Arkea ja sairastelua

Viikko on mennyt aika pitkälti sinnitellessä. Jimi sai flunssan ja on ollut poissa päiväkodista maanantaista lähtien. Theo sairastui vasta tiistai-iltana, joten on ollut nyt pari päivää kotona. Onneksi Jesse on voinut jäädä kotiin, koska oma työlista on mielettömän pitkä tällä hetkellä. Eilen sanoinkin Jesselle, että totaaliuupumusta odotellessa... Kärsivällisyys lasten kanssa on nollassa, väsymys ympärivuorokautista ja olo jännittynyt jatkuvasti. Öisin saatan herätä ahdistuneena miettimään mitä seuraavana päivänä pitikään tehdä ja olenko unohtanut jotain. Tiedän, että teen liikaa kerralla, mutta tällä hetkellä en pysty luopumaan mistään tai se viivästyttää valmistumista.

Tässä jännitetään tuleeko korvatulehdus, koska korvien putket on lähteneet nyt molemmilta. Hyvin ne kuitenkin pysyi, koska laitto oli jo viime toukokuussa. Putkista oli paljon apua molemmille pojille, olisiko Theolla ollut yksi korvatulehdus niiden aikana ja sekin kivuton. Harmi jos tästä alkaa taas uusi kierre ja tarvitaan uudet putket. Yöt menee aika katkonaisesti ja Jimi on majoittunut meidän väliin. Ei olla koskaan nukuttu perhepedissä, koska kukaan meistä ei osaa nukkua niin, mutta nyt Jimi on tehnyt kunnon pesän meidän väliin. Täytyy myöntää, että tuntuuhan se ihanalta herätä siihen, että pieni käsi on tarrannut kiinni omaani... Suurin syy vieressä nukkumiseen on Jimin kuumekouristuksen mahdollisuus. Jimillä nousi yhtenä iltana kuume niin korkeaksi, että meni jo veltoksi, tärisi ja silmät pyöri hallitsemattomina. Kohtaus meni onneksi nopeasti ohi, kun saatiin Jimi ulos kylmään. Vieressä häntä on helpompi tarkkailla.

Stressaa ja väsyttää, mutta on tottakai myös pieniä positiivisia asioita, jotka auttaa jaksamaan. Lasten hymy ja ihanat sanat (Jimi mm.sanoi eilen illalla "älskar dej" =rakastan sinua ja antoi pusun, ei varmasti ole mitään parempaa!), kuuma kahvi, lämmin suihku, Jessen antama jalkahieronta, onnistunut työpäivä ja valoisammat päivät. Kyllä tämä tästä.

     Mikä teitä auttaa jaksamaan arjessa?