Sivut

maanantai 17. marraskuuta 2014

Kun on oikein pieni...

Tänään on keskoslasten päivä. Se koskettaa yhtä paljon kuin viime vuonna, jolloin olin viisikuisten keskosina syntyneiden kaksosten äiti. Viime vuoden kyseisen päivän postauksen pääset lukemaan TÄSTÄ.

Nyt nämä niin pieninä ja hentoina syntyneet pojat ovat pian jo 1,5-vuotiaita. Yhä uudelleen ja uudelleen (etenkin tänään) tulee mieleen ne ensimmäiset kuukaudet poikien kanssa. Miten uutta, jännittävää, ihanaa ja hieman pelottavaakin kaikki oli. Nopeasti sitä kuitenkin unohti miten pikkuruisia pojat oikeasti olivat. Jimi painoi syntyessään 1580g ja Theo 1660g. Juuri taivastelin tuttuni "pientä" nelikiloista vastasyntynyttä enkä meinannut edes uskaltaa ottaa syliin...

Keskosuutta ajatellessa tulee mieleeni moneen kertaan kuulemani:"poikien olisi ollut paljon parempi kasvaa kohdussa vielä pitkään". Sen kuuleminen tuntui aina yhtä pahalta, vaikkei sillä sinänsä tarkoitettukaan mitään minua kohtaan. Siinä tilanteessa se kuitenkin tuntui iskulta vatsaan. Olen (ihme kyllä) säästänyt itseäni melko hyvin syyllisyyden potemiselta. Syyllisyys siis siitä, kun toin pojat tähän maailmaan aivan liian aikaisin. 

Yhdeksän viikon ennenaikaisuudesta huolimatta Jimi ja Theo ovat iloisia ja vauhdikkaita taaperoita, jotka ovat kehittyneet ikätason mukaisesti. Olen kiitollinen Suomen erinomaisesta keskosen hoidon ammattitaidosta. En osannut ajatellakaan asiaa ennen kuin se tapahtui omalle kohdalle ja minusta tuli kahden keskosen äiti. Nyt kaikki aiheeseen liittyvä koskettaa. xxxx

Hyvää keskoslasten päivää!  

14 kommenttia:

  1. ♥ ♥ Sait minut muistelemaan meidän vauvojen alkutaivalta. Ihana lukea, että pojat ovat kehittyneet hienosti vaikka kovin pieniä syntyessään olivatkin.

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että pojat ovat selvinneet ja voivat hyvin. Tuollaista kokemusta ei varmasti koskaan unohda. Monesti Suomessa valitetaan korkeista veroista, mutta kun tietää mitä niillä veroillakin kustannetaan, mm. laadukas keskoshoito, niin sen jälkeen maksaa kyllä ihan mielellään veroja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! :) Myönnän syyllistyneeni joskus samaan, mutta kun oikeasti ajattelee mitä kaikkea sillä katetaan, niin hiljaiseksi vetää. Etenkin, kun itse on käynyt läpi esim.jotain tällaista.

      Poista
  3. Olen niin iloinen teidän puolesta, että kaikki on mennyt hyvin ja pojat kehittyvät ikätasonsa mukaisesti <3 Meillä poika syntyi kuukauden etuajassa, kaikki meni oikein hyvin, mutta kyllä se on aina pelottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! :) Se on pelottavaa, mutta mahtavaa että sielläkin voidaan hyvin <3

      Poista
  4. Paljon Onnea teidänkin ihanille pikkuisille <3

    VastaaPoista
  5. Vaikka mun 660 grammaa painaneen pojan syntymästä on jo yli 18 vuotta, muistan alkuajan huolen ja pelon todella hyvin. Edelleen tunnen myös kiitollisuutta suomalaista keskoshoitoa kohtaan ja muistelen Lastenklinikan vastasyntyneiden teho-osaston loistavaa henkilökuntaa. Siksi olenkin seurannut sinun taivaltasi pienten poikiesi kanssa ja olen iloinen, että pikkuruisista pojistasi on kehittynyt reippaita pieniä miehiä. Ja kyllä, mekin selvisimme ihan hyvin, ylioppilaskirjoitukset ja intti odottavat meidän nuorta miestä. Välillä mietin mihin kaikki nämä vuodet menivät. Terkuin Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Leena. Sitä huolta ja pelkoa ei varmaan koskaan unohda. Ihanaa, että seuraat blogia. En voi käsittää miten pieni poikasi on ollut, kun tuntui ettei Jimiä ja Theoa pienempää voi ollakaan, kun niin pieniä ja hentoja he olivat... Kaikkea hyvää sinne! :)

      Poista
  6. Koskettava teksti <3
    Itse juuri naistenklinikalla toipumassa lauantai synnytyksestä, ja pieni keskostyttö (reilu 1300g) sieltä putkahti, nyt lastenklinikalla kasvamassa :')
    Olen kans niin kiitollinen hyvästä hoidosta täällä, tietää että pieni tyttö on hyvissä käsissä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mea. Paljon onnea tytöstä! <3<3 Ihanaa! Siellä hän on todella hyvissä käsissä! Paljon voimia teille! Aika menee yllättävän nopeasti ja pian olettekin tytön kanssa jo kotona... :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3