Alkuvuoden kuulumiset

Tammikuu tuntui loputtoman pitkältä eikä mitään erityistä tapahtunut. Oli pimeää, märkää, raskaita työpäiviä ja koronaan sairastuminen. 

Negatiivisen ja kuluttavan ohella oli tietysti myös paljon hyvää: kotipäiviä lasten kanssa (okei, sairastettiin mutta silti), lepoa, hyvää ruokaa, ulkoilua lumisissa maisemissa ja pikkuhiljaa pitenevät päivät.

Lasten kanssa on ollut seesteinen vaihe, jossa arki rullaa hyvin, nukkumaanmeno sujuu ongelmitta ja kaikki on hyvässä tasapainossa. 

Joulukuussa oli vuorostaan vaihe, jolloin poikien nukkumaanmeno takkusi eivätkä he meinanneet millään nukahtaa. Varmaan joulun lähestyminen sai levottomaksi. Ellenin satunnaiset uhmakohtaukset on laantumaan päin ja hän selvästi prosessoi asioita aiempaa enemmän.

 

Hääjärjestelyt on pinnalla. Tuntuu hassulta, että hääjuhliin on alle puoli vuotta aikaa. 

Odotan innolla maaliskuisia Mennään naimisiin -häämessuja ja hotelli Långvikin järjestämää hääiltaa. Niistä saa varmasti paljon inspiraatiota ja erityisesti Långvikin illasta saan vastauksen moneen mielessä pyörivään kysymykseeni.

Sairastamisen jälkeen on se fiilis, kun nauttii arkeen palaamisesta erityisen paljon ja siitä kun voi ja jaksaa tehdä asioita. Nyt on juuri sellainen olo! Saan energiaa myös keväällä tapahtuvista asioista, valoisuuden lisääntymisestä ja ystävien näkemisestä. 

Kivaa sunnuntai-iltaa!