Nykytilanteen hyvät puolet

Päätin listata asioita, joista pidän nykytilanteessani. Eilen nimittäin tajusin, että minulla on monta syytä nauttia tästä hetkestä. Olen sokaistunut keskittymään elämään ensi vuoden alusta, jolloin mitä todennäköisimmin olen kokopäivätyössä, toivottavasti omalla alalla. Koen painostusta kokopäivätyöhön siirtymiseen ja välillä tunnen syyllisyyttä kotona "olemisesta". Olen itsekin alkanut ajattelemaan, että kaikki sujuu paremmin, kunhan pääsen kiinni "oikeaan" työelämään. Tosiasia on kuitenkin se, että nautin kovasti monestakin syystä tämänhetkisestä elämäntilanteestani. 

Nykytilanne: vietän kotona 70% päivästäni. Vien Jimin ja Theon dagikseen yleensä klo 9. Olen kotona viimeistään 9.20, avaan tietokoneen, keitän kahvia ja ryhdyn hommiin. Olen kokopäiväinen opiskelija päivisin ja vaatemyyjä keskimäärin 15 tuntia viikossa iltaisin ja viikonloppuisin. Vapaa-ajalla kuvaan, kirjoitan blogia, näen kavereita ja perhettä ja stressaan tekemättömiä koulujuttuja. Olen kellon ympäri tärkeimmässä roolissani: äitinä, unohtamatta kuitenkaan aviomiestäni.

Nautin siitä, että saan tehdä hommat kotoa käsin. Kirjoitan opinnäytetyötä ja jos se takkuaa, pesen koneellisen pyykkiä ja jatkan. Koti pysyy kunnossa, lounasta tehdessäni valmistuu samalla perheen päivällinen illaksi, voin itse vaikuttaa aikatauluuni ja mikä parasta: lasten hoitopäivät ovat joustavia eikä heidän tarvitse olla vielä kahdeksaa tuntia hoidossa päivittäin. Päivähoitomaksu on paljon pienempi näillä tuloilla ja osa-aikaisen hoitoajan takia. Voin tehdä yhtenä päivänä enemmän, jotta toisena voin hakea lapset aikaisemmin hoidosta.

Taloudelliset syyt taitaa olla se suurin asia, joka saa Jessen kysymään lähes päivittäin opintojeni etenemisestä. Olen itsekin odottanut sitä aikaa, jolloin saan ihan kunnon kuukausipalkan enkä elä opintotuella ja osa-aikatyöllä. Viime aikoina olen alkanut suhteuttamaan menoja ja tuloja ja tajunnut, ettei plussalle jäädä kovinkaan paljon verratessa sosionomin peruspalkkaa nykytuloihin.

Kokopäivätyössä poikien hoitoaika pitenee, päivähoitomaksu nousee huimasti ja tulee lisämenoja, kuten työmatka (julkisten kuukausikortti ilman opiskelija-alennusta). Aamut alkaa aikaisin ja on oikeasti oltava ajoissa, jotta ehtii töihin. Kotitöiden tekemiselle on löydettävä uusi rako ja mikä pahinta: olen oravanpyörässä. Valmistumisen jälkeen hyppään työelämään, joka vie elämästä ihan huiman ison osan. Niin moni asia tulee muuttumaan, että nyt aion nauttia tästä ajanjaksosta, valmistua ja katsoa sitten mihin suunnata. Ihanaa tehdä hommia kotoa käsin ja voida hakea lapset hoidosta aikaisemmin jos siltä tuntuu.
  

Ymmärrättehän pointtini?