Sivut

tiistai 4. marraskuuta 2014

Pääkopan pimeä puoli

Väsyttää. Ärsyttää. Ei jaksa. Itkettää. Sattuu.

Kirjoitin tätä postausta mielessäni viime yönä, kun Jimi oli (taas) huutanut taukoamatta kolme tuntia ja tiesin, että sama jatkuu ainakin vielä sen toiset kolme tuntia. Kokonaiset yöt tuli taloon kesällä ja tuntuu hemmetin epäreilulta, ettei niitä ole enää ollut viimeiseen pariin viikkoon lainkaan. Muistatteko, kun iloitsin siitä maitoallergiasta johtuneesta yöhuudon loppumisesta alkuvuoden kieppeillä? Vähän sen jälkeen alkoi korvatulehduskierre. Ei taas nukuttu. Sitten tuli flunssakausi. Korvatulehduksia ja flunssaa. Flunssa paheni lopulta siihen pisteeseen, että siihen "perusflunssaan" kuuluu meillä ventoline, kortisoni ja joskus jopa sairaalareissu. Tällä hetkellä ei nukuta, koska molemmille tulee hampaita, Theo kitisee ja itkee syystä x ja Jimillä on ihan jäätävä eroahdistus. Molemmat lisäksi vielä parantelevat viimeisimmän sairastelun jäljiltä. Yöunien lisäksi päiväunet takkuaa ja meidän aina niin iloiset vesselit herää uuteen päivään huutamalla kurkku suorana. Sellaista ei ole ikinä ennen tapahtunut.  

1.tukehtumiskohtaus refluksiin liittyen, 8/2013
sairastelua kesällä 2014
Tästä kaikesta johtuen mieli on ollut tosi maassa. Pimenevät illat ei tunnu kynttilöidenkään voimalla nyt hyvältä vaan väsyttävät entistä enemmän. Elämä tuntuu epäreilulta. Olen viime viikkoina ajatellut paljon omaa vointiani. Henkisesti olen ollut loppu jo pitkään. Poikien ekan vuoden aikana, kun koettiin se kamala kuukausia kestänyt yöhuuto eikä nukuttu juuri ollenkaan, ajattelin että ihmeen hyvin sitä silti jaksaa. Toki yöt oli ihan hirveitä, mutta päivisin kävin vaunulenkeillä ja tein paljon. Luulen, että se vauvavuoden univaje purkautuu vasta nyt pikkuhiljaa. Siitä kaikesta, niistä öistä jäi traumoja. Jos pojat itkevät jonain yönä tavallista enemmän (kuten nyt), alan heti syynätä mistä se johtuu ja rukoilen, että saataisiin nukkua. Olen vauhkona ja paniikissa siitä, että varmasti se yksi valvottu yö nyt laukaisee taas sen yöhuutokauden. Ihan käsittämätöntä, tiedän!

Välillä tuntuu todella epäreilulta, että joudutaan kohtaamaan vaikeuksia jatkuvasti. Ei riittänyt se raastava valvominen yöhuutojen aikana, vaan heti sen perään alkoi korvatulehduskierre, jatkuvat flunssat, keuhkokuume ja Jimin infektioastma. Kaikki tämä on tuonut mukanaan todella itkuisia lapsia, yliväsyneitä vanhempia ja toivottomuutta. Ajoittain tunnen tukehtuvani tähän kaikkeen, kuten nyt taas tämän valvomisen keskellä. Mielessä on asioita, joita en haluaisi ajatella. Kamala sanoa, mutta etenkin viime aikoina olen monen asian yhteydessä ajatellut miten helppoa olisi jos olisi vain yksi lapsi. Täällä kun saat toisen nukahtamaan niin toinen alkaa huutaa. Tunnen katkeruutta, riittämättömyyttä ja jopa kateutta. Kateutta niitä kohtaan, jotka saavat nauttia pikkulapsiajasta ja elää elämäänsä. Minä koitan vain selvitä ja suorittaa.

rv 9. Niin onnellinen ja autuaan tietämätön kaikesta tulevasta...
rv 31
Maatessani sairaalassa pojat vatsassani minulle sanottiin, että varmasti päästään helpolla vauva-arjessa, kun oli niin vaikea raskausaika. Ja mitä vielä! Tuntuu, että ollaan koko ajan vaan syvemmällä. Sitä luulee, ettei mikään voi enää mennä pahemmaksi, kunnes niin tapahtuu. Olen oikeasti mielettömän positiivinen ihminen, mutta nyt täytyy sanoa, etten enää useinkaan tiedä mistä ammentaa sitä positiivisuutta. Valvominen, huolehtiminen, jatkuva sairastelu ja uudet vastoinkäymiset vie liikaa mukanaan.

Huh mikä sekava tunnepostaus. Tästä kaikesta masentavasta huolimatta on loppuun sanottava, että olen onnellinen Jimistä ja Theosta ja rakastan heitä koko sydämestäni. Mikään koettelemus ei ikinä muuta sitä. Koettelemukset voisi kylläkin jo loppua meidän osalta... xxxx

ps. luultavasti "kadun" tätä postausta hyvin nukutun yön jälkeen (kun sellainen tulee), mutta tätä se on nyt.

54 kommenttia:

  1. Voi Nanna!! <3 mä niin toivon että te saisitte elää sitä ihan "normaalia" lapsiperheen arkea. Voin samaistua moniin tunteisiin joista tässä kirjoitit. Mutta en osaa kuvitellakaan miten raskasta nuo sairauskierteet ovat. Mekin ollaan koettu aika h*****illinen vauvavuosi, mutta ollaan sentään vältytty korvakierteiltä sun muilta... Jaksamista teille, toivottavasti oloa helpotti edes hieman purkautuminen tänne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! <3 Aika ajoin eli silloin kun pojat on terveitä niin kaikki tuntuu menevän mallillaan ja "kuten kuuluukin". Mutta sitten taas vajotaan pohjalle kun sairastelut vie yöunet ja väsymys on ihan kamalaa. Koitan pysyä positiivisena ja ammentaa energiaa niistä hyvistä hetkistä :)

      Poista
  2. Voimia! Tiedän mitä on olla täysin loppu näin äitinä. Täytyy vaa uskoa tulevaan. Muu ei auta kuin toivoa helpotusta. En osaa kuvitellakaa millaista on olla kaksosten vanhempi. Minulla lapset 3v ja 1v. Esim. molemmilla eroahistus meinas musertaa mut.. Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin täytyy, koittaa ottaa kaikki irti siitä kun asiat on hyvin ja ollaan terveitä. Sen vaan unohtaa siinä kun on valvonut pari päivää putkeen ja koittaa rauhoitella huutavaa lasta, kertaa kaksi :( Eroahdistus on onneksi laantunut hieman, kunpa ei vaan nyt iskisi sitten Theolle. Jaksamista arkeen sullekin ja ihanaa joulunodotusta! :)

      Poista
  3. En osaa sanoa muuta kuin halit ja tsempit. <3

    VastaaPoista
  4. Onneksi lapsuusaika on ohimenevää. Jaksamista siihen mennessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan tästä ajasta kaiken irti, kaikesta huolimatta. Yksi huono päivä ja monen monta hyvää. Kiitos!

      Poista
  5. Voi että, mä niin toivoisin täällä että tekin saisitte nauttia vauva-arjesta ja nukkua yönne kunnolla. Voin vaan kuvitella, että ei oo kovin kivaa tuollainen! Tekee hyvää myöntää itselleen ne negatiiviset tunteet, teillä kun kaikki ei kuitenkaan ole mennyt todellakaan helpoimman kautta. Toivottavasti teidänkin tuuri kääntyis taas parempaan pian! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! :) Aika ajoin me saadaan, mutta sitten taas valvotaan ikuisuudelta tuntuva aika ja hyvin nukuttujen öiden tuoma energia katoaa hetkessä... Tämän myötä oon kyllä hyvin oppinut sen, että on nautittava ja tehtävä asioita silloin kun voin eli kun pojat on terveenä. Nyt on taas vaihe, kun flunssa on päällä eikä pääse kotoa mihinkään :/ Joulunodotus nostaa mielialaa kuitenkin! Oot ihan oikeassa! Se tekee hyvää! :)

      Poista
  6. Tiedän miltä susta tuntuu. Mulla on yksi lapsi (1v3kk) joka on nukkunut todella huonosti koko elämänsä. Mä oon yöllä aina ihan eri ihminen kun yritän väsymyksen ja sen kamalan pakkoheräämisten keskellä kestää yön yli. Oon myös tullu kateelliseksi ja katkeraksi muille äideille jotka on saanu nauttia vauva-ajasta ja lapsestaan. Mulla ei ole vauvavuodesta mitään muita muistikuvia kun se että oon murehtinu koko vuoden miten ja milloin saan tuon lapsen nukkumaan. Väsymys on ihan kamalaa ja en olis uskonu tän olevan näin rankkaa. Joten i feel you! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta... Silloin kun sattuu kokonainen yö kohdalle niin kaikki tuntuu ihan erilaiselta. Jaksaa olla ja tehdä ja jopa nauttii! Mutta joo, sitten taas se valvominen. En oikeasti tiedä pahempaa kuin se, että "pakkoherää" pahimmillaan 10min välein koko yön. Siinä vaiheessa kun on aamu niin huokaisee helpotuksesta, kun "saa" nousta ylös. Apua...
      Kiitos kommentista, toivon todella että siellä helpottaa ja saat nukkua. Hyvää joulunodotusta! <3 Jospa uusi vuosi toisi tullessaan hyvät yöunet lapsellekin <3

      Poista
  7. Halaus sinulle ja hurjasti jaksamisia <3

    VastaaPoista
  8. Jos et ole nähnyt niin kannattaa lukea tämä postaus http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/apua-kaupungilta
    Olisiko apua myös teidän tilanteeseen?Myös MLL voi auttaa,niin saisit levättyä/nukkua päivisin.Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä! :) Luin, osui ja upposi. Ollaan mietitty avunpyytämistä, juurikin perhetyöstä tai MLL. Nyt kun vielä sais soitettua ;)

      Poista
  9. Mulla on tällä viikolla 2 vuotta täyttävät kaksospojat, jotka ovat myös olleet ihan järjettömän huonoja nukkujia. Loppukeväästä saatiin vihdoin pääosin kokonaiset yöt, mutta kaikki sairastelut vievät yhä unet. Meilläkin toisella pojalla astma ja mulla tietysti tosi kova huoli aina flunssan iskiessä. Ja päiväkodista niitä pöpöjä tuntuu tulevan! Joka viikko jompi kumpi kipeänä, jollei sitten molemmat. :( Eli tuttuja tunteita! Varsinkin tuo, että niinä pimeimpinä hetkinä toivoo, että lapsia olisi vain yksi, niin saisi edes joskus nukkua sen hetken. Eihän sitä nyt tietenkään tosissaan toivo, mutta väsymys vie pahimmillaan epätoivoon. Tosi kovasti TSEMPPIÄ teille ja toivottavasti saatte taas pian perempia öitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! :) Päivähoitoon menemisessä pelkään varmaan eniten juuri tota, että sitten ollaan varmasti jatkuvasti kipeänä kun jo nyt tällaista. Onneksi hoito on ajankohtaista vasta vajaan vuoden päästä, josko tässä nyt pikkuhiljaa helpottaisi. Mukavaa joulunodotusta sinne, tuplana! :)

      Poista
  10. Kuulostaa valutettavasti niin tutulta. Meillä infektiokierre kesti 8 päivää vajaa vuoden sisältäen kroonisen korvatulehduksen, kurkunpääntulehdukset, keuhkokuumeet ja perussairautena kans astma ja refluksi ja kahdella lapsella. Käytiin molemmat töissä ja kyllä olin niin poikki ilman tukiverkostoa että monta kertaa töissä vaan oksensin väsymyksestä. Sairaalareissut oli pahimpia. Toinen vanhempi yötä sairaalassa jlsta suoraan töihin ja toinen jatkoi että toinen "pääsi töihin". Suosittelen lämpimästi antibioksianttiklinikkaa joka lopulta meidät pelasti ja se että siirryttiin suosiolla kahden huoneen tekniiknaa , toinen vanhempi toisen kanssa meidän parisängyssä, toinen levitettävällä sohvalla, molempien pään korotettuna ja kaupasta molempiin huoneisiin vesihöyrylaitteet. En tiedä miten selvittiin mutta jotenkin. Avioelämästä ei ole ollut tietoa kuuteen vuoteen, edelleen valvotaan paljon öisin ja itse on väsynyt vuosien valvomisesta. Mutta tämä on pikkulapsiaikaa ja varmasti joskus helpottaa. Nyt yritetään tehdä elämästä niin helppoa kuin mahdollista ja jopa jo nukutaan samassa sängyssä miehen kanssa ja infektiot vähentyneet kovasti. Paljon voimia ja hakekaa tarvittaessa apua. Toisilla on helpompaa, toisilla koettelee. Olen aina kuitenkin ajatellut et näistä selviää, ei onneksi ole syöpää tai muuta todella vakavaa mutta väsymys siitä huolimatta kova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua. Nostan hattua! Sairaalareissut on stressaavia ja ahdistavia. Joka flunssankin kohdalla saa jännittää tuleeko osastoreissu. Me ollaan siirrytty nyt samaan: toinen on toisen kanssa ja toinen toisen. Kyllä se harmittaa, mutta tärkeintä on tehdä miten parhaiten toimii ja saadaan nukuttua! Sitten jossain vaiheessa koitetaan saada taas pojat samaan huoneeseen. Meillä on onneksi hyvä tukiverkosto ja perhetyön apuakin ollaan nyt mietitty. Meitä koetellaan, mutta tästä selvitään. Ei onneksi ole mitään vakavaa, kuten sanoitkin. Hyvää joulunodotusta teille, toivottavasti sielläkin helpottaa ja arki tasaantuu, onneksi mennyt jo paljon parempaan suuntaan! :)

      Poista
  11. Ihanan rehellinen postaus! Oletko kysynyt esim.perheneuvolasta apua? Jos vaikka saisit pari kertaa viikossa jonkun vaikka menemään pariksi tunniksi poikien kanssa ulos niin saisit nukuttua?
    Tiedän monia jotka näin ovat tehneet.Voimia ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) En ole, mutta kysyn viim.ensi neuvolassa ellen soita jo ennen. Hyvää joulunodotusta :)

      Poista
  12. Kiitos rehellisestä postauksesta, se antaa taatusti vertaistukea monelle ruudun takana sinnittelevälle väsyneelle äidille. On to-del-la rankkaa kun elämä tuntuu vain selviytymiseltä, tiedän. Minulle pahimpinakin mustuuden hetkinä auttoi ajatus siitä, että tämä ei kestä ikuisesti, tämä loppuu joskus. Vaikka vastoinkäymisiä on annettu teille selkeästi ihan todella paljon, se helpottaa varmasti joskus. Ihan varmasti!
    Iso halaus <3 olet superäiti ja paras mahdollinen pojillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! <3 Kyllä tästä selvitään, pahimpina hetkinä päiviä valvoneena kaikki tuntuu ihan hirveältä. Niin oli silloin kun tämän tekstin kirjoitin. Nyt on menossa vähän parempi kausi, vaikka nytkin pojat flunssassa. Jouluntulo piristää :) Koitan muistaa, ettei tätä ikuisesti kestä (vaikka välillä yksi huono yökin tuntuu jatkuvan ja jatkuvan...).

      Kiitos vielä ja ihanaa joulunodotusta! <3

      Poista
  13. Voimia teille arkeen! Ihanaa että kirjoitat noin rehellisesti myös väsymyksestä ja negatiivisita tunteista. Suosittelen MLL:n hoitajan ottamista muutamaksi tunniksi, niin saisit itse levätä. (Ovat luotettavia ja koulutettuja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Toivottavasti tästä on apua jollekin toiselle samojen tunteiden ja ajatusten kanssa painivalle. Itseä ainakin tsemppaa hirveästi jos kuulee vertaistuellisesti samankaltaisia tilanteita muilla... Ollaan mietitty apua joko MLL:ltä tai kaupungin perhetyöstä. Jutellaan asiastan neuvolassa. Hyvää joulunodotusta! :)

      Poista
  14. Voi itku :( Laitan peukut pystyyn, jotta tilanne paranisi. Tunteita on varmasti hyvä vähän purkaa, vaikka näin blogissa. Ei se tarkoita ettet rakastaisi poikiasi :) Ja niinhän kirjoititkin; rakastat heitä! Väsymys on vain niin ylivoimainen tunne, että se pistää mielen matalaksi paremmallakin tyypillä. Jos mahdollisuus ulkopuoliseen apuun (hoitaja tms.) niin hae apua, jotta saisit vähän levähtää. Edes joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! :) Ihan totta, silti oli vaikea kirjoittaa näin "paljas" teksti. Väsymys tekee ihan kamalaa, viimeisen 1,5 vuoden aikana on sana "väsynyt" saanut ihan uuden ulottuvuuden. Hyvää joulunodotusta sinne! :)

      Poista
  15. Tsemppiä! <3 tuot pojat meille joku päivä ;) näkis Teppokin vähä menoa ja melskettä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matu! :) Heh, me tullaan kylään tihuloimaan joku päivä ;)<3

      Poista
  16. Tsemppiä ihan hirmuisesti valvomisiin. <3 Olet huippuäiti!

    VastaaPoista
  17. Paljon voimia! <3 Kukaan ei ole sellainen yli-ihminen joka ei väsyisi joskus, ei edes äidit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura! <3 Niinpä, mutta silti sitä odottaa ja jopa vaatii itseltään :/

      Poista
  18. Voi että :'( Kun vaan vois jotenkin auttaa, tekisin sen heti ja epäilemättä moni muukin. Oletko saanut puhuttua esim. neuvolassa näistä asioista? Ihan rehellisillä nimillä, ehkä vähän liioitellenkin. Olisi niin hieno asia jos saisitte apua arkeen, edes pari kertaa viikossa. Onko teillä millanen tukiverkosto, isovanhempia tai ystäviä jotka voisivat auttaa? Toivon todella teille jaksamista ja uskoa siihen että kaikki varmasti helpottaa ajan kanssa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana, kiitos! <3 Neuvola meillä oli viimeks kesällä ja seuraava kk päästä. Juttelen asiasta sitten tammikuussa ellen soita jo aiemmin. Meillä on kyllä ihan mahtava tukiverkosto; molempien perheet ihan vieressä ja ystäviä. Saadaan pyydettäessä aina apua! Eniten apua tarvitsisi kuitenkin yöllä tai keskellä päivää eikä siihen ole heillä mahdollisuutta omien töiden jne takia. Hyvää joulunodotusta! <3

      Poista
  19. <3 Kovasti voimia, te selviätte tästä kyllä vaikkei se aina siltä tunnukaan. On hyvä, että huomaa ja tunnistaa noi tunteet, joita ihan jokaisella tulee joskus. Rankassa elämäntilanteessa niitä tulee vielä enemmän. Ottakaa yhteyttä (perhe)neuvolaan, kertokaa kaunistelematta tilanteestanne ja pyytäkää apua. Ymmärrän kuitenkin, että tuntuu varmasti myös siltä ettei se hetkellinen hoitoapu mitään pelasta. Pari tuntia siellä täällä, mutta kukaan toinen ei pysty tietenkään sitä 24/7 kokonaishoitovastuuta ottamaan. Joskus kuitenkin ihan sekin, että saa ns. ammattilaiselle kertoa ne huonot fiilikset, helpottaa. Rakentakaa läheisistänne vielä jonkinlainen hoitorinki siihen ympärille, jos mahdollista tai pyytäkää muuta apua (ruuanlaittoa, siivousta jne.), jos läheiset eivät uskaltaudu sairaita lapsia hoitamaan. Suurin asia on tunnustaa avuntarve ja sitten avata suu. Mun kokemus on se, että läheltä löytyy yllättävän paljon auttavia käsiä, kun vaan uskaltautuu pyytämään. Toivon teille parempia yöunia ja valoisampia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta kommentista! :) Meillä olisi petrattavaa juuri tossa avunpyytämisessä, yleensä pyydetään vain jos on joku tosi tärkeä syy eikä "vain" lepääminen tunnu siltä. Ärsyttävä piirre itsessäni... Sama juttu siinä, että vuodattaisin kaiken neuvolassa, kun siellä jotenkin piristyn niin, että kaikki aina ihmettelevät miten jaksan niin hyvin. Niin... Koitan tsempata ensi neuvolakäynnillä, pakko että saadaan apua. Kiitos vielä ja ihanaa joulunodotusta! :)

      Poista
  20. I FEEL you. <3 olen huono kommentoimaan (minäkin), mutta nyt tuntui liippsavan niin läheltä, että pakko kirjoittaa lohdutuksen sana. Meillä on 1v. 2kk- ikäiset kaksoset ja tilanne suurinpiirtein samanlainen kuin teillä. Ja meitä on Paljon muitakin. Me selvitään kyllä. Päivä kerrallaankin tuntuu itselle liian vaikealta. Olenkin ajatellut, että hetki kerrallaan. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! :( Joo, me selvitään kyllä! :) Vaikkei siltä etenkään valvottuina öinä tunnu, mutta kyllä ne hyvät hetket vie eteenpäin. Hetki kerrallaan, totta! Kiitos paljon ja tsemppiä sinnekin! <3 Ihanaa joulunodotusta! :)

      Poista
  21. Hammaskipuiluun voi kokeilla lasten puruleluja, ovat melko tehokkaita! Jos ei auta ja kipuilu näyttää pahalta, voi ihan kokeilla kipulääkkeitä lasten annoksella. Pyydä ihmeessä lastenhoitoapua/ vie lapset muutamaksi tunniksi päiväkotiin, että saat levättyä. On oikein pyytää ja saada apua! Koeta jaksaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kipulääkettä annan aina kun tuntuu selvästi olevan kipuitkua ja yleensä se auttaakin. Mukavaa joulunodotusta! :)

      Poista
  22. Täällä tuskailen myös jaksamisen kanssa. Mulla kuitenkin vain yksi lapsi eikä mitään sen ihmeempää sairastelua kuin flunssaa, joten voin vain kuvitella kuinka raskasta teillä on. Väsymys on vaan jotain niin kamalaa ja itse siedän sitä todella huonosti. Ei auta kuin uskoa parempaan huomiseen, elää päivä kerrallaan ja toivoa, että jonain päivänä helpottaa. Paljon tsemppiä arkeen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, tsemppiä! :) Se on yksilöllistä miten väsymyksen kokee, mutta tietyssä pisteessä varmasti jokaisella yhtä kamalaa! :/ Hetki kerrallaan, koitetaan keskittyä hyviin asioihin! Hyviä unia ja jaksamista! Hyvää joulunodotusta! :)

      Poista
  23. Voi Nanna, täältä tsemppihali toiselta väsyneeltä mammalta! <3 Voin yhtyä täysin, mitä kirjoitit. Monikkoarki on välillä uuvuttavaa itsestään ja sitten jos päälle lisätään sairauskierteet ja yöllä valvomiset, niin pakka on sekaisin.
    Parin viikon päästä kun päästään muuttamaan hieman lähemmäksi teitä, niin tulkaa meille. Menet päikkäreille ja mä hoidan pojat ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Camilla! <3 Nähdään pian, mutta päikkäreille mä en mene vaan me jutellaan ja ihastellaan ihania poikia ja teidän uutta kotia! ;)<3

      Poista
  24. Tiedän niin tunteen, vaikka meillä onkin vain yksi vauva. Seurailin blogiasi jo sairaalassa ollessani, jouduin myös makaamaan siellä kaksi kuukautta. Vauva syntyi rv 30 ja kamalasta raskausajasta huolimatta elämää ei todellakaan helpotettu helpolla vauvavuodella. Lapsi on tällä hetkellä reilun vuoden ja heräili viime yönäkin 9 kertaa...Unikouluttanut olen viimeiset kolme kuukautta, ilman mitään tulosta. Olen aivan loppu yöheräämisiin, eikä asiaa helpota, että lapsi on äärimmäisen temperamenttinen, huutaa ja kiukkuaa myös kaikki päivät. Ei viihdy rattaissa, autossa, kaupoissa, kylässä, lattialla tms. Ei oikeastaan missään muualla, kuin sylissä niin, että liikun itse koko ajan. Olen aivan superkateellinen kaikille, joiden pienet lapset nukkuu hyvin ja päivät vaan hymyilee ja tutkii paikkoja. Tuntuu, että koko äitiysloma ja nyt hoitovapaa menevät ihan hukkaan, kun arjesta lapsen kanssa ei pysty nauttimaan. Lisäksi meillä ei ole mitään tukiverkostoa asuinpaikkakunnalla ja mies tekee pitkiä työpäiviä, joten olen paljon yksin väsyneenä kiukkuavan lapsen kanssa. Eikä lasta hoitoon voi jättääkään, eroahdistus on järkyttävää, joten huutaa naama punaisena vaikka kolme tuntia, jos minä poistun paikalta. Huoh. Toivon sinulle kovasti tsemppiä ja kiitos mahtavasta blogista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kuulostaa kamalalta :( Tässä kohtaa voisin kysyä saatko sä mistään apua?! Meillä kumminkin on tukiverkosto. Toivottavasti siellä helpottaisi pian ja voisit nauttia tästä ajasta! <3 Se ei todellakaan ole aina helppoa, välillä ajatukset on ihan kamalia kun on niin väsynyt. Mutta yhdelläkin hyvällä hetkellä pärjää aika pitkälle ja huomaamattaan yksi vaihe on ohitettu (ja toinen tullu tilalle...). Meille suositeltiin sairaalan unikoulua, voisiko se auttaa teitä? Me saatiin onneksi unikoulutettua itse, koska jotenkin kuitenkin kauhistutti jättää pojat "yksin" vieraaseen paikkaan huutamaan. Mutta jos ei oltaisi itse onnistuttu niin sairaalan unikoulu olisi ollut välttämätön, koska oltiin siinä vaiheessa ihan romahtamispisteessä valvomisen ja heräilyjen kanssa. Paljon tsemppiä ja jaksamista! <3<3

      Poista
  25. Voi apua! Olen seurannut sun blogia raskausajasta asti ja viime talvena, kun valvoin refluksista kärsivän pikkuisen kanssa, kävin aina lukemassa sun postauksia ja alkoi heti oma elämä tuntumaan paljon kevyemmältä. Yhden kanssa ei ole helppoa sekään aina, mutta kahden kanssa olisin varmaan kuollut väsymykseen. Tytär on nyt 1v ja 2kk ja on viimeiset kaksi viikkoa kitissyt TAUKOAMATTA. Tänään sitten huomasin, että ikenistä puskee iso poskihammas ja annoin suosiolla särkylääkettä. Vartin päästä se istui syöttötuolissa nauramassa eikä kitissyt enää koko loppupäivänä. Päätin, etten enää taistele lääketeollisuutta vastaan vaan annan sen särkylääkkeen ja jos se toimii, niin se palvelee samalla kaikkien etuja. Tsemppiä jatkoon, toivottavasti arki rullaa taas kohta loivemmin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Aika ajoin menee huonommin, mutta pääpiirteissään porskutetaan positiivisina eteenpäin! Kunhan saa edes vähän nukuttua ;) Mä olen myös välillä miettinyt pitkään annanko lääkettä vai en, mutta olen etenkin nyt antanut herkemmin kun on flunssa ja hampaita tulossa. Tärkeintä on, että lapsi voi mahdollisimman hyvin ja jos oloa saa helpotettua niin tietysti lääkettä! :) Mukavaa joulunodotusta! :)

      Poista

Kiitos kommentista! <3