aikaa me nautittiin tietoisesti "helposta" elämästä eli omatoimisista ja reippaista neljävuotiaista, otettiin säännöllisesti aikaa yhden lapsen kanssa kerrallaan, tehtiin välillä omia juttujamme toisen vanhemman jäädessä poikien kanssa kotiin, käytiin yhdessä ystävien illanistujaisissa poikien nauttiessa ajasta isovanhempiensa kanssa jne. Valmistauduttiin jo siihen, ettei edellämainituille asioille ole samanlaista mahdollisuutta taas hetkeen vauvan synnyttyä. Olin itse valmis uuteen raskauteen vähän aikaisemmin kuin Jesse, mutta viime kesän raskauden suunnittelukäynti sai Jessenkin olon huojenemaan. Jesse pelkää viime raskauteen liittyviä komplikaatioita ja keskosuutta ehkä vielä vähän enemmän kuin minä. Kesällä meidän ystävien häissä Jesse sanoi olevansa valmis ja siitä muutaman kuukauden päästä olin raskaana.
Nyt tuntuu siltä, että näin kaiken pitikin mennä. Ajankohta on täydellinen kaikin puolin. Ihanaa saada kesävauva. Voidaan olla vähän pitempään kaikki yhdessä kotona jos Jesse saa kesäloman ja isyysloman sovittua lähekkäin. Lasten viiden vuoden ikäero tuntuu meille sopivalta. Isoveljet odottavat jo kovasti pikkusisarusta ja haluavat tutkia vauvan vaatelaatikkoa ja silittää vatsaani päivittäin. Olen onnellinen, että uskallettiin lähteä tähän. Peloista huolimatta palkinto on mitä parhain!
Meillä on esikoinen nyt 5,5 v, keskimmäinen lapsi 2 v ja kuopus 3,5 kk. Voi että kun esikoinen onkin jo helppo ja omatoiminen. Minulla ja veljelläni on 5 v ikäeroa ja olenkin ajatellut kuinka helppoa äidilläni oli. Juuri kun saan vauvan nukahtamaan syliin rinnalle, niin 2 v tulee ilmoittamaan että iso kakka tuli. Sitten kun lasken vauvan sänkyyn niin hän herää. Onneksi 5 v osaa jo tehdä pikkuveljelle leipää ja antaa maitoa ja leikkii hienosti nuoremman kanssa.
VastaaPoistaEri ikäeroissa on tosiaan hyvät ja huonot puolensa! Meille tämä 5 vuotta on just sopivasti kaksosten jälkeen :)
PoistaKiva, että sieltä löytyy pienet apukädet, viisivuotiaasta varmasti jo paljon apua ikätasolleen sopivissa askareissa :) Tsemppiä teille arkeen!
Hyvältä kuulostaa teidän lasten tuleva ikäero. Meillä myös kaksosilla ja pikkusiskolla 5-v ikäeroa. Meidän perheelle juuri hyvä, vaikean kaksosraskauden jälkeen, josta pojat syntyivät pikkukeskosina. Nyt iloa kotiin tuo 7-v ekaluokkalaiset ja täysiaikaisena syntynyt 2-v pikkusisko. Nautin tästä helpommasta arjesta yhden pienen ja kahden isomman apurin kanssa <3
VastaaPoistaIhanaa odotusta ja onnea tuhannesti!
Kiitos kovasti! <3 Teidän lähtötilanne kuulostaa samalta kuin meidän. Vasta nyt tuntui olevan voimia ja rohkeutta uuteen raskauteen. Ihanaa, että teidän pikkusisko syntyi täysiaikaisena, vaikka kaksoset syntyivätkin keskosina. Aurinkoisia päiviä teille! <3
PoistaMeillä oli ajatuksena odottaa niin pitkään, että ensimmäinen lapsi on omatoiminen 4-vuotias. Miehellä kesti tosin pidempään toiseen lapseen valmistautuminen kuin itselläni. Tarkoitus on kuitenkin pyöräyttää se kolmaskin aika nopealla tahdilla toisen jälkeen, kun ikä alkaa tulla itsellä vastaan. Nyt menossa rv 25 ja kesävauva täällä siis tulossa. :)
VastaaPoistaPaljon onnea tulevasta vauvasta! <3 Toivottavasti saatte myös kolmannen sitten kun sen aika on! :)
PoistaKiitos samoin :) Jospa kolmas olisi tyttö, esikoinen ja tulokas ovat poikia. :)
Poista