Valmistujaiskahvittelut

Tiistaina juhlistettiin Suomen itsenäisyyspäivää, mutta samalla meillä kahviteltiin valmistumiseni johdosta. Koko päivä meni nopeasti ja tajusin vasta illalla, etten ollut ottanut juuri mitään kuvia. Tarjottavista ei ole yhden yhtä kuvaa. Toisaalta, tarjolla oli aika perusjuttuja.

Vadelmakermakakku ja pullapitko tuli läheisestä leipomosta ja muita makeita oli joulutortut, keksit, konvehdit ja karkit. Suolaisena oli karjalanpiirakoita&munavoita, tonnikalatahnalla ja lohitahnalla täytettyjä ruisnappeja (hitti!), saaristolaisleipää, juustoja&voileipäkeksejä ja viinirypäleitä. Alkuun kohotettiin shamppanjamaljat ja sen jälkeen syötiin ja seurusteltiin.

Kutsuin vain läheisimmät, mutta silti meillä oli todella ahdasta. Yhden tason koti olisi niin paljon kätevämpi, kun olisi enemmän tilantuntua ja lapsetkin voisivat leikkiä paremmin keskenään. Pieni porrastus vieraiden saapumisajassa helpotti. Kaikille riitti syötävää ja juotavaa, se on pääasia. Kyllä sopu sijaa antaa, eikö!

Sain kauniita kukkia ja ihania lahjoja. Suklaakonvehteja vaaleanpunaisessa rasiassa, veljentytön tekemän kaulakorun, hopeisen Michael Korsin laukun, kynttilän, skumppaa, Michael Korsin kellon ja rahaa. Jesse yllätti täydellisellä timanttisormuksella. Koko päivä oli ikimuistoinen, vaikka menikin nopeasti. Illalla katsottiin Jessen kanssa linnanjuhlia ja sytytin ikkunalle kynttilän. Jimi ja Theo nukahtivat jo klo 20, mikä on ennenkuulumatonta. Meillä oli ruhtinaallisesti omaa aikaa ja pojat saivat kunnon yöunet.

Miten te vietitte itsenäisyyspäivää?

Surkean blogikuukauden loppu

Huh, kohta siirrytään jo joulukuuhun ja olen kirjoittanut marraskuun aikana viisi postausta. Jopa ne vaivaiset viisi on vaatineet aika paljon. Olen kirjoittanut niitä silloin, kun olisi pitänyt jo olla nukkumassa. Keskoslasten päivän -postauksen halusin saada julkaistua ehdottomasti kyseisenä päivänä, joten se vaati paljon aikatauluttamista ja ylimääräistä valvomista.

Päätin kuitenkin jo aikaisemmin, etten halua unohtaa blogia ihan täysin opinnäytetyönkään kirjoittamisen aikana, koska blogini on minulle tärkeä. Olen postannut noin kerran viikkoon marraskuun ajan, mutta arvatkaa mitä! ! !

Palautin opinnäytetyöni ja pahin stressi on ohi! Enää virallinen puoli hoidettavana eli lomakkeiden täyttämistä ja sitten se on siinä! Olen ihan pian valmis sosionomi! Joulukuussa ehdin keskittyä minulle tärkeimpiin asioihin ja saan fiilistellä joulua. Henkisesti olen vielä kiinni oppariprosessissa enkä voi uskoa, että saan vaan olla eikä ole pakottavaa tekemistä. Kahden kuukauden ajan tunsin syyllisyyttä kaikesta mitä tein jos ei se liittynyt opinnäytetyöhön. Se tunne oli ihan käsittämättömän raskas ja kuluttava. Jimi kysyi minulta toissapäivänä lattialla leikkiessäni, että miksei mamma kirjoita. Tajusin, miten paljon viime kuukaudet on vaikuttaneet meihin kaikkiin. 

Minulla on paljon kerrottavaa teille. Tavallisia kuulumisia, messujuttuja, vastaukset teidän kysymyksiin (vihdoin!), Jimin ja Theon korvien putkitus ja kitarisojen poisto ja siitä parantuminen, joulufiilistelyä, valmistumisen jälkeisen ajan pohtimista, sisustusjuttuja ja vaikka mitä. Kuten kuvista näkee, koti alkaa pukeutua jouluun ja taistelee pimeyttä vastaan lukuisilla valosarjoilla.

Mieletöntä olla tässä pisteessä, ihan oikeasti saavutin tavoitteeni!

Nykytilanteen hyvät puolet

Päätin listata asioita, joista pidän nykytilanteessani. Eilen nimittäin tajusin, että minulla on monta syytä nauttia tästä hetkestä. Olen sokaistunut keskittymään elämään ensi vuoden alusta, jolloin mitä todennäköisimmin olen kokopäivätyössä, toivottavasti omalla alalla. Koen painostusta kokopäivätyöhön siirtymiseen ja välillä tunnen syyllisyyttä kotona "olemisesta". Olen itsekin alkanut ajattelemaan, että kaikki sujuu paremmin, kunhan pääsen kiinni "oikeaan" työelämään. Tosiasia on kuitenkin se, että nautin kovasti monestakin syystä tämänhetkisestä elämäntilanteestani. 

Nykytilanne: vietän kotona 70% päivästäni. Vien Jimin ja Theon dagikseen yleensä klo 9. Olen kotona viimeistään 9.20, avaan tietokoneen, keitän kahvia ja ryhdyn hommiin. Olen kokopäiväinen opiskelija päivisin ja vaatemyyjä keskimäärin 15 tuntia viikossa iltaisin ja viikonloppuisin. Vapaa-ajalla kuvaan, kirjoitan blogia, näen kavereita ja perhettä ja stressaan tekemättömiä koulujuttuja. Olen kellon ympäri tärkeimmässä roolissani: äitinä, unohtamatta kuitenkaan aviomiestäni.

Nautin siitä, että saan tehdä hommat kotoa käsin. Kirjoitan opinnäytetyötä ja jos se takkuaa, pesen koneellisen pyykkiä ja jatkan. Koti pysyy kunnossa, lounasta tehdessäni valmistuu samalla perheen päivällinen illaksi, voin itse vaikuttaa aikatauluuni ja mikä parasta: lasten hoitopäivät ovat joustavia eikä heidän tarvitse olla vielä kahdeksaa tuntia hoidossa päivittäin. Päivähoitomaksu on paljon pienempi näillä tuloilla ja osa-aikaisen hoitoajan takia. Voin tehdä yhtenä päivänä enemmän, jotta toisena voin hakea lapset aikaisemmin hoidosta.

Taloudelliset syyt taitaa olla se suurin asia, joka saa Jessen kysymään lähes päivittäin opintojeni etenemisestä. Olen itsekin odottanut sitä aikaa, jolloin saan ihan kunnon kuukausipalkan enkä elä opintotuella ja osa-aikatyöllä. Viime aikoina olen alkanut suhteuttamaan menoja ja tuloja ja tajunnut, ettei plussalle jäädä kovinkaan paljon verratessa sosionomin peruspalkkaa nykytuloihin.

Kokopäivätyössä poikien hoitoaika pitenee, päivähoitomaksu nousee huimasti ja tulee lisämenoja, kuten työmatka (julkisten kuukausikortti ilman opiskelija-alennusta). Aamut alkaa aikaisin ja on oikeasti oltava ajoissa, jotta ehtii töihin. Kotitöiden tekemiselle on löydettävä uusi rako ja mikä pahinta: olen oravanpyörässä. Valmistumisen jälkeen hyppään työelämään, joka vie elämästä ihan huiman ison osan. Niin moni asia tulee muuttumaan, että nyt aion nauttia tästä ajanjaksosta, valmistua ja katsoa sitten mihin suunnata. Ihanaa tehdä hommia kotoa käsin ja voida hakea lapset hoidosta aikaisemmin jos siltä tuntuu.
  

Ymmärrättehän pointtini?       

Sosionomiopinnot (AMK)

Toivepostaus opintoihini liittyen. Painotan, että opetussuunnitelma muuttui tässä välissä ja ainakin osa opintojaksoista on muuttanut nimeään/sisältöään ja opintoihin on saattanut tulla muitakin muutoksia. En ole kovin paljoa perehtynyt uuteen opetussuunnitelmaan, koska se ei koske enää minua. Tässä on omat kokemukseni opiskelusta vuosina 2010-2013.

Aloitin sosionomiopinnot ammattikorkeakoulussa Hyvinkäällä syksyllä 2010. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen pidin yhden välivuoden, mietin mitä haluan tehdä ja työskentelin samalla yksityisenä lastenhoitajana eräässä perheessä.

Pääsykokeisiin piti kirjoittaa itsestään kuvaus ja selittää miksi haluaa sille alalle. Ensin oli yksilöhaastattelu, jossa kolme henkilöä kyseli taustoistani, motivaatiosta opiskella, miksi minä, mikä sosiaalialalla kiinnostaa jne. Se meni mielestäni ihan hyvin. Siinä käytiin läpi myös kirjoittamani kuvaus ja pohjattiin kysymyksiä siihen. Seuraavana oli ryhmätehtävä. Sekalainen ryhmä hakijoita huoneeseen, meille esitettiin yksi sosiaalialan ongelmista ja tehtävänä oli keksiä siihen ratkaisu. Aikaa keskustella oli 10 min. Arvostelijat tarkkailivat ja tekivät meistä johtopäätöksiä. Sain pisteitä mm. siitä, että aloitin keskustelun, kiinnitin huomiota ajankäyttöön ja huomioin keskustelussa muut eli en vetänyt omaa showta muiden päälle.  

Olin onnesta soikeana kuullessani tulleeni hyväksytyksi ykkösvaihtoehtooni. Intoa lisäsi se, että silloinen kämppäkaverini pääsi samaan kouluun opiskelemaan sosionomiksi! Me muutettiin yhdessä pois pääkaupunkiseudulta ja pysyttiin kämppiksinä. Opiskelijaelämä oli ihana kokea yhdessä hyvän ystävän kanssa ja muutto uuteen kaupunkiin oli helppoa, kun sen teki toisen kanssa.

Vappuna 2011

Koulun alkaessa oli paljon ryhmäläisiin tutustumista ja yksi viikonloppu vietettiin "leirikoulussa", jossa päästiin entistä paremmin tutustumaan toisiimme. Se oli mielestäni hyvä, koska koulussa käsiteltiin paljon myös henkilökohtaisia asioita, tehtiin tehtäviä intensiiviryhmissä ja oli pakko pystyä tietyssä määrin avautumaan toisille. Alkuun olin aika järkyttynyt opiskelutahdista, tehtävämääristä ja ennen kaikkea tavasta opiskella. Tuntui, että sai jatkuvasti olla kirjoittamassa esseetä, jonka vähimmäissivumäärä oli kaukana lukiossa totutusta. Lähteitä piti käyttää kokoajan kaikessa. Ensimmäinen vuosi meni sinnitellessä ja opetellessa oikeaa opiskelutyyliä. Toisen vuoden alkaessa aloin työskennellä vaatekaupassa Espoossa 25h viikossa eli olin käytännössä viisi iltaa viikosta töissä. Muutin Jessen kanssa Espooseen ja koulumatka piteni paljon. Kuljin päivittäin kaikenkaikkiaan kolmisen tuntia junalla. Tästä kaikesta huolimatta oli toinen opiskeluvuoteni paras kaikista ja arvosanat 4-5 (asteikko 1-5). Toiseen vuoteen sisältyi hanketyöskentelyä, harjoittelu ja paljon perusopintoja. 

Muistaakseni ennen kolmannen vuoden alkua tehtiin valinta; joko lastentarhanopettajan pätevyys tai kaikki muut asiakasryhmät. Minä valitsin pitkän pohdinnan jälkeen jälkimmäisen. Kolmas vuosi kului samantyylisesti kuin toinenkin. Kaikki perusopinnot tehtyäni, kolmannen vuoden jälkeen jouduin sairaalaan vuodelepoon odottaessani poikia. Suurin stressinaiheuttaja jäi kuitenkin jäljelle: opinnäytetyö. Se on tämän kevään projekti. Tänään sain aiheen päätettyä ja maanantaihin mennessä tulee aiheanalyysin olla tehtynä. Ihan mahtavaa, että olen vihdoin päässyt alkuun. Tarkoitukseni on valmistua kevään lopussa.

Sosionomin AMK-opinnot kestää yleensä 3,5 vuotta. Opintoaikaa on kuitenkin enemmän, koska kaksi vuotta saa olla poissaolevana ilman erikoislupaa. Sen jälkeen voi tietääkseni vielä erikoissyystä saada lisäaikaa. Opintojaksoja on ollut mm. lastensuojelu ja perhetyö, monikulttuurinen työ, sosiaaliturva ja sosiaalipalvelut, kehittäminen ja tuotteistaminen, hyvinvointi yhteiskunnassa, kasvun ja kehityksen tukeminen, sosiaaliohjaus, vuorovaikutusosaaminen sekä ruotsi ja englanti ammattisanastoon keskittyen. Vapaavalintaisina opiskelin kaksi kurssia saksaa. Harjoittelujaksoja on ollut neljä. Olen itse valinnut paikat kiinnostukseni mukaan ensimmäistä lukuunottamatta. Ensimmäinen harjoittelu täytyi tehdä päiväkodissa. Päiväkodin lisäksi olen ollut harjoittelussa seurakunnassa, Pelastusarmeijassa sekä päihdetyön puolella. Minua kiinnostaa tällä hetkellä eniten päihdetyö sekä seurakunnan perhetyö (siihen tosin vaaditaan lisänä ainakin teologisia opintoja).

Onko jotain mitä haluaisitte vielä tietää?

Mielenkiinnosta:

Lukijoissa sosionomeja? Missä työskentelette?   

Päivät kotona opiskellen

Jimi ja Theo ovat päivähoidossa yleensä 4 päivää viikosta, 5-7 tuntia päivässä. Sumplin hoitoajat kerralla aina kahden viikon päähän ja annan listan henkilökunnalle, jotta dagiksessa osataan varautua maidottomalla aamiaisella jos tarpeen. Hoitoaikoihin vaikuttaa eniten työvuoroni, koska mennessäni iltavuoroon vien pojat vasta klo 10 hoitoon, josta Jesse hakee heidät iltapäivällä.

Päivät kulutan enimmäkseen kotona opiskellen (toisinaan olen kirjastossa) ja satunnaisina iltoina/viikonloppuina olen töissä. Tällä hetkellä joustavuus on mahdollista, koska teen kirjallisia koulutöitä ja luen tenttiin. Jimi ja Theo olivat kotona pari päivää toissa viikolla flunssan takia ja sen ajan lukemattomuuden olen ottanut takaisin tällä viikolla. Aktiivista opiskeluaikaa jää päivään noin 5 tuntia. Se on riittävästi tällä hetkellä, mutta loppuvuosi ja ensi kevät tulevat olemaan raskaita. Loppuvuodelle on samaan syssyyn sekä harjoittelu että yksi mielenkiintoinen kurssi ja raportointia.

DIY - word banner saatu: Konglomerat 

 

Kotona opiskellessa on täytynyt opetella unohtamaan kaikki muu. Arvatkaa miten paljon tekee mieli tyhjentää pyykkikoria, imuroida ja järjestellä vaatekaappia "kotipäivän" aikana? Myönnän tekeväni sen verran muita juttuja, että palatessani aamulla dagiksesta laitan lelut ja muut lähtökiireessä viskotut tavarat paikoilleen ja keitän kahvia. Kahvitaukoja on muutama, jolloin laitan kouluhommat hetkeksi pois ja ajattelen ihan muita asioita. Syön edellisen päivän ruokaa lounaaksi puolenpäivän aikaan.

Päivä menee todella nopeasti ja yhtäkkiä huomaan kellon olevan jo niin paljon, että Jesse tulee kotiin ja lähdetään hakemaan dagislaisia. Iltaisin en tee mitään kouluun liittyvää vaan pyhitän ajan perheelle, teen kotitöitä ja itselle mielekkäitä asioita, kuten kirjoitan blogia.
      

Muita, jotka tekevät töitä/opiskelevat kotona? 

Miten se sujuu?